Kesätoimittaja vastajihadistien kimpussa

Kesällä toimittajilla on usein pulaa jutuista. Siksi jopa Suomen kuvalehti julkaisi väsähtäneen jutun ”vastajihadistien aatteesta”. Luonnollisesti juttua varten oli haastateltu Suomen johtavaa vastajihadismin asiantuntijaa, joka tuttuun tapaansa yhdisteli perussuomalaisten poliitikkoihin kohdistuvaa nälvimistä löysiin heittoihin ja leimakirveen heilutteluun. Itse otsikon aiheesta eli vastajihadismin aatteesta jutussa ei oikeastaan kerrottu.

Asiantuntijana toiminut Jussi Jalonen ja tiedostava toimittaja Päivi Lakka käyttävät tarkoituksellisesti leimaavia sanoja kuten ”muslimiviha” ja ”muukalaisvastaisuus”. Jalonen myös vilauttelee natsikorttia kuvatessaan Slovakiassa järjestettyä EU:n siirtolaisten taakanjakoa vastustavaa mielenosoitusta.

Valtavirran käsitys islamilaisesta terrorismista

Jalosella on myös ollut tapana nähdä vastajihadismi lähinnä myyttisen äärioikeiston tapana pestä natsileima itsestään ja saada uusia kannattajia. Hän ei tietääkseni koskaan ole edes yrittänyt nähdä ilmiön takana mitään todellista tai analysoida ”aatetta” toisin kuin norjalaisen Anders Breivikin terroritekojen yhteydessä. Ennemminkin hän keksii asioita sitä mukaa, kun mieleen juolahtaa. Esimerkiksi ruotsidemokraattien kansaedustaja Kent Ekeroth saa Jaloselta kunniamaininnan ”tunnustuksellisena vastajihadistina”, mitä tämä sitten tarkoittaakin.

On myös kyseenalaista käsitellä vastajihadismia aatteena. Pohjimmiltaan kyse on siitä, nähdäänkö uhkana pelkästään islamilainen terrorismi vai terrorismin taustalla vaikuttava ideologia. Tässä yhteydessä on hyvä ensin käsitellä valtavirran käsitystä islamilaisesta terrorismista. Valtavirralla tässä tarkoitan ensisijaisesti länsimaisten valtiojohtajien julkisiin esiintymisiin perustuvaa käsitystä.

Vastajihadismin käsittely on parasta aloittaa syyskuun 11. päivän terrori-iskuista, joiden jälkeen Yhdysvallat aloitti presidentti George W. Bushin johdolla sodan terrorismia vastaan. Tämä sodanjulistus oli sikäli kummallinen, että siinä vastustettavana asiana ei ole valtio tai ideologia vaan asymmetrisen sodankäynnin taktiikka.

Bush ja muut lännen johtajat ovat julkisissa esiintymisissään korostaneet, että terroristit eivät edusta islamia vaan jotakin sen vääristeltyä versiota, eli terroristien toiminnalle ei löydy tukea varsinaisesta islamista. Lisäksi muistetaan mainita, että terroristit edustavat muslimeista vain pientä vähemmistöä ja valtaenemmistö muslimeista on rauhanomaisia ja pohjimmiltaan samanlaisia kuin me länsimaalaiset.

Bushin seuraaja Barack Obama on mennyt vielä pitemmälle yrittäessään pestä pois islamin terrorismista. Obama järjesti melko pian Pariisin terrori-iskujen jälkeen konferenssin, jossa vastustettiin ”väkivaltaista ekstremismiä”. Mukaan oli kutsuttu edustajia amerikkalaisista muslimijärjestöistä, joista suuri osa on Muslimiveljeskunnan peitejärjestöjä.

Vastajihadistinen näkemys

Valtavirran lähestymistavassa keskitytään terrorismiin ja sivuutetaan täysin terrorismin taustaideologia, joka perustuu islamin pyhiin kirjoituksiin. Tämä taas johtaa virheellisiin poliittisiin päätöksiin, joiden seurauksena tuhansia ihmishenkiä menetetään ja valtiot ajautuvat sisällissotaan ja kaaokseen. Näin on käynyt Irakissa ja Afganistanissa, jonne Yhdysvaltojen terrorisminvastaisen sodan varsinaiset sotatoimet kohdistuivat.

Vastajihadistisen näkemyksen mukaan terroristit eivät vääristele islamia, kun perustelevat toimintaansa. Päinvastoin he seuraavat islamin profeetan esimerkkiä uskollisesti. On ehkä väärin kutsua heitä ääri-islamisteiksi tai radikaaleiksi islamisteiksi. Oikeampi termi olisi fundamentalisti eli sellainen, joka ottaa islamin opetukset kirjaimellisesti tosissaan.

