keskiviikkona, elokuuta 21, 2013

Ruotsalaisten taliban-feministien hutilaukaus

Ruotsi on feminismin luvattu maa. Kyseinen ideologia on lyönyt itsensä läpi ylhäältä alaspäin jo ennen poliittista korrektiutta. Nykyisin miestä, joka ei tunnustaudu julkisesti feministiksi, pidetään epäilyttävänä.

Ruotsissa on jopa feministinen puolue Feministiskt Initiativ, jonka perusti entinen Vasemmistopuolueen puheenjohtaja Gudrun Schyman. Vaaleissa puolueen menestys on jäänyt vaatimattomaksi, mutta tämä ei hidasta julkisuustemppujen järjestämistä.

Mistä kaikki alkoi?

Ruotsalaismediassa nousi kohu, kun raskaana oleva musliminainen pahoinpideltiin Farstassa eteläisessä Tukholmassa. Tapahtumaa epäiltiin viharikokseksi, kun poliisin edustaja Klas Jensgård arveli pahoinpitelyyn syyksi naisen pukeutumisen huntuun.

Mitään todisteita viharikoksesta ei naisen sanan lisäksi ilmaantunut. Tästä huolimatta joukko musliminaisia julkaisi Aftonbladetissa kirjoituksen, jossa väitettiin musliminaisten joutuvan verbaalisten ja fyysisten hyökkäysten kohteeksi. Lisäksi allekirjoittajat haastoivat kaikki ”kanssasiskot” pitämään päähuivia 19. elokuuta.

Feministinen puolue päätti osallistua haasteeseen ja niinpä puolueen aktiivit pukeutuivat islamilaiseen päähuiviin.

Olen usein ihmetellyt feministien vaikenemista, kun tulee puhe musliminaisen oikeuksista. Onneksi löytyi sentään yksi musliminaisen oikeus, jota länsimainen feministi on valmis puolustamaan, eli oikeus pitää hijabia. Varmuudella voi sanoa, että vastaavaa kohua ei olisi syntynyt, jos yksittäinen musliminainen olisi pahoinpidelty sen takia, että hän ei pidä päähuivia.

Otan tähän yhden esimerkin ruotsalaiseen kohdistuneesta viharikoksesta, jota ei revitellä valtamediassa ja joka ei anna aihetta julkisuustempuille. Oskarshamnissa kolme ulkomaalaistaustaista nuorta miestä pahoinpiteli 23-vuotiaan ruotsalaistytön. Pojat olivat kysyneet tytöltä, onko tämä ruotsalainen. Myönteisen vastauksen saatuaan he totesivat:

”Tervetuloa Ruotsiin. Tämä on nyt meidän maamme, ei sinun.”

Ruotsalaiset feministit vaikenevat maahanmuuttajataustaisten miesten ruotsalaisnaisiin kohdistamasta väkivallasta. Sitä ei ole virallisesti olemassa ja ne, jotka moisesta puhuvat ovat muukalaisvihamielisiä ja Ruotsidemokraattien sympatiseeraajia.

Kritiikkiä huivitempaukselle

Kaikki naiset eivät suinkaan innostuneet hijab-tempauksesta. Iranilaistaustainen dokumenttiohjaaja Nahid Persson Sarvestani sanoi:

”Kyseessä on naisten alistaminen. Miehet ovat luoneet hijabin naisten kontrollointia varten.”

Hän on närkästynyt Farstassa pahoinpidellyn naisen synnyttämästä kohusta ja jatkaa:

”Minusta hunnun pitäminen ei ole normaalia. Olen vihainen, kun vapaaksi väitetty ruotsalainen nainen pukeutuu huntuun.”

Kun Sarvestanille kerrottiin, että on olemassa naisia, jotka haluavat pitää huntua, hän vastasi:

”Haluavatko he todella? Vai tahtooko ympäristö heidän pitävän sitä?”

Sarvestanin iranilainen tausta suojelee häntä rasismisyytöksiltä. Hijabin käyttöä arvosteleva kantaruotsalainen ei niiltä Ruotsissa välttyisi. Ruotsalainen media ei koskaan kirjoittaisi, että huntu on islamismin lippu tai hunnusta poliittisena keihäänkärkenä.

Mitä oikeasti tapahtui?

Farstassa mitä ilmeisimmin tapahtui pahoinpitely. Tekijäksi ei ole paljastunut kantaruotsalainen kuulapää eikä tekijää ylipäänsä ole saatu kiinni. Ruotsin radion puheohjelmaan soitti Aliksi itsensä esitellyt mieshenkilö, joka sanoi asuvansa samalla alueella kuin pahoinpidelty nainen. Hän myös kertoi oman näkemyksensä tapahtumien kulusta.

Alin mukaan mitään pahoinpitelyä ei tapahtunut, vaan nainen palasi kotiin liian myöhään eli noin klo 23 aikaan illalla. Naisen aviomies ei tästä pitänyt vaan iski naisen pään autoa vasten. Naisen pahoinpitelijä oli siis oma aviomies. Ali myös muistutti, että alueella asuu pelkästään maahanmuuttajia.

