Kuvat riittävät kertomaan

Ashura rikastuttaa kulttuuria

Shia-muslimit viettivät Ashura-juhlaa perjantaina 23.10. Ashura on Muharramin surukauden kymmenes päivä ja sitä vietetään Karbalan taistelussa kuolleen imaami Husaynin marttyyrikuoleman muistoksi.

Ashura

Husayn ibn Ali ei ollut kuka tahansa henkilö vaan profeetta Muhammadin lapsenlapsi. Hän kieltäytyi vannomasta uskollisuutta umaijadikalifi Yazid I:lle. Tästä syystä hän jätti kotikaupunkinsa Medinan ja matkusti Mekkaan ja sieltä edelleen nykyisen Irakin alueella sijaitsevaan Karbalaan. Siellä kalifi Yazid I:n joukot saivat hänet kiinni ja mestasivat hänet. Tätä tapahtumaa kutsutaan Karbalan taisteluksi ja se tapahtui vuonna 680. Shialaiset pitävät Husaynia suuressa arvossa ja Karbalassa on yksi shia-islamin merkittävimistä pyhäköistä.

Itse muistan Ashura-marssin hämärästi 80-luvulta ajankohtaisohjelmasta, jossa näytettiin Libanonissa marssivia Hizbollah-järjestön sotilaita, jotka marssin yhteydessä viiltelivät itseään siten, että heidän koko päälakensa oli veren peitossa. Nykyisinkin Lähi-idässä viiltely kuuluu osana Ashura-marsseihin. 80-luvulla naureskelin radikaalin islamin uskonnolliselle fanatismille. Nykyisin se ei enää naurata.

Shia ja sunni-islam erkanivat vähitellen toisistaan eivätkä shialaiset ja sunnit tule erityisen hyvin toimeen keskenään nykyisin vaan kilpailevat keskenään vaikutusvallasta Lähi-idässä. Monet sunnit eivät tunnusta shialaisia muslimeiksi vaan väittävät heidän harhautuneen oikealta polulta.

Irakin sodan ajalta monet muistavat, miten sunni-islamia edustava Irakin Al-Qaeda hyökkäsi shialaisten pyhiä paikkoja vastaan. Helmikuussa 2006 järjestö tuhosi Samarran kaupungissa sijaitsevan al-Askarin moskeijan. Yhdysvaltojen sota Irakissa ja Saddam Husseinin kaataminen käynnisti shiojen ja sunnien väliset väkivaltaisuudet maassa.

Shioen ja sunnien väliset jännitteet näkyvät myös Euroopassa. Äskettäin Kööpenhaminassa sunni-islamia edustava palestiinalainen ampui kohti shiojen Ashura-marssia. Tapahtumasta käynnistyi mellakka, jota Tanskan poliisi kuvasi ”pienten ryhmien väliseksi”.

Ashura myös Suomessa

Myös lujaa vauhtia monikulttuuristuvassa Suomessa järjestetään Ashura-marsseja, vaikka niistä ei juuri valtamediassa kerrota. Oheisella videolla on kuvattu Helsingissä viime sunnuntaina järjestetty marssi, johon osallistui kuvien perusteella useita satoja muslimeja. Viime aikoina kiihtyneen erityisesti Irakista suuntautuvan maahanmuuton ansiosta osallistujien määrä todennäköisesti kasvaa lähivuosina.

Ashura-marssilla ja sen taustalla olevalla tarinalla imaami Husaynista ei ole mitään yhtymäkohtaa suomalaiseen kulttuuriin. Harva suomalainen edes tietää Ashuraa nimeltä saati sitten ymmärtää, miksi sitä vietetään.

Suuri metelöivä ihmisjoukko marssimassa keskellä Helsinkiä herättää levottomuutta ja kummastusta. Joku voi kutsua Ashura-marssia jopa kulttuurimme rikastumiseksi. Monet pitävät erilaisuutta rikkautena ja sellaisenaan tavoittelemisen arvoisena asiana. Erilaisuus ei voi olla uhka tai muuten syyllistyt rasismiin ja islamofobiaan.

Kannattaa kuitenkin kysyä itseltään, miten käy suomalaisten perinteiden, jos muslimien maahanmuutto jatkuu nykyisenlaisena tai kasvaa edelleen. Ashura-marssista tulee yhä näkyvämpi osa kaupunkikuvaa. Joillakin alueilla islamilaiset perinteet syrjäyttävät suomalaiset kokonaan. Sunnit, jotka eivät pidä shioja oikeina muslimeina, saattavat jopa hyökätä marssijoiden kimppuun.

Vai onko meillä enää mitään kulttuuria, jonka voisi syrjäyttää? Vallitseeko meillä hengellinen tyhjiö, kuten James Hirvisaari kirjoittaa. Maallistuneet ihmiset ovat kadottaneet kosketuksen uskonnollisuuteen eivätkä ymmärrä edes omia kristillisiä perinteitä:

”Pelkkä humanismi ei riitä tyydyttämään ihmisen henkeä. Sekulaarit päättäjämme ovat umpisokeita ja täysin kyvyttömiä näkemään tulevaisuuteen, ja sen tähden maan suunta on vakavassa virhekurssissa. Sinisilmäisyys maailman pahuuden edessä on kansallemme kohtalokasta. Media pyrkii tahallaan ruokkimaan epäterveitä ilmiöitä ja voimistamaan kristinuskonvastaisuutta. On tullut muotiin halveksia omaa perinnettämme ja palvoa vierautta. Mutta hengellisellä tyhjiöllä on taipumus täyttyä. Tällä hetkellä se on täyttymässä islamilla, joka on täynnä kaikkea sitä, mitä länsimaisesta näkökulmasta voidaan pitää barbaarisena.”

