Amerikkalainen konservatiivinen
filmintekijä Dinesh
D'Souza joutui syytteeseen
vaalirahoitusta koskevan lain rikkomisesta. D'Souza on
todennäköisesti suomalaisille varsin tuntematon henkilö, sillä
hänen elokuviaan ei ole tietääkseni esitetty Suomessa.
Hänen vuoden 2012 presidentinvaaleihin
tehty Barack Obaman ideologista taustaa tutkiva elokuva 2016:
Obama's America on kuitenkin Yhdysvaltojen kaikkien aikojen
toiseksi katsotuin poliittinen dokumentti. Sen edellä on vain
Michael Mooren George W. Bushin politiikkaa räävittömästi
arvosteleva Fahrenheit
9/11, joka on esitetty Ylen kanavilla useaan kertaan.
Vaaliraharikos
Yhdysvalloissa yksittäisen henkilön
lahjoitussumma on tarkoin rajattu D'Souzan väitetään lahjoittaneen
20 000 dollaria bulvaanien kautta Republikaanien New Yorkin
senaattoriehdokas Wendy Longille. Yksittäinen henkilö saa esivaalit
ja varsinaisen vaalin mukaan lukien lahjoittaa vain 5000 dollaria.
Lakia tosin kierretään yleisesti eikä
D'Souzan rikettä voi pitää kovin merkittävänä. Long hävisi
senaattorivaalin
selkeästi demokraattien Kirsten Gillibrandille. Hänellä oli myös
suuria vaikeuksia kerätä rahaa, ja hän sai koottua vain noin 785
000 dollarin vaalikassan. Long ja D'Souza ovat vanhoja tuttuja, sillä
molemmat opiskelivat Dartmouthin yliopistossa samoihin aikoihin.
D'Souzan syytteessä ei sinänsä olisi
mitään ihmeellistä, mikäli liittovaltion viranomaiset eivät
aiemmin olisi käyneet konservatiivien kimppuun. Liittovaltion
verohallitus IRS oli
keskittynyt tutkimuksissaan Teekutsuliikettä lähellä oleviin
verovapaisiin järjestöihin, joita se epäili liittovaltion
verovapaita
järjestöjä koskevan lain rikkomisesta. Teekutsuliikettä
lähellä olevat ”poliittiset toimintakomiteat” nauttivat
verovapaudesta mutta rahoittivat samalla avokätisesti Republikaanien
ehdokkaita.
Verohallinnon toiminta joutui
epäilyksen alaiseksi, kun kävi selväksi, että se keskittyi
tutkimuksissaan lähinnä konservatiivisiin ja Teekutsuliikettä
lähellä oleviin järjestöihin. Asiasta käynnistyi Kongressin
tutkimus, ja tapaus johti lopulta eräiden verohallinnon henkilöiden
eroon.
Miten tämä liittyy D'Souzaan?
Verohallinnon skandaalin takia jokaista konservatiiveihin kohdistuvaa
liittovaltion syytettä epäillään herkästi poliittisesti
motivoiduksi. D'Souza on tunnettu presidentti Barack Obaman
arvostelija, menestynyt dokumenttielokuvien tekijä ja hänen
rikkeensä oli varsin pieni. Kaikki nämä tekevät syytteestä, joka
voi enimmillään johtaa seitsemän vuoden vankeustuomioon, erittäin
epäilyttävän.
Tähän väliin on syytä todeta, että
George W. Bushin aikana liittovaltion viranomaiset eivät puuttuneet
Michael Mooren toimintaan millään tavalla.
Obaman Amerikka
D'Souzan elokuvassa pyritään etsimään
Barack Obaman poliittisen ajattelun juuria. Jos ei jaksa katsoa
itse elokuvaa, olennaisen voi lukea D'Souzan kirjoittamasta
artikkelista Forbes-aikakauslehdessä.
Yhdysvaltojen politiikka on selkeästi
kahtia jakautunutta, joten D'Souzan dokumentissa ei tietysti kiitellä
Obamaa. Elokuvan tekijä D'Souza
esittelee elokuvassa myös itseään. Hän syntyi Intian Bombayssa
(Mumbai) katoliseen perheeseen. Hän kävi koulut Intiassa ja siirtyi
vuonna 1978 vaihto-oppilaana Yhdysvaltoihin. Myöhemmin
Yhdysvalloissa hän opiskeli Dartmouthin ”Ivy League”
-yliopistossa, jossa hänestä tuli poliittisesti konservatiivi.
