87% gillar olika

Ruotsissa pidettiin sunnuntaina valtiopäivävaalit. Kampanja oli jos mahdollista vieläkin likaisempi kuin aiemmat kampanjat. Ruotsidemokraattien vaalimökkejä tuhottiin, postinjakajat kieltäytyivvät jakamasta puolueen vaalimainoksia, äärivasemmisto häiriköi Ruotsidemokraattien vaalitilaisuuksissa ja media demonisoi puoluetta parhaansa mukaan.

Myös Ruotsin vaalijärjestelmä osoitti perinteiset haavoittuvuutensa. Ruotsidemokraattien vaalilippuja katosi ja äänestyspaikoille oli tuotu väärennettyjä Ruotsidemokraattien vaalilippuja. Ruotsin vaaleja on vaikea pitää vapaina ja rehellisinä.

Silti suurin osa ruotsalaisista suhtautuu välinpitämättömästi vaalijärjestelmän puutteisiin. Osa myös hiljaa hyväksyy Ruotsidemokraatteihin kohdistuvan poliittisen terrorin. Puolueen vaalijuhlat Malmössa oli varattu ”kastetilaisuutena”. Jos tilaisuuden todellinen tarkoitus olisi kerrottu, vaalijuhlille ei välttämättä olisi löytynyt pitopaikkaa.

Mediapeli

Ruotsalaisista 87 prosenttia ei äänestänyt Ruotsidemokraatteja. Näin muistuttaa vasemmistolaisen Aftonbladet-lehden lapsellinen kampanja, jossa ruotsalaisia houkuteltiin ottamaan itsestään ”selfie” ja lähettämälle se Twitteriin #87procent -tägillä.

Porvarillinen Expressen ei jäänyt pekkaa pahemmaksi. Vaalien jälkeen se julkaisi hautakiven muistokirjoitusta muistuttavan kokomustan etusivun, jossa luki: ”Eilen 781 120 ruotsalaista äänesti Ruotsidemokraatteja.” Puolueen nimi oli kannessa korvattu puolueen kukkasymbolilla.

Vaalipäivänä Expressen muistutti lukijoitaan kuvalla, jossa sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Stefan Löfvenin edessä olevassa lööpissä luki: ”Äänestä tänään. Tee kuten me. Äänestä ei rasismille.”

Expressenin toimittajilla oli porttikielto Ruotsidemokraattien vaalitilaisuuteen. Tämä ei johtunut vaalipäivän lööpistä vaan siitä, että Expressen osti äärivasemmistolaiselta Researchgruppenilta laittomasti hankittuja käyttäjätunnuksia poliittisesti epäkorrekteille sivustoille ja julkaisi anonyymien kirjoittajien nimiä ja kuvia lehden sivuilla.

Pohjat veti kuitenkin Ruotsin Yle eli SVT, joka paljasti vaaliviikonloppua edeltävänä perjantaina, että Ruotsidemokraattien puoluejohtaja Jimmie Åkesson on pelannut nettikasinossa puoli miljoonaa kruunua (hieman yli 50 000 euroa). Åkesson myönsi pelanneensa nettipelejä puolisonsa kanssa. Kuitenkin herää kysymys, miten toimittaja voi päästä käsiksi Åkessonin tilitietoihin. Eikö Ruotsissa ole pankkisalaisuutta vai vuotavatko peliyhtiöt julkkispelaajien tietoja medialle?

Ruotsin radion paljastus oli luultavasti säästetty vaalipäivän aattoon, jotta julkisen palvelun mediayhtiö saisi parhaiten sabotoitua Ruotsidemokraattien vaalimenestystä.

Vaalisabotaasi, poliittinen terrori ja median mustamaalauskampanjat eivät kuitenkaan tehonneet, vaan lähes 800 000 ruotsalaista äänesti paariaksi luokiteltavaa puoluetta. Ehkä valtaeliitti ei ymmärrä, miksi ihmiset oikeasti äänestävät Ruotsidemokraatteja.

Miksi?

Ruotsi ei ole mikään normaali maa vaan jättiläismäinen yhteiskunnallinen kokeilu. Norjalainen document.no -sivuston ylläpitäjä Hans Rustad kirjoittaa artikkelissaan ”Ruotsi vedenjakajalla” seuraavaa:

”Vain harvoin on kehittynyt maa pelannut uhkapeliä tulevaisuudellaan, kuten Ruotsi tekee.”

Porvarillinen pääministeri kertoo ennen vaaleja kyynelehtien kansalle, että maahanmuutossa ei ole kyse politiikasta vaan inhimillisyydestä toisia kohtaan. Hän pyytää kansalaisia avaamaan sydämensä ja lompakkonsa, jotta Ruotsi pystyy ottamaan vastaan kärsiviä ihmisiä.

Ruotsi ottaa tällä hetkellä vastaan turvapaikanhakijoita noin 90 000 ihmistä vuodessa. Kaikille Ruotsiin saapuville syyrialaisille on luvattu pysyvä oleskelulupa. 90 000 ihmistä on jo sellaisenaan Lahden kokoisen kaupungin väestö, mutta perheenyhdistämiset nostavat todellisen tulijoiden määrän reilusti yli sadan tuhannen. Jopa suurilla eurooppalaisilla mailla olisi vaikeuksia moisten määrien kanssa puhumattakaan yhdeksän miljoonan asukkaan Ruotsista.