Jos minulle olisi 80-luvulla joku tullut sanomaan, että muutaman kymmenen vuoden päästä Helsingissäkin vietetään imaami Husaynin marttyyrikuoleman muistopäivää marssimalla, olisin pitänyt sanojaa mielipuolena. Tänään elämme yhteiskunnassa, jossa muslimien maahanmuuton kritisoinnista voidaan tuomita oikeudessa kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Ketä tahansa, joka pitää muslimien laajamittaista maahanmuuttoa yhteiskunnalle vahingollisena, pidetään epäilyttävänä, jopa rikollisena, joka jakaa Breivikin ajatukset.

Ashura-marssi kuvaa ajan henkeä, Euroopan suuntaa. Nykyisessä Euroopassa on tavanomaista, että siirtolaisten kotimaiden sisäisiä konflikteja käydään eurooppalaisten kaupunkien kaduilla. Yksi tällainen konflikti on turkkilaisten ja kurdien välinen. Reilu kuukausi sitten turkkilaiset ja kurdit ottivat yhteen Tukholmassa aivan matkailijoille tutun Åhlensin tavaratalon edustalla.

Ajan henkeen kuuluu myös naisten kasvava turvattomuus. Viikko sitten kerroin huhusta, jonka mukaan miesjoukko olisi yrittänyt joukkoraiskausta lentoasemalla. Nyt sosiaalisessa mediassa leviää huhu, jonka mukaan kuusi Forenomin ylläpitämän vastaanottokeskuksen asukkia olisi raiskannut lentokenttähenkilökuntaan kuuluvan naisen viime perjantaina lentokentän parkkihallissa. Poliisilla ei ole asiasta mitään tietoa, mutta asiaa selvitetään.

En tiedä, onko huhu peräisin tästä blogista. Ainakin kirjoitin sen olevan kuulopuhetta, joka joko tapahtui tai sitten ei. Minä ja huhupuheen välittänyt lähteeni emme kumpikaan ole keksinyt tapausta omasta päästämme. 

Blogikollega Kumitonttu puolestaan oli vieraillut Jumbon kauppakeskuksessa, jossa kahvilan pöydässä istuva miesjoukko oli kovaäänisesti vihellellyt ohikulkeville nuorille naisille. Kauppakeskuksen henkilökunnan mukaan vastaavaa ja pahempaakin tapahtuu joka päivä. Erilaisuus on kai rikkaus. Ei mulla muuta.

Maahantunkeutujien virta jatkuu oheisilmiöineen

Unkari on saanut valmiiksi aidan rakentamisen Kroatian rajalle. Tämä on siirtänyt tulijoiden virran Slovenian ja Kroatian rajalle. Piskuinen Slovenia sinnitteli pitkään mutta lopulta päästi tulijoiden vyöryn jatkamaan edelleen kohti Itävaltaa. Tätä ennen Slovenia oli rajoittanut rajanylittäjien määrään 2 500 tulijaan vuorokaudessa.

Perjantain jälkeen arviota 19 500 siirtolaista on ylittänyt Slovenian rajan, ja maa on kutsunut armeijan apuun tilanteen hoitamiseksi. Slovenian presidentti Bohut Pahor kertoi lehdistötilaisuudessa, että maa tarvitsee nopeaa apua Euroopan Unionilta:

”Slovenia pyytää lisää poliisivoimia vartioimaan Slovenian ja Kroatian välistä rajaa sekä taloudellista tukea.”

Viime päivinä Slovenia on tuonut 140 sotilasta avustamaan poliisia. Kun ulkoministeri Bostjan Seficiltä kysyttiin mahdollisesta raja-aidasta, hän sanoi, että ei voi sulkea pois rajan turvaamista ”fyysisillä esteillä”.

Slovenian tapauksesta nähdään, että ainakaan Slovenia ei ole ottanut onkeensa Unkarin aitahankkeesta, joka on onnistuneesti siirtänyt tulijavirrat pois Unkarin rajoilta. Slovenialla olisi ollut aikaa aloittaa aitaprojekti jo aiemmin, mutta ilmeisesti maan johto odottaa EU:lta apua ja tietysti toivoo, että tulijat siirtyisivät mahdollisimman nopeasti Itävaltaan ja edelleen pohjoisemmaksi.

Saksassa kyllästymistä

Samaan aikaan Saksassa tavallisten ihmisten kärsivällisyys alkaa loppua tulijavirran aina vain jatkuessa. Islam-kriittisen Pegida-liikeen juhlamielenosoitus Dresdenissä keräsi ennätysmäärän osallistujia. Paikalla arveltiin olleen noin 40 000 ihmistä.

Kuten muissakin vastaavissa mielenosoituksissa ympäri Eurooppaa, äärivasemmistolaiset vastamielenosoittajat pyrkivät häiritsemään tilaisuutta. Saksassa äärivasemmiston toimintaa katsotaan enemmän sormien läpi, joten vastamielenosoittajat pääsivät kosketuksiin varsinaisten mielenosoittajien kanssa, mikä johti väkivaltaan.

Saksan sisäministeri Thomas de Maiziere ei osoittanut minkäänlaista ymmärrystä Pegida-liikettä kohtaan, vaan kutsui järjestön johtajia ”kovan luokan äärioikeistolaisiksi ekstremisteiksi”. Saksan varaliittokansleri Sigmar Gabriel sanoi, että keskustelun sävy on Saksassa muuttunut yhä tiukemmaksi Pegidan ja vastaavien liikkeiden takia.

