Sananvapaus ja Selännegate

Muutama päivä sitten silmiini sattui HS:n kulttuurisivuilla julkaistu artikkeli, jossa käsiteltiin sananvapauden ongelmia. Koska artikkeli julkaistiin Helsingin Sanomissa ja haastateltava edusti Suomen PEN-klubia, oli varsin helppo arvata, millaista ”sananvapautta” jutussa puolustetaan.

Sananvapaus vain eliitille

Otsikko kertoo itse asiassa kaiken. Vihapuheen ruokkima itsesensuuri on sen mukaan Euroopan sananvapauden pahin uhka. Todellisuudessa asia on täsmälleen päinvastoin. Todellista sananvapauden uhkaa edustavat ne, jotka puhuvat paljon vihapuheesta ja vaativat siitä rangaistuksia.

Kähkönen toteaa:

”Ihmiset ovat alkaneet pelätä enemmän kuin aiemmin. Jos ajatellaan esimerkiksi tutkijoiden ilmaisunvapautta 1980- ja 1990-luvulla, niin ei heitä uhattu väkivallalla tai vihapuheella. Nyt on toisin. Pelko tekee sen, että tutkijat tai yhteiskunnalliset keskustelijat alkavat itse rajoittaa sanomisiaan eivätkä halua puhua julkisesti omista tutkimuksistaan.”

Internet on pelottava asia. Ihmisillä on käytettävissään sellaista tietoa, jota ei ennen ollut. Nyt ihmiset voivat lukea poliittisesti värittyneistä ja lähtökohtaisesti puolueellisista tutkimuksista itse ilman valtamedian suodatusta. Kähkönen ei luonnollisesti mainitse esimerkkiä asiasta vaan puhuu yleisellä tasolla, kuten useimmat vihapuheesta meuhkaavat tekevät.

Kähkönen lisäksi haluaa rajoittaa tunteiden ilmaisua:

”Netti on tässä mielessä sananvapauden uhka tai villi länsi. Viha sinänsä ei ole vaarallista, mutta sen julkituominen ei ole ihmisoikeus.”

Tällaiset lauseet kertovat, että Kähkönen itse on sananvapaudelle todellinen uhka, jos hän saa päättää asioista. Kähkösen puheista saa vaikutelman, että hän kannattaa todellisuudessa sensuuria ja rangaistuksia vääränlaisista puheista eikä sananvapautta. Kirjoitin joskus vuosia sitten Jarkko Tontista, joka oli vuonna 2009 Suomen Penin hallituksen jäsen. Suomen Pen-klubi ei noista ajoista ole ainakaan edistynyt sananvapauden puolustamisessa. Pikemminkin on menty takapakkia.

Jotta en olisi täysin epäreilu Kähköstä kohtaan, hän puhuu myös oikeista asioista:

”Ainakin nyt tuntuu siltä, että näitä iskuja on vaikea estää. Charlie Hebdon isku muutti tilanteen. Rushdien tapauksessa ajattelin uutisen kuultuani, että miksi Rushdien piti mennä ärsyttämään muslimimaailmaa. Se oli velttoa ajattelua.”

Kähkösen sananvapauskäsitys edustaa kuitenkin puhdasta elitismiä, eli hän haluaa sananvapauden itselleen ja kaltaisilleen mutta ei tavalliselle rahvaalle. Charlie Hebdon terrori-isku on kuitenkin vaikuttanut myös vasemmistolaisten kulttuuripersoonien ajatteluun ainakin seuraavan lauseen perusteella:

”Nyt kysymys ilmaisunvapaudesta on entistä polttavampi. Ydinkysymys on, millä tavoin jonkin toisen uskonjärjestelmän säännöt voivat rajoittaa aivan toisessa kulttuurissa elävien taiteilijoiden oikeutta ilmaista itseään ja ja millä perusteella ihmiset katsovansa olevansa oikeutettuja määräämään kuolemantuomioita toisin ajatteleville.”

Hän kuitenkin jättää kysymättä olennaisen kysymyksen: Millä tavalla meidän pitäisi suhtautua uskontoon, johon tuollaiset kuolemantuomiot kuuluvat? Tähän mennessä yleisin suhtautumistapa on ollut väittää, että uskonnolla ei ole mitään tekemistä asian kanssa, eli ongelman kieltäminen. Jotta tällaisia kysymyksiä voidaan käsitellä, tarvitaan laajaa sananvapautta eikä epämääräisillä vihapuhesyytöksillä tukahdutettua mielipidekäytävää, jonka sisällä keskustelua käydään.

Selännegate

Äskettäisen Teemu Selänteen twiiteistä nousseen kohun avulla on helppo käsitellä todellista länsimaista yhteiskuntaa halvannuttavaa ongelmaa, jossa sananvapaus on yksi tärkeä elementti, eli poliittista korrektiutta.

Julkisessa keskustelussa termiä vihapuhe käytetään, ikään kuin käsite olisi selkeästi määritelty ja kaikki tietäisivät, mitä se on. Näinhän ei tietysti ole. Vihapuheeksi voidaan tulkita mikä tahansa puhe, jossa korkean uhristatuksen omaava etninen tai muu vähemmistö esiintyy tai sen voidaan tulkita esiintyvän huonossa valossa.