D'Souza näki itsessään
yhtäläisyyksiä Barack Obaman kanssa. Molemmat ovat saman ikäisiä
ja kolonialismin jälkeisen ajan tuotteita.
Elokuvassa D'Souza maalaa Obamasta
kuvan isänsä unelmien toteuttajana. Barack Obama senior ei ollut
mikään mallikelpoinen isä. Hän kävi naisissa, harrasti
moniavioisuutta, juopotteli ja ajoi autoa juovuksissa. Yksi ihminen
kuoli, kun Obama senior ajoi autoa juovuksissa. Barack junior ei
isäänsä juurikaan tavannut. Vuonna 1982 Obama senior kuoli
auto-onnettomuudessa ajettuaan puuhun Nairobin baareissa vietetyn
illan päätteeksi.
Barack Obama on kirjoittanut
omaelämänkerrallisen kirjan Dreams
from my Father, jossa Obama kertoo, miten hän muodosti kuvan
poissaolevasta isästään. D'Souza kiinnittää huomion kirjan
nimeen (dreams from eikä dreams of) ja väittää, että Obaman
poliittinen ajattelu perustuu hänen isänsä antikolonialistiseen
ajatteluun.
Obama senior kasvoi brittien
hallitsemassa Keniassa ja oli mukana taistelussa maan vapauttamiseksi
siirtomaahallinnon alaisuudesta. Hän oli myös yksi niistä
kenialaisista, jotka pääsivät opiskelemaan Yhdysvaltoihin.
D'Souza tuntee itsekin
antikolonialistisen ajattelun. Sen mukaan länsimaat rikastuivat
valloittamalla, miehittämällä ja ryöstämällä Aasian, Afrikan
ja Etelä-Amerikan köyhiä maita. Antikolonialistisen näkemyksen
mukaan monet entiset siirtomaat jäivät taloudellisesti
riippuvaisiksi entisestä emämaasta. Tätä riippuvuutta kutsutaan
uuskolonialismiksi.
Obaman isä oli sosialisti, ja hänen
antikolonialistisen ajattelun mukaan valtion oli takavarikoitava
omaisuus ulkomaisilta ryöstäjiltä ja palautettava se
afrikkalaisille. Tällainen yksisilmäinen näkemys on johtanut
Afrikassa ja muuallakin suuriin inhimillisiin katastrofeihin.
D'Souzan entinen kotimaa Intia kokeili myös sosialismia mutta
taloudellinen kasvu alkoi vasta, kun sosialismista luovuttiin.
D'Souzan oma suhtautuminen kolonialismiin ei ole yksiselitteisen
kielteistä, vaan hänen mukaansa Afrikassa kolonialismi kesti liian
vähän aikaa, jotta paikalliset asukkaat olisivat ehtineet ottaa
oppia siirtomaaisänniltä.
Elokuvan mukaan presidentti Obaman
poliittisen ajattelun juuret eivät ole Yhdysvaltojen
kansalaisoikeustaistelussa vaan antikolonialismissa, mikä näkyy
Obaman käytännön teoissa.
Heti presidenttikautensa aluksi Obama
poisti Winston Churchillin patsaan Valkoisesta talosta. Tätä
temppua ihmeteltiin eikä sille keksitty järkevää syytä, koska
Churchill oli Yhdysvaltojen liittolainen toisessa maailmansodassa ja
auttoi voittamaan natsit. Obaman antikolonialistisen näkemyksen
mukaan Churchill oli kuitenkin ensisijaisesti vakaumuksellinen
kolonialisti, mikä tietysti on sekin totta.
Obama on myös presidenttikaudellaan
rohkaissut öljynporausta Brasiliassa mutta kieltänyt sen
Yhdysvalloissa. Hän on tukenut islamisteja Lähi-idässä ja
D'Souzan mukaan tämä johtuu siitä, että hän näkee islamistit
ensisijaisesti vapaustaistelijoina eikä murhanhimoisina
fanaatikkoina.
Konservatiivien kannalta
kauhistuttavinta on tietysti se, että presidentti Obama pitää
Yhdysvaltojen hegemoniaa maailmassa negatiivisena. Tämä näkyy
D'Souzan mukaan tavassa, jolla Obama suhtautuu Afganistanin sotaan.
