keskiviikkona, tammikuuta 29, 2014

Obaman Amerikka


Amerikkalainen konservatiivinen filmintekijä Dinesh D'Souza joutui syytteeseen vaalirahoitusta koskevan lain rikkomisesta. D'Souza on todennäköisesti suomalaisille varsin tuntematon henkilö, sillä hänen elokuviaan ei ole tietääkseni esitetty Suomessa.

Hänen vuoden 2012 presidentinvaaleihin tehty Barack Obaman ideologista taustaa tutkiva elokuva 2016: Obama's America on kuitenkin Yhdysvaltojen kaikkien aikojen toiseksi katsotuin poliittinen dokumentti. Sen edellä on vain Michael Mooren George W. Bushin politiikkaa räävittömästi arvosteleva Fahrenheit 9/11, joka on esitetty Ylen kanavilla useaan kertaan.

Vaaliraharikos

Yhdysvalloissa yksittäisen henkilön lahjoitussumma on tarkoin rajattu D'Souzan väitetään lahjoittaneen 20 000 dollaria bulvaanien kautta Republikaanien New Yorkin senaattoriehdokas Wendy Longille. Yksittäinen henkilö saa esivaalit ja varsinaisen vaalin mukaan lukien lahjoittaa vain 5000 dollaria.

Lakia tosin kierretään yleisesti eikä D'Souzan rikettä voi pitää kovin merkittävänä. Long hävisi senaattorivaalin selkeästi demokraattien Kirsten Gillibrandille. Hänellä oli myös suuria vaikeuksia kerätä rahaa, ja hän sai koottua vain noin 785 000 dollarin vaalikassan. Long ja D'Souza ovat vanhoja tuttuja, sillä molemmat opiskelivat Dartmouthin yliopistossa samoihin aikoihin.

D'Souzan syytteessä ei sinänsä olisi mitään ihmeellistä, mikäli liittovaltion viranomaiset eivät aiemmin olisi käyneet konservatiivien kimppuun. Liittovaltion verohallitus IRS oli keskittynyt tutkimuksissaan Teekutsuliikettä lähellä oleviin verovapaisiin järjestöihin, joita se epäili liittovaltion verovapaita järjestöjä koskevan lain rikkomisesta. Teekutsuliikettä lähellä olevat ”poliittiset toimintakomiteat” nauttivat verovapaudesta mutta rahoittivat samalla avokätisesti Republikaanien ehdokkaita.

Verohallinnon toiminta joutui epäilyksen alaiseksi, kun kävi selväksi, että se keskittyi tutkimuksissaan lähinnä konservatiivisiin ja Teekutsuliikettä lähellä oleviin järjestöihin. Asiasta käynnistyi Kongressin tutkimus, ja tapaus johti lopulta eräiden verohallinnon henkilöiden eroon.

Miten tämä liittyy D'Souzaan? Verohallinnon skandaalin takia jokaista konservatiiveihin kohdistuvaa liittovaltion syytettä epäillään herkästi poliittisesti motivoiduksi. D'Souza on tunnettu presidentti Barack Obaman arvostelija, menestynyt dokumenttielokuvien tekijä ja hänen rikkeensä oli varsin pieni. Kaikki nämä tekevät syytteestä, joka voi enimmillään johtaa seitsemän vuoden vankeustuomioon, erittäin epäilyttävän.

Tähän väliin on syytä todeta, että George W. Bushin aikana liittovaltion viranomaiset eivät puuttuneet Michael Mooren toimintaan millään tavalla.

Obaman Amerikka

D'Souzan elokuvassa pyritään etsimään Barack Obaman poliittisen ajattelun juuria. Jos ei jaksa katsoa itse elokuvaa, olennaisen voi lukea D'Souzan kirjoittamasta artikkelista Forbes-aikakauslehdessä.

Yhdysvaltojen politiikka on selkeästi kahtia jakautunutta, joten D'Souzan dokumentissa ei tietysti kiitellä Obamaa. Elokuvan tekijä D'Souza esittelee elokuvassa myös itseään. Hän syntyi Intian Bombayssa (Mumbai) katoliseen perheeseen. Hän kävi koulut Intiassa ja siirtyi vuonna 1978 vaihto-oppilaana Yhdysvaltoihin. Myöhemmin Yhdysvalloissa hän opiskeli Dartmouthin ”Ivy League” -yliopistossa, jossa hänestä tuli poliittisesti konservatiivi.

