Alppilan tapahtumista

Olen tapani mukaan tässäkin asiassa myöhässä, eli ehdin vasta nyt kommentoida Alppilan tapahtumia. Teen sen lyhyesti, koska lähes kaikki olennainen on asiasta jo sanottu muualla.

Videon perusteella on mahdotonta saada kattavaa kokonaiskuvaa opettaja Antti Korhosen työsuhteen purkamiseen johtaneesta tapahtumasta (Youtube, HS video kohdasta 0:25). Videolla näkyy, kuinka Korhonen poistaa uhmakkaasti käyttäytyvän oppilaan koulun ruokalasta voimakeinoja käyttäen.

Vaikka Korhonen olisi tuossa rikkonutkin virkavelvollisuuttaan eli toimenpiteet olisivat tilanteeseen nähden kohtuuttomia (mitä ne eivät mielestäni ole), työsuhteen purkaminen on olosuhteisiin nähden ylimitoitettu rangaistus. Koulun nyt jo entinen rehtori Sari Aarniokoski puukotti alaistaan selkään ja pakeni paikalta Kauniaisten opetuspäällikön virkaan. Aarniokosken seuraaja allekirjoitti muodollisesti työsuhteen purkamisen tuntematta tapahtumia.

Antti Korhosen haastattelussa mies itse kertoo tapahtumat omasta näkökulmastaan. Korhonen oli valittanut perehdytyksen puutetta työsuhteen alkuvaiheessa luottamusmiehelle. Hän epäilee, että ex-rehtori Aarniokoski olisi kostoksi purkanut työsuhteen. Tämä ei välttämättä pidä paikkansa tai ole koko totuus.

Hyvä sisko -verkosto

Hätäinen ja melko todennäköisesti oikeudessa laittomaksi todettava työsuhteen purku herättää epäilyksiä, että tapahtumien takaa saattaisi löytyä muutakin kuin huonot henkilösuhteet opettajan ja rehtorin välillä.

Korhonen kertoo haastattelussa (ääni ja kuva eivät ole synkronissa), että ruokalasta poistettu oppilas olisi soittanut välittömästi äidilleen, joka saapuikin nopeasti paikan päälle. Oppilaan äiti on aiemmin työskennellyt Mannerheimin Lastensuojeluliitossa ja Ihmisoikeusliitossa. Ilmeisesti erään Alppilan yläasteella toteutetun projektin yhteydessä hän olisi tehnyt yhteistyötä rehtori Aarniokosken kanssa.

Oppilaan äiti on elänyt monikulttuurisessa avioliitossa turkkilaismiehen kanssa. Hän on kirjoittanut pro gradu -työnsä suomalais-turkkilaisten avioliittojen viestintäongelmista. Lisäksi hän on esiintynyt julkisuudessa kunniaväkivallan asiantuntijana. Kunnallisvaaleissa hän on ollut Kokoomuksen ehdokkaana Helsingissä. Hänen miehensä taas on tuomittu useista pahoinpitelyistä ja törkeistä lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista vankeuteen.

Lakimies Tiina Nystén edusti alaikäisiä lapsia turkkilaismiehen oikeudenkäynnissä. Hän on myös tällä hetkellä luokasta poistetun oppilaan asianajaja. Hän on Kauniaisten Suomenkielisen opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan jäsen RKP:n mandaatilla. Sattumalta Alppilan yläasteen entinen rehtori Sari Aarniokoski palkattiin Kauniaisiin opetuspäälliköksi sen jälkeen, kun hän oli eronnut rehtorin virasta.

Alppilan yläaste on ollut monikulttuurisen samanaikaisopetuksen pilottikoulu, joka on käytännössä tarkoittanut tavallisten oppilaiden ja ”erityistuen tarvitsijoiden” yhtäaikaista opiskelua siten, että luokassa on samanaikaisesti kaksi opettajaa (aineopettaja ja erityisopettaja). Ex-rehtori Aarniokoski oli merkittävässä roolissa, kun projektiin haettiin pilottikoulua.

Verkostoon kuuluu myös Helsingin kaupungin opetuspäällikkö Marjo Kyllönen, joka oli mukana A-studion Stream-ohjelmassa perustelemassa, miksi Antti Korhosen työsuhteen purkaminen oli oikea toimenpide. Nettitietojen mukaan Kyllösen oma opetuskokemus rajoittuu kahteen vuoteen ala-asteen opettajana.

