Antisemitismi kasvaa Euroopassa

Eilen vietettiin juutalaisten joukkotuhon muistopäivää. 70 vuotta sitten Puna-armeijan joukot vapauttivat Auschwitzin keskitysleirin. Joukkotuho on jättänyt lähtemättömät jäljet eurooppalaiseen ja etenkin saksalaiseen psyykeen.

Antisemitismi Euroopassa

Antisemitismi kuitenkin kukoistaa Euroopassa yhä ja on itse asiassa voimakkaampaa kuin koskaan Auschwitzin vapauttamisen jälkeen. Eurooppalaisella valtamedialla ja poliittisilla johtajilla on suuria vaikeuksia kertoa, mikä on aiheuttanut antisemitismin lisääntymisen.

Suomessa antisemitismi ei kuitenkaan ole äitynyt yhtä pahaksi kuin Ranskassa tai naapurimaassamme Ruotsissa. Malmön kaupungissa juutalainen ei käytännössä voi kulkea kaduilla, jos hänet voi pukeutumisensa perusteella tunnistaa juutalaiseksi.

Äskettäin Ruotsin television toimittaja Petter Ljunggren lähti kävelemään Malmön kaupungin kaduilla kippa-päähineeseen pukeutuneena ja joutui ohikulkijoiden lyöntien ja haukkumisen kohteeksi. Ljunggren lopetti kokeilunsa, kun tilanne kävi hänelle hengenvaaralliseksi.

Ranskasta taas muistamme Pariisin terrori-iskut, joista toinen kohdistui juutalaiseen ruokakauppaan. Ranskassa asuu 580 000 lähinnä Pohjois-Afrikasta muuttanutta juutalaista, joiden määrä tosin vähenee koko ajan. Pois muuttavien määrä on kasvanut viime vuosina juutalaisvastaisuuden kasvun ja juutalaisiin kohdistuneen häirinnän takia. Viime vuonna Ranska oli Israeliin muuttaneiden juutalaisten suurin yksittäinen lähtömaa (n. 7000 henkeä).

Juutalaisvastaisuus Suomessa

Suomessa Helsingin juutalaisen seurakunnan ylirabbiini Simon Livson Kaleva-lehden mukaan myös huolissaan juutalaisvastaisuuden kasvusta:

”Äärioikeistoa ja fanaattisuutta on ympäri Eurooppaa: Saksassa, Ranskassa, Englannissa ja Belgiassa. Ei tarvitse mennä kauemmaksi kuin Ruotsiin niin sielläkin on ihmisiä, jotka kieltävät holokaustin olleen tai ainakin sanovat, että sen merkitystä on vahvasti yliammuttu ja siellä menehtyneiden ihmisten määrää yliarvioitu.”

Livsonin mukaan Suomessakaan ei ole vältytty juutalaisvastaisuuden kasvulta:

”Suomessahan se on jo levinnyt. Täällä on Magneettimedia, joka on hyvin antisemiittinen, selkeä kannoissaan ja vähättelee holokaustia. Se on jo täällä.”

Magneettimedia on tavaratalo Kärkkäisen asiakaslehti, jonka päätoimittaja tuomittiin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Kuitenkaan Yhdysvalloista peräisin olevia vanhoja juutalaisvastaisia kirjoituksia kääntänyt Magneettimedia ei vastenmielisyydestään huolimatta edusta samaa antisemitismiä kuin Pariisin terroristit. Ei voida myöskään väittää, että Magneettimedia muodostaisi merkittävän uhan Suomen juutalaisyhteisölle.

Kalevan jutussa ei mitenkään yritetty selittää lukijalle, mistä juutalaisvastaisuuden kasvu johtuu.

Yleisradion sivuilla ”Lähi-itään erikoistunut toimittaja” Hannu Reime kirjoittaa hänkin antisemitismistä. Vasemmistolainen Reime on jo vuosia toimittanut Israel-vastaisia kolumneja radiossa ja Ylen internet-sivuilla.

Reime aloittaa kuvailemalla sitä, kun hän vuosikymmeniä sitten osti antikvariaatista Siionin viisaiden pöytäkirjojen suomenkielisen painoksen. Siitä hän lähtee rakentamaan kuvaa kristillistä Eurooppaa vuosikymmenet vaivanneesta antisemitismistä. Kuva on suurelta osin oikea mutta siinä mielessä valheellinen, että islamilaisen maailman historiallinen antisemitismi jää kokonaan käsittelemättä ja kuitataan seuraavalla lauseella:

”Islamilaisessa Espanjassa Al-Andalusissa juutalainen kulttuuri oli saanut kukoistaa islamilaisen rinnalla.”

Islamilaisessa maailmassa juutalaiset elivät toisen luokan kansalaisina kristittyjen tavoin, eli oikeampi tapa olisi ollut sanoa, että juutalaiset saivat elää islamin vallan alaisuudessa. Klisheemäinen kuva maurien Espanjasta ja sen uskomattomasta suvaitsevaisuudesta sai kuitenkin kelvata paremman puutteessa. Juutalaisten kohtelusta arabimaissa voi käydä lukemassa täällä.

1900-luvun alussa Mosulin konsulina toiminut englantilainen H.E.W. Young kirjoitti vuonna 1909:

”Muslimit suhtautuvat kristittyihin samalla tavalla kuin isäntä orjiinsa, joita hän ylimysmäisesti suvaitsee niin kauan, kun nämä tietävät paikkansa. Kaikki yritykset esiintyä tasavertaisina tukahdutetaan välittömästi.”