D'Souza näki itsessään yhtäläisyyksiä Barack Obaman kanssa. Molemmat ovat saman ikäisiä ja kolonialismin jälkeisen ajan tuotteita.

Elokuvassa D'Souza maalaa Obamasta kuvan isänsä unelmien toteuttajana. Barack Obama senior ei ollut mikään mallikelpoinen isä. Hän kävi naisissa, harrasti moniavioisuutta, juopotteli ja ajoi autoa juovuksissa. Yksi ihminen kuoli, kun Obama senior ajoi autoa juovuksissa. Barack junior ei isäänsä juurikaan tavannut. Vuonna 1982 Obama senior kuoli auto-onnettomuudessa ajettuaan puuhun Nairobin baareissa vietetyn illan päätteeksi.

Barack Obama on kirjoittanut omaelämänkerrallisen kirjan Dreams from my Father, jossa Obama kertoo, miten hän muodosti kuvan poissaolevasta isästään. D'Souza kiinnittää huomion kirjan nimeen (dreams from eikä dreams of) ja väittää, että Obaman poliittinen ajattelu perustuu hänen isänsä antikolonialistiseen ajatteluun.

Obama senior kasvoi brittien hallitsemassa Keniassa ja oli mukana taistelussa maan vapauttamiseksi siirtomaahallinnon alaisuudesta. Hän oli myös yksi niistä kenialaisista, jotka pääsivät opiskelemaan Yhdysvaltoihin.

D'Souza tuntee itsekin antikolonialistisen ajattelun. Sen mukaan länsimaat rikastuivat valloittamalla, miehittämällä ja ryöstämällä Aasian, Afrikan ja Etelä-Amerikan köyhiä maita. Antikolonialistisen näkemyksen mukaan monet entiset siirtomaat jäivät taloudellisesti riippuvaisiksi entisestä emämaasta. Tätä riippuvuutta kutsutaan uuskolonialismiksi.

Obaman isä oli sosialisti, ja hänen antikolonialistisen ajattelun mukaan valtion oli takavarikoitava omaisuus ulkomaisilta ryöstäjiltä ja palautettava se afrikkalaisille. Tällainen yksisilmäinen näkemys on johtanut Afrikassa ja muuallakin suuriin inhimillisiin katastrofeihin. D'Souzan entinen kotimaa Intia kokeili myös sosialismia mutta taloudellinen kasvu alkoi vasta, kun sosialismista luovuttiin. D'Souzan oma suhtautuminen kolonialismiin ei ole yksiselitteisen kielteistä, vaan hänen mukaansa Afrikassa kolonialismi kesti liian vähän aikaa, jotta paikalliset asukkaat olisivat ehtineet ottaa oppia siirtomaaisänniltä.

Elokuvan mukaan presidentti Obaman poliittisen ajattelun juuret eivät ole Yhdysvaltojen kansalaisoikeustaistelussa vaan antikolonialismissa, mikä näkyy Obaman käytännön teoissa.

Heti presidenttikautensa aluksi Obama poisti Winston Churchillin patsaan Valkoisesta talosta. Tätä temppua ihmeteltiin eikä sille keksitty järkevää syytä, koska Churchill oli Yhdysvaltojen liittolainen toisessa maailmansodassa ja auttoi voittamaan natsit. Obaman antikolonialistisen näkemyksen mukaan Churchill oli kuitenkin ensisijaisesti vakaumuksellinen kolonialisti, mikä tietysti on sekin totta.

Obama on myös presidenttikaudellaan rohkaissut öljynporausta Brasiliassa mutta kieltänyt sen Yhdysvalloissa. Hän on tukenut islamisteja Lähi-idässä ja D'Souzan mukaan tämä johtuu siitä, että hän näkee islamistit ensisijaisesti vapaustaistelijoina eikä murhanhimoisina fanaatikkoina.

Konservatiivien kannalta kauhistuttavinta on tietysti se, että presidentti Obama pitää Yhdysvaltojen hegemoniaa maailmassa negatiivisena. Tämä näkyy D'Souzan mukaan tavassa, jolla Obama suhtautuu Afganistanin sotaan.

