tiistaina, marraskuuta 26, 2013

Pääministeri on huolissaan islamofobiasta

Pääministeri Jyrki Katainen otti kantaa islamofobiaan (suomeksi)äskettäin päättyneessä vuosittaisessa Islam-Expo -tapahtumassa. Katainen puhui varsin yleisin sanankääntein ja varoi liioittelemasta ilmiötä, vaikka Hufvudstadsbladetin toimittaja, ex-stalinisti Marianne Lydèn kuinka yritti tulkita asiaa toisin.

Katainen kuitenkin myönsi islamofobian olemassaolon:

”Suomessa on toki islamofobiaa. Meidän tietomme islamista on liian vähäistä, kun ottaa huomioon, millainen merkitys islamilla on maailmassa, Euroopassa ja Suomessa. Ihmisarvon näkökulmasta on hyvä, että meillä on tietoa muiden uskosta ja kulttuurista. Minun tavoitteeni on, että yhteisymmärrys lisääntyy niin, että kaikki yhteisöt Suomessa, riippumatta siitä, onko kyse kansallisista vähemmistöistä tai uskonnollisista vähemmistöistä, voivat olla osa yhteiskuntaa.”

Katainen antaa ymmärtää, että tieto islamista vähentäisi pahaa islamofobiaa. Valitettavasti näin ei välttämättä aina käy. Tarkempi tutustuminen islamin opetuksiin, sen perustajan henkilökuvaan ja uskonnon eettisiin periaatteisiin ei välttämättä johda valtiovallan toivomaan lopputulokseen.

Katainen kuitenkin suhtautuu myönteisesti siihen, että uskonnoista kerrotaan kouluissa:

”... on hyvä, että tietoa maailmanuskonnoista opetetaan kouluissa. Voitaisiin myös harkita, voitaisiinko yleissivistyksen nimissä erilaisia uskontoja ja kulttuureja käsitellä muuallakin kuin uskonnonopetuksessa.”

Tämä kuulostaa hienolta. Islamin kohdalla kuitenkin pitää muistaa, että opetuksen sisällön on edistettävä valtiovallan tavoitteita eli monikulttuurisuuden hyväksymisestä. Tällöin tietyt ikävät asiat islamista on selitettävä parhain päin.

Islam koulussa

Itse en juurikaan muista, miten islamista kerrottiin omana aikanani koulussa. Sen verran muistan, että islamissa kerrottiin olevan viisi uskon pilaria. Lisäksi jihad ei tarkoittanut oikeasti sotaa vaan suurempi jihad oli lähinnä muslimin sisäistä kilvoittelua uskonnollisen velvollisuuksien täyttämiseksi. Se pienempi jihad taas tarkoitaa fyysista taistelua islamin vihollisia vastaan.

Myöhemmin olen ymmärtänyt, että tuo tarina suuremmasta ja pienemmästä jihadista on lähinnä ei-muslimien rauhoittamiseksi kerrottua satua ja tarinaa. Sinänsä se on islamilaisittain totta mutta ei auta ymmärtämään, mistä jihadissa oikeasti on kyse. Lyhyesti jihad tarkoittaa pyrkimystä asiaintilaan, jossa islam hallitsee muita uskontoja. Kaikki päämäärää edistävät keinot ovat tässä sallittuja.

Lähipiirissä luetaan koulussa uskontoa. En ole tutustunut oppikirjojen sisältöön vaan lähinnä kuunnellut kommentteja. Niiden mukaan islamismi on eri asia kuin islam ja islamistit käyttävät islamia hyväkseen. Tämä kuulostaa ihan George W. Bushilta 9/11-terrori-iskujen jälkeen.

Todellisuudessa se, mitä nimitämme islamismiksi, edustaa medinalaista islamia, joka taas on peräisin ajalta, kun islamin profeetta Muhammad nousi Medinassa poliitiseksi ja sotilaalliseksi johtajaksi. Vielä Mekan aikana Muhammad oli ollut pelkkä saarnamies, jolla oli kourallinen seuraajia.