Sitten on vielä Helsingin opetustoimesta vastaava apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen, joka hänkin on kommentoinut Korhosen potkuja ja pitänyt niitä asianmukaisina. Viljanen on entinen Sisäministeriön kansliapäällikkö, jonka presidentti Tarja Halonen aikanaan nimitti toiselle kaudelle vastoin silloisen Matti Vanhasen johtaman hallituksen tahtoa. Viljanen on tullut tunnetuksi monikulttuurin puolestapuhujana. Viljasen kommentointi ansaitsee erityishuomiota:

”Opettaja viskaa oppilaan portaikkoon eikä jää seuraamaan eikä huolehtimaan siitä, että miten oppilaalle kävi. Näin ei meillä Helsingin koulujen opettajat toimi. Tämä antaa väärän kuvan Helsingin koulujen opettajista. Koulurauhatilanne on Helsingissä yleislaadultaan varsin hyvä sekä opetustoimi ja opetus korkealaatuista.”

”Opettaja käy häneen fyysisesti kiinni kahteen kertaan ilman, että paikalla olleiden todistajien mukaan poika on ollut millään tavalla uhkaava, väkivaltainen tai aiheuttanut kenellekään vaaraa.”

Videot ja Korhosen oma kertomus ovat jonkin verran keskenään ristiriidassa. Viljanen liioittelee tarkoitushakuisesti tapahtunutta ja puheista käy myös ilmi, että tuntuma käytännön opetustyöhön puuttuu kokonaan.

Virheen peittely

Ex-rehtori Aarniokoski teki Alppilan tapahtumista ilmoituksen poliisille. Aluksi poliisi ei löytänyt oppilaan poistamisesta ruokalasta mitään rikokseen viittaavaa. Sen jälkeen apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske otti tapauksen itselleen. Poliisi on sen jälkeen tutkinut edelleen tapahtumia. Aikanaan asia etenee syyteharkintaan.

Mihin Kalsketta tarvitaan, jos kerran esitutkintaviranomainen ei nähnyt tapauksessa mitään rikokseen viittaavaa? Virallinen perustelu on asian saama julkisuus. Todellisesta perustelusta ei voi olla varma, mutta epäilyksiä voi esittää ja esitänkin sellaisen.

Suomalaisessa virkakoneistossa vallitsee periaate, jossa virhettä ei koskaan tunnusteta. Virallisesti viranomainen ei erehdy. Jos viranomainen jostakin käsittämättömästä syystä on väärässä, hän osoittaa silti hallintoalamaisille olleensa oikeassa. Tähän viimeiseen tarvitaan Kalsketta ja hänen kaltaisiaan.

Kalskeen tehtävänä on saada aikaan syyte. Suomalaisessa oikeusjärjestelmässä syytteen käsittely vie pitkään, joskus useita vuosia. Suomi on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta useita huomautuksia oikeustapausten pitkistä käsittelyajoista.

Tuomiota ei välttämättä tarvitse tulla, vaikka viranomaisten kannalta olisi kaikkein parasta, jos Antti Korhonen saisi minkä tahansa, vaikka kuinka lievän tuomion. Jos Korhonen todetaan syyttömäksi hovioikeudessa tai Korkeimmassa oikeudessa, prosessi on jo kestänyt kauan ja asia on julkisuudessa jo unohdettu. Oikeusprosessin tarkoitus on pitkittää asian juridista käsittelyä, ja mahdollinen tuomio lähinnä tarjoaisi viranomaisille tervetulleen perusteen Korhosen työsuhteen purkamiselle.

Korhonen vie työsuhteen purkamisen varmuudella Hallinto-oikeuteen, mikäli Opetuslautakunta ei 7.5.2013 pidettävässä kokouksessaan päätä palauttaa Korhosen työsuhdetta. Mahdollisessa oikeusprosessissa Korhonen on vahvoilla. En ole juristi, joten en tiedä miten hallinto-oikeudessa käy, jos Kalske saa Korhoselle syytteen aikaiseksi ja syyte menee alimmassa oikeusasteessa läpi.

