tiistaina, marraskuuta 06, 2012

Lapsilisiä ja moraalista paheksuntaa

Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Saul Schubakin ajattelematon Facebook-kommentti käynnisti mediassa moraalisen paheksunnan, ja monilla oli kiire irtisanoutua hänen mielipiteistään. Tämä moraalisen närkästyksen vyöry muistuttaa monella tavalla aiemmin julkisuudessa nähtyjä rasismikohuja, ja jälleen kerran nähtiin, miten keskustelu hyvinvointivaltion ongelmista estetään ja tyrmätään heti alkuunsa.

Hyvinvointivaltion ongelmat

Perusongelma on tietysti se, että veronmaksajan rahoille on olemassa rajoittamaton määrä hyviä käyttökohteita, mutta rahaa on rajallinen määrä käytettävissä.

Yhteiskunnassa, jossa yli 40 prosenttia kaikesta rahasta kiertää julkisen sektorin kautta, järjestelmä ja sitä ylläpitävät rakenteet ovat todella suuria. Järjestelmä ei kestä, jos maksajien suhteellinen osuus laskee liikaa suhteessa etujen saajiin. Kun järjestelmä on pystyssä, sen sisällä toimivat varmistavat olemassaolonsa eli budjettirahoituksen liioittelemalla oman alansa ongelmia.

Hyvinvointivaltioon sisältyy kannustimia, jotka edistävät vastuutonta käyttäytymistä. Hyvinvointivaltio eristää ihmisen omien päätösten negatiivisista seurauksista. Tämä on näkynyt julkisuudessa kerrotuista tarinoista, joissa kaksi aikuista on löytänyt toisensa ja toinen aikuisista hylkää oman teini-ikäisen lapsensa uuden onnen tähden.

Hyvinvointivaltio luo oikeuksia tyhjästä. Tätä kuvaa hyvin Ylen toimittajan A-studiossa Saul Schubakille esittämä kysymys: ”Eikö köyhillä ole oikeus lisääntyä?” Hyvinvointivaltion luomille positiivisille oikeuksille on tyypillistä, että jollekin toiselle syntyy pakko kustantaa nämä oikeudet. Hyvinvointivaltio, jota nimimerkki Kumitonttu kutsuu ”liberaaliksi fascismiksi”, perustuu tasa-arvoideologiaan, jossa ihmisille pyritään takaamaan tasa-arvoinen oikeus toteuttaa mielihalujaan. Siksi köyhillekin tarvitaan oikeus lisääntyä, jos se sattuu heitä huvittamaan.

Kiellettyä on sen sijaan sanoa, että jotkut ihmiset eivät sovi vanhemmiksi eikä heidän pitäisi hankkia lapsia. On myös väärin todeta, että vanhempien pitäisi itse elättää jälkikasvunsa. Vanhemmuus ei ole mikään oikeus vaan lahja, johon sisältyy joukko velvollisuuksia.

Vasemmistopersu

Auralainen Torsti Äärelä kommentoi pitkästä aikaa politiikkaa ja tunnustautuu vasemmistopersuksi. Minulle on välillä epäselvää, mitä vasemmistopersu tai ”kristillissosiaalisuus” Perussuomalaisten yhteydessä tarkoittaa.

Jos haluaisin tulkita vasemmistopersulaisuutta pahantahtoisesti, sanoisin, että vasemmistopersu kannattaa sosiaalidemokratiaa ja suurta julkista sektoria. Vasemmistopersu kannattaa yli 40 prosentin kokonaisveroastetta ja sitä, että hyvinvointivaltion rahoittamiseen otetaan uutta velkaa 8 miljardia euroa vuodessa.

En halua tulkita Äärelää noin yksioikoisesti. Hän kuitenkin ampuu kirjoituksessaan pahasti ohi usean eri maalin:

”Monikulttuurisuus-kritiikin taustalla on vieraantuminen omasta perinteestä. Islam-vihan taustalla on se, että omaa kristillistä perinnettä ei enää mielletä järkeväksi.”