Islamismia ei voi erottaa islamista sillä tavalla, kuin länsimaiselle yleisölle annetaan ymmärtää. Islamismi on islamin medinalainen osa, jonka tavoitteena on koko maailman kattava islamilaista sharia-lakia noudattava valtio. Lännessä mielellään kerrotaan, että vain pieni vähemmistö muslimeista kannattaa sharia-lain mukaista valtiota. Sharian kannatuksesta on tehty kyselyjä, joiden perusteella pienestä vähemmistöstä puhuminen on harhaanjohtavaa (tässä yksi).

Pakkoavioliitot

Ylen uutisissa kerrottiin aamulla, että islamin oppineet tuomisevat pakkoavioliitot. Nimeämättömien oppineiden lausunto johtui siitä, että lounaissuomalaisesta koulusta oli pakkonaitettu maahanmuuttajataustaisia tyttöjä ulkomaille.

Asiantuntijoiden mukaan kyse ei ole uskonnosta vaan tytöille pitäisi antaa lisätietoa heidän oikeuksistaan. Jopa Suomen islamilaisen neuvoston puheenjohtaja Anas Hajjar oli kutsuttu paikalle kommentoimaan. Hänen mukaansa pakkoavioliitto ei kuulu islamiin ollenkaan vaan sekä sulhaselta että morsiamelta kysytään mielipidettä.

Ilmeisesti häveliäisyyssyistä uutista ei julkaistu Ylen internet-sivuilla tekstimuotoisena tai ainakaan en sitä sieltä löytänyt. Sen verran paksua tavaraa tarjottiin Yle-veron maksaneille sekä televisiossa että radiossa.

Todellisuudessa kyse on pelkästä semantiikasta. Järjestetyn avioliiton ja pakkoavioliiton ero on kuin veteen piirretty viiva. Hajjar on siinä mielessä oikeassa, että molempien osapuolten muodollinen suostumus tarvitaan.

Avioliittosopimus ilman morsiamen suostumusta voidaan tehdä morsiamen laillisen huoltajan ja sulhasen välillä. Käytännössä näin tapahtuu erityisesti silloin, kun morsian on alaikäinen. Islamin historian tunnetuin järjestetty avioliitto solmittiin islamin profeetta Muhammadin ja Aishan välillä. Tarkoituksena oli vahvistaa profeetan sidettä kumppaniinsa Abu Bakriin. Aisha oli tuolloin kuusivuotias, eli mistään suostumuksesta ei tässä yhteydessä voi puhua.

Anas Hajjarin käsitys pakkoavioliitosta pitää siis teknisesti paikkansa mutta käytännössä harva nuori muslimityttö pystyy vastustamaan järjestettyä avioliittoa, jos perheen ja suvun painostus on voimakasta.

Hajjar puhui totta islamilaisittain eli vain siltä osin, kuin totuus sopii länsimaalaisen korvaan. Ylen uutiset taas valehteli Yle-veron maksaneille siitä, että pakkoavioliitoilla ei ole mitään tekemistä islamin kanssa.

Uskonrauhan rikkomisesta

Totuus islamista voi olla vaikea asia erityisesti, jos erehtyy ilmaisemaan oman mielipiteensä liian kärkevästi. Tämän on saanut tuta tamperelainen Anu Palosaari, jota on kuulusteltu epäiltynä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta.

Puutun tässä kirjoituksessa vain uskonrauhan rikkomiseen. Aikanaan Jussi Halla-ahon tuomiolauselmassa hovioikeus totesi seuraavaa:

”Yleisesti ottaen on selvää, että erilaisten uskonnollisten käsitteiden totuusarvosta ei voida käydä keskustelua samalla tasolla kuin millä keskustellaan esimerkiksi luonnontieteisiin liittyvistä kysymyksistä. Jälkimmäiset voidaan todistaa oikeiksi, kun sen sijaan objektiivisesti arvioiden jo minkä tahansa uskonnon olemukseen kuuluu, että sen käsitteisiin liittyvä totuus on suhteellista. Logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei tämän vuoksi ole todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävässä keskustelussa.

Lihavoitu lause tarkoittaa käytännössä sitä, että islamin opin käsittely blogitekstissä voi johtaa tuomioon, vaikka esitetyt väitteet pitäisivät yhtä islamin opin kanssa. Mistä tahansa islamia käsittelevästä kirjoituksesta voidaan tuomita, koska järkiperusteluilla ei ole mitään merkitystä.