Aleksi Valavuori sen aloitti (ks. kuva) ja Teemu Selänne jatkoi. Aiheena olivat viime viikkoina julkisuuteen tulleet joukkoahdistelut ja -raiskaukset. Mitään olennaista uutta aiheeseen liittyvää nämä herrat eivät sanoneet. Merkittävintä oli lausujien status julkisuuden henkilöinä. Erityisesti Teemu Selänteen asema ehkä kaikkien aikojen parhaana suomalaisena jääkiekkoilijana aiheutti Twitter-myrskyn, jossa vasemmistolaiset toimittajat ja poliitikot ryhtyivät joukolla ojentamaan mielipidekäytävästä eksynyttä Selännettä.

Valtamedian toimittajat ihmettelivät joukolla, menikö Selänteen puhtoinen imago vessasta alas. Median kannalta kaikkein rankinta oli se, että demonisoitu MV-lehti julkaisi välittömästi artikkelin, jossa Teemu Selännettä kehuttiin isänmaalliseksi mieheksi.

Kauppalehdessä toimittaja kyseli Selänteen brändin perään:

”Ei mitään liian raflaavaa, ja tuskin hirveän moni on eri mieltä siitä, että esimerkiksi raiskauksista tulisi säätää Suomessa kovemmat rangaistukset.”

”Mutta ongelmana ei ole se sisältö, vaan se, millaista viiteryhmää se kannustaa.”

”Selänne teki siinä virheen, että hän antoi esimerkiksi MV-lehdelle mahdollisuuden käyttää omaa brändiarvoaan. Silloin kun on vastuullisessa asemassa, ei saisi antaa mahdollisuuksia joutua negatiiviseen valoon suuren yleisön silmissä.”

Kauppalehti ei sentään rohjennut haukkua Selännettä suoraan rasistiksi vaan antoi pelkästään ymmärtää, että kunnon ihmisten suosioon ei tuollaisella toiminnalla pääse.

Iltasanomien urheilutoimittaja Vesa Rantanen on sitä mieltä, että Selänne on vaarallisilla vesillä:

”Silti kun maa jakautuu pelottavan aggressiivisesti, Selänteen kaltaisella merkittävällä mielipidevaikuttajalla on suuri vastuu sanomisistaan. Hän ei ole vain ihailtu tähti. Hän on ison kaliberin mielipiteenmuokkaaja, jolla on yli satatuhatta seuraajaa Twitterissä.”

”Tässä räjähdysherkässä tilanteessa polttoaineen antaminen ääripäiden edustajille on vaarallista puuhaa, vaikka sen tekisi tahtomattaan.”

Selänteen mielipiteet suosivat väärää ryhmittymää:

”On vaikea nähdä, että maahanmuuttokeskustelussa maltillista, ehkä jopa suvaitsevampaa linjaa kannattava puoli saisi Selänteestä yhtä paljon vetoapua kuin siitä nyt kaiken hyödyn repivä radikaalin maahanmuuttovastainen puoli saa.”

Toimittajien puheita voi tulkita monin tavoin, mutta todellisuudessa ongelma ei ole se, että Selänne sanoi mielipiteensä, vaan se, että Selänteen mielipide on toimittajien ja muun Twitter-vasemmiston mielestä väärä. Selänne ja Valavuori eivät noudattaneet poliittisen korrektiuden pelisääntöjä. He unohtivat joko tahallaan tai tietämättään tuomita rasismin.

Luonnollisesti Valavuoren varsinaisen twiitin sisältö jäi Selänne-kohun myötä sivuseikaksi. Se kuitenkin käsitteli asiaa, josta valtamediankin luulisi olevan huolissaan mutta josta se mielellään vaikenee eli turvapaikanhakijoiden tekemistä raiskauksista. Sen sijaan valtamedia tekaisee positiivisia human interest -juttuja lunta luovista turvapaikanhakijoista tai nyyhkytarinoita Venäjän puolella Kantalahdessa asustelevista Suomeen pyrkijöistä.

Ei siis kannata ihmetellä, miksi MV-lehden kaltaisilla julkaisuilla on tilausta. Poliittiset nuorisojärjestöt perussuomalaisia lukuun ottamatta ovat olleet innolla kannattamassa MV-lehden sulkemista eivätkä raukat edes yritä ymmärtää, miten typerältä yritykset näyttävät. Vasemmistolaisen Kansan Uutiset -julkaisun mukaan MV-lehdestä on tehty ilmoitus valtakunnansyyttäjälle.

Lienee turha sanoa, että sensuuriyritykset epäonnistuvat suurella varmuudella. Sensuuri toimii vain, jos ollaan valmiita viemään väärinajattelijat vankileirien saaristoon ja tarvittaessa teloittamaan pahimmat niskalaukauksella. Muussa tapauksessa Streisandin ilmiö vain lisää kiinnostusta kiellettyyn aineistoon. Mitä enemmän MV-lehdestä ja sen jutuista nostetaan kohua, sitä enemmän MV-lehti saa lukijoita.