Poliittinen herjanheittäjä iskee jälleen

Moni muistaa vuoden 2011 eduskuntavaalit ja kansainväliselle medialle vaalien jälkeen järjestetyn tiedotustilaisuuden. Tuolloin Helsingin yliopiston valtiopolitiikan professori Jan Sundberg esiintyi lehdistötilaisuudessa ylimielisesti naureskellen ja päästeli siinä sivussa suustaan sammakoita. Sundbergin analyysin perusteella brittiläinen yleisradioyhtiö BBC kirjoitti artikkelin, jossa Perussuomalaisten ohjelmassa nähtiin nationalistinen viesti ja häivähdyksiä natsi-ideologiasta.

Itse kirjoitin Sundbergin esiintymisestä jo tuolloin. Sundberg oli aiemmin Hufvudstadsbladetissa verrannut perussuomalaisten puolueohjelman perhepoliittista osiota natsien pää-äänenkannattaja Völkischer Beobachteriin. BBC:n artikkeliin noin railakas natsittelu ei mahtunut, vaan siellä tyydyttiin ”häivähdykseen natsi-ideologiasta”. BBC:n artikkelissa myös väitettiin, että Perussuomalaiset haluaisivat kieltää ruotsin opetuksen kokonaan. Tämä virhe korjattiin myöhemmin.

Natsittelua

Sundbergin natsittelu tuli myös suomalaisen valtamedian tietoisuuteen. Miehellä oli kuitenkin otsaa kieltää väittäneensä Perussuomalaisia natseiksi. Tuskin Sundberg oikeasti pitää Perussuomalaisia natseina. Natsikortti vain on erittäin houkutteleva loanheittokeino silloin, kun loanheitolle on tarvetta. Sundbergilla tarvetta ilmeisesti on.

Suomalainen politiikka on useimmille ulkomaalaisille tuntematon aihe. Siksi Sundbergin kaltaisilla tulkitsijoilla on suuri valta ja samalla myös vastuu kertoa Suomen asioista totuudenmukaisesti. Sundberg epäonnistui tässä tehtävässä ja käytti väärin asiantuntijavaltaansa herjaamalla vaalien suurinta voittajaa ala-arvoisella tavalla.

Sundberg ei ole kuitenkaan pysynyt toimettomana näidenkään vaalien jälkeen. Norjalaiselle Aftenpostenille antamassaan haastattelussa Sundberg epäili, että Perussuomalaisten tulo hallitukseen tarkoittaa, että mahdollisuus korvata ruotsin kieli venäjällä joissakin Itä-Suomen kunnissa nostettaisiin uudelleen esille.

Ruotsin korvaamista Venäjällä on toki pohdittu, mutta Ukrainan tapahtumat ovat muuttaneet Euroopan poliittista tilannetta sen verran, että asia ei liene juuri tällä hetkellä kovin ajankohtainen. Sundberg puhuu kuitenkin tässä tapauksessa omalle kotiyleisölleen eli suomenruotsalaisille, joista monille pelottelu ruotsin kielen aseman heikentämisellä toimii. Pohjanmaalla suomenruotsalaisten keskuudessa liikkuu tarinoita, joissa Perussuomalaisten valtaantulo johtaa hurrien lähettämiseen leireille. RKP-aktiivien ylimitoitettu uhkakuvien viljely saa aikaiseksi käsittämättömän hysteerisiä reaktioita.

Edellä viittasin BBC:n artikkeliin, johon Sundbergin poliittinen analyysi vaikutti ratkaisevasti. Tämänvuotisten eduskuntavaalien jälkeen Sundberg pääsi jälleen BBC:n sivuille, tällä kertaa omalla nimellään. Artikkelissa Sundberg esittää brittiläisille lukijoille lyhyen esityksen Perussuomalaisten historiasta. Yhtä asiaa hän ei kuitenkaan mainitse. Perussuomalaisten edeltäjän Suomen Maaseudun Puolueen perustaja Veikko Vennamo ei suhtautunut erityisen myönteisesti suomenruotsalaisiin. Tämä johtui suomenruotsalaisten kuntien haluttomuudesta ottaa vastaan karjalaista siirtoväkeä sodan jälkeen. Sen sijaan neljän vuoden takainen natsiherja esiintyy uudessa artikkelissa vähän miedonnettuna versiona:

”Aiemmassa vuoden 2011 puolueohjelmassa puolue [Perussuomalaiset] ehdotti, kuinka työvoiman tarve voitaisiin tyydyttää ilman maahanmuuttoa.”

