Epäpätevyyden hinta

Eurooppaan kohdistuva maahanmuuttajavirta on niin suuri, että johtavien poliitikkojen tulisi ymmärtää sen mittasuhteet. Suomessa näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, vaan viimeaikaiset kiristystoimetkin ovat olleet lähinnä teatteria, jolla on pyritty rauhoittelemaan kansalaisia.

Miksi hallitus ei tee mitään? Asiaa voi lähestyä monelta kantilta. Voidaan rakennella salaliittoteorioita ja spekuloida väestörakenteen nuorentamistavoitteilla. Todellisuudessa kyse lienee kuitenkin puhtaasta epäpätevyydestä. Asiasta vastuussa oleva ministeri Petteri Orpo ei kriisin aikana ole toiminut kuin pakon edessä ja silloinkin toimenpiteet ovat olleet riittämättömiä.

Ruotsin tilanne

Turvapaikanhakijoita tulee Suomeen lähinnä Ruotsissa. Muut virrat ovat ainakin tällä hetkellä merkityksettömiä. Suurin tulijavirta kohdistuu Haaparannan kautta Tornioon, josta tulee päivittäin rajan yli noin tuhat turvapaikanhakijaa. Virran jatkumista voi seurata Ruotsin rautatieyhtiö SJ:n sivuilta. Tukholman ja Luulajan väliset junat on myyty loppuun tänään 20. syyskuuta.

Paavo Tajukankaan blogista voi lukea kuvauksia, kuinka turvapaikanhakijoita on ohjattu Luulajan junaan. Ohjaajilla on päällään huomioliivit, joissa on jonkin avustusjärjestön merkki.

Se, että Ruotsi ei rekisteröi turvapaikanhakijoita vaan siirtää heitä Suomeen, kertoo, että Ruotsin viranomaiset ovat menettäneet maahanmuuton hallinnan. Myös Suomen viranomaiset ovat menettäneet hallinnan tai oikeammin sitä hallintaa ei koskaan ole ollutkaan, koska tulijat ovat marssineet vapaasti, minne haluavat. Viimeisimmat ”kiristystoimet” tarkoittavat käytännössä vain sitä, että tulijat pyritään rekisteröimään heti rajanylityksen jälkeen, ohjaamaan käsittelykeskuksiin ja sitä kautta varsinaisiin vastaanottokeskuksiin.

Ruotsin vastaanottokyvyn romahdus voi monille olla suuri yllätys. Niille, jotka ovat pitkään seurannet Ruotsin vastuutonta maahanmuuttopolitiikkaa, kyse oli vain siitä, milloin Ruotsin kyky hallita maahanmuuttovirtoja romahtaa. Jos Suomen poliittisessa johdossa toimittaisiin tosiasioiden eikä unelmien varassa, Ruotsin maahanmuuttopolitiikan Suomelle aiheuttama riski olisi tiedostettu jo kauan sitten.

Tällöin hallituksella olisi jo valmiina suunnitelma, miten raja Torniossa suljetaan. Nyt Rajavartiolaitoksen edustaja vain pyörittelee peukaloitaan ja kertoo, että resursseja rajan sulkemiseen ei ole. Muutoin itärajalla otetaan suuri riski.

Ruotsissa laki ja kansainväiset sopimukset on jo heitetty romukoppaan. Merit Wager kirjoittaa:

”Ruotsissa on heitetty omat ja muiden lait yli laidan – ulkomaalaislaki, Dublinin sopimus ja muut kansainväliset sopimukset. Enkä epäröi käyttää sanoja massapsykoosi ja hyvyyspsykoosi kuvaamaan sitä, mikä leimaa tätä maata. Ei ole väärin auttaa ihmisiä henkilökohtaisella tasolla tai vakaumuksesta. Mutta Ruotsin hallituksen täydellinen kyvyttömyys ajatella nenäänsä pitemmälle ja toimia maan ja sen kansalaisten turvallisuuden ylläpitämiseksi niiden lakien mukaan, jotka he ovat itse säätäneet ja joita he ovat sitoutuneet noudattamaan, on pelottavaa ja suoranainen uhka Ruotsille juuri nyt ja myös tulevaisuudessa.”

Ruotsissa turvapaikanhakijoiden ei tarvitsee maksaa matkojansa julkisissa liikennevälineissä. Juuri tästä syystä Luulajan junat ovat täynnä. Ruotsi ei enää rekisteröi maahan saapuneita ulkomaalaisia turvapaikanhakijoiksi vaan antaa heidän mennä, mihin he haluavat. Suomella ei ole mitään velvollisuutta ottaa vastuuta Ruotsin epäonnistumisista. Kuitenkin Sipilän hallitus tekee juuri niin ja kantaa vastuuta naapurimaan holtittomuudesta. Suomi voisi palauttaa kaikki rajan yli tulevat turvapaikanhakijat heti takaisin Ruotsiin, mutta hallitus on tietoisesti jättänyt tämän mahdollisuuden käyttämättä. Kustannukset suomalaiselle veronmaksajalle lasketaan sadoissa miljoonissa euroissa vuotta kohden.

200 000 turvapaikanhakijaa

Entinen pääministeri Matti Vanhanen hätkähdytti torstaina ilmoituksellaan, jossa hän arvioi Suomen joutuvan varautumaan jopa 200 000 turvapaikanhakijaan. Lukumäärä ei ole mitenkään pielessä. Nykyisellä tuhannen turvapaikanhakijan päivätahdilla määrä täyttyy alle vuodessa. Jos kaikille annettaisiin turvapaikka, perheiden yhdistämisten jälkeen maahanmuuttomäärä olisi jossain 800 000:n tietämillä.