Saksalaiset on toisen maailmansodan päättymisen jälkeen aivopesty allergisiksi kaikkea vähänkään natsismiin vivahtavaa toimintaa. Se, että Pegida kerää noin paljon ihmisiä kaduille, kertoo kuohunnasta pinnan alla. Saksan hallitus on kuitenkin päättänyt olla piittaamatta ihmisten protesteista ja leimaa ne äärioikeistolaisuudeksi. Tämä tuskin riittää tukahduttamaan kasvavaa tyytymättömyyttä.

Liittokansleri Angela Merkelillä on vastassaan myös oman puolueen sisäinen oppositio. Iltapäivälehti Bild julkaisi salaisen aloitteen aidan rakentamisesta Saksan itäisille rajoille. Aloitteen takana on 188 Merkelin puolueen kansanedustajaa 301:sta. Aloitteen kärkihahmo Christian von Stetten esitti Merkelille uhkavaatimuksen:

”Meidän on lopetettava pakolaisten maahantulo. Minkään tabun ei tulisi estää meitä tarkastelemasta rajojemme vahvistamista.”

Merkelin hallitukselta odotetaan ratkaisua tilanteeseen kahden viikon sisällä ja von Stetten uskoo ratkaisun löytymiseen mutta sanoo:

”Jos toive osoittautuu vääräksi, parlamenttiryhmämme pitää toimia.”

Käytännössä von Stetten uhkaa hallituksen kaatamisella. Saksaan tunkeutuu joka päivä 10 000 uutta siirtolaista, ja maahan arvioidaan saapuvan miljoona siirtolaista vuoden loppuun mennessä. Hurskaat puheet ”eurooppalaisista arvoista” eivät auta näin vakavassa tilanteessa.

Toisaalta aidan rakentaminen tuskin auttaa, jos rajan yli pääsee vain sanomalla taikasanan ”asylum”. Sen tehokkuus on riippuvainen naapurimaiden toimista. Jos Saksa ryhtyy aidanrakennushommiin, monet muut maat seuraavat välittömästi perässä.

Suomi

Suomessa tulijavirta on hieman tyrehtynyt. Torniossa rajan yli kävelee tällä hetkellä hieman yli 100 tulijaa vuorokaudessa, mikä on selvästi vähemmän kuin 600 tulijan ennätyslukemat muutaman päivän takaa.

On epäselvää, mikä on aiheuttanut virran tyrehtymisen. Vaikka hallitus ottaakin kunnian tapahtuneesta ja selittää tulijoiden vähenemisen johtuvan sen omista toimista, todellisuudessa vaikuttavia tekijöitä on useita. Ehkä enimmäkseen irakilaiset tulijat ovat pettyneitä olosuhteisiin vastaanottokeskuksissa tai käytettävissä olevaan rahamäärään. Sää on myös muuttunut viileämmäksi, ja tieto tästä on varmasti levinnyt sosiaalisessa mediassa.

Hallitus on myös jäädyttänyt somalialaisten ja irakilaisten turvapaikkakäsittelyn arvioidakseen uudelleen turvalliset alueet. Mitään tiedotuskampanjaa Lähi-idän sanomalehtiin ei ole tehty, joten on epäselvää, miten hyvin tieto maahanmuuttoviranomaisten toimista on levinnyt rajojemme ulkopuolelle.

Ruotsi sanoi ryhtyvänsä valvomaan tarkemmin maassa laittomasti oleskelevia siirtolaisia. Käytännössä tämä on jäänyt tyhjäksi lupaukseksi, koska ruotsalaisilla on vaikeuksia selvitä omasta tulijavirrastaan. Tänään tulijoiden määrä kääntyikin myös Suomessa taas nousuun, kun arviolta 200 turvapaikanhakijaa ylitti länsirajan.

Kiire on kadonnut hallituksen toimista maahanmuuttovyöryn edessä. Veronmaksajan rahoittama Yle järjestää edelleen naurettavia rasisminvastaisia tempauksia. Mediassa käydään myös informaatiosotaa ja vuoden 2009 vaalirahaskandaali on taas otsikoissa Jarmo Korhosen kirjan myötä. Perussuomalaiset totesivat, että mihinkään ylimääräisiin kokouksiin ei ole syytä ryhtyä, mikä tuskin tuli suurena yllätyksenä kenellekään.

Kansainvälisen Punaisen ristin johtaja Elhadj As Sy vieraili tänään Suomessa ja käväisi myös Vantaalla Auramon vastaanottokeskuksessa tapaamassa turvapaikanhakijoita. Radiouutisissa kerrottiin myös, kuinka As Sy arvosteli Unkaria tämän aitahankkeesta. Luultavasti Unkari on tehnyt jotakin oikein, kun erään maailman merkittävimmän NGO:n johtaja sitä arvostelee.

Vantaalla Auramossa asustelevat turvapaikanhakijat vierailevat usein läheisessä kauppakeskus Jumbossa. Olen itsekin alueella törmännyt turvapaikanhakijoiden virtaan, joka on kiivaimmillaan klo 17 tietämillä. Vantaalla lentokentän välittömässä läheisyydessä on kaikkiaan neljä vastaanottokeskusta. Alue on enimmäkseen työpaikka-aluetta, joten iltaisin siellä ei paljon muita ihmisiä näe.