”Nuoria naisia tulisi kannustaa olemaan opiskelematta ja sen sijaan synnyttämään suomalaisvauvoja, jotka lopulta tyydyttäisivät työvoiman tarpeen.”

Völkisher Beobachter on kadonnut jonnekin eikä häivähdystäkään natsismista ole enää havaittavissa. Tähän kohtaan voisin kirjoittaa jotakin suomenruotsalaisuuden historiaan kuuluvista rotuopeista, mutta vältän houkutuksen.

Vihapuhetta ja kielipolitiikkaa

Vaalien väliselle ajalle vuoden 2013 kesään osuu kummallinen tapaus, jossa joukko suomenruotsalaisia vaikuttajia sai vihapostia. Lähettäjäksi oli merkitty tunnettu suomenruotsalainen valtiotieteilijä Jan Sundberg. Aluksi uutisoitiin, että viestit olisivat tulleet Sundbergin tietokoneelta. Myöhemmin tämä tieto kumottiin ja kerrottiin, että viestit olisi vain lähetetty Sundbergin nimissä. Internetissä on mahdollista lähettää sähköpostia kenen tahansa nimissä, minkä kaikki roskapostin vastaanottajat hyvin tietävät.

Sundberg oli hyvin kiihtynyt tapahtuneesta:

”Pieni vähemmistö ruotsalaisvihaajista lähettää tappouhkauksia. Passiiviset ruotsalaisvihaajat muodostavat suuremman vähemmistön. Pahinta on, että suuri enemmistö suomalaisista on välinpitämättömiä mukaan lukien puoluejohtajat ja maan hallitus. Kuvio on samanlainen kuin useissa maissa 1900-luvulla ja tiedämme, mihin se johti.”

Tässä Sundberg esittää peitellyn natsikortin eli viittaa epämääräisiin 1900-luvun tapahtumiin mainitsematta suoraan natseja. Tämä taas on kielikeskustelun tarkoituksellista polarisointia, jossa pakkoruotsin vastustajat demonisoidaan ja keskustelu itse asiasta jää käymättä.

Vihaviestit poikivat pienimuotoisen mielenosoituksen nettivihaa vastaan. Kohu jäi myrskyksi vesilasissa eikä vihaviestien lähettäjääkään saatu kiinni.

Kielipolitiikasta tässä kuitenkin on kyse niin kuin RKP:n toiminnassa melkein aina. RKP pitää itsepintaisesti kiinni virallisesta kaksikielisyydestä, joka tarkoittaa, että kaikkien suomenkielisten on opiskeltava koulussa ruotsia. Käytännön kaksikielisyydellä ei ole niin väliä eli sillä, osaako suomenkielinen koululainen oikeasti ruotsia vai ei. Valitettavan usein ei osaa.

Käytännössä suomenruotsalaiset muodostavat niin pienen vähemmistön, että suomenkielisen enemmistön pakottaminen opiskelemaan ruotsia on kohtuutonta kiusantekoa. Toisaalta ruotsinkieliset pelkäävät osin oikeutetusti, että vähäisetkin myönnytykset kieliasiassa johtavat ruotsin kielen aseman vähittäiseen rapautumiseen.

Kielipolitiikan tulisikin lähteä ruotsinkielisten palveluiden takaamisesta eikä vuosia sitten voitettujen asemien puolustamisesta. Virallinen kaksikielisyys tulisi tunnustaa aikansa eläneeksi ja suomenruotsalaisuus Suomeen olennaisesti kuuluvaksi osaksi. Kieli-identiteetin tärkeys osana suomenruotsalaisuutta tulisi tunnustaa ja hyväksyä. Uskon, että suomenkielisten valtaenemmistö hyväksyy suomenruotsalaisuuden ja ilman pakkoruotsia jopa pitää siitä.

Jan Sundberg on toiminnallaan polarisoinut kielikeskustelua ja käyttää kansainvälistä mediaa poliittisten vastustajiensa mustamaalaukseen. Juuri tällainen toiminta on johtanut siihen, että RKP on suomenkielisten äänestäjien keskuudessa yksi vähiten pidetyistä puolueista. Nykyisin RKP ei tosissaan kuvittele saavansa suomenkielisiä äänestäjiä kuten vielä pari vuosikymmentä sitten, jolloin Elisabeth Rehn oli yksi maan suosituimmista poliitikoista. Sen sijaan suomenkielisille on tarjottu Astrid Thorsin kaltaisia epäpäteviä keskinkertaisuuksia ja Eva Biaudetin kaltaisia moralisoivia leimakirveen heiluttelijoita.