Olen itsekin lukenut tarpeeksi uusateistien islam-kritiikkiä, jotta voin allekirjoittaa ainakin osan tuosta. Vaatimukset ympärileikkauksien kieltämisestä ja tunnustuksellisen uskonnonopetuksen lopettamisesta edustavat ainakin jossain määrin ”sekulaaria fundamentalismia” eli pyrkimystä rajata aggressiivisen islamin (ja sen mukana minkä tahansa muunkin uskonnon) toimintamahdollisuuksia ja näin turvata sekularismin asema. Toisaalta Äärelä unohtaa islamin omat perinteet eli sharia-lain ja pyrkimyksen alistaa muut uskonnot valtansa alle.

Monikulttuuri- ja islam-kritiikki johtuvat suurelta osin valtiovallan ja myös kirkon liioitellusta suvaitsevaisuudesta ja pyrkimyksestä vähätellä vieraan kulttuurin ikäviä piirteitä. Kirkon piiristä löytyy islamin ymmärtäjiä, erityisesti Pääkaupunkiseudulta, mutta on myös niitä, jotka suhtautuvat realistisesti islamiin. Kirkon oma ”notkean moderni” (Äärelän termi) osasto on lisäksi tehnyt parhaansa hämärtääkseen kristinuskon opetuksia ja pyrkinyt muokkaamaan kirkon opit paremmin yhteensopiviksi vasemmistoliberaalin suvaitsevaisuuden, ympäristöideologian ja hyvinvointivaltion kanssa.

Otan tähän vielä yhden Schubakin tapaukseen viittaavan kohdan:

”Arvot ovat koventuneet ja se ei näy enää pelkästään kritiikkinä maahanmuuttajia kohtaan vaan kritiikkinä sosiaalisesti heikoimmassa asemassa olevia kohtaan.”

Schubak on vielä nuori poika ja nuoressa iässä ihminen luulee tietävänsä kaiken tarpeellisen, vaikka ymmärrys ei ole vielä kehittynyt kokemuksen kautta. ”Sosiaalisesti heikommassa asemassa olevien” arvostelu on hyvinvointivaltiossa tabu, koska valtaideologia näkee heidät ensisijaisesti uhreina eikä omista valinnoistaan vastuussa olevina ihmisinä.

Kaikki eivät ole saaneet hyviä eväitä elämää varten, mutta monet ”sosiaalisesti heikommassa asemassa olevat” olisivat voineet tehdä toisenlaisia valintoja, jolloin he eivät ehkä olisi sosiaalisesti niin heikossa asemassa. Uhriutumisesta ja uhristatuksen tavoittelusta on tullut niin yleistä, että ehkä se hyödyttää joitakin, ainakin järjestelmän palvelijoita. Kun olet uhri, et ole vastuussa ja hyvinvointivaltio auttaa.

Agitaattori

Äärelä on monessa mielessä järkevä ja maltillinen kirkonmies, joten ei hänestä sen enempää. Kuuntelen ajoittain radiosta aamuhartautta automatkoilla. Tämän radiolähetyksen parissa olen kuunnellut poliittisia palopuheita, joita on esittänyt Vuosaaren seurakunnan pastori Kai Sadinmaa.

En tuntenut kyseistä henkilöä ennalta, joten palopuheet tulivat yllätyksenä. Mietin, mitä hartausohjelmaa aikanaan kuunnellut isoäitini olisi sanonut, jos hän olisi joutunut kuuntelemaan Sadinmaata. Luultavasti hän ei olisi kauheasti tykännyt.