Jotkut ovat olleet huolissaan turvapaikanhakijoiden käytöksestä naisia kohtaan, mistä on uutisoitukin Pääkaupunkiseudun kaupunkilehdissä eli niissä, jotka eivät ole samalla tavalla poliittisen korrektiuden kahlitsemia kuin suuremmat valtamedian instanssit.

On myös niitä, jotka naureskelevat tulijoita pelkääville. Yksi heistä on Kansan Uutisten blogisti Jami Järvinen, jonka muistamme käsitteen ”rasistinen ihmisperse” lanseeraajana. Kunnon suvaitsevaisen tavoin Järvinen pitää pelkoja perusteettomina. Lehdessä siteeratun pakkalalaisen perheenäidin juttuja hän kommentoi seuraavasti:

”Sanomattakin on selvää, että pakkalalaisen perheenäidin ”Itäkeskus” on mielikuvituksen tuotetta, luultavasti myös Jumbo.”

Kristillisdemokraattien kaupunginvaltuutettu Maija Hurrin puheita Järvinen kommentoi seuraavasti:

”Mikäli Hurrin lietsomasta pelosta suodatetaan pois kaikki epämääräinen kuulopuhe, jäljelle jää vain tieto siitä, että on miesjoukkoja. Hurri itsekin myöntää, ettei ole kuullut kehenkään kajotun. Sillä mitä todellisuudessa on tapahtunut tai jäänyt tapahtumatta, ei ole mitään merkitystä. Jos tuntee olonsa turvattomaksi, syynä ei voi olla ylivilkas mielikuvitus.”

Mielestäni kaljaa ryystävä baskeripäinen vasemmistolainen ei ehkä ole paras mahdollinen henkilö kumoamaan perusteettomia pelkoja varsinkin, kun hänen kirjoituksestaan välittyy peittelemätön ylimielisyys ja tavallisten ihmisten halveksunta. Ylipäänsä Järvinen tuntuu halveksivan kaikkia, jotka eivät ole hänen kanssaan samaa mieltä. Ihmisperseeksi Järvinen ei sentään pakkalaista perheenäitiä nimittele.

Lopuksi kerron pari kuulopuhetta. Virolaiset rakennusmiehet kertoivat tutulle lentoasemalla tapahtuneesta raiskauksen yrityksestä, jossa turvapaikanhakijoista koostuvan miesjoukon touhut keskeytettiin. Poliisi kutsuttiin paikalle, mutta epäiltyjä ei otettu kiinni. Toisessa tapauksessa ulkomaalaistaustainen mies oli ryhtynyt käpälöimään virolaisen rakennusmiehen vaimoa Helsingissä. Käpälöijän seuralaiset kuitenkin keskeyttivät toiminnan.

Nämä ovat kuulopuheita, jonka kaltaisia varmasti liikkuu kaikkialla vastaanottokeskusten ympärillä. Ne voivat olla totta tai sitten ei. Tyypillisesti aiheellinenkaan pelko tai epämiellyttävä tilanne ei johda rikosilmoitukseen kuin äärimmäisessä tapauksessa. Kuulopuheet kuitenkin kertovat, että turvapaikanhakijat ovat jo tehneet tavallisten suomalaisten elämän aiempaa turvattomammaksi eikä baskeripäisen vasemmistolaisen ylimielisyys tai edes viranomaisten vakuuttelut riitä tilanteen muuttamiseen. Tosin aina voi syyttää rasistisia ihmisperseitä pelon lietsomisesta.

Valtio sodassa omaa kansaansa vastaan

Eduskunta esitti 14.10. arvottoman näytelmän, jossa keskusteltiin rasismista. Ensin monikulttuurimannekiini, SDP:n kansanedustaja Nasima Razmyar piti hyvän ihmisen paatoksellisen puheen, jossa hän kovaan ääneen vastusti rasismia ja vihapuhetta.

Puheen teksti saattaa olla liian hapokasta toistettavaksi, vaikka kyseessä on lähinnä hyvän ihmisen uskontunnustus, jolla hän todistaa omaavansa oikeat mielipiteet. Tosiasioilla ei siinä ole merkitystä. Tekstissä mm. mainitaan ”vihatekona” Torniossa järjestetty laillinen ja rauhanomainen mielenosoitus, jossa Nasiman sanojen mukaan ”suomalaiset tekivät ihmismuurin estääkseen pakolaisten maahantulon”. Todellisuudessa mistään tällaisesta ei ollut kyse, vaan mielenosoittajat vaativat rajatarkastusten palauttamista Ruotsin rajalle. Hyvälle ihmiselle valehtelu on kuitenkin sallittua, jos sen avulla edistetään hyvää asiaa.

Hurskastelu huipentuu puheen loppuvaiheeseen, jossa Nasima vetoaa yhtenäisyyden puolesta:

”Me emme tarvitse Suomessa jakautumista, vaan yhtenäisyyttä. Me emme tarvitse Suomessa vihapuhetta, vaan vuoropuhelua. Emme tarvitse sulkeutuneisuutta ja epäluuloisuutta, vaan avoimuutta ja myötätuntoa. Suomesta ei saa tulla maata, jossa ihminen joutuu pelkäämään olla oma itsensä.”

On vaikea käydä vuoropuhelua sellaisten ihmisten kanssa, jotka korottavat itsensä muiden yläpuolelle ja leimaavat eri mieltä olevat rasisteiksi ja vihapuhujiksi. Nämä itseään suvaitsevaisina pitävät moraaliposeeraajat ovat niitä, jotka jakavat ja hajottavat yhdistämisen asemesta. He kieltäytyvät kuuntelemasta ja yrittävät vaientaa erimieliset antamalla ymmärtää, että nämä ovat moraalisesti vajavaisia olentoja.

