Islamofobia-sanan popularisoija katuu

Englantilainen, Britannian tasa-arvo- ja ihmisoikeuskomission entinen johtaja Trevor Phillips herätti kohua myöntämällä erehtyneensä, kun hän kuvitteli muslimien sopeutuvan Britanniaan. Phillips myönsi olleensa muslimisiirtolaisten osalta ”melkein kaikessa väärässä”. Phillipsin lausunnon olennainen sisältö suomeksi löytyy täältä.

Islamofobia

En aiemmin tiennyt, miten sana islamofobia nousi yleiseen käyttöön. Muistan vuodelta 2006 eli ajoilta, kun itse aloin tutustua voiman pimeän puolen kirjoituksiin, kuinka kulttuurikeskus Caisassa Helsingissä järjestettiin seminaari ”Pitäisikö islamofobia kriminalisoida?”. En vielä tuolloin ymmärtänyt, miksi sananvapautta piti rajoittaa noin voimakkaasti.

Pullon henki oli vapautettu jo vuonna 1997, jolloin Phillips tilasi Runnymeden Trust -nimiseltä thinktankilta raportin islamofobiasta. Tämän raportin pohjalta syntyi islamofobian määritelmä, joka löytyy myös Wikipediasta. Islamofobian tunnusmerkkejä ovat sen mukaan seuraavat asiat:

1. Islamia pidetään yhtenäisenä ilmiönä, joka on muuttumaton, taantumuksellinen ja paikalleen pysähtynyt.
2. Islamia pidetään erillisenä ja ”toisena”. Islamin arvot eivät ole samanlaisia kuin muiden kulttuurien ja uskontojen, se ei omaksu vaikutteita niistä eikä anna vaikutteita niille.
3. Islamilaista kulttuuria pidetään omaan kulttuuriin verrattuna huonompana tai alempiarvoisena. Islam nähdään raakana, järjettömänä, alkukantaisena ja sukupuolisyrjintää harjoittavana.
4. Islamia pidetään väkivaltaisena, hyökkäävänä, sotaisana, terrorismia tukevana ja valloituksenhaluisena, maailmanvaltaan pyrkivänä uskontona.
5. Islamia pidetään poliittisena aatteena, jota käytetään poliittisiin ja sotilaallisiin tarkoituksiin.
6. Koetaan, että islam ei hyväksy arvostelua eikä huumoria, vaan vastaa väkivaltaisesti kaikkeen muualta tulevaan arvosteluun.
7. Vihamielisyyttä islamia kohtaan käytetään oikeutuksena muslimeihin ja islamilaisiin maihin kohdistuvaan syrjintään ja kaiken islamilaisen torjuntaan.
8. Islaminvastaista vihamielisyyttä pidetään luonnollisena ja normaalina asiantilana.

En viitsi tässä käydä läpi kohtia yksi kerrallaan. Osa kohdista pitää selkeästi yhtä todellisuuden kanssa. Jihadwatch-sivuston ylläpitäjä Robert Spencer on käynyt määritelmän kohdat läpi täällä.

Määritelmällä ei itse asiassa ole nykyisin juuri merkitystä, koska islamofobia on laajentunut kattamaan kaiken islamin legitiimin ja ei-legitiimin arvostelun. Siitä on myös tullut samanlainen sisällöltään tyhjä haukkumasana kuin rasismista. Haukkumasanaa kuitenkin pelätään, koska leimautuminen voi tuhota uran ja maineen.

Islamofobia-kritiikkiä

Phillips kuvitteli tyypillisen länsimaisen liberaalin tavoin, että muslimien integraatio paranee, jos heihin kohdistuvaa syrjintää vähennetään. Monet uskovat tähän edelleen, vaikka se olisi osoitettu vääräksi kuinka monta kertaa tahansa. Islamofobia-raportti ja käsitteen lanseeraus olivat tärkeitä työkaluja tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Nyt liki 20 vuotta myöhemmin Phillips uskaltaa sanoa:

”Pitkän aikaa minäkin kuvittelin, että Euroopan muslimien kohdalla kävisi samoin kuin aiempien siirtolaisaaltojen kanssa. Että he vähitellen hylkäisivät perinteiset tapansa, kantaisivat uskonnollista ja kulttuurillista taakkaansa kevyesti, ja vähitellen sekoittuisivat osaksi Britannian monimuotoisten identiteettien maisemaa. Minun olisi pitänyt tietää paremmin.”