Kristityt ja juutalaiset saattoivat islamilaisessa maailmassa nousta korkeisiinkin asemiin. Toisaalta pienikin todellinen tai kuviteltu loukkaus muslimeita kohtaan saattoi johtaa pogromeihin, mielivaltaisiin omaisuuden takavarikointeihin ja pakkokäännytyksiin.

Reimeen tarkoituksena on selkeästi korostaa eurooppalaista antisemitismiä ja sen syviä historiallisia juuria ja selittää nykyajan muslimien antisemitismin pelkästään Israelin ja palestiinalaisten konfliktin kautta:

”Nykymaailmassa esiintyvä juutalaisvastaisuus näyttää liittyvän ennen kaikkea Israelin ja palestiinalaisten väliseen selkkaukseen Lähi-idässä. Juutalaisyhteisöt ja synagogat saavat uhkauksia aina, kun konflikti nousee ykkösuutiseksi.”

”Ei ehkä ole ihme, että joissakin miehityksen ja palestiinalaisten sorron katkeroittamissa mielissä herää nurinkurinen ajatus syyttää juutalaisia siitä, mitä Israel tekee.”

Vaikka Reime mainitsee juutalaisia Euroopassa syytetyn ”Kristuksen tappajiksi”, hän ei mainitse Koraanin ja Hadithien tavasta käsitellä juutalaisia sanallakaan. Islamin juutalaisvastaisuus nimittäin voidaan jäljittää uskonnon perustajaan Muhammadiin.

Vasemmistolaisena Reime luonnollisesti ylistää vasemmistoa juutalaisten suvaitsijana Ranskan vallankumouksen jälkeen:

”Vasemmisto, liberaalit, demokraatit ja sosialistit kannattivat juutalaisten tasa-arvoa, kun taas oikeisto ja yksinvaltiuden puolustajat vastustivat sitä.”

Koska Reime itse suhtautuu Israelin olemassaolon oikeutukseen epäilevästi, hän ei myöskään mainitse nykypäivän vasemmiston juutalaisvastaisuutta, jolla pyritään asettamaan Israelin valtiollinen legitimiteetti kyseenalaiseksi. Kiihkeimmät vasemmistolaiset heittäytyvät murhanhimoisten terroristien kumppaneiksi, koska nämä ovat uhreja ja heidän vihansa on ”ymmärrettävää”. Eräs tällainen henkilö on norjalainen lääkäri Mads Gilbert, jonka Verdens Gang -iltapäivälehti valitsi ”vuoden nimeksi”.

Gilbert on valjastanut lääkärin ammattinsa vasemmistolaisen poliittisen aktivismin käsikassaraksi. Viimeisimmän Gazan sodan aikana Gilbert työskenteli al Shifan sairaalassa, jossa myös Hamasin johto piti majaansa. Hamas lähetti sairaalan lähistöltä useita raketteja Israeliin. Gilbertin toimien kyseenalaisuudesta voi lukea täältä.

Reime näkee todellisuudesta vain sen osan, joka sopii hänen ideologiaansa. Siksi hän ennustaa seuraavaa:

”Jos palestiinalaisalueiden miehitys ja asuttaminen joskus päättyvät ja Israelin juutalaisten ja Palestiinan arabien välille syntyy oikeudenmukainen rauha ja siihen perustuva todellinen sovinto, antisemitismi saattaa hyvinkin kuolla.”

Juutalaisilla on oma osansa islamilaisessa eskatologiassa, mikä on mainittu myös Hamasin peruskirjassa. Siksi sana ”oikeudenmukainen rauha” tarkoittaa Hamasin mielestä Israelin valtion hävittämistä ja juutalaisten tuhoamista. En usko, että edes Reime haluaa sellaista rauhaa.

Miksi sitten ei voida myöntää, että lisääntynyt antisemitismi johtuu lähes yksinomaan muslimien määrän kasvusta Euroopassa? Jos tämä myönnetäänkin pitkin hampain, miksi se pitää selittää johtuvaksi Israelista eikä muslimien omista arvoista ja asenteista?

Ehkä historiasta on opittu vääriä asioita. Auschwitzin tapahtumilla on opetettu eurooppalaisia halveksimaan omaa kansallista identiteettiään ja näin hyväksymään muslimien laajamittainen maahanmuutto tai ainakin tekemään sen vastustaminen mahdottomaksi. Jotkut vasemmistolaiset jopa väittävät, että muslimit ovat nykyajan juutalaisia eli samanlaisen vainon kohteena kuin 1930-luvun Saksassa.

Ehkä toisaalta on ymmärretty, että laajamittainen muslimien maahanmuutto on pitkällä tähtäimellä tuhoisaa. Siksi valehtelua pitää kiihdyttää, jotta kansalaisten vastustus saadaan tukahdutettua ja totuuden ääni hiljennettyä. Jos tämäkään ei riitä, myös kovemmat keinot ovat mahdollisia. Tavallinen ihminen on helposti peloteltavissa hiljaiseksi. Äskettäin norjalaisen Pegida-osaston johtomies menetti työpaikkansa. Tanskan Kööpenhaminassa puolestaan paikallisen Pegida-marssin järjestäjä Nicolai Sennelsiä uhataan työpaikan menetyksellä. 

Asiat ovat menossa huonoon suuntaan. Lisääntyvä antisemitismi ja sitä seuraava juutalaisten poismuutto kertovat tästä. Mitään toimenpiteitä negatiivisen kehityksen pysäyttämiseksi ei ole nähtävissä, jos sellaisiksi ei lasketa propagandaa ja epämiellyttävien mielipiteiden tukahduttamista.