Wikipedian mukaan Sadinmaa on todennut seuraavaa Helsingin Sanomiin kirjoittamassaan artikkelissa:

”Jos kirkko haluaa olla Kristuksen kirkko, sen ei tule kiltisti tyytyä hoivaamaan nykypolitiikan uhreja, vaan sen on vaadittava täydellistä suunnanmuutosta. Kirkon on politisoiduttava. Pappien on lopetettava kristityn sisäiseen elämään keskittyvä psykopaapatus ja saarnattava rohkeasti poliittista evankeliumia. Piispojen pitää ottaa voimakkaammin kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Jumalanpalveluselämän keskipisteenä on oltava yhteiskunnallinen todellisuus. Seurakuntien tulee tehdä yhteistyötä oikeudenmukaista maailmaa ajavien kansalaisliikkeiden kanssa.”

En tiedä, miten radikaalina Äärelä Sadinmaata pitää. Minusta Schubak on tökeröistä lausunnoistaan huolimatta pohjimmiltaan huolissaan järjestelmän kestävyydestä. Tällainen kuva minulle tuli hänen haastattelustaan A-studiossa. Schubak ymmärtää eri asioiden väliset suhteet huomattavasti paremmin kuin Sadinmaa, joka keskittyy huutamiseen hyvinä pitämiensä poliittisten tavoitteiden puolesta ajattelematta ja ymmärtämättä. Sadinmaa on poliittinen aktivisti papin kaavussa ja haluaa valjastaa kirkon aktivismin välikappaleeksi. Jeesuksella on tässä vain välinearvoa.

Äärelä tekee kirjoituksessaan virheen, kun hän kutsuu Schubakia radikaaliksi. Toki hän on radikaali, jos häntä verrataan Sadinmaahan, joka saa ajatuksilleen palstatilaa valtakunnan päälehdessä ja äänelleen kantavuutta julkisrahoitteisella radiokanavalla. Sadinmaan hulluuden edessä Schubakilla ei ole mitään mahdollisuuksia.
klo

10 kommenttia:

  1. IDAtiistaina, marraskuuta 06, 2012

    Lyhyen esityksen siitä mitä kristillissosiaalisuus tarkoittaa voi lukea KotkanPS:n blogilta.

    Kaikki tulee tänne rajamaille niin myöhään. Nykyään täällä tosi modernit kirkonmiehet kuuntelevat Bob Dylania ja harrastavat jenkkipurkan läpi pyöristeltyä Vapautuksen teologiaa. ;)

    VastaaPoista
  2. Kumitonttutiistaina, marraskuuta 06, 2012

    Vaatimukset ympärileikkauksien kieltämisestä ja tunnustuksellisen uskonnonopetuksen lopettamisesta edustavat ainakin jossain määrin ”sekulaaria fundamentalismia” eli pyrkimystä rajata aggressiivisen islamin (ja sen mukana minkä tahansa muunkin uskonnon) toimintamahdollisuuksia ja näin turvata sekularismin asema.

    Tuo on hyvin kiteytetty! On mahdotonta kuvitella sekulaareja fundamentalisteja hyväksymässä toisten uskontojen rituaaleja. Omille rituaaleilleen he ovat sokeita, ja niiden arvostelu - kuten Schubak hiukan epäonnistuenkin - aiheuttaa hirvittävän raivon. Uskontoon kuuluu tunnepitoisuus.

    Luulen että meillä on yksi menetetty sukupolvi, joka tulee notkumaan sosiaalitukien varassa koko elämänsä. Tämän virheellisen politiikan hedelmä on noussut tabuksi, jota ei saa käsitellä millään muulla kuin oikein ajattelevien keskinäisillä forumeilla. Varmaan joku liberaali fascisti keksii vetäistä perustulonkin kehiin, jotta ei tarvitse puhua itse ongelmasta.

    VastaaPoista
  3. Greteltiistaina, marraskuuta 06, 2012

    Periaatteista ja postauksen pääsisällöstä olen samaa mieltä. Myöskin mediassa kauttaaltaan esitettyä paheksuntaa pidän naurettavana, tosin poliittisesti ymmärrettävänä. Silti tähän(-kään) keskusteluun ei olisi pahitteeksi saada hieman käytännöllisempää otetta.

