Valtio sodassa omaa kansaansa vastaan

Eduskunta esitti 14.10. arvottoman näytelmän, jossa keskusteltiin rasismista. Ensin monikulttuurimannekiini, SDP:n kansanedustaja Nasima Razmyar piti hyvän ihmisen paatoksellisen puheen, jossa hän kovaan ääneen vastusti rasismia ja vihapuhetta.

Puheen teksti saattaa olla liian hapokasta toistettavaksi, vaikka kyseessä on lähinnä hyvän ihmisen uskontunnustus, jolla hän todistaa omaavansa oikeat mielipiteet. Tosiasioilla ei siinä ole merkitystä. Tekstissä mm. mainitaan ”vihatekona” Torniossa järjestetty laillinen ja rauhanomainen mielenosoitus, jossa Nasiman sanojen mukaan ”suomalaiset tekivät ihmismuurin estääkseen pakolaisten maahantulon”. Todellisuudessa mistään tällaisesta ei ollut kyse, vaan mielenosoittajat vaativat rajatarkastusten palauttamista Ruotsin rajalle. Hyvälle ihmiselle valehtelu on kuitenkin sallittua, jos sen avulla edistetään hyvää asiaa.

Hurskastelu huipentuu puheen loppuvaiheeseen, jossa Nasima vetoaa yhtenäisyyden puolesta:

”Me emme tarvitse Suomessa jakautumista, vaan yhtenäisyyttä. Me emme tarvitse Suomessa vihapuhetta, vaan vuoropuhelua. Emme tarvitse sulkeutuneisuutta ja epäluuloisuutta, vaan avoimuutta ja myötätuntoa. Suomesta ei saa tulla maata, jossa ihminen joutuu pelkäämään olla oma itsensä.”

On vaikea käydä vuoropuhelua sellaisten ihmisten kanssa, jotka korottavat itsensä muiden yläpuolelle ja leimaavat eri mieltä olevat rasisteiksi ja vihapuhujiksi. Nämä itseään suvaitsevaisina pitävät moraaliposeeraajat ovat niitä, jotka jakavat ja hajottavat yhdistämisen asemesta. He kieltäytyvät kuuntelemasta ja yrittävät vaientaa erimieliset antamalla ymmärtää, että nämä ovat moraalisesti vajavaisia olentoja.

On myös anteeksiantamatonta sulkea itsensä oman moraalisen erinomaisuuden sädekehän alle ja kieltäytyä näkemästä ongelmia, joita kymmenien ja jopa satojen tuhansien muslimimiesten maahantulosta varmuudella seuraa.

Kiitos itseään suvaitsevaisina pitävien moraaliposeeraajien monet suomalaiset eivät uskalla avoimesti kertoa omaa mielipidettään, koska he pelkäävät työpaikkansa, perheensä ja henkilökohtaisen turvallisuutensa puolesta. Sen sijaan on helppo vastustaa rasismia etenkin sanoilla. Kaikkein typerimmät ja epärealistisimmat visiot menevät julkisuudessa läpi, jos niiden väitetään edistetävän suvaitsevaisuutta ja monikulttuurista yhteiskuntaa. Maltilliset ja hyvin perustellut mielipiteet, joissa kerrotaan maahantulijoiden aiheuttamista ongelmista ja mahdollisista uhkakuvista, leimataan rasismiksi. Vain kritiikitön kaiken hyväksyminen kelpaa.

Orpo piru

Myös sisäministeri Petteri Orpo intoutui pitämään puheen. Siinä Orpo äityi parhaimpaansa seuraavassa:

”Niitä, jotka tuomitsevat rasismin, syytetään usein sinisilmäisyydestä. Käsittämätöntä puhetta! Rasismin vastustamisessa on kyse ihmisarvon kunnioittamisesta. Ja ihmisarvo kun ei ole mielipidekysymys.”

Asiahan ei ole näin. Rasismin tuomitseminen on uskontunnustus, jolla puhuja osoittaa omaavansa poliittisesti korrektit mielipiteet. Rasismin vastustamisessa on useimmiten kyse hurskastelusta ja omista poikkeavien mielipiteiden mitätöinnistä. Sinisilmäisyys esimerkiksi kymmenien tuhansien maahantunkeutujien motiivien suhteen on pakollista. Orpo on aiemmin sanonut, että maahantulijoiden motiivien arvostelu on rasismia.

Orpo myös esittelee sisäministeriön toimenpiteitä ”väkivaltaisen ekstremismin” torjunnassa. Kun ajattelee, että maahan on tämän vuoden aikana tullut viranomaisten siunauksella tai tietämättä ihmisiä, jotka ovat kotimaassaan taistelleet Islamilaisen valtion tai vastapuolen, eli shialaisten puolisotilaallisten joukkojen riveissä, Orpon puheet ”väkivaltaisen ekstremismin” torjunnasta vaikuttavat ontoilta.