Islamin pyhien kirjoitusten perusteella voidaan väittää, että islam käytännössä siunaa pedofilian, kuten Halla-aho tuomioon johtaneessa kirjoituksessaan esitti. Tämä perustuu sekä islamin profeetta Muhammadin avioliittoon Aishan kanssa että Muhammadin rooliin muslimien esikuvana (uswa hasana). Tämän sanominen julkisesti voi olla uskonrauhan rikkomista tai ainakaan en keksi mitään puolustusta, jos järkiperustelut ovat kiellettyjä.

Mielestäni ollaan erittäin vaarallisella tiellä silloin, kun yksittäisiä ja vaikutusvallaltaan varsin vähäisiä kirjoittajia raahataan oikeuden eteen blogikirjoituksistaan vailla mahdollisuutta puolustautua. Palosaaren virhe oli linkittää kaksi videota blogiinsa. Näistä toisessa irakilainen mies kertoi Ajatollah Khomeinin vierailusta. Khomeini oli hänen mukaansa solminut väliaikaisen avioliiton talon isännän nelivuotiaan tyttären kanssa.

Väliaikainen avioliitto tarkoittaa ajallisesti rajattua avioliittoa, joka raukeaa määräajan päätyttyä. Sunnit eivät enimmäkseen hyväksy avioliiton ajallista rajoittamista vaan pitävät tällaista avioliittoa ajallisesti rajoittamattomana.

Khomeinin pienestä vihreästä kirjasta löytyy englanninkielinen käännös, ja sieltä voi itse kukin lukea edesmenneen imaami Khomeinin käsityksiä avioliitosta ja vähän muustakin. Vaikka Khomeini oli arvostettu shialainen uskonoppinut, hänen käsityksiään ei saa yleistää koskemaan shialaista islamia kokonaisuudessaan eikä niitä pöyristyttävyydestään huolimatta kannata arvostella, koska muuten tie voi johtaa leivättömän pöydän ääreen.

Toisella videolla saudiarabialainen uskonoppinut selitti miksi avioliittosopimuksella, joka siis ei tarkoita vihkimistä, ei ole islamissa ikärajaa. Islamin profeetta Muhammadin antama esimerkki mainitaan siinäkin.

Näillä videoilla esitetyt asiat saattavat aiheuttaa ikäviä kysymyksiä islamin luonteesta. Nämä kysymykset pitää kuitenkin pystyä käsittelemään muualla kuin tuomioistuimissa. Valitettavasti nyky-Suomessa näin ei ole, koska valtiovalta pelkää oikeasti enemmän islamia kuin islamofobiaa.

12 kommenttia:

  1. Minä kiinnitin huomiota Ylen uutisoinnissa samaan, että "Islamin uskonoppineet tuomitsevat pakkoavioliitot" lausunnon antanut/antaneet uskonoppineet oli jätetty nimeämättä.

    Jos muutama Suomessa toimiva imaami lausuu jotain tuollaista on mahtipontista puhua uskonoppineista.

    VastaaPoista
  2. Omilta kouluajoilta, sieltä Koivistonmanun ajoilta, muistan uskonnonopettajan erikoisen toteamuksen. kun käsittelimme tunnilla vieraita uskontoja. Ei se silloin minulle kyllä mitään tarkoittanut mutta nyttemmin sille on tullut merkitystä. tuo toteamus oli:
    "maailma islamilaiseksi - vaikka asein. muistakaa se".

    VastaaPoista
  3. Katainen on oikeassa. Meillä tosiaan on aivan liian vähän tietoa islamista. Jos kouluissa käytäisiin läpi vaikkapa Muhammadin elämäkerta pääpiirteissään, mukaanlukien Qurayza-heimon miesten teloitus, Muhammadin toimeenpanemat salamurhat ja sotaretken päätteeksi suoritetut "saman päivän avioliitot", niin se antaisi nuorisolle riittävän immuniteetin virallisen totuuden propagandaa vastaan.