Vaalivideo

D'Souzan elokuva oli tehty vuoden 2012 presidentinvaaleihin, ja tarkoituksena oli tietysti heikentää Obaman kansansuosiota. Sen pääteema Obaman isän vaikutuksesta poikansa ajatteluun vaikuttaa hieman köykäisesti kokoon kudotulta, vaikka esimerkkien perusteella jotkut toimet voidaan selittää antikolonialistisen ajattelun kautta.

Elokuvassa käydään myös pintapuolisesti läpi Obamaan vaikuttaneet poliittiset ajattelijat Saul Alinsky, Frank Marshall Davis, Bill Ayers ja muut vakaumukseltaan poliittisen kentän vasenta laitaa edustavat hahmot.

Itsekin kirjoittelin vuonna 2008 Barack Obamasta ja olen ainakin yhdestä asiasta samaa mieltä Dinesh D'Souzan kanssa. Barack Obama valittiin presidentiksi suurelta osin hänen ihonvärinsä takia. Häntä äänestäneet valkoiset eivät tunteneet Obaman poliittista ajattelua eivätkä sen taustoja tai he eivät välittäneet niistä. Heille oli tärkeintä osoittaa äänestämällä, että he eivät olleet rasisteja.

Jos Obama olisi ollut valkoihoinen, hänen vasemmistolaisuutensa ja kokemattomuutensa olisi tehnyt hänestä äänestyskelvottoman. Toisaalta kukaan ei voi kieltää Obaman henkilökohtaista karismaa.

Jos Obaman hallinto on D'Souzan ja muiden konservatiivien poliittisen vainon takana, tämä taas kertoo jostain vaarallisemmasta eli pikkumaisuudesta ja halusta käyttää valtiota poliittisia vastustajia vastaan. Tällaiset toimintatavat eivät kuulu demokratiaan vaan stalinismiin.

4 kommenttia:

  1. Toisaalta kukaan ei voi kieltää Obaman henkilökohtaista karismaa.

    Eikös Hitlerkin ollut aikalaiskertomusten mukaan poikkeuksellisen karismaattinen?

    Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Heppu oli ns. nevahööd mulle.

    VastaaPoista
  2. Kyllä mustat ovat Yhdysvalloissa yrittäneet presidentiksi ennen Obamaakin (esim. Jesse Jackson ja Al Sharpton). Jacksonin ja Sharptonin ongelmana on se, että he eivät vetoa valkoisiin äänestäjiin, koska heidän esiintymisensä vaikuttaa liian vihaiselta.

    Obamalla tätä ongelmaa ei ollut. Jackson ja Sharpton ovat "perinteisiä" mustia poliitikkoja, joiden aatteelliset juuret ovat 60-luvun kansalaisoikeustaistelussa. Jos D'Souzaa on uskominen, Obaman ideologiset juuret ovat muualla. Hän ei ole orjien jälkeläinen vaan kenialaisen isän poika, jonka valkoinen äiti kasvatti.

    VastaaPoista
  3. Pojat, miksi Obama äänestettiin presidentiksi, johtuu median ja valtarakenteen eliitti halusi niin. Obama on heidän Frankenstein.

    VastaaPoista
  4. D'Souza tuli itselleni tutuksi Spencerin kautta puolustaessaan islamin rauhanpyrkimyksiä, ja väittäessään Spenceriä "islamofobiksi".

    Obama on omaksunut valkoisen antropologi-äitinsä samaistumisen mustiin ja muslimeihin(näinhän innokkaan antropologin useimmiten käy).
    Obama olisi voinut samaistua yhtä hyvin valkoisiin, koska on yhtä paljon valkoinen, kuin mustakin. suuntautuminen johtui ideologisista syistä.

    Samoin kuin Obaman sosiaalisen eriarvoisuuden vastainen kampanja on lisännyt eriarvoisuutta USA:ssa ja maailmalla, niin samoin hänen rasismin vastainen kammpanjansa on vain lisännyt rasismia. USA on Obaman jäljiltä jakautuneempi ja heikompi, kuin pitkään aikaan

    Myös hänen rauhanpolitiikkansa on osaltaan auttanut Lähi-Idän lähes kiehumispisteeseen, mihin Nobelin rauhanpalkinto tähtäsikin.

    Obaman kaltaiset Utopistit ovat ympäristölleen parhaimmillaankin haitallia mutta pahimmillaan usein hengenvaarallisia.

    VastaaPoista

Toivon kohteliasta ja asiassa pysyvää kommentointia.