Todellisuudessa toimenpiteet on tietysti tähdätty tavallisia suomalaisia vastaan. Jos tavalliset suomalaiset vastustavat maahantunkeutumista, heidät hiljennetään. On uskottava suureen valheeseen ainakin puheissa. Orpo toteaa:

”Jotta Suomi onnistuu maahanmuuttajien kotouttamisessa sekä toisaalta rasismin sekä ääriliikkeiden torjunnassa tarvitsemme kansalaisyhteiskuntaa: järjestöjä, yhteisöjä, yrityksiä sekä aktiivisia suomalaisia. Pelkästään julkinen sektori ei tästä haasteesta selviä.”

Tarvitaan siis lisää aivopesua ja toisinajattelijoiden hiljentämistä. Tähän on valjastettava kaikki mahdolliset tahot.

Viranomaiset käyvät informaatiosotaa

Suomalaisen valtamedian tiedotusmonopoli on mennyttä eikä palaa enää koskaan. Monet eivät enää luota yksipuolisen vihervasemmistolaista maailmankuvaa välittävään valtamediaan vaan hakevat informaatiota muista lähteistä joko ulkomailta tai vaihtoehtomedioista. Viranomaispropagandan äänitorvena toimiva veronmaksajan rahoittama Yle ei enää yksin riitä, vaan viranomaiset tarvitsevat koulutusta ”informaatiosodankäynnistä”.

Valtioneuvoston viestintäjohtaja Markku Mantila kertoi Ylen uutisille, että Suomi aikoo vastata muun muassa Venäjältä peräisin olevaan valheelliseen viestintään kouluttamalla satakunta valtionhallinnon virkamiestä niin sanotun informaatiovaikuttamisen tunnistus- ja torjuntatoimiin. Enää ei siis riitä, että virallista totuutta syötetään kansalle veronmaksajan rahoittaman Ylen kautta.

Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään myyttisiin mittasuhteisiin kasvaneen Putinin trollitehtaan tuotosten torjunnasta. Mantila kertoo esimerkin ilmiöstä, joihin virkamiehet törmäävät käytännössä:

”Jos vaikka ajattelee tätä aikaa, kun Suomeenkin on tulossa paljon turvapaikanhakijoita – voisin kuvitella esimerkiksi, että houkutus käyttää some-kampanjaa tällaisten väärien tietojen levittämiseen liittyy vaikkapa väitettyihin pahoinpitelyihin tai raiskauksiin tai muihin, joilla saadaan aikaan yleistä epäjärjestystä ja rauhattomuutta.”

Osa sosiaalisessa mediassa esitetyistä raiskaustapauksista saattaa todellakin olla sepitettyjä. Jokainen valistunut internetin käyttäjä tietää tämän. Todellisuudessa ihmiset kuitenkin valtaosin jakavat kokemuksiaan ystävilleen, jotta nämä osaisivat varautua vaaratilanteisiin. Tällainen toiminta on erittäin suotavaa ja kannatettavaa, koska näin yksittäiset ihmiset voivat välttyä joutumasta rikoksen uhriksi. Se on sitä kaikkien muiden paitsi tiedotusmonopolia halajavien viranomaisten mielestä.

Monikulttuuri nimittäin näyttää huonoimmat puolensa niille, jotka eivät pysty puolustautumaan, eli naisille, lapsille ja vanhuksille. Äskettäin Helsingin Uutisissa kerrottiin, kuinka kauppakeskus Jumbossa pyörivät turvapaikanhakijat ahdistelevat keskuksen naispuolisia asiakkaita ja työntekijöitä:

”Jumbossa asiakkaiden perään huudellaan, vihelletään ja kosketellaan. Asukkaiden lisäksi myös poliisin korviin on kantautunut tietoa, että tyttöjä tai naisia olisi lähennelty sopimattomasti.”

Työntekijät eivät lisäksi uskalla lähteä iltavuorosta kotiin, koska kauppakeskuksen ympärillä parveilee turvapaikanhakijoita eli 20 – 35 -vuotiaita muslimimiehiä.

Viranomaiset ovat maahantulon kiihtymisen alkuvaiheista lähtien vähätelleet turvapaikanhakijoiden mahdollisesti aiheuttamia turvallisuusongelmia. Väitteille mahdollisista turvapaikanhakijoiden mukana tulevista ISIS-taistelijoista on lähinnä naureskeltu. Kun viranomaisten ja kallispalkkaisten asiantuntijoiden väitteet eivät pidä yhtä omien kokemusten kanssa, luottamus viranomaisiin ja asiantuntijoihin alkaa horjua ja ihmiset etsivät oikeaa tietoa muista lähteistä.

