Lomahuomioita

Vietän kesäloman yleensä impivaaralaisten sosiaalisten konstruktioiden parissa tai sitten käyn tutkimusmatkoilla Impivaaran ulkopuolella. Mukaan tarttuu aina jotakin kirjoittamisen arvoista, vaikka päätarkoitus onkin irrottautua arjesta aitosuomalaisen topeliaanisen sepitteen avulla.

Maan viisaus

Kesällä Kokkolassa järjestettiin nuorison parissa työskenteleville eurooppalaisille tarkoitettu Wisdom of the earth -kurssi, jota vetivät itävaltalainen Leo Kaserer ja kanadalainen mohawk-intiaani, professori Michael Lickers.

Keskipohjanmaa -sanomalehti siteerasi Lickersiä, joka kertoi kurssin tavoitteista:

”Teemme ryhmän kanssa aistiharjoituksia ulkona, jotta osallistujat tuntisivat yhteyden luontoon. Tavoitteena on, että he oppisivat omien kokeustensa kautta ymmärtämään luontoa ja omaa paikkaansa sen keskellä.”

Pintapuolisesti katsottuna tuo vaikuttaa New age -henkiseltä kvasiuskonnolliselta hömpältä. Käytännössä kurssille osallistujat ovat viettäneet joka päivä yhden tunnin valitsemassaan paikassa yksin ja puhumatta. Lisäksi jokainen nuori vietti kokonaisen vuorokauden yksin Kokkolan ulkopuolella sijaitsevalla Trutklippanin saarella.

Lickers filosofoi lisäksi kurssin tarkoitusta:

”Kaikki elävä on yhteydessä toisiinsa, ja jopa hyttysillä on tarkoituksensa, vaikka ne ovatkin meitä välillä ulkona häirinneet.”

Itsekin pääsin näkemään kurssilaisten tanssia tiipiin ympärillä Lickersin rummutuksen ja hoilauksen säestyksellä. Ulkopuoliselle touhu vaikutti lähinnä tahattoman koomiselta. Mieleen tulivat nämä kaksi Suomessa asuvan alkuperäiskansan parodiahahmoa, jotka nyky-Suomessa ovat jo poliittisesti epäkorrekteja ja ”pönkittävät stereotypioita”.

Veronmaksajana olisi mukava tietää, mistä rahat kurssitukseen tulevat. Koska kyseessä on yleiseurooppalainen hanke, rahoitus todennäköisesti tulee Euroopan Unionilta tai joltakin sitä lähellä olevalta järjestöltä. Luultavasti myös valtio ja Kokkolan kaupunki ovat osallistuneet rahoitukseen.

En vastusta Kanadan alkuperäiskansojen yrityksiä pitää yllä omaa kulttuuriaan. Vieroksun sen sijaan tapaa, jolla veronmaksaja rahoittaa ja markkinoi Wisdom of the earth -kurssien kaltaista hölynpölyä. Tosin kurssin osallistujille taisi olla tärkeintä hauskanpito muiden samanikäisten nuorten seurassa.

Googlen avulla löytyy kaksi Wisdom of the earth -sivustoa. Toinen on selkeästi hippihenkinen new age -sivusto. Kanadalaisesta osoitteesta löytyy taas sivusto, joka vaikuttaa samanhenkiseltä kuin Kokkolassa järjestetty kurssi. Siellä ainakin tavoitellaan ”syvää yhteyttä luontoon ja toisiin ihmisiin”.

Ilmastokerettiläisyyttä asiakaslehdessä

Valtamediasta on Suomessa vaikea löytää artikkeleita, joissa suhtaudutaan kriittisesti oppiin ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta. Lomalla käteeni osui energiayhtiö Katternön asiakaslehti, joka on luettavissa pdf-muodossa täältä.

Lehdessä ei ole ainoastaan yhtä vaan useita vallitsevaan ilmasto-oppiin kriittisesti suhtautuvia artikkeleita. Näistä kannattaa mielestäni lukea ainakin kahden teollisuusmiehen Per-Olof Erikssonin ja Stig Gustavsonin mielipiteitä energiapolitiikasta ja erityisesti sen vihreästä ulottuvuudesta.

