Antirasismi on aivopesua

Törmäsin Daily Mailin artikkeliin, jossa entinen Tony Blairin hallinnon tasa-arvo- ja ihmisoikeuskomission puheenjohtaja Trevor Phillips sanoo, että hallinto oli väärässä, kun se yritti poistaa rasismin kieltämällä sen.

Phillipsin mukaan Blairin hallituksen toimenpiteet tekivät antirasismista uuden vastenmielisen opinkappaleen. Ihonväriltään musta Phillips on tehnyt 30 vuoden uran syrjintä- ja tasa-arvoasioiden parissa. Piakkoin esitettävässä brittiläisen Channel Four -televisiokanavan haastattelussa hän väittää, että yritykset lopettaa ennakkoluulot epäonnistuivat ja rohkaisivat sen sijaan huonoa kohtelua, vaaransivat ihmishenkiä ja johtivat Ukipin kaltaisten puolueiden nousuun:

”Minun kaltaiseni aktivistit uskoivat tosissaan, että estämällä ihmisiä ilmaisemasta ennakkoluuloisia ajatuksia he lopulta lakkaisivat ajattelemasta niitä.”

”Nyt olen vakuuttunut, että olimme täysin väärässä.”

Työväenpuolueen jäsen Phillips sanoi, että antirasismi tarkoitti alkujaan hyvää mutta muuttui lopulta mielipidekontrolliksi.

Meille pitkään blogia pitäneille Phillipsin sanoissa ei ole mitään uutta ja yllättävää. Merkittävintä niissä on se, että sanoja itse on ollut korkeassa asemassa mukana toteuttamassa monikulttuuripolitiikkaa ja mielipiteiden tukahduttamista rodullisen, etnisen ja uskonnollisen diversiteetin nimissä. Sanoin jo vuonna 2009, että Phillipsin ihonväri suojaa häntä rasismisyytöksiltä. Pahin haukkumasana hänelle olisi ”Setä Tuomo”, jota amerikkalaiset liberaalit käyttävät ajatuksiltaan ”liian valkoisista” vähemmistön edustajista.

Suomi – mielipidekontrollin edelläkävijä

Joskus 2000-luvun puolivälissä aikana, jolloin ”viha oli vielä nuori” ja vain harva oli edes kuullut Jussi Halla-ahosta, Suomessakin innostuttiin antirasismista. Tämä alkoi näkyä erityisesti silloin, kun innokas Mikko Puumalainen astui vähemmistövaltuutetun virkaan. Mika Illmanin väitöskirja tukenaan hän alkoi metsästää rasisteja.

Puumalainen yritti aluksi pyydystää liian suurta kalaa ja hyökkäsi Tatu Vanhasen kimppuun. Vanhanen oli tutkinut rotujen välisiä älykkyyseroja ja tehnyt niistä poliittisesti epäkorrekteja johtopäätöksiä. Vanhanen ei lopulta joutunut syytteeseen ja Puumalainen vetäytyi hetkeksi nuolemaan haavojaan.

Sen jälkeen viranomaiset havaitsivat, että rasismia esiintyy erityisen paljon internetissä. Kun Mikko Ellilä tuomittiin kirjoituksestaan Yhteiskunta koostuu ihmisistä, uutisotsikot olivat vielä pieniä. Myöhemmin viranomaiset kävivät Jussi Halla-ahon kimppuun ja onnistuivat omalta osaltaan lisäämään miehen tunnettavuutta. Viimeistään 8.9.2009 annettu tuomio teki Halla-ahosta valtakunnallisesti tunnetun. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa hän jäi Eduskunnan ulkopuolelle mutta vuoden 2011 vaaleissa hän oli yksi valtakunnan ääniharavista ja meni heittämällä läpi.

Voidaan väittää, että mielipidevaino lisäsi Halla-ahon kannatusta ja kasvatti ns. maahanmuuttokriittisen liikkeen tunnettavuutta. Näin ei tosin olisi käynyt, mikäli Halla-aho olisi ollut pelkkä äänekäs suunsoittaja. Hänen kirjoituksensa paljastavat selkeästi ns. suvaitsevaisuuteen kuuluvan valheellisuuden, tekopyhyyden ja dogmaattisuuden, jonka Trevor Phillips Daily Mailin artikkelissa myöntää.