    Esimerkiksi, kuinka moni ihminen/pariskunta todella mahtaa tehdä lapsia siksi, että lapsilisä, rapiat 100,- per lapsi, on olemassa? Onko tästä Schupakin väitteestä ollut alkuunkaan keskustelua vai menikö kaikki into "heikompi aines"-käsitteen kauhistelemiseen?

    Mikäli tarkoitus on yleisesti keskustella hyvinvointiyhteiskuntaproblematiikan filosofisista, poliittista, taloudellisista, moraalisista tms. teemoista, tehtäköön näin. Mikäli tälle vielä halutaan poliittista draivia, kannattaisi asia kiinnittää hieman relevantimpiin seikkoihin.

    Blogipostaukselle vielä sallittakoon hyvinvointivaltion epäonnistumisen illustrointi arvatenkin äärimmäisellä ilmiöllä, jossa "kaksi aikuista on löytänyt toisensa ja toinen aikuisista hylkää oman teini-ikäisen lapsensa uuden onnen tähden", mutta poliittiselta toimijalta vaadittakoon kriittisempää ja laaja-alaisempaa näkemystä. Ainakin MIKÄLI tarkoituksena on saada aikaan jotakin muuta kuin juuri nimenomaisesti seurannutta kollektiivista liberaaliin hyvään tukehtumista. Epäilen, että tällaiset nuorisopoliitikkojen diskurssien rakennustalkoot - molemmilta laidoiltahan näitä tulee - nimenomaan pyrkivät vain tuomaan tuojansa esiin.

    Liberaali tukehtuminen on äärettömän helppo saada aikaan. Hieman raaputusta moraaliseen ulkokuoreen ja naps, siellä koristaan. Mitä sitten? Onko tämä itsetarkoitus?

    Mikäli oletamme, että on olemassa ihmisiä, joiden sikiämiselle voidaan löytää kausaalinen syy sosiaalituista ja hyvinvointikompensaatioista, ovat he epäilemättä vastuuttomuudessaan ja typeryydessään hyvin "heikkoa ainesta". Toisaalta voitaneen epäillä, että näin suureen heikkouteen ei mikään porkkana taikka keppi enää pure. Eli siis, mitä tällöin tulee tehdä? Vaikka kuinka vaatisimme, että lapsia pitää tehdä vastuullisesti, kaikkein heikoin segmentti ei näin kuitenkaan tee. Ei tee Suomessa, Norjassa, Yhdysvalloissa eikä Senegalissa. En sitten tiedä jos Leviathanissa.

    Mikäli poliittista leikkiä hahmotellaan yksinomaan abstraktiossa, tulisi sitten mennä loppuun asti: mitä tulee tehdä? Yksinkertainen idea siitä, että hyvinvointivaltiohellyys lisää väärinkäytöksiä siellä täällä ei positiivisesti eikä normatiivisesti vielä kerro mitään siitä, mitä asialle tehdään. Tulisiko tuet lopettaa köyhiltä, huono-osaisilta, laiskoilta, tyhmiltä? Missä menee kehityskelpoisen (state discipline?) ja menetetyn (only costs) ero? Otetaanko lapset huostaan? Missä iässä huono-osaisesta lapsesta, jolla Schupak & kumppanienkin mukaan on ihmisarvo, tulee rationaalinen toimija, jota voidaan pitää vastuunalaisena?

    VastaaPoista
  4. Greteltiistaina, marraskuuta 06, 2012

    Toinen vielä Kumitontulle. Jatkan samalla linjalla.

    "Luulen että meillä on yksi menetetty sukupolvi, joka tulee notkumaan sosiaalitukien varassa koko elämänsä."

    Siis mikä tämä sukupolvi on, laman lapsetko? Vai tämänhetkiset lapset?