Nimimerkkikirjoittaminen kiellettävä

Eduskunnassa käydyssä rasisminvastaisessa keskustelussa kävi ilmi myös, että jotkut kansanedustajat ovat valmiita rajoittamaan internetissä käytyä keskustelua mm. kieltämällä nimimerkillä kirjoittamisen. Kristillisdemokraattien Peter Östman kysyi oikeusministeri Jari Lindströmiltä (ps), voidaanko nimimerkin takaa käytävälle rasistiselle keskustelulle pistää stoppi. Lindström vastasi:

"Pitääkö sietää nimetöntä vihapuhetta? Miksi annetaan ihmisille nimimerkin takaa lupa haukkua muita?"

"Se ei kuitenkaan riitä. Otan asian vakavaan pohdintaan, pitäisikö asialle tehdä jotain. Pitää kyllä olla pokkaa sanoa omalla naamallaan, jos on jotain mieltä."

Oikeus- ja työministeri Jari Lindström on yksi hallituksen ministereistä, joka on joutunut omiin kykyihinsä nähden liian vaativaan tehtävään. Hänen puutteellinen ymmärryksensä sekä internetistä että sananvapaudesta auttaa selittämään hänen lausuntoaan, vaikka ne eivät tee siitä yhtään sen hyväksyttävämpää.

Pakollinen oman nimen käyttö internetissä edellyttää aukotonta tunnistautumista ja sellaista valvontaa, joka soveltuu lähinnä totalitaristisiin valtioihin. Perussuomalaiset ei puolueena ole sitoutunut sananvapauteen vaan vastustaa ”vihapuhetta” muiden valtapuoluiden tavoin. Puolueen puheejohtajakin on pilkallisesti puhunut kottaraisenpönttöön tuijottelijoista.

Puheillaan ja teoillaan Suomen viranomaiset ja poliittinen eliitti ovat osoittaneet käyvänsä sotaa omaa kansaansa vastaan, ei kuitenkaan koko kansaa vaan niitä, jotka ovat syntyneet täällä eivätkä hyväksy mahdollisesti satoihin tuhansiin kasvavan muslimipopulaation maahantuontia.

Nämä ihmiset eivät usko viralliseen valheeseen, jossa maahantunkeutujista saadaan pontevalla kotouttamisella yhteiskuntaa hyödyttäviä kansalaisia. He pelkäävät aiheellisesti, että maahantulijat työllistyvät huonosti ja muodostavat julkiselle sektorille ylitsepääsemättömän taloudellisen taakan.

He pelkäävät tulevaisuudessa yhä turvattomammaksi käyvää yhteiskuntaa, jossa elämistä leimaa jatkuva huoli läheisten turvallisuudesta. Vanha impivaaralainen Suomi, jossa ihmiset luottivat toisiinsa, on maahantunkeutujien invaasion ja sitä seuraavan perheiden yhdistämisten jälkeen pelkkä kaukainen muisto. Pahimmillaan invaasio uhkaa suomalaisten olemassaoloa kansakuntana.

Joidenkin maahantulijoiden öykkärimäinen ja vaativa käytös loukkaa kansalaisen oikeustajua. Miksi tulijoille ei kelpaa sama ruoka, jota syötetään varusmiehille, koululaisille ja laitoksissa asuville vanhuksille? Mitä syytä meidän on elättää kiittämättömiä muslimeja tilanteessa, jossa julkinen sektori joutuu leikkaamaan kaikista toiminnoistaan?

Informaatiosodassa maahanmuuttoteollinen kompleksi valjasti turvapaikanhakijat ”kiittämään” suomalaisia ylöspidosta ja jakelemaan kukkia ohikulkijoille. Vahinko on kuitenkin jo tapahtunut eikä neuvostotyylinen propaganda mene enää läpi.

Koska valtio toistuvasti loukkaa kansan oikeustajua, hyökkää tavallisten kansalaisten mielipiteitä vastaan ja vääristelee tietoa, kansalaisella ei ole mitään syytä tuntea uskollisuutta tällaista valtiota kohtaan. Tällainen valtio ei ole demokratia vaan tyrannia, jota johdetaan lisäksi muualta kuin Suomen eduskunnasta eli Euroopan Unionista käsin. Sen sijaan, että ihmiset uskoisivat valtioon, heidän kannattaa mieluummin luottaa toinen toisiinsa ja pyrkiä muodostamaan verkostoja, joiden avulla he pystyvät toimimaan siellä, missä viranomaiset eivät toimi.

Lopuksi annan vielä linkin viranomaisten informaatiosodankäynnin päämaaliin eli MV-lehteen, jolla on oma näkemyksensä asiasta.