Jihadismin viimeisintä johtotähteä Islamilaista valtiota ei sitäkään ole kaikesta raakalaismaisuudestaan huolimatta julistettu kerettiläiseksi. Ainakaan Egyptissä sijaitsevan Al Azharin yliopiston oppineet eivät näe Islamilaisen valtion toimintaa epäislamilaiseksi. Miten he voisivatkaan, koska Islamilainen valtio noudattaa islamia tunnollisesti? Ainoastaan länsimaiset poliittiset johtajat ovat riittävän hölmöjä väittämään shariaa islamin vastaiseksi tai Islamilaista valtiota epäislamilaiseksi.

Terroristien pitkän tähtäimen tavoite on islamisoida koko maailma eli tuhota muut uskonnot ja saattaa voimaan islamilainen sharia-laki. Muutkin kuin väkivaltaiset terroristit kannattavat shariaa ja haluavat islamisoida koko maailman. Terroristien aate on osa islamin ydintä ja kaikki islamin koulukunnat ovat yksimielisiä tästä tavoitteesta.

Koska lännessä keskitytään terrorismiin, terroristien kanssa samaa tavoitetta eli sharia-lakia ajavat muslimijärjestöt nähdään ”maltillisina” ja mahdollisina yhteistyökumppaneina. Viimeksi EU:n ulko- ja turvallisuusasioiden korkea edustaja Federica Mogherini totesi seuraavaa:

”Da'esh [Islamilainen valtio] on islamin pahin vihollinen tämän päivän maailmassa. Sen uhrit ovat ensisijaisesti muslimeja. Islam on itsekin uhri.”

”En pelkää sanoa, että poliittisen islamin tulisi olla mukana kuvassa. Uskonnolla on roolinsa politiikassa – ei aina hyvä eikä aina huono. Uskonto voi olla osa prosessia. Kyse on vain siitä, onko prosessi demokraattinen vai ei.”

Mogherini on tyypillisen EU-virkamiehen tapaan sosialisti ja liittyi vuonna 1988 Italian kommunistien nuorisojärjestöön. Sosialisteille yhteistyö sharia-lakia kannattavien islamistien kanssa ei näytä tuottavan minkäänlaisia ongelmia.

Vastajihadistisen näkemyksen mukaan sharia-laki ei ole sovitettavissa yhteen länsimaisen oikeuskäsityksen kanssa. Itse asiassa sharia edustaa länsimaisten perusarvojen antiteesiä. Jos lännessä annetaan periksi islamilaisen sharian vaatimuksille, luovutaan samalla länsimaisista perusarvoista, joita useimmat pitävät tärkeinä ja/tai itsestään selvinä. Esimerkiksi yhdenvertaisuus lain edessä, sananvapaus ja sukupuolten välinen tasa-arvo kärsivät, jos sharia-lain vaatijoille annetaan periksi.

Islamilaisten maiden yhteistyöjärjestö OIC on jo vuosia ajanut islamin arvostelun kieltämistä kansainvälisillä foorumeilla. Monet länsimaat ovat kriminalisoineet islamin pilkan. Suomessakin tietääkseni kaikki viime vuosien tuomiot uskonrauhan rikkomisesta on annettu islamin pyhien asioiden pilkkaamisesta.

Palataan vielä lopuksi terrorismiin. Sen takaa löytyy yleensä poliittinen tavoite. Islamilaisen terrorismin tavoitteena on heikentää vihollisen taistelutahtoa ja saada heidät alistumaan. Terrorismi myös toimii, mistä osoittaa länsimaiden tiedotusvälineiden toiminta Charlie Hebdo -terrori-iskujen jälkeen. Harva valtamedian instanssi julkaisi Charlie Hebdon piirroksia tai kansikuvia. Monet näyttivät kansikuvan uutiskuvissaan tunnistamattomaksi pikselöitynä. Charlie Hebdon terroristit myös noudattivat islamin profeetan esimerkkiä. Medinassa Asma bint Marwan -niminen nainen rohkeni arvostella Muhammadin toimintaa. Tämän seurauksena Muhammad tapatti hänet.

Länsimaita vastaan käydään sotaa, mutta useimmat länsimaalaiset eivät itse ymmärrä tätä kuten eivät myöskään islamilaisen sodankäynnin eri menetelmiä. Se ”maltillinen” ja ”rauhanomainen” tapa on monesti tehokkaampi, koska suorassa sotilaallisessa yhteenotossa islam jäisi luultavasti kakkoseksi.

Lause islamista ”rauhan uskontona” on jo ajat sitten muuttunut huonoksi vitsiksi. Myös länsimaisten johtajien vakuuttelut, että tälläkään kerrallakaan terroriteolla ei ollut mitään tekemistä islamin kanssa, alkavat kuulostaa koomisilta, vaikka tarkoituksena on todennäköisesti rauhoitella ihmisiä ja estää kiukun purkautuminen syyttömiin muslimeihin.

Jussi Jalonen ja Päivi Lakka ovat Suomen kuvalehden kirjoituksessaan islamin asialla, kun he mustamaalaavat, pilkkaavat ja demonisoivat ihmisiä, jotka toimivat islamin vaikutusvallan vähentämiseksi länsimaissa.