Phillips itse sanoo, että hän muutti mielipiteitään Lontoon vuoden 2005 metropommitusten yhteydessä. Nykyisin hän sanoo, että vain puhumalla rodusta avoimesti loukkaamisen uhallakin autetaan hädässä olevia. Phillips on kuitenkin pohjimmiltaan vasemmistoliberaali ja sen takia keskittyy retoriikkaan eikä peruskysymykseen eli siihen, onko mitään mieltä tuoda Britanniaan suuria määriä kulttuuriltaan erilaisia ihmisiä epäonnistuneista valtioista ja maailman väkivaltaisimmista paikoista.

Hän myöntää vain, että pakotettu antirasismi oli virhe. Hän ei myönnä ainakaan Daily Mailin artikkelissa, että Blairin hallituksen tekemä tarkoituksellinen monikulttuuristaminen oli väärin Britannian kansalaisia kohtaan ja että tämä virhe on todennäköisesti muuttanut Britanniaa pysyvästi huonompaan suuntaan.

Suomen poliisi puhuu

Itä-Uudenmaan poliisipiirin apulaispoliisipäällikkö Pekka Partanen kirjoitti melko järkyttävän mielipidekirjoituksen, jota blogikollega Yrjöperskeles on jo ehtinyt kommentoimaan. Kirjoituksesta näkyy selkeästi sinänsä hyvä tarkoitus, joka tosin yhdistyy kammottavalla tavalla kyvyttömyyteen ymmärtää kokonaisuuksia.

Kirjoitus ilmestyi kaiken lisäksi poliisin virallisella nettisivustolla, mikä teki siitä vielä kummallisemman. Ehkä siksi kirjoitusta ei enää löydy poliisin sivustolta lainkaan.

Poimin Partasen nyt jo poistetusta tekstistä yhden osan:

”Me eurooppalaiset tiedämme kyllä tämän. Miksi siitä huolimatta jonkun pitää mennä piirtelemään toisten uskonnollisia arvoja anteeksiantamattomasti loukkaavia kuvia? Sananvapauden nimissä. Missä oli piirtäjän/päätoimittajan vastuu? En voi millään hyväksyä niitä tekoja, jotka piirtämisen seurauksena syntyivät.  Mutta jos näissä tapauksissa sananvapautta olisi käytetty ns. vastuullisesti, emme olisi nyt syntyneessä verovarojamme syövässä puolittaisessa sotatilassa, josta ei hyödy kukaan.”

Islamin profeetta Muhammadin kuvallinen esittäminen on muslimeille periaatteessa kiellettyä, vaikka ei aina käytännössä, koska Muhammadista on islamilaisessa maailmassakin tehty kuvia. Kysymys on siitä, pitääkö meidän lännessä kunnioittaa islamilaisia tabuja vai ei. Jos tabujen rikkominen johtaa väkivallan uhkaan, erityisesti silloin islamin profeetan kuvaamisen välttely tarkoittaa alistumista väkivallan edessä. Siksi Partasen pöyristymistä voi pitää käsittämättömänä typeryytenä.

Tosin sananvapauden rajat on Suomessakin määritetty potentiaalisesti herkimmin loukkaantuvien mukaan. Tämä kävi ilmi jo silloin, kun Valtakunnansyyttäjän virasto jätti syyttämättä tapauksessa, jossa eräs henkilö oli pilkannut törkeästi kristinuskoa, pientä lappajärveläistä seurakuntaa ja sen toimihenkilöitä. Tämä tapahtui jo viisi vuotta sitten eikä käytäntö ole tainnut sen jälkeen muuttua. Herkimmin loukkaantuvien ehdoilla mennään edelleen, ja tämä taas tarkoittaa, että laki ei ole kaikille sama vaan sen tulkinta on riippuvainen osapuolten etnisestä ja uskonnollisesta taustasta. Partasen on turha soittaa suutaan, koska Suomessa asiat ovat ainakin poliisin ja syyttäjän kannalta hyvin, vaikka kansalaisten perusoikeuksien kannalta ehkä ei niinkään.

Partanen on viranomainen, joten en ole lainkaan yllättynyt nuivasta asenteesta sananvapautta kohtaan. Sen sijaan täydellinen kyvyttömyys ymmärtää, mistä Charlie Hebdo -lehden toimitukseen tehdyssä terrori-iskussa oli todellisuudessa kyse, kertoo, että Partanen ei ole ajatellut ennen kirjoittamista. Oli pelkästään hyvä asia, että myös poliisissa huomattiin tämä. Anteeksipyyntö olisi tosin ollut paikallaan.