On myös anteeksiantamatonta sulkea itsensä oman moraalisen erinomaisuuden sädekehän alle ja kieltäytyä näkemästä ongelmia, joita kymmenien ja jopa satojen tuhansien muslimimiesten maahantulosta varmuudella seuraa.

Kiitos itseään suvaitsevaisina pitävien moraaliposeeraajien monet suomalaiset eivät uskalla avoimesti kertoa omaa mielipidettään, koska he pelkäävät työpaikkansa, perheensä ja henkilökohtaisen turvallisuutensa puolesta. Sen sijaan on helppo vastustaa rasismia etenkin sanoilla. Kaikkein typerimmät ja epärealistisimmat visiot menevät julkisuudessa läpi, jos niiden väitetään edistetävän suvaitsevaisuutta ja monikulttuurista yhteiskuntaa. Maltilliset ja hyvin perustellut mielipiteet, joissa kerrotaan maahantulijoiden aiheuttamista ongelmista ja mahdollisista uhkakuvista, leimataan rasismiksi. Vain kritiikitön kaiken hyväksyminen kelpaa.

Orpo piru

Myös sisäministeri Petteri Orpo intoutui pitämään puheen. Siinä Orpo äityi parhaimpaansa seuraavassa:

”Niitä, jotka tuomitsevat rasismin, syytetään usein sinisilmäisyydestä. Käsittämätöntä puhetta! Rasismin vastustamisessa on kyse ihmisarvon kunnioittamisesta. Ja ihmisarvo kun ei ole mielipidekysymys.”

Asiahan ei ole näin. Rasismin tuomitseminen on uskontunnustus, jolla puhuja osoittaa omaavansa poliittisesti korrektit mielipiteet. Rasismin vastustamisessa on useimmiten kyse hurskastelusta ja omista poikkeavien mielipiteiden mitätöinnistä. Sinisilmäisyys esimerkiksi kymmenien tuhansien maahantunkeutujien motiivien suhteen on pakollista. Orpo on aiemmin sanonut, että maahantulijoiden motiivien arvostelu on rasismia.

Orpo myös esittelee sisäministeriön toimenpiteitä ”väkivaltaisen ekstremismin” torjunnassa. Kun ajattelee, että maahan on tämän vuoden aikana tullut viranomaisten siunauksella tai tietämättä ihmisiä, jotka ovat kotimaassaan taistelleet Islamilaisen valtion tai vastapuolen, eli shialaisten puolisotilaallisten joukkojen riveissä, Orpon puheet ”väkivaltaisen ekstremismin” torjunnasta vaikuttavat ontoilta.

Todellisuudessa toimenpiteet on tietysti tähdätty tavallisia suomalaisia vastaan. Jos tavalliset suomalaiset vastustavat maahantunkeutumista, heidät hiljennetään. On uskottava suureen valheeseen ainakin puheissa. Orpo toteaa:

”Jotta Suomi onnistuu maahanmuuttajien kotouttamisessa sekä toisaalta rasismin sekä ääriliikkeiden torjunnassa tarvitsemme kansalaisyhteiskuntaa: järjestöjä, yhteisöjä, yrityksiä sekä aktiivisia suomalaisia. Pelkästään julkinen sektori ei tästä haasteesta selviä.”

Tarvitaan siis lisää aivopesua ja toisinajattelijoiden hiljentämistä. Tähän on valjastettava kaikki mahdolliset tahot.

Viranomaiset käyvät informaatiosotaa

Suomalaisen valtamedian tiedotusmonopoli on mennyttä eikä palaa enää koskaan. Monet eivät enää luota yksipuolisen vihervasemmistolaista maailmankuvaa välittävään valtamediaan vaan hakevat informaatiota muista lähteistä joko ulkomailta tai vaihtoehtomedioista. Viranomaispropagandan äänitorvena toimiva veronmaksajan rahoittama Yle ei enää yksin riitä, vaan viranomaiset tarvitsevat koulutusta ”informaatiosodankäynnistä”.

Valtioneuvoston viestintäjohtaja Markku Mantila kertoi Ylen uutisille, että Suomi aikoo vastata muun muassa Venäjältä peräisin olevaan valheelliseen viestintään kouluttamalla satakunta valtionhallinnon virkamiestä niin sanotun informaatiovaikuttamisen tunnistus- ja torjuntatoimiin. Enää ei siis riitä, että virallista totuutta syötetään kansalle veronmaksajan rahoittaman Ylen kautta.

Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään myyttisiin mittasuhteisiin kasvaneen Putinin trollitehtaan tuotosten torjunnasta. Mantila kertoo esimerkin ilmiöstä, joihin virkamiehet törmäävät käytännössä:

”Jos vaikka ajattelee tätä aikaa, kun Suomeenkin on tulossa paljon turvapaikanhakijoita – voisin kuvitella esimerkiksi, että houkutus käyttää some-kampanjaa tällaisten väärien tietojen levittämiseen liittyy vaikkapa väitettyihin pahoinpitelyihin tai raiskauksiin tai muihin, joilla saadaan aikaan yleistä epäjärjestystä ja rauhattomuutta.”