Kuka tahansa laskutaitoinen ymmärtää, että Suomen valtion talous ei kestäisi moista määrää. Se, että entinen pääministeri väläyttelee tuollaista asiaa ikään kuin mahdollisena hallittavissa olevana skenaariona eikä torjuttavana uhkana, kertoo todellisuuden tajun hämärtymisestä. Vanhanen ja Suomen poliittinen johto eivät ymmärrä, millaisia seurauksia tuollaisella määrällä on suomalaiselle yhteiskunnalle.

Pääministeri Sipilä ei perjantaisen tiedotustilaisuuden perusteella ole yhtään paremmin kartalla kuin sisäministeri Orpo. Sipilä kertoi näkemyksiään Radio Suomen haastattelussa:

”Valtiovallan keskeinen tehtävä on turvata ihmisten turvallisuus. Järjestyksen pitää säilyä kaikissa tilanteissa.”

Se, että rajanylittäjät saatetaan ”käsittelykeskuksiin” ja turvapaikkajärjestelmän piiriin, ei ole järjestyksen ylläpitämistä vaan epäjärjestyksen naamioimista järjestykseksi. Sipilä jatkaa:

”Emme voi olla sellaisessa tilanteessa, että maassa on laittomasti ihmisiä. Jokaisen maahantulijan on oltava täällä laillisella viisumilla tai hänen pitää ilmoittautua turvapaikanhakijaksi. Tämän turvaamiseksi rajavalvontaa on kiristetty.”

Ruotsista tulleiden irakilaisten ei siis tarvitse anoa turvapaikkaa Ruotsissa vaan he saavat tulla Suomeen shoppailemaan oleskelulupaa? Maahan valuu tällä hetkellä tuhat turvapaikanhakijaa päivässä. Jos oletetaan yhden turvapaikanhakijan vuosikustannukseksi 30 000 euroa (arvio), joka päivä Suomeen tulee 30 miljoonan euron lisärasite valtion budjettiin. Viikossa tulee jo 210 miljoonaa ja kuukaudessa 850 miljoonaa.

Vain kaikkein yksinkertaisimmat voivat kuvitella, että Suomen ennestään heikko valtiontalous kestää moisen rasitteen. Kustannuksia on pakko karsia ja parhaiten se tehdään sulkemalla Ruotsin ja Suomen välinen raja. Toinen mahdollisuus on lopettaa käteisen rahan maksaminen turvapaikanhakijoille. Tämä päätös lisäksi vähentäisi tulijamääriä ja kääntäisi virran takaisin Ruotsiin.

Ex-pääministeri Vanhasen väläyttämät 200 000 turvapaikanhakijaa maksavat vuodessa 30 000 euron oletetulla vuosikustannuksella kuusi miljardia euroa.

Suomesta kuitenkin löytyy vielä pääministeri Sipilää typerämpiä ihmisiä. Euroopan keskuspankin haarakonttorin, Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen puhui myös löysiä. Etelä-Suomen Sanomat kirjoittaa:

”Pitkällä aikavälillä Suomeen tulevista suurista pakolaismääristä on hyötyä, sanoo Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen Ylen Ykkösaamussa. Hänen mukaansa ulkomaalainen työvoima tervehdyttää suomalaista väestörakennetta ja auttaa hyvinvointivaltion rahoittamisessa tulevaisuudessa.”

Tämä taas on puhdasta toiveajattelua, jolle ei löydy todisteita todellisesta elämästä. Suomeen tulevat turvapaikanhakijat ovat suurimmalta osin kotoisin Irakista, Somaliasta ja Afganistanista. Näistä maista tulleet kuuluvat kaikkein vaikeimmin työllistettäviin maahanmuuttajiin. Näiden ryhmien työttömyysprosentti on kaikilla yli 50. Mies, joka kuvittelee näistä maista tulevien maahanmuuttajien korjaavan huoltosuhteen, ei ole järjissään. Mutta mitäpä voi odottaa mieheltä, jonka tärkein meriitti suuriin tehtäviin on ollut SDP:n jäsenkirja. Liikanen kuuluu pääministeri Sipiän tavoin omaa hyvyyttään teatraalisesti esitteleviin moraaliposeeraajiin luvattuaan yhden kuukauden palkkansa pakolaisten auttamiseen SPR:n kautta.

Suomea johtaa hallitus, joka ei ulospäin vaikuta itsenäisen valtion toimeenpanovaltaa käyttävältä elimeltä. Odotetaan EU:n päätöksiä, joita ei tule, ja peesataan Saksaa, jonka johtaja Merkelin harkitsematon lausunto kärjisti kriisiä ja sai aikaan hallitsemattoman Balkanin halkijuoksun.

Epäpätevyyden seuraukset maksavat ja kustannukset tulevat nykyisten ja tulevien veronmaksajien maksettaviksi. Maahanmuuttajamäärät ovat toteutuessaan niin suuria, että ne romuttavat yhteiskunnan sisäisen koheesion. Rikollisuus lisääntyy, kadut muuttuvat turvattomiksi ja sosiaaliturva joudutaan romuttamaan vain poliittisen johdon kyvyttömyyden ja saamattomuuden takia.