    VastaaPoista
  4. Minä muistelen omia kouluaikojani (nyt puhutaan 70 - 80-lukujen vaihteesta) siten, että ei islam varsinaisesti ollut edes opetettava asia eikä juurikaan tapetilla. Eikä puhuttu islamilaisista maista vaan arabimaista ja lähinnä opetettiin, että niissä oli omansorttisensa arabisosialistinen järjestelmä. Ei niitten maitten uskontoa juuri edes mainittu, koska sillä ei ollut juurikaan merkitystä. Ehkä ne maat olivat silloin huomattavasti maallistuneempia kuin nyt. Tiedettiin, että ne olivat suurelta osalta Neuvostoliiton liittolaisia, jotka olivat Israelin kanssa tukkanuottasilla. Tietysti mainittiin vuoden 1979 islamilainen vallankumous Iranissa, mutta ei se silloin ajateltu välttämättä nostavan valtaisan suurta kipinää. Sehän ajateltiin lähinnä shaahin- ja USA:n vastaisena liikkeenä. Tietysti kaikkeen ajatteluun vaikutti tuolloin se, että Suuri ja Mahtava oli vielä kovasti voimissaan, ja sen uskottiin olevan sitä ajasta iäisyyteen.

    Mitä tulee tuohon Anu Palosaareen, niin mammahan on käsittääkseni siis itse muslimi. Pulmallistahan syyttäjälle on, että hänhän on silloin juuri sellainen maallistunut muslimi, jollaisiksi tiedostavat ihmiset kaikkia muslimeja väittävät. Nyt maallistunut muslimi näyttää blogissaan videoita, jotka todistavat, että eivätpä kaikki muslimit olekaan (syytettävänä olevan Palosaaren tapaisia) maallistuneita muslimeita ja maallistunut muslimi saa siitä syytteen. Jolloin tämmönen hidasälyisempi voisi tulla johtopäätökseen, että pääasia tässä onkin Palosaaren nahkan väri. Se on nimenomaan han-suomalainen, jolta on arvosteluoikeus kielletty, uskonnosta riippumatta.

    Vaan eikös tämä ole sitä rasismia? Toisaalta jos näin on, niin han-suomalaista syrjivään rasismiin syyllistyy toinen han-suomalainen. Silloin ei kai rasismikaan kelpaa termiksi, vaan termistöä tulee etsiä joistain lääketeteellisistä luokituksista.

    VastaaPoista
  5. Igor sanoi...

    Minä kiinnitin huomiota Ylen uutisoinnissa samaan, että "Islamin uskonoppineet tuomitsevat pakkoavioliitot" lausunnon antanut/antaneet uskonoppineet oli jätetty nimeämättä.


    On aina hyvin ongelmallista antaa auktoriteettia tietyn uskonnon suhteen tietylle joukolle ihmisiä.

    Käytännössä uskonnoissa ei ole minkäänlaisia tieteellisestä maailmasta tuttuja vertais-mekanismeja.

    On siis vaikeaa sanoa, miksi juuri henkilöt X, Y ja Z olisivat pätevimpiä sanomaan uskonnosta Ö jotain.

    Ihan sama juttu kristinuskossakin. Esimerkiksi ortodokseillahan on Moskovan ja Konstantinopolin patriarkat. Kumpi näistä on pätevämpi ottamaan kantaa ortodoksiseen uskoon? Kumman sana syrjäyttää toisen sanan, jos ne ovat ristiriidassa keskenään?

    ---

    Islamin tapauksessa uskontoa voi joskus olla hyvin vaikeaa erottaa kulttuurista, siis arabikulttuurista.

    Käsittääkseni esimerkiksi pakkoavioliitot ja kunniamurhat kuuluvat arabikulttuuriin, mutta eivät islamin uskontoon.

    Hyvin usein islamin piikkiin laitetaan sellaisia asioita, jotka pitäisi oikeasti laittaa arabikulttuurin piikkiin.

    Niille, jotka eivät ymmärrä uskonnon ja kulttuurin välistä eroa sanottakoon, että me elämme länsimaisessa kulttuurissa, jossa pääuskontona on kristinusko.

    Tietty uskonto ottaa vaikutteita kulttuurista, ja toisinpäin, joten ne saattavat myös sekoittua.

    VastaaPoista
  6. Milttonilta tuli tällä kertaa ihan järkevääkin asiaa eikä pelkästään omien kirjoitusten esittelyä.