Osa sosiaalisessa mediassa esitetyistä raiskaustapauksista saattaa todellakin olla sepitettyjä. Jokainen valistunut internetin käyttäjä tietää tämän. Todellisuudessa ihmiset kuitenkin valtaosin jakavat kokemuksiaan ystävilleen, jotta nämä osaisivat varautua vaaratilanteisiin. Tällainen toiminta on erittäin suotavaa ja kannatettavaa, koska näin yksittäiset ihmiset voivat välttyä joutumasta rikoksen uhriksi. Se on sitä kaikkien muiden paitsi tiedotusmonopolia halajavien viranomaisten mielestä.

Monikulttuuri nimittäin näyttää huonoimmat puolensa niille, jotka eivät pysty puolustautumaan, eli naisille, lapsille ja vanhuksille. Äskettäin Helsingin Uutisissa kerrottiin, kuinka kauppakeskus Jumbossa pyörivät turvapaikanhakijat ahdistelevat keskuksen naispuolisia asiakkaita ja työntekijöitä:

”Jumbossa asiakkaiden perään huudellaan, vihelletään ja kosketellaan. Asukkaiden lisäksi myös poliisin korviin on kantautunut tietoa, että tyttöjä tai naisia olisi lähennelty sopimattomasti.”

Työntekijät eivät lisäksi uskalla lähteä iltavuorosta kotiin, koska kauppakeskuksen ympärillä parveilee turvapaikanhakijoita eli 20 – 35 -vuotiaita muslimimiehiä.

Viranomaiset ovat maahantulon kiihtymisen alkuvaiheista lähtien vähätelleet turvapaikanhakijoiden mahdollisesti aiheuttamia turvallisuusongelmia. Väitteille mahdollisista turvapaikanhakijoiden mukana tulevista ISIS-taistelijoista on lähinnä naureskeltu. Kun viranomaisten ja kallispalkkaisten asiantuntijoiden väitteet eivät pidä yhtä omien kokemusten kanssa, luottamus viranomaisiin ja asiantuntijoihin alkaa horjua ja ihmiset etsivät oikeaa tietoa muista lähteistä.

Nimimerkkikirjoittaminen kiellettävä

Eduskunnassa käydyssä rasisminvastaisessa keskustelussa kävi ilmi myös, että jotkut kansanedustajat ovat valmiita rajoittamaan internetissä käytyä keskustelua mm. kieltämällä nimimerkillä kirjoittamisen. Kristillisdemokraattien Peter Östman kysyi oikeusministeri Jari Lindströmiltä (ps), voidaanko nimimerkin takaa käytävälle rasistiselle keskustelulle pistää stoppi. Lindström vastasi:

"Pitääkö sietää nimetöntä vihapuhetta? Miksi annetaan ihmisille nimimerkin takaa lupa haukkua muita?"

"Se ei kuitenkaan riitä. Otan asian vakavaan pohdintaan, pitäisikö asialle tehdä jotain. Pitää kyllä olla pokkaa sanoa omalla naamallaan, jos on jotain mieltä."

Oikeus- ja työministeri Jari Lindström on yksi hallituksen ministereistä, joka on joutunut omiin kykyihinsä nähden liian vaativaan tehtävään. Hänen puutteellinen ymmärryksensä sekä internetistä että sananvapaudesta auttaa selittämään hänen lausuntoaan, vaikka ne eivät tee siitä yhtään sen hyväksyttävämpää.

Pakollinen oman nimen käyttö internetissä edellyttää aukotonta tunnistautumista ja sellaista valvontaa, joka soveltuu lähinnä totalitaristisiin valtioihin. Perussuomalaiset ei puolueena ole sitoutunut sananvapauteen vaan vastustaa ”vihapuhetta” muiden valtapuoluiden tavoin. Puolueen puheejohtajakin on pilkallisesti puhunut kottaraisenpönttöön tuijottelijoista.

Puheillaan ja teoillaan Suomen viranomaiset ja poliittinen eliitti ovat osoittaneet käyvänsä sotaa omaa kansaansa vastaan, ei kuitenkaan koko kansaa vaan niitä, jotka ovat syntyneet täällä eivätkä hyväksy mahdollisesti satoihin tuhansiin kasvavan muslimipopulaation maahantuontia.

Nämä ihmiset eivät usko viralliseen valheeseen, jossa maahantunkeutujista saadaan pontevalla kotouttamisella yhteiskuntaa hyödyttäviä kansalaisia. He pelkäävät aiheellisesti, että maahantulijat työllistyvät huonosti ja muodostavat julkiselle sektorille ylitsepääsemättömän taloudellisen taakan.

He pelkäävät tulevaisuudessa yhä turvattomammaksi käyvää yhteiskuntaa, jossa elämistä leimaa jatkuva huoli läheisten turvallisuudesta. Vanha impivaaralainen Suomi, jossa ihmiset luottivat toisiinsa, on maahantunkeutujien invaasion ja sitä seuraavan perheiden yhdistämisten jälkeen pelkkä kaukainen muisto. Pahimmillaan invaasio uhkaa suomalaisten olemassaoloa kansakuntana.

Joidenkin maahantulijoiden öykkärimäinen ja vaativa käytös loukkaa kansalaisen oikeustajua. Miksi tulijoille ei kelpaa sama ruoka, jota syötetään varusmiehille, koululaisille ja laitoksissa asuville vanhuksille? Mitä syytä meidän on elättää kiittämättömiä muslimeja tilanteessa, jossa julkinen sektori joutuu leikkaamaan kaikista toiminnoistaan?

