Terrorismipuhetta mediassa

Vain päivä ehti kulua Brysselin terroriteoista ja valtamedia täyttyi tyhjästä asiantuntijapuheesta, jota ilman yleisö olisi varmasti tullut toimeen. Helsingin yliopiston terrorismintutkija Leena Malkki vähättelee terrorismia veronmaksajan rahoittaman Ylen nettisivuilla.

Meidän on totuttava terrorismiin

Malkin mukaan terrorismia voi yrittää hallita, mutta sitä ei voida kokonaan estää. Eli Malkki yrittää totutella kansalaisia terrorismiin uutena normaalitilana. Ei kannata satsata liikaa terrorismintutkintaan, koska terrorismia on kuitenkin.

Poimin Ylen uutisesta kaksi lausetta:

”Hän huomauttaa, että Suomessa kuolee vuosittain henkirikoksiin keskimäärin enemmän ihmisiä, kuin Euroopassa on kuollut terrori-iskuissa vuonna 2005 Lontoossa tehtyjen iskujen jälkeen.”

Malkki väitti alun perin virheellisesti, että Suomessa kuolee vuosittain tuhat ihmistä henkirikoksen uhrina ja vertasi terrori-iskuissa kuolleiden määrää tähän fiktiiviseen lukuun. Todellisuudessa henkirikoksiin kuolee Suomessa keskimäärin alle sata ihmistä.

Malkin puheissa kuitenkin hiertää eniten se, että hän näkee terrori-iskut liikennekuolemien kaltaisina satunnaisina onnettomuuksina, johon täytyy vain tottua. Seuraava lause vahvistaa tämän:

”Malkin mielestä eurooppalaisten olisi syytä hyväksyä se, että iskuja saattaa tapahtua.”

Tässä vaiheessa olisi hyvä kertoa yleisölle, mikä on hyväksyttävä kuolonuhrien määrä. Ruotsissa liikennekuolemat pyritään pudottamaan nollaan, mutta Suomessa pyritään 100 kuolemaan vuodessa vuoteen 2025 mennessä.

Tosin terrorismintutkijan kannattaisi muistaa, että terrorismi on asymmetrisessa sodankäynnissä käytetty taktiikka, jolla pyritään vihollisen taistelutahdon murtamiseen tai kauhun herättämiseen siviiliväestön keskuudessa. Terrorismilla on aktiivinen tekijä tai joukko tekijöitä, jotka pyrkivät poliittiseen tavoitteeseen. Islamilaisella jihad-terrorilla on pitkän tähtäimen tavoitteena luoda globaali kalifaatti, jossa vallitsee sharia-laki.

Islamilainen terrorismi poikkeaa myös menneiden vuosikymmenten vasemmistolaisesta tai separatistisesta terrorismista siinä, että iskut kohdistuvat siviiliväestöön ja kuolonuhrien määrä pyritään maksimoimaan. Jos islamilaiset terroristit olisivat teknisesti taitavampia, kuolonuhreja olisi todennäköisesti Brysselissäkin ollut enemmän kuin 34.

Malkin puhe on vastenmielistä ja tympeää eli sellaista, joka ei kerro mitään hyvää hänestä itsestään eikä Helsingin yliopistosta. Malkki tuntuu olevan huolissaan lakien kiristämisestä ja mahdollisista ylilyönneistä. Nyt Euroopassa ollaan kuitenkin niin heikolla tasolla, että kuka tahansa pystyy matkustelemaan Syyriaan ja takaisin ilman, että se aiheuttaa minkäänlaisia viranomaistoimia, jos terroristeille tarjottavaa terapiaa ei sellaiseksi lasketa.

Jos terrorismin torjuntaan halutaan lisää resursseja, sitä voidaan ottaa esimerkiksi vihapuheen torjuntaan tarkoitetuista rahoista. Eiväthän ne tietysti riitä, mutta rahat olisivat ainakin paremmassa käytössä.

Retoriikkaa suitsittava

Veronmaksajan rahoittaman Ylen sivut ovat ehtymätön terrorismipuheen lähde. Toinen Helsingin yliopiston tutkija Karin Creutz varoittaa vastuuttomasta poliittisesta puheesta. Tällä hän ei tietysti tarkoita islamilaisten vihasaarnaajien kiihotusta vaan kantasuomalaisten kommentteja islamilaisesta terrorismista. Luonnollisesti tätä varten muslimit on ensin uhriutettava:

”Esimerkiksi Ranskassa ja Britanniassa moni nuori kokee ulkopuolisuutta ja turhautuminen on vahvaa, Suomessa ei vielä, sanoo tutkija.”