Toinen mielenkiintoinen artikkeli käsittelee Ylen ja Ilmatieteen laitoksen välistä sopimusta, jossa Yle ja Ilmatieteen laitos sitoutuivat 1.5.2007 alkaen luomaan edellytyksiä ilmastonmuutoksen seurannalle vuosien 2007 ja 2010 välisenä aikana.

Sopimus nousi esille Ylen oman MOT-ohjelman ansioista ja asetettiin esille internetissä sen jälkeen, kun Ilmatieteen laitos oli kieltäytynyt vastaamasta MOT-ohjelman esittämiin kriittisiin kysymyksiin ilmastonmuutoksesta.

Katternön jutussa siteerattiin Ole Norrbackia, jonka mielestä sopimus on ristiriidassa asiallisuudesta ja puolueettomuudesta annettujen yhtiön ohjelmasääntöjen kanssa. Lisäksi juttu arvosteli Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalasta, joka toimii valtion virkamiehenä, edustaa IPCC:tä Suomessa ja toimii lisäksi ympäristöaktivismia edustavan WWF:n hallituksessa.

Yle ei ole ainoa julkisen palvelun yhtiö, joka on luopunut puolueettomuudesta ilmastonmuutosasioissa. Sen esikuva ja isoveli BBC teki samoin. Entisen BBC-toimittaja Peter Sissonsin mukaan BBC järjesti vuonna 2007 seminaarin, jonka seurauksena yhtiö päätti, että todistusaineisto ei enää puolla samanarvoista käsittelyä konsensuksen vastustajille.

Päivi Räsänen

Kesäloma ei jäänyt ilman valtamedian valehtelun ja vääristelyn seurauksena syntynyttä ajojahtia. Kohteena oli median vakioinhokki, sisäministeri Päivi Räsänen, joka joutui median hampaisiin Kansanlähetysseuran vuotuisilla kansanlähetyspäivillä pitämänsä puheen ansiosta.

Puheessa esitetty moraalinen pohdiskelu irrotettiin asiayhteydestä ja siitä revittiin otsikoita viikkotolkulla. Pääkirjoituksissa vaadittiin kiivaasti ministerin eroa ja väitettiin, että Räsäsen puheet karkottavat väkeä kirkosta. Itse olin tapahtumien aikaan valtamedian uutisoinnin varassa. Koska Räsäsen lausunnon asiayhteyttä ja oikeata sitaattia oli vaikea löytää, oli helppo päätellä, että kohu oli tekemällä tehty ja tarkoituksena oli myydä lehtiä muutoin hiljaisena kesäaikana.

Räsäs-kohun seurauksena kirkosta eroavien määrä toki lisääntyi, mutta kysyä sopii, aiheuttiko eropiikin se, mitä Räsänen oikeasti sanoi, vai se, miten valtamedia asian toi julki.

Pohjat veti lopulta Moskeija ja Kaupunki -lehden päätoimittaja Seppo Simola, joka totesi Iltasanomien mukaan:

”Parasta olisi, jos koko puolue lakkaisi olemasta tai että ainakin sitä johtaisi joku muu kuin Räsänen tai että hän edes osaisi pitää suunsa kiinni.”

Lisäksi Simola arvosteli nettikeskustelua, jossa on hänen mukaansa lynkkausmielialan piirteitä. Todellisuudessa valtamedia käynnisti Räsästä vastaan ajojahdin, johon osa nettikeskustelijoista liittyi.

Monen mielestä Simola itse eikä niinkään Räsänen aiheuttaa vahinkoa kirkolle, kun hän pyrkii viemään tilaa konservatiivisilta näkemyksiltä. Valtamedia ja kirkon sisällä toimivat suvaitsevaiset eivät toki suoraan pyri tuhoamaan kirkkoa vaan tekemään siitä itsensä kaltaisen yleishumanistisen toimijan, jossa kirkon perinteiseen sanomaan uskovat on ajettu marginaaliin.