    Huono-osaisten suuremman kurjistumisen ohessa kasvaa yhä paremmin voiva, koulutetumpi, materiaalisesti ja ideologisesti yltäkylläinen sukupolvi. Tämän voi havaita niin Helsingin kaduilla kuin tilastoista ja tutkimuksista. Tietty osa vanhemmista pitää yhä parempaa huolta jälkikasvustaan ja samalla kun angloamerikkalaiset kasvupolut (koulut, asuinalueet, imago, etnisyys) tulevat täälläkin tyypillisiksi, on valmis monenlaisiin uhrauksiin lastensa hyvän eteen. Ja pakko onkin, koska erottautuminen yhä huonommin voivista huono-osaisista ja muista väliintippujista on välttämätöntä.

    Miksi pitää liioitella? Eikö juuri vastaleirin liioittelu junteista, äärioikeistolaisista, rasisteista, natseista, maalaisista, kouluttamattomista nörteistä, kaikkialta läpitunkevasta pahuudesta ja todellisuuden vino tulkinta ollut se ärsyttävä asia?

    "... jotta ei tarvitse puhua itse ongelmasta."

    Eli siis mistä? Siitä, että olemme monenlaisia, toiset selvästi parempia kuin toiset? Vai ihan yleisesti siitä, että "hyvinvointiyhteiskunnan taloudellinen pohja ei kestä"? Kaksi eri asiaa.

    Samanmielisyys tarjoaa hedelmällisen alustan pönkitykselle, mutta toisinaan sitä kannattaa käyttää myös itsekritiikkiin ja reflektioon.

    VastaaPoista
  5. Kumitonttutiistaina, marraskuuta 06, 2012

    Hyviä kysymyksiä Riikalta. Ihan lyhyesti vastaan, että kun mainitsin "menetetyn sukupolven", niin viittasin tiettyihin sosioekonomisiin ryhmiin, joissa ei tehdä töitä koko elinaikana. En viittaa kokonaiseen ikäluokkaan tietenkään, vaan yhteen osaan siitä, mihin Schubak viittasi "alemmalla aineksella" vai mikä se sanamuoto nyt olikaan.

    Itse asiasta puhumisella viittaan erityisesti aiheen moraaliseen ongelmaan, en siitä että jotkut menestyvät taloudellisesti paremmin ja sen takia taloudellinen pohja rapistuu alta pois. Kyse on mielestäni siis ennen kaikkea siitä, että meillä on nyt yksi vallalla oleva ideologia, mutta yllättävän harva huomaa, että sekin perustuu joihinkin moraalisiin lähtökohtiin. Fascismin juuret versovat sosialismin ideologiasta, mutta tätä yhteyttä ei haluta tunnustaa, koska sosialismilla on yhä edelleen huono maine.

    Tässä suhteessa on väärin yrittää leimata Schubakin näkökantaa konservatiiviseksi tai oikeistolaiseksi, koska se ei sitä ole. Schubak muuten saattaa olla konservatiivi, mutta tuo ajatus nojaa malthusilaiseen sosiaalidarwinismiin eli köyhien sortamiseen. Mutta - kuten olen yrittänyt esittää - Schubakin kommenttia voi käyttää aasinsiltana sille, että voimme keskustella tästä ideologisesta ongelmasta tai arvomaailmoista.

    VastaaPoista
  6. Vasarahammertiistaina, marraskuuta 06, 2012

    "Esimerkiksi, kuinka moni ihminen/pariskunta todella mahtaa tehdä lapsia siksi, että lapsilisä, rapiat 100,- per lapsi, on olemassa?"

    Veikkaan, että näitä ihmisiä on todella vähän. Schupakin alkuperäinen argumentti oli huonosti muotoiltu ja tökerö.

    Toisaalta erilaisilla tukiyhdistelmillä työssä käymätön yksinhuoltaja voi saavuttaa sellaiset tulot, johon keskituloisen palkansaajan on vaikea päästä. Tämä tosin vaatii taitoa luovia tukiviidakossa ja sitkeyttä taistella byrokratiaa vastaan. Tätä ei monelta heikosti toimeen tulevalta useinkaan löydy.

