Valheellista sananvapauden puolustamista

Tampereen yliopistossa on tutkittu vihapuheen vaikutusta sananvapauteen. Yliopiston Journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskuksessa valmistunut tutkimus on Helsingin Sanomain säätiön rahoittama.

Kun Tampereen yliopisto ja Helsingin Sanomat mainitaan samassa yhteydessä, täällä herää heti epäilys, että tutkimuksessa on jotakin mätää. Asiaa on tutkittu siten, että haluttu vastaus saadaan. Vastaus on tietysti se, että vihapuhe rajoittaa sananvapautta.

Mikä rajoittaa sananvapautta

Turun Sanomat kertoo seuraavaa:

”Verkkoviha ja vihapuhe rajoittavat sananvapautta koko yhteiskunnan tasolla, uskovat journalistit ja asiantuntijat. Tampereen yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan haastateltavat kokivat vihan ja uhkailun vaikutukset henkilökohtaiseen sananvapauteensa pieniksi. Verkkovihan koettiin kuitenkin rajoittavan julkista keskustelua ja lisäävän turvattomuuden tunnetta.”

Tuosta kappaleesta ei käy selkeästi ilmi, mitä ovat verkkoviha ja vihapuhe. Termit sinänsä kuulostavat pahoilta, mutta mikä oikeasti on niiden takana? Toisessa Turun Sanomien jutussa annetaan ymmärtää, että vihapuhujat ovat sairaita ja heillä on ongelmia. Jutussa siteerataan Poliisiammattikorkeakoulun opettaja Jari Hyytiä, jonka mukaan vihaviestejä verkossa lähettävillä ihmisillä on yhteisenä tekijänä ”pitkään jatkunut tyytymättömyys omaan elämäntilanteeseen”. Hyyti lisäksi sanoo:

”Varmasti on myös henkilöitä, joilla on mielenterveydellisiä ongelmia, tai vaikeuksia itsehillinnässä ja aggression purkamisessa.”

Suomen virallinen nettipoliisi Marko ”Fobba” Forss toteaa:

”Siinä tulee se paha olo ja moni ei ajattele, että kun ahdistuksen päästää sellaisenaan sosiaaliseen mediaan, niin se voikin olla laitonta tai sopimatonta.”

Forssin mukaan verkossa myös näkyvät päihde- ja mielenterveysongelmat. Maallikolle tulee mieleen, että ovatko hullujen ja humalaisten puheet todella vakava uhka sananvapaudelle.

Mikä oikeasti rajoittaa sananvapautta

Olen tätä blogia pitäessäni oppinut ymmärtämään, että journalisteja ja asiantuntijoita ei oikeasti kiinnosta sananvapaus yleisesti. Journalisteja kiinnostaa heidän oma sananvapautensa eli se, että he pystyvät kontrolloimaan julkista keskustelua. He päättävät, mistä puhutaan, ja ennen kaikkea sitä, miten asioista puhutaan.

Asiantuntijat taas ovat kiinnostuneita roolistaan asiantuntijoina eli siitä, että heidän mielipiteitään käsitellään jatkossakin asiantuntijan puheena eikä ideologisesti värittyneinä höpinöinä. Tavallinen kansalainen ei saa asettaa asiantuntijan julkisia lausuntoja kyseenalaiseksi, koska se on vihapuhetta. Asiantuntijalle voi tulla henkinen pipi, jos hänen lausunnoilleen nauretaan verkossa.

Kenellekään tuskin on suuri yllätys, että Tampereen yliopiston tutkijoilta jää elefantti olohuoneessa kokonaan huomaamatta. Termi ”vihapuhe” liittyy olennaisesti poliittiseen korrektiuteen eli siihen, miten sensitiivisistä asioista pitää puhua, jotta puhuja ei ”leimaa” yhtäkään uhristatuksen saavuttanutta ryhmää vaan puhuu heistä kunnioittavaan sävyyn. Kaikenlaiset yleistykset ovat pannassa paitsi silloin, kun yleistykset koskevat ”vihapuhujia”. Heidät voidaan kaikki leimata huoletta syrjäytyneiksi, alkoholiongelmaisiksi tai mielenterveydeltään vajavaisiksi, elämäänsä pettyneiksi luusereiksi. Heidän puheensa sisältö voidaan jättää huomiotta, koska se ei ole peräisin journalistin tai asiantuntijan kynästä.

Koska elämme kummallisia aikoja, totuus on yleensä täsmälleen päinvastainen kuin Tampereen yliopiston tutkijoiden näkemys. Hommaforumin vakiokasvo Eino P. Keravalta kertoo käsityksensä:

”Kuten orwelliaanisessa yhteiskunnassa muutoinkin, tälläkin kertaa totuus on juuri päinvastainen: ne "vihapuheesta" jankkaavat stalinistit, kulttuurimarksilaiset ja bilderbergiläiset ovat estämässä sananvapautta - eivät heidän vihansa kohteet!”

Eino P. Yrittää tässä sanoa, että Tampereen yliopiston tutkijoiden tavoitteena ei suinkaan ole kasvattaa sananvapautta vaan vähentää sitä. Bilderbergiläisillä hän luultavasti viittaa presidentti Martti Ahtisaareen, joka tuomitsi vihapuheen äskettäin Kuopiossa järjestetyssä Ahtisaari-päivän yleisötilaisuudessa:

”Vihakeskustelu suututtaa minua. Jos ihmisellä on terve itsetunto, hän ei sorru sellaiseen tuomittavaan käytökseen. Rauhanneuvottelutyössä pitää olla suoraselkäinen ja tuomita vihapuhe. Hiljenemällä asiasta annetaan vihapuheelle samalla hyväksyntä.”

Vihakeskustelussa eliitti luennoi kansalle siitä, mikä on sallittua ja mikä ei. Vihapuhekeskustelu kertoo kuilusta eliitin ja tavallisen kansan välillä. Se kertoo, että eliittiä ei kansalaismielipide kiinnosta vaan lähinnä keinot, joilla kansalaismielipiteen ilmaisu estetään. Illmanismi on yksi keinoista mutta yksinään riittämätön. Lisäksi tarvitaan Ahtisaaren kaltaisten vaikuttajien ”suoraselkäistä” esiintymistä julkisuudessa. Myös ”ihmisoikeuksien” puolustaja Kristiina Kouros on samaa mieltä:

”Sanoilla voidaan loukata ja vähentää ihmisarvoa, joten pidän vihapuhetta ihmisoikeusloukkauksena.”

Stalinismin ryvettämä Tampereen yliopiston journalismin laitos siis pyrkii rajoittamaan sananvapautta mutta teeskentelee puolustavansa sitä. Tämän kaltaisen läpinäkyvän valheellisuuden rinnalla jopa Jarkko Tontti vaikuttaa kunnialliselta toimijalta. Tontin kaltaiset pysyvät mukavuusalueellaan ja välttelevät oikeasti vaikeita aiheita mutta eivät sentään pysty Tampereen yliopiston, Helsingin Sanomien tai Martti Ahtisaaren osoittamaan röyhkeään tekopyhyyteen.