Vaalivideo
D'Souzan elokuva oli tehty vuoden 2012
presidentinvaaleihin, ja tarkoituksena oli tietysti heikentää
Obaman kansansuosiota. Sen pääteema Obaman isän vaikutuksesta
poikansa ajatteluun vaikuttaa hieman köykäisesti kokoon kudotulta,
vaikka esimerkkien perusteella jotkut toimet voidaan selittää
antikolonialistisen ajattelun kautta.
Elokuvassa käydään myös
pintapuolisesti läpi Obamaan vaikuttaneet poliittiset ajattelijat
Saul Alinsky,
Frank
Marshall Davis, Bill
Ayers ja muut vakaumukseltaan poliittisen kentän vasenta laitaa
edustavat hahmot.
Itsekin kirjoittelin
vuonna 2008 Barack Obamasta ja olen ainakin yhdestä asiasta
samaa mieltä Dinesh D'Souzan kanssa. Barack Obama valittiin
presidentiksi suurelta osin hänen ihonvärinsä takia. Häntä
äänestäneet valkoiset eivät tunteneet Obaman poliittista
ajattelua eivätkä sen taustoja tai he eivät välittäneet niistä.
Heille oli tärkeintä osoittaa äänestämällä, että he eivät
olleet rasisteja.
Jos Obama olisi ollut valkoihoinen,
hänen vasemmistolaisuutensa ja kokemattomuutensa olisi tehnyt
hänestä äänestyskelvottoman. Toisaalta kukaan ei voi kieltää
Obaman henkilökohtaista karismaa.
Jos Obaman hallinto on D'Souzan ja
muiden konservatiivien poliittisen vainon takana, tämä taas kertoo
jostain vaarallisemmasta eli pikkumaisuudesta ja halusta käyttää
valtiota poliittisia vastustajia vastaan. Tällaiset toimintatavat
eivät kuulu demokratiaan vaan stalinismiin.
Toisaalta kukaan ei voi kieltää Obaman henkilökohtaista karismaa.
VastaaPoistaEikös Hitlerkin ollut aikalaiskertomusten mukaan poikkeuksellisen karismaattinen?
Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Heppu oli ns. nevahööd mulle.
Kyllä mustat ovat Yhdysvalloissa yrittäneet presidentiksi ennen Obamaakin (esim. Jesse Jackson ja Al Sharpton). Jacksonin ja Sharptonin ongelmana on se, että he eivät vetoa valkoisiin äänestäjiin, koska heidän esiintymisensä vaikuttaa liian vihaiselta.
VastaaPoistaObamalla tätä ongelmaa ei ollut. Jackson ja Sharpton ovat "perinteisiä" mustia poliitikkoja, joiden aatteelliset juuret ovat 60-luvun kansalaisoikeustaistelussa. Jos D'Souzaa on uskominen, Obaman ideologiset juuret ovat muualla. Hän ei ole orjien jälkeläinen vaan kenialaisen isän poika, jonka valkoinen äiti kasvatti.
Pojat, miksi Obama äänestettiin presidentiksi, johtuu median ja valtarakenteen eliitti halusi niin. Obama on heidän Frankenstein.
VastaaPoistaD'Souza tuli itselleni tutuksi Spencerin kautta puolustaessaan islamin rauhanpyrkimyksiä, ja väittäessään Spenceriä "islamofobiksi".
VastaaPoistaObama on omaksunut valkoisen antropologi-äitinsä samaistumisen mustiin ja muslimeihin(näinhän innokkaan antropologin useimmiten käy).
Obama olisi voinut samaistua yhtä hyvin valkoisiin, koska on yhtä paljon valkoinen, kuin mustakin. suuntautuminen johtui ideologisista syistä.
Samoin kuin Obaman sosiaalisen eriarvoisuuden vastainen kampanja on lisännyt eriarvoisuutta USA:ssa ja maailmalla, niin samoin hänen rasismin vastainen kammpanjansa on vain lisännyt rasismia. USA on Obaman jäljiltä jakautuneempi ja heikompi, kuin pitkään aikaan
Myös hänen rauhanpolitiikkansa on osaltaan auttanut Lähi-Idän lähes kiehumispisteeseen, mihin Nobelin rauhanpalkinto tähtäsikin.
Obaman kaltaiset Utopistit ovat ympäristölleen parhaimmillaankin haitallia mutta pahimmillaan usein hengenvaarallisia.