Vastuutonta retoriikkaa viljevät erityisesti vastuuttomat poliitikot ja media:

”Vastuuttomat poliitikot ja vastuuton, klikkauksia metsästävä media lietsovat yhteiskunnan kahtiajakoa, ja kun vihapuhe kohdistuu maahanmuuttajiin tai muslimeihin, yhteiskunta voi alkaa näyttäytyä nuorelle vihamielisenä.”

Jonkun toisen mielestä tosiasiat ovat tosiasioita eikä niitä tarvitse jättää sanomatta sen takia, että joku kuviteltu musliminuori saattaisi pahastua. Artikkelissa ei kerrota, mitä musliminuoren mielen pahoittamisesta voi seurata pahan mielen lisäksi. Suvaitsevaisen logiikan mukaan nuori itse ei tällöin ole vastuussa teoistaan vaan on kantaväestön rasismin ja suvaitsemattomuuden uhri etenkin, jos paha mieli johtaa radikalisoitumiseen.

Luonnollisesti ei saa sanoa, että islamilla olisi jotain tekemistä terrorismin kanssa. Ei saa, vaikka terrorismi huutaisi ennen pommin laukaisemista ”Allahu akbar. Ei saa, vaikka tekijät itse kertoisivat kuolevansa taistelussa ainoan oikean uskonnon puolesta.

”Creutz tietää, että Suomessa on musliminaisia, jotka pelkäävät liikkua hunnutettuina kantasuomalaisten aggressiivisuuden takia. Väkivallan uhka on läsnä myös polttopulloiskujen takia.”

Brysselissä kuoli 34 ja loukkaantui yli sata ihmistä. Polttopulloiskut ovat yksittäisten, yleensä humalassa olevien ihmisten tekemiä eivätkä ole johtaneet ihmishenkien menetykseen, loukaantumisiin tai edes merkittäviin aineellisiin vahinkoihin. Kantasuomalaisten aggressiivisuudesta hunnutettuja naisia kohtaan ei ole huhupuheiden lisäksi juurikaan todellista näyttöä. Suvaitsevaisten toimittajien ja tutkijoiden kuulopuheisiin perustuva älämölö lehdistössä ei kelpaa todisteeksi.

Toisin kuin Creutz luulee, terrorismi ei suinkaan synny suomalaisten tympeästä suhtautumisesta muslimimaahanmuuttajia kohtaan. Sen sijaan muslimin omassa yhteisössä harjoitettu kiihotus näyttelee merkittävintä roolia.

Israelissa terrorismin uhka on valitettavasti osa jokapäiväistä elämää. Israelin armeija IDF on kuvannut, miten ihmisestä tulee terroristi. Lapsena hänet kasvatetaan vihaamaan juutalaisia koulussa ja tv-ohjelmissa. Lapselle opetetaan, että juutalaisia tappaneet terroristit ovat marttyyreja eli suuria sankareita, joiden kunniaksi on nimetty teitä ja aukioita. Marttyyreista tulee roolimalleja mutta kaikkein suurin roolimalli on tietysti profeetta Muhammad.

Myöhemmin mukaan tulee sosiaalinen media, jossa voi katsella marttyyrien suorituksia videolta. Lisäksi videoiden avulla voi opetella juutalaisienpuukottamista. Lopputuloksena tästä on terroristi, joka tappaa tai ainakin yrittää tappaa juutalaisen.

Palestiinalaisten vihakasvatus on tietysti vastenmielistä mutta vielä vastenmielisempää on se, että eurooppalaisten valtioiden veronmaksajat tukevat tällaista toimintaa. IDF:n sivuilla kuvatusta retoriikasta Karin Creutz ei ole lainkaan huolissaan vaan pelkästään valkoihoisten eurooppalaisten ”vihapuheesta”. Suomalainen tv-katsoja tai radion kuuntelija ei kuitenkaan tarvitse Malkin ja Creutzin asiantuntijapuhetta terrorismin syiden ymmärtämiseen. Se vain johtaa harhaan.