    "Islamin tapauksessa uskontoa voi joskus olla hyvin vaikeaa erottaa kulttuurista, siis arabikulttuurista."

    Olen tästä samaa mieltä.

    V.S. Naipaul taas on kirjoittanut islamista valloitettujen kansojen (esim. persialaiset) näkökulmasta, josta hän näkee islamin arabialaisena kulttuuri-imperialismina.

    "Käsittääkseni esimerkiksi pakkoavioliitot ja kunniamurhat kuuluvat arabikulttuuriin, mutta eivät islamin uskontoon."

    Oman jälkikasvun tappaminen ei ole rangaistavaa islamilaisen sharia-lain mukaan. Tässä mielessä islam on yhteensopiva kunnia-/häpeäkulttuurin kanssa.

    "Tietty uskonto ottaa vaikutteita kulttuurista, ja toisinpäin, joten ne saattavat myös sekoittua."

    Kuulostaa semanttiselta saivartelulta. Islamilaisessa kulttuurissa kulttuuria ja politiikkaa voi olla vaikea erottaa uskonnosta.

    VastaaPoista
  7. Kun poliitikko käyttää fobia-sanaa, niin mieleen nousee "neuvostovastaisuus". Poliitikot ajattelivat, että ihmiset ovat ennakkoluuloisia Neuvostoliittoa kohtaan eivätkä HALUNNEET ymmärtää että vastaisuus oli kokemusperäistä. Se ei ole epärationaalista fobiaa kuten araknofobia tms. vaan perustuu omiin havaintoihin.

    Kun Katainen käyttää tässä sanaa fobia, hän vihjaa että kansan kokemukset eivät ole todellisia eivätkä varsinkaan oikeutettuja. Kuin pikkulapsi, joka ei hyväksy sitä äidin ja isän vakuutteluita, että sängyn alla ei oikeasti asu mörköä.

    VastaaPoista
  8. "Tietty uskonto ottaa vaikutteita kulttuurista, ja toisinpäin, joten ne saattavat myös sekoittua."

    Uskonto ja kulttuuri ovat sama asia. Samakin uskonto muotoutuu erilaiseksi toisessa kulttuuriympäristössä. Tuskin kukaan täysjärkinen pitää namibialaista, suomalaista ja amerikkalaista luterilaista kirkkoa toistensa peilikuvina vaikka ne ovatkin sama uskonto.

    Tällä hetkellä todistamme Euroopassa valtavaa uskonnollista liikehdintää, jossa menettäjänä on kristillinen kirkkokunta ja saavana osapuolena islam ja uuspakanallinen gaia-liike. Rooman valtakunnan tuhoutuessa 2.000 vuotta sitten oli samanlainen murroshetki kuin nyt. Uskonto siis vaihtui vaikka kulttuuri pysyi samana.

    VastaaPoista
  9. Onko Anu Palosaari muka muslimi? Onko tästä ikään kuin todisteita? Milloin hän on muslimiksi kääntynyt?

    Ja vaikka olisikin, niin veikkaan että hän on "kääntynyt" juuri siinä tarkoituksessa, että saisi "suuremman oikeuden" kritisoida islamia. Ei mikään huono temppu testimielessä.

    Muuten en ole juuri tästä kirjoituksesta juurikaan eri mieltä.

    VastaaPoista
  10. Kumis, höpiset usein gaia-uskonnosta.
    Onko tämä virallinen uskonto (Suomessa uskonnolliset yhteisöt rekisteröidään)?
    Paljonko sillä on harjoittajia Suomessa?
    Mitkä ovat opinkappaleet?

    Epäilen ettet kykenen vastaamaan yhteenkään kysymykseen. Sillä epäilen, että koko gaia-uskonto on sinun oma luomuksesi.

    VastaaPoista
  11. Olisin tässä jakamassa KT:n mielipiteen, että uskonto ja kulttuuri ovat samaa asiaa. Ainakin kun on kyse islamista. Monessa ei-arabivaltiossa noudatetaan islamin myötä piirteitä, jotka mielletään usein arabikulttuuriin kuuluviksi.

    VastaaPoista

Toivon kohteliasta ja asiassa pysyvää kommentointia.