Tietysti Alin puheet voivat olla yhtä lailla keksittyjä kuin naisen omat väitteet viharikoksesta. Tätä me emme luultavasti koskaan tiedä. Jos Ali puhuu totta, hijab-tempaukseen osallistuneet naiset ovat haukkuneet väärää puuta ja näin munanneet itsensä. Hijab-kampanjasta tulisi tällöin samanlainen pannukakku kuin Päivi Lipposen aikanaan masinoimasta pitseriakaustista, jossa tamperelaispitserian tuhopolttoa epäiltiin aluksi viharikokseksi. Myöhemmin osoittautui, että pitserian omistajat olivat itse sytyttäneet ravintolan tuleen vakuutusrahojen toivossa.

Edit: Ylen ruotsinkielinen radiotoimitus on liittynyt mukaan huivihörhöilyyn.  Toimituksen mukaan tarkoituksena ei ole ottaa kantaa huivin puolesta tai sitä vastaan. Sen sijaan tavoitteena on

"herättää keskustelua ja kiinnittää huomiota siihen, että rasistisia viharikoksia tapahtuu. Pitämällä huivia toimitus osoittaa solidaarisuutta niitä miehiä ja naisia kohtaan, jotka joutuvat viharikosten kohteeksi uskontonsa tai vaatetuksensa takia ottamatta kantaa siihen, käytetäänkö huivia vapaaehtoisesti vai ei."

10 kommenttia:

  1. No voivee sentään. Kirjoitin tähän illalla kommentin mutta eihän se näemmä tullut perille.

    Uskonnoissa on usein sellaisia masokistisia piirteitä, joissa itsensä nöyryyttäminen ja kivulias itseruoskinta kuuluvat uskontunnustukseen. Minusta tämä huivipelleily länsimaisten vasurinaisten toimintana muistuttaa juuri tuollaista tuhkan ripottelua omille olkapäilleen.

    VastaaPoista
  2. Kun Ruotsin Demarien uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Stefan Löfven, käynnisti hän ensimmäisen puheensa kiekaisemalla: "Olen feministi!". No tämähän sai aikaiseksi suorastaan tsunamin tasoisen suosion vyöryn.
    Kyllä tuo naapurimaan kansan älyllinen taso herättää huolestumista.

    VastaaPoista
  3. Ei ruotsalaisten älykkyydessä ole mitään vikaa. Yhteiskuntaan kuuluu kuitenkin voimakas konformismi, jossa eliitin tuputtamat ideologiat lyövät läpi koko yhteiskunnan eikä niitä saa asettaa kyseenalaiseksi.

    Tai saa kyllä, mutta siitä saa usein maksaa kovan hinnan sosiaalisesti ja joskus myös taloudellisesti.

    Suomalaisessa yhteiskunnassa on samoja piirteitä mutta lievemmässä muodossa.

    VastaaPoista
  4. En ollut lainkaan tutustunut tähän kalabaliikkiin, mutta kun näin kyseisen uutisotsikon muutama päivä sitten, tuli kyyniseen mieleeni heti juurikin tuo skenaario, jonka kerrot Alin kuvanneen radio-ohjelmassa. No, kokonaisuuden kannalta toki yhdentekevää, mutta skeptiseksihän tässä on tullut.

    "... ottamatta kantaa siihen, käytetäänkö huivia vapaaehtoisesti vai ei."

    Onkohan Yle Svenskalla tapahtunut tuossa joku moka vai ihanko todella se logiikka on jo tätä luokkaa?

    Toivon, että leviäisi tämä "kannanotto" laajemmalle. Kun kerran ruotsinkielisiin kohdistuva nettiviha -kohukin on jo laantunut. Jotakin actionia syksyyn, asiantuntijoille tekemistä, poliitikoille lippuja heilutettavaksi, twitteraatille ja bloggareille tilaa moraaliselle patsastelulle ja hyvenarsismille.

    Saisi ehkä tähän keski-ikäistyvään nihilistiinkin vipinää. Lupaan ja vannon, että tällä kertaa nousisin barrikadeille. Huiveja vastaan.

    VastaaPoista
  5. Kiitos hyvästä kirjoituksesta ja taustojen kartoittamisesta.

    VastaaPoista
  6. "tuli kyyniseen mieleeni heti juurikin tuo skenaario, jonka kerrot Alin kuvanneen radio-ohjelmassa. No, kokonaisuuden kannalta toki yhdentekevää, mutta skeptiseksihän tässä on tullut."

    Ei se ole kyynistä vaan puhdasta todennäköisyyden arviointia. Jos nainen pahoinpidellään, syyllinen löytyy kaikkein suurimmalla todennäköisyydellä lähipiiristä.

    VastaaPoista
  7. Pizzeriakaustin yhteydessä kannattaa aina mainita, että tuhopoltossa kuoli kolme parikymppistä henkilöä.

    VastaaPoista
  8. Pizzerian tuhopoltossa kuoli vain tavallisia tamperelaisia työläisiä, joten Päivi Lipponen ja SDP eivät voi käyttää rikosta poliittisesti hyödykseen. Siitä hiljaisuus.

    VastaaPoista
  9. "Pizzeriakaustin yhteydessä kannattaa aina mainita, että tuhopoltossa kuoli kolme parikymppistä henkilöä."

    Hyvä huomio. Olin liian laiska, että olisin kaivanut alkuperäisen uutisen esille ja tarkistanut, mitä tapahtui. Pahoittelen tätä.

    VastaaPoista
  10. Loistava tiivistys ja osoitus siitä, että YLE on etääntynyt taas hiukan kauemmas journalismista.

    VastaaPoista

Toivon kohteliasta ja asiassa pysyvää kommentointia.