    Muutamat ryhmät kuitenkin osaavat hyödyntää tukia ilman moraalisia pidäkkeitä. Esimerkiksi somalinaisista huomattava osa on yksinhuoltajia, joilla on usein paljon lapsia. Käytännössä tämä tarkoittaa usein moniavioisuutta, jota suomalainen veronmaksaja ylläpitää. Suojeltuun vähemmistöön kuuluville löytyy myös konsultteja, jotka auttavat taistelemaan byrokratiaa vastaan. Epäilen, että kantaväestön syrjäytyneet eivät nauti vastaavista palveluista.

    Schupakin kaltaisilla ulostuloilla ei koskaan päästä käsiksi hyvinvointivaltion sisäänrakennettuihin ongelmiin eli siihen, että jonkin asian taloudellinen subventointin johtaa subventoidun asian lisääntymiseen. Kaikki pysähtyy moraaliseen paheksuntaan ja irtisanoutumisaaltoon.





    VastaaPoista
  7. Anonyymitiistaina, marraskuuta 06, 2012

    Pyrkimys käyttää kirkkoa poliittisen aktvismin työkaluna sisältyy liberaaliteologiaan.

    Juha Ahvio on sanonut ja kirjoittanut liberaaliteologiasta TV7-kanavalla, Patmoksen sekä Studio 24:n sivuilla.

    VastaaPoista
  8. Sinivihreätiistaina, marraskuuta 06, 2012

    Jaaha, arvasin väärin. Nimittäin Vasarahammerin asenteen asiaan ennen kirjoituksen lukemista. Vaihtoehtoja oli kolme:
    1) ”Kerrankin Persut eivät ole ainoita haukuttuja jonkun sammakkolausahduksen vuoksi, ja syystä”
    2) ”Parjaamisprosessi ei ole tasapuolinen. Kun kokoomuslainen mokaa, haukut kohdistuvat henkilöön, mutta kun persu mokaa, haukut kohdistuvat koko puolueeseen.”
    3) ”Olen osittain samaa mieltäkin Schubakin kanssa, mutta tyypillistä että häntä vain parjataan sen sijaan että keskusteltaisiin asiasta.”

    Arvasin oikeaksi vaihtoehdoksi numeron 2, mutta oikea vastaus oli numero 3. Ajattelin nimittäin, että nro 2 olisi tyypillisempi VH:n mielipide. Numeroa 3 vastaan puhui se, että loppujen lopuksihan heikko-osaisia (”huonoa ainesta”) lienee enemmän PS:n (tai minkä tahansa muunkin puolueen) kuin KOK:n äänestäjäkunnassa, siksi odotin hieman tuomitsevampaa linjaa hyväosaisen kokkarin elitismiä kohtaan, moni persu kun varmasti joskus tarvitseekin sitä hyvinvointivaltiota. Vai eikö kokkarin mielipidettä nyt lasketakaan elitismiksi? Onko se sana varattu vihreille, suomenruotsalaisille ja vassareille?

    Lapsilisä taisi olla Schubakilta melkoisen epäonnistunut maali. VH ja Riikka lienevät yhtä mieltä siitä, että sen hyväksikäyttäjiä lienee aivan murto-osa. Koko kansahan hyötyy lapsilisistä, ja rahanhimo tuskin on kenellekään vaikutin lisääntymiselle ;)

    Mutta Schubakin mielipidehän synnyttää sitten keskustelua hyvinvointivaltiosta noin muuten, kuten tässäkin blogissa, onneksi. Kaikesta on voitava keskustella. Mutta en itse missään nimessä riisuisi hyvinvointivaltiota. Moraalittomia hyväksikäyttäjiä on kuitenkin vähemmän kuin sitä kipeästi tarvitsevia. Vihreillä ja muilla on hyvä ratkaisu: perustulo. Kokeiltaisiin sitä.

