Rasistinen lehti-ilmoitus

Etnologi Karl-Olof Arnstberg ja journalisti Gunnar Sandelin kirjoittivat kirjan Invandring och Mörkläggning (Maahanmuutto ja salailu), Siinä he esittävät faktoja Ruotsin maahanmuuttopolitiikan onnistumisesta.

Ruotsalainen valtamedia ei kirjaa juuri noteerannut lukuun ottamatta vasemmistolaista Aftonbladetia, joka julkaisi siitä täysin asiattoman arvostelun otsikolla ”Samaa vanhaa rasismia uudessa raportissa”. Arvostelu oli kuvitettu valokuvalla ruotsalaisten oikeistoekstremistien marssista Ruotsin kansallispäivänä vuonna 2007. Itse arvostelussa keskityttiin kirjoittajien mustamaalaamiseen ja kysyttiin, ”voiko inhimillisyydellä olla hintalappua”?

Tanskalainen Jyllands Posten ja norjalainen Aftenposten sen sijaan noteerasivat kirjan ja saivat myös aikaiseksi kunnollisen arvostelun. Tähän päivään mennessä Aftonbladet on ainoa ruotsalainen valtamediajulkaisu, joka on kirjoittanut teoksesta arvostelun.

Ilmoitus DN:ssä

Arnstberg halusi kuitenkin kirjalleen julkisuutta ja maksoi omalla kustannuksellaa ilmoituksen vasemmistoliberaaliin Dagens Nyheter -sanomalehteen. Silloin tavanomaiset epäillyt reagoivat odotetulla tavalla eli huutamalla hysteerisesti ja vaatimalla anteeksipyyntöä Dagens Nyheter -lehden päätoimittaja Peter Wolodarskilta. Entinen Aftonbladetin poliittisen toimituksen päällikkö Helle Klein twiittasi:

”Hyvä DN ja @pwolodarski! Laatikaa anteeksipyyntö huomiseen lehteen ja sanokaa, että kyseisen rasisti-ilmoituksen julkaiseminen oli suuri virhe.”

Itseään sosiaalidemokraattiseksi opettajaopiskelijaksi kutsuva Pontus Samuelsson osoitti twiitissään, että hän on sisäistänyt suvaitsevaisuuden ydinteesit:

”Auschwitz, Srebrenica, Ruanda. Kaikki alkaa jostakin.”

Twitter-vasemmisto järjesti myös mielenosoituksen Tukholman Medborgarplatsenilla. Mielenosoituksesta ja Twitter-reaktioista on pääteltävissä, että Ruotsin vasemmisto ja monikulttuuriin sitoutunut kansanosa ei halua minkäänlaista keskustelua maahanmuutosta, vaan yrittää vaientaa ja leimata rasismileimalla kaikki kriittiset äänet.

Dagens Nyheterin linjanmuutoksesta tuskin kannattaa olla huolissaan. Huomenna lehti on yhtä poliittisesti korrekti kuin aina ennenkin ja antaa varmasti jatkossakin auliisti palstatilaa niille, jotka närkästyivät lehti-ilmoituksesta.

Löytyy Ruotsista toki asiallisiakin reaktioita. Vanhan liiton sosiaalidemokraatti ja Folkbladetin vastaava päätoimittaja Widar Andersson ymmärtää ratkaisun julkaista ilmoitus ja ihmettelee Helle Kleinin reaktiota:

”Tavallaan reaktiot kertovat ongelmista ruotsalaisessa maahanmuuttokeskustelussa. Korpraalit, jotka vaativat lopettamista ja kieltämistä, haluavat rajoittaa muiden kuin pelkästään positiivisten faktojen esittämistä.”

Varjojen ja kummitusten maa

Juutinrauman toiselta puolelta ruotsalainen maahanmuuttokeskustelu näyttää kummalliselta. Jyllands Postenissa Mikael Jalving kirjoittaa Ruotsista ”varjojen ja kummitusten maana”. Jalving ihmettelee, miten kirjamainos sanomalehdessä voi aiheuttaa viikonlopun suurimman kohun.

Arnstberg on Jalvingin vanha tuttu, jota hän mm. haastatteli kirjassaan Absolut Sverige. Jalvingin mukaan Arnstberg oli yrittänyt löytää kirjalleen kustantajaa Ruotsista mutta luopunut yrityksistä ja julkaissut kirjan omakustanteena. Kirja nousi bestseller-listalle huolimatta siitä, että valtamedia yritti vaieta sen kuoliaaksi eikä sitä mainostettu missään muualla kuin internetissä. Kirjaa myydään myös ainoastaan internetin välityksellä.

Jalving kuvailee kirjaa ”underground-kirjallisuudeksi”, jota luetaan suljettujen verhojen takana vähän samalla tavalla kuin Aleksandr Solzhenitsynin teoksia Neuvostoliitossa. Jalving päättää kirjoituksensa toteamalla:

”Loppu on hysteriaa. Ruotsin historia alkaa tästä ja päättyy tähän ilman, että kukaan voi varmuudella sanoa, mihin ruotsalaiset ovat menossa. Mitään juhlaa tuskin on tulossa.”

Arnstberg ja Sandelin tuskin uskalsivat odottaa pelkän lehti-ilmoituksen aiheuttavan nähdyn kaltaista reaktiota. Joka tapauksessa kohu lisää kirjan myyntia, kuten Arnstberg toteaa:

”On surullista saada rasistin leima otsaansa, kun yrittää käydä keskustelua Ruotsille tärkeistä asioista. Kirjaa tosin myydään tästä syystä enemmän, mutta tulot eivät kata mainoksen hintaa.”

Arnstberg kieltää myös synneistä pahimman eli yhteydet Ruotsidemokraatteihin. Moralismi ja epämiellyttävien faktojen kieltäminen eivät Ruotsista kirjan myötä lopu, mutta yhä useampien ihmisten luottamus valtamediaan ja sen mielipideautomaatteihin rapautuu hiljalleen kiitos internetin.