Helsinkin kaupungin Opetusvirasto on myös laatinut dokumentin, jossa se selostaa oman näkemyksensä Alppilan yläasteen tapahtumista. Siinä selkeästi liioitellaan oppilaan kärsimyksiä:

”Sanaharkka jatkui vielä ruokalan oven edessä, jonka päätteeksi opettaja työnsi rinnuksista voimalla oppilas A:n ulos ruokalasta portaikkoon. Opettaja ei jäänyt seuraamaan, miten oppilaalle kävi, vaan poistui takaisin ruokalaan.”

Videolta näkee selvästi, että oppilas itse kiipeää portaita ylös ja jatkaa huuteluaan opettajalle. Opettaja palaa tämän jälkeen takaisin ruokalaan. Oppilaalle ei tapahtuneesta voinut millään syntyä fyysisiä vammoja. Tämä ei Opetusvirastoa haittaa:

”Opettaja vaaransi tilanteessa oppilas A:n turvallisuuden käymällä oppilaaseen kiinni kahdesti, jossa toisella kertaa hän työnsi oppilaan kohti portaikkoa aiheuttaen vakavan vaaran oppilaan terveydelle ja hänen psyykkiselle turvallisuudelleen.”

Jälkimmäisessä sitaatissa liioitellaan selkeästi. Mitään vakavaa vaaraa ei ollut, koska portaikko vei ylöspäin. Oppilas lisäksi itse pakeni portaikkoon, kuten videolta näkyi. Henkinen pipi taisi olla se suurin vamma, ja sen voimakkuutta on ulkopuolisen vaikea arvioida.

Opetusviraston dokumentin ei ole tarkoituskaan kuvata todellisia tapahtumia, vaan antaa ulkopuolisille kuva, että viranomaiset ovat toimineet oikein. Sen tarkoituksena on suojella rehtori Aarniokoskea, opetuspäällikkö Kyllöstä ja viime kädessä apulaiskaupunginjohtaja Viljasta.

Tapahtumien laajempi merkitys

Lienee selvää, että Korhosen erottaminen heikentää opettajien mahdollisuuksia puuttua häiriökäyttäytymiseen. Oppilaat osaavat jatkossa vedota ”oikeuksiinsa” ja uhkailla opettajia oikeustoimilla, jos heitä vastaan käytetään voimakeinoja. Pahimmillaan tämä antaa häiriköille vapaat kädet terrorisoida muiden oppilaiden opiskelua.

Viranomaiset haluavat lisäksi antaa julkisuuteen kuvan, että työrauhaongelmia ei ole ja opetustoimi ja opetus Viljasen sanoin ”korkealaatuista”. Tähän kiiltokuvaan eivät voimakeinot häiritsevästi käyttäytyvien oppilaiden poistamiseksi sovi. Siksi Korhonen pitää uhrata opetustoimesta vastaavien johtajien edun nimissä.

Toinen pyhä lehmä eli monikulttuuri liittyy myös asiaan. Julkisuuteen ei voida antaa kuvaa, että maahanmuuttajaoppilaiden suuri määrä aiheuttaisi järjestyshäiriöitä tai että maahanmuuttajataustaiset syyllistyisivät muita useammin häiriökäyttäytymiseen. Vaikka näin tapahtuisi todellisuudessa, sitä ei saa myöntää.

Liberaaliin ideologiaan kuuluu myös inklusiivisuus. Jos häiriöitä aiheuttavat oppilaat eristetään tarkkailuluokille, se ”leimaa” heitä. Siksi heitä pitää sijoittaa tavallisten oppilaiden joukkoon, ja Alppilan pilottiprojektissa tähän nimenomaan pyrittiin. Opetustoimen kannalta on tärkeää, että tämä projekti ei näyttäydy julkisuudessa koulun työrauhan kannalta tuhoisana.

Viimeisenä asiana voisi mainita Helsingin houkuttelevuuden asuinpaikkana. Jos työssä käyvät lapsiperheet pakenevat ympäryskuntiin, kuten monet niistä usein tekevät ennen lasten kouluikää, Helsingin koulut täyttyvät maahanmuuttajaoppilaista ja vähävaraisten kantaväestön edustajien jälkikasvusta. Siksi Helsingin koulutoimen imagoa ei saa pilata, ja siksi monikulttuurin pitää olla juuri niin ihanaa, kuin millaiseksi se Viljasen kaltaisten korulaiseissa kuvataan.