Informaatiosodassa maahanmuuttoteollinen kompleksi valjasti turvapaikanhakijat ”kiittämään” suomalaisia ylöspidosta ja jakelemaan kukkia ohikulkijoille. Vahinko on kuitenkin jo tapahtunut eikä neuvostotyylinen propaganda mene enää läpi.

Koska valtio toistuvasti loukkaa kansan oikeustajua, hyökkää tavallisten kansalaisten mielipiteitä vastaan ja vääristelee tietoa, kansalaisella ei ole mitään syytä tuntea uskollisuutta tällaista valtiota kohtaan. Tällainen valtio ei ole demokratia vaan tyrannia, jota johdetaan lisäksi muualta kuin Suomen eduskunnasta eli Euroopan Unionista käsin. Sen sijaan, että ihmiset uskoisivat valtioon, heidän kannattaa mieluummin luottaa toinen toisiinsa ja pyrkiä muodostamaan verkostoja, joiden avulla he pystyvät toimimaan siellä, missä viranomaiset eivät toimi.

Lopuksi annan vielä linkin viranomaisten informaatiosodankäynnin päämaaliin eli MV-lehteen, jolla on oma näkemyksensä asiasta.

Dinosaurus horjuu

Kun Perussuomalaisten kolmas varapuheenjohtaja Sebastian Tynkkynen julkaisi vetoomuksen, jossa vaadittiin puoluevaltuuston kokoontumista arvioimaan puolueen jatkoa hallituksessa, pitkäaikainen halvaustila puolueessa laukesi. Moni äänestäjä ja puolueen rivijäsen on varmasti ihmetellyt puolueen hiljaisuutta maahanmuuttovyöryn jatkuessa keskeytymättä.

Tynkkynen ei ollut asialla yksin, vaan hänellä oli tukenaan puoluehallituksen jäsenet Aleksi Hernesniemi ja Terhi Kiemunki. Mukaan ei tosin saatu yhtään kansanedustajaa, mutta se tuskin on yllätys puolueen toimintaa seuraaville. Vaikka hankkeen takana on varmasti muitakin ja hiljaisia tukijoita sitäkin enemmän, Tynkkynen sai kärkihahmona havaita, miltä tuntuu joutua Soinin vihan kohteeksi.

Soini hallitsee pelolla

Perussuomalaisten johtamiskulttuuri on perintöä SMP:n ajoilta. Edeltäjäpuolueen perustaja ja pitkäaikainen puheenjohtaja Veikko Vennamo hallitsi puoluettaan itsevaltiaan tavoin. Soini on oppinut johtamismenetelmät häneltä, vaikka autoritaarisuudella on selvät negatiiviset seurauksensa.

Ensinnäkin puheenjohtajaa ei kukaan puolueessa uskalla arvostella, vaikka tämä poikkeaisi selkeästi yhteisesti sovitusta linjasta. Puheenjohtaja saa säveltää, mitä haluaa, eikä kukaan saa häntä arvostella. Muuten käy kylmät. Liian itsenäiset ajattelijat eivät tuollaisessa ilmapiirissä selviydy. Siksi Soini järjestää aina välillä ”harjakaisia”, joista viimeisimmän kohteeksi joutui Olli Immonen. Eduskuntaryhmässä muistetaan edellisen kauden kansanedustajan James Hirvisaaren kohtalo. Hirvisaari erotettiin, kun hänen vieraansa, Suomen suurin sananvapausrikollinen Seppo Lehto tuuletteli kainaloitaan Eduskunnassa.

Soini syyttikin ensi töikseen Tynkkystä rintamakarkuriksi. Kun HS kysyi, onko puolue hajoamassa:

”Ei. Mihinkä ne nyt menisivät? Ei niillä ole mitään, minne mennä. Ei siellä maantiellä mukavaa ole.”

Tässä puoluejohtaja muistuttaa James Hirvisaaren kohtalosta, joka toimii varoittavana esimerkkinä liikaa omia ajatuksia omaavalle Perussuomalaisten kansanedustajalle. Soini yrittää lisäksi mitätöidä Tynkkysen perustellun kritiikin ”pojittelulla”:

”Nuoret miehet ovat kärsimättömiä. Niin Hauhiallekin kävi Tuntemattomassa sotilaassa, ei pidä olla liian kärsimätön. Pitää malttaa. Mutta nuoret miehet ovat vähän tällaisia. Ei siinä mitään, olen itsekin ollut sellainen.”

Soini korostaa, että puolue on hallituksessa päässyt vaikuttamaan ja saanut kuulemma läpi 30 ajamaansa asiaa. Tynkkysen kritiikin kärki kohdistui kuitenkin kyvyttömyyteen pysäyttää Ruotsin rajan läpi kulkeva maahantulijoiden virta. Tähän pääkysymykseen Soinilla ei ollut vastausta. Soini myös yrittää mitätöidä Tynkkysen kritiikin julkisuudenkipeytenä:

”Kyllä ihmiset ymmärtävät – puolueessa ja kansanedustajat – että jos sille tielle lähdetään, se on sitten menoa. Ja ainahan pääsee takuuvarmasti julkisuuteen kun haukkuu oman johtonsa, se on ihan universaalia, myös Suomessa.”

Jos olisin Sebastian Tynkkynen, katsoisin Soinin ulostuloa epäuskoisena suu auki. Tynkkysen mukaan valtiosihteeri Samuli Virtanen oli ehdottanut hänelle puolueesta eroamista:

”Olen yrittänyt keskustella Soinin kanssa, mutta hän ei ole vielä keskustellut asiasta kanssani. Olen käynyt keskusteluja hänen edustajansa, valtiosihteerin kanssa, joka sanoi toivovansa, että kukaan perussuomalainen ei olisi tuota mieltä ja toivoi, että voisin harkita puolueesta eroamista.”