    Riikka, hyvä kun tulit elävöittämään tätä palstaa. Hiukan liian pieneksi tässä rupesi käymään tämän lukijapiiri, tarvittaisiin uusia ajatuksia.

    Kiitos VH, kun toit esiin tämän Torsti Äärelän ja Kai Sadinmaan, en ollut koskaan kuullut heistä. Mielestäni vapautuksen teologia on erittäin kannatettava asia, ja sitä todella tarvittiin Latinalaisessa Amerikassa. Kirkko ei saa tuijottaa vain tuonpuoleiseen, vaan sen olisi osallistuttava myös olennaisiin yhteiskunnallisiin asioihin, jotka ovat oikeasti tärkeitä ihmisten hyvinvoinnille. Eli ei tule tuijottaa ihmisten makuukamariin vaan mieluummin siihen, onko sitä makuukamaria ylipäänsä, kattoa pään päällä tai leipää.

    Toivottavasti Sadinmaa ei silti täysin unohda sitä sielunhoidollista ja pelastusopillista puolta. Kuitenkin ”tämän maailman asioiden” luulisi olevan itse kullekin jäsenellekin tärkeämpiä kuin ”tuonpuoleisten” asioiden.

    Alkuperäisessä muodossaanhan kirkossa pitäisi olla enemmän ”vasemmistolaista” kuin ”oikeistolaista” henkeä. Enemmän ”tukekaamme heikkoja” kuin ”jokainen pärjätköön omillaan” -asennetta. Tämä ei kiteytä vas-oik-akselin koko luonnetta, mutta on merkittävä osa siitä.

    Minusta on erittäin hyvä, että valtio hoitaa vähäosaisten perusavun, jotta se ei jää kiireisten ja työtätekevien yksittäisten kansalaisten vastuulle. Näiden tehtävänä olkoon pikemminkin tienata ne rahat, eikä siis pelkästään itseään varten, vaan yhteistä pottia varten. Sekin on solidaarisuutta – eikö se ole kunnia-asia sekin? Miksi sellaisen olisi oltava vapaaehtoista? Joskus voi ikävästi sattua itse kullekin…

    VastaaPoista
  9. Nikotiistaina, marraskuuta 06, 2012

    Ei, Sinivihreä. Vasemmiston ja oikeiston välinen ero ei ole välillä "tukekaamme heikkoja" ja "jokainen pärjätköön omillaan". Se on siinä, tukeeko kukin heikompiaan itse omasta vapaasta tahdostaan vai ulkoistaako sen jollekin muulle taholle, kuten valtiolle.

    Minusta Jeesuksen asenne on enemmän, että mene sinä itse ja tee hyvää. Sadinmaan asenne taas on lähinnä tuo jälkimmäinen.

    VastaaPoista
  10. Gruvmor - Maria Olsdottertiistaina, marraskuuta 27, 2012

    Tuli näin jälkijunassa mieleeni kommentoida, että olen joutunut kuulemaan Sadinmaata muistaakseni Lauantain toivottujen levyjen yhteydessä, iltahartaus kun tulee juuri ennen sitä.

    Olen ihmetellyt, miten kalsealta hengenmies voikaan kuulostaa. Leipäpappi kaiketi ihan simppelisti, niin tylsältä hänen monotoninen lopotuksensa kuulostaa. Kuvittelen silloin tällöin, että hän mielessään toistelee "voi p*ska kun täytyy tällaistakin toimittaa".

    On suuri ero hänen ja erään kotkalaisen naispastorin välillä (en ikävä kyllä muista hänen nimeään). Se naisihminen saa jopa tällaisen vanhan ateistin kuuntelemaan, hänellä tuntuu olevan asiaa tuolla henkisellä puolella meikäläisellekin. (Ei siis hengellisellä.) Kai meillä kaikilla on varaa parantaa käytöstämme, mutta Sadinmaa ei ainakaan minua houkuttele henkiseen kasvuun.

    VastaaPoista

Toivon kohteliasta ja asiassa pysyvää kommentointia.