Rustadin kotimaassa Norjassa Ruotsin ongelmista ei puhuta kovaan ääneen julkisuudessa. Norjassa monikulttuuri ei ole edennyt yhtä nopeasti ja mittasuhteetkin ovat pienemmät. Öljystä tuleva vauraus auttaa myös pehmentämään negatiivisia vaikutuksia.

Sen sijaan Tanskassa ruotsalaista mielipuolisuutta arvostellaan suoraan. Voidaan jopa puhua uudesta sodasta Ruotsin ja Tanskan välillä. Yksi kovaäänisimmistä arvostelijoista on Jyllands Posten -lehden blogisti Morten Uhrskov Jensen, joka sanoo:

”Ruotsi on maa, jossa tiedotusvälineet käyttävät rikollisia menetelmiä. Ruotsi on maa, jonka pääministeri valehtelee silmät kirkkaina kansalaisille, kuinka massamaahanmuutto länsimaiden ulkopuolelta hyödyttää Ruotsia taloudellisesti. Ruotsi harjoittaa niin äärimmäistä politiikkaa, että se herättää levottomuutta naapureissa. Ruotsi on vaaraksi itselleen ja naapureilleen.”

Uhrskov Jensenin sanat eivät ole vailla perustetta, sillä taannoin Jyllands Posten- ja Politiken-lehtien toimituksiin kohdistunut terrori-iskun uhka oli peräisin Ruotsista. Hän ei myöskään suhtaudu erityisen positiivisesti Ruotsin lähitulevaisuuteen ja pitää Ruotsidemokraattien sulkemista pois päätöksenteosta todennäköisenä:

”Maata, joka ottaa vastaan jopa 100 000 turvapaikanhakijaa tänä vuonna ja 340 000 seuraavan neljän vuoden aikana, hallitsee mielipuoli, jonka mielestä Ruotsi on tulevaisuuden maa.”

Tuo viimeisin lause kertoo oikeastaan paljon ruotsalaisten omakuvasta. Vaikka Ruotsi on eurooppalaisessa mittakaavassa pienehkö ja syrjäinen maa, ruotsalaiset itse vertaavat maataan mielellään suuriin eurooppalaisiin valtioihin ja haaveilevat Yhdysvaltojen kaltaisesta sulatusuunista. Ruotsalainen establishment kuvittelee edustavansa edistyksellistä etujoukkoa, josta kaikki ottavat mallia. Ruotsi on jättiläismäinen yhteiskunnallinen kokeilu, jonka osallistujat ovat hylänneet kaiken vanhan kuten kansallisen identiteetin ja korvanneet sen utopistisella monikulttuuri-ideologialla.

Ruotsidemokraattien ei tarvitse tehdä menestyksensä eteen yhtään mitään. Kasvava joukko ruotsalaisia ymmärtää, että maa on menossa kovaa vauhtia kohti tuntematonta ja mahdollisesti vaarallista tulevaisuutta.

Toinen tanskalainen kirjoittaja Søren Hviid Pedersen on tyytyväinen, että Tanskassa vaihdettiin suuntaa ja luovuttiin sokeasta monikulttuuriuskosta vuonna 2001:

”Ruotsi muistuttaa kaikkia, kuinka asiat olisivat voineet mennä, jos me tanskalaiset emme olisi vastustaneet monikulttuurisuuden varjoa ja taistelleet sitä vastaan kynsin hampain. Jos suurta systeeminmuutosta vuonna 2001 ei olisi tapahtunut emmekä olisi saaneet Tanskan Kansanpuolueen tukemaa porvarihallitusta, Tanska olisi nyt Ruotsin kaltainen. Tanskasta olisi tullut vain heikko varjo itsestään, itseään inhoava kansakunta ilman kansallisylpeyttä ja voimaa taistella tanskalaisen identiteetin puolesta.”

Koska Suomessa?

Suomikin voisi kulkea Ruotsin tietä. Täältäkään ei puutu ihmisiä, jotka mielellään apinoivat Ruotsista yhtä sun toista. Itse asiassa Suomen turvapaikkalainsäädäntö on käytännössä sama kuin Ruotsissa. Asiat eivät kuitenkaan etene yhtä nopeasti kohti monikulttuurista utopiaa kuin Ruotsissa.

Paradoksaalisesti Neuvostoliiton läheisyys suojeli Suomea ruotsittumiselta. Sotia seurasi vuosikymmeniä kestänyt jakso suuren itäisen naapurin varjossa. Kun olemassaolo on ollut ja on veitsenterällä, itsetuhoiset poliittiset ideologiat eivät saavuta niin suurta jalansijaa kuin länsinaapurissa, joka ei ole käynyt sotaa 200 vuoteen.

Perussuomalaisten jytky toimi tervetulleena varoituksena ”vanhoille puolueille”. Lisäksi Venäjän kasvava aggressiivisuus tuo toivottavasti politiikkaan tervettä järkeä, jonka puute on edellytys utopististen yhteiskunnallisten kokeilujen toteutumiselle.