Tämä ei silti tarkoita, että Phillips olisi myöntänyt muslimien integraation olevan mahdotonta. Phillipsin mukaan brittiläisen islamin sielusta on käynnissä elämän ja kuoleman kamppailu. Tästä kamppailusta kukaan ei voi pysyä sivussa vaan kaikkien on valittava puolensa.

Itse olisin valmis myöntämään laajamittaisen muslimien integraation mahdottomaksi tehtäväksi, mistä seuraa, että muslimien maahanmuutto olisi pidettävä erittäin pienenä. Mark Steyn toteaa:

”Samalla kun David Cameron ja John Kerry yrittävät vakuuttaa, että terrorismilla ei ole mitään tekemistä islamin kanssa, et voi olla huomaamatta, että Euroopassa vähemmän islamia tarkoittaa vähemmän terrorismia.”

Pommit paukkuvat Brysselissä ja Pariisissa, joissa muslimiväestön koko on suuri, mutta eivät Varsovassa tai Prahassa. Islamilla on myös muita vaikutuksia sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen. Steyn jatkaa:

”...mitä vähemmän islamia, sitä vähemmän terrorismia, naisten sukupuolielinten silpomista, juutalaisvihaa ja eristäytymistä emiraatteihin, joissa valtion laki ei enää päde. Kun maahan tuodaan muslimeja, sinne tulee tietty prosentti ”radikaaleja”, ”ekstremistisiä” terroristeja mutta myös aivan tavallisia naisvihaajia, kiihkoilijoita ja islamin ylivallan kannattajia. Miksi pitäisi lisätä itselleen vaikeuksia?”

Trevor Phillips voi olla mukava mies mutta hän on pahasti myöhässä eikä ole ymmärtänyt tragedian suuruutta, koska hän edelleen kuvittelee integroinnin olevan mahdollista. Hän myöntää, että islamilainen yhteisö Britanniassa kasvaa koko ajan maahanmuuton ja luontaisen väestönkasvun kautta. Brittiläinen kommentaattori ei ole tästä vaikuttunut:

”Jos hyväksyt todellisuuden, jonka Phillips näyttää hyväksyneen ja eurooppalainen valtavirta on hyväksymässä, eikö yksi tietty vastaus näytä erityisen järkevältä tässä tilanteessa? Muutetaan virta pieneksi puroksi. Jos tietty yhteisö aiheuttaa paljon haasteita ja näyttää aiheuttavan niitä myös tulevien sukupolvien aikana, miksi ihmeessä yhteisön tasaista vahvistumista ei pitäisi hidastaa?”

Murray ei keksi tähän muuta syytä kuin sen, että muslimien maahanmuuton rajoittamista vaativa henkilö leimattaisiin ”islamofobiksi”. Phillips on siis itse luomassaan ansassa.

On ehkä spekulatiivista väittää, että Rotherhamia ei olisi tapahtunut, jos islamofobia-käsitettä ei olisi lanseerattu niin tehokkaasti. Lisäksi Britanniassa islamin julkinen loukkaaminen johtaa tekemisiin viranomaisten kanssa. Myös vanhojen brittiläisten suurmiesten julkinen siteeraaminen voi johtaa vaikeuksiin. Näin kävi Liberty GB -puolueen puheenjohtaja Paul Westonille, joka erehtyi lausumaan sitaattia Winston Churchillin River War -kirjasta. Siinä Churchill kuvaili kokemuksiaan Sudanissa vuonna 1899. Poliisi pidätti Westonin epäiltynä ”uskontoon tai rotuun perustuvasta häirinnästä”.

Elämme yhteiskunnassa, jossa ihonvärillä on väliä. Trevor Phillips on ihonväriltään musta ja voi siksi rauhassa kaataa vasemmistoliberaalien ideologisia toteemeja ja myöntää olleensa väärässä. Valkoihoiselle liberaalille moinen on erittäin vaikeaa. On paljon helpompi työntää pää pensaaseen ja teeskennellä, että asiat ovat kuten ideologia opettaa.

Loppua MV-lehdelle puuhannut Petri Viitala kirjoittaa blogissaan Brysselin terrori-iskuista:

”Tekijät ovat yleensä eurooppalaisia ja hyvistä perheistä. Jos he eivät haluakaan tukea kaukana Syyriassa vaikuttavia aateveljiään? Kosto? Kokemus vastajihadistien painostuksesta? haluaako hyvin koulutettu ihminen tukea sekopääsissejä?”

Kun muslimi tekee pahaa islamin nimissä, hän on eurooppalainen ja hyvästä perheestä. Muun väittäminen on islamofobiaa. Artikkelin kuvituksena on kuva hyvässä perheessä kasvaneesta eurooppalaisesta osoittamassa mieltä.