Tässä käy hyvin ilmi, miten puoluejohto suhtautuu itseensä kohdistuvaan arvosteluun. Arvostelijalle ehdotetaan heti ensimmäiseksi puolueesta eroamista eikä ymmärretä, että varapuheenjohtajan näkemyksille löytyy puolueesta paljon tukea. Selkeämpää merkkiä puolueen puheenjohtajan etääntymisestä oman puolueensa rivijäsenistä ei oikein voi olla.

Ulkopuoliselle syntyy kuva itseriittoisesta puheenjohtajasta, joka ympäröi itsensä liehittelijöillä. Muita ei ole, koska kritiikki on vaimennettu pelkoon perustuvalla johtamisella. Tällaisessa ympäristössä johtajalle syntyy helposti käsitys omasta kaikkivoipaisuudesta ja korvaamattomuudesta varsinkin, jos luonne on sellaiseen taipuvainen.

Rivipersut ryhdistäytyvät

Tynkkysen sivuilla puolueen jäsen voi käydä allekirjoittamassa Tynkkysen aloitetta tukevan vetoomuksen. Siinä on tällä hetkellä jo kymmeniä nimiä. Lisäksi Iltalehden tavoittamien piirijohtajien enemmistö tuki Tynkkysen aloitetta. Lapin piirin puheenjohtaja Jyrki Savikuja totesi:

”Nyt toteutettava hallitusohjelma ei ole sellainen, jonka hyväksyimme 23.5.2015 ja 27.5.2015 pidetyissä kokouksissa. Liian paljon on peräydytty tuosta puoluevaltuuston, puoluehallituksen ja eduskuntaryhmän yhteiskokouksen hyväksymästä hallitusohjelmasta.”

Kymen piirin puheenjohtaja Raul Lehto ei pidä Soinin tavasta ampua alas Tynkkysen aloite:

”Yhtä hyvin voi sanoa, että puheenjohtaja on rintamakarkuri, kun valitsi pestin, missä voi vähän luurata sivussa. Ei vetele, että sanotaan, että olen ulkoministeri, en kerkiä. Jos ei herra kerkiä, niin pitää sanoa muille, että selkäranka esiin, alkakaa tehdä perussuomalaista politiikkaa.”

Näiden perusteella puheenjohtajan asema ei ehkä olekaan niin vakaa, kuin hän kuvittelee. Toisaalta ymmärrän autoritaarisen johtamistavan lähtökohtaisesti hajanaisessa puolueessa, joka on kerännyt riveihinsä paljon eri asioihin tyytymättömiä ja jonka jäsenillä on keskenään ristiriitaisia odotuksia.

Tällä kertaa tosin voi sanoa, että Persut ovat kääntäneet takkinsa moneen kertaan eivätkä ole onnistuneet ajamaan omaa kantaansa Sipilän hallituksessa. Jossain vaiheessa tulee raja vastaan. Jos puolue jatkaisi nykylinjalla hallituskauden loppuun ja maahan olisi siinä vaiheessa tullut rajan yli satoja tuhansia tulijoita, Perussuomalaiset puolueena menettäisi täysin uskottavuutensa. Sebastian Tynkkynen ei ole rintamakarkuri eikä julkisuuden perässä vaan oikeassa ja puoluejohto väärässä.

Puolueen kansanedustajat ja etenkin puoluejohto ovat olleet vaiti Ruotsin rajan sulkemista kannattavien mielenosoitusten yhteydessä. Mielenosoitukset ovat tavallisten kansalaisten järjestämiä eikä Perussuomalaisilla puolueena ole niiden kanssa mitään tekemistä. Kun kansalaiset toimivat, Perussuomalaiset ovat puolueena hiljaa ja katsovat halvaantuneena sivusta.

Vielä on liian aikaista toivottaa Soinille tervemenoa. Puheenjohtaja selkeästi hätiköi ja ylireagoi tilanteessa, jossa puoluejohto oli menettänyt kosketuksensa sekä kenttään että äänestäjiin. Kaikkein huolestuttavinta oli se, että puoluejohto ei ymmärrä, mitä hallitsematon maahantulijavirta merkitsee koko kansakunnan tulevaisuudelle. Puolueen Soinia nuoleskeleva kansanedustaja Tom Packalén vielä kehtaa julkisesti ylistää kyvytöntä ja saamatonta sisäministeri Petteri Orpoa ikään kuin vittuillakseen äänestäjille:

”Sisäministeri Orpo on suoraselkäisesti ja päättäväisesti hoitanut vaikeaa pestiään pakolaiskysymyksessä. Suomi on sitoutunut kansainvälisiin sopimuksiin. Nuorisopoliitikkojen puheet rajojen sulkemisesta ovat nuorisopoliitikkojen puheita.”

Toivottavasti helsinkiläiset äänestäjät eivät ole niin typeriä, että äänestävät Tom Packalénin kolmannelle kaudelle.

Äänestäjänä olen seurannut Perussuomalaisten muuttumista ”vanhaksi puolueeksi” pettyneenä. Kaikki kävi lopulta yllättävän nopeasti. Sebastian Tynkkysen kaltaisten ansiosta kirvestä ei kuitenkaan vielä kannata heittää kaivoon. Hänen aloitteensa menestysmahdollisuuksia en kuitenkaan erehdy yliarvioimaan.