Katselin Yle Fem -kanavalta
keskusteluohjelmaa Suunvuoro
(Muntur), jossa joukko ruotsinsuomalaisia mediavaikuttajia
keskusteli ajankohtaisista aiheista. Vieraaksi oli kutsuttu
Aftonbladetin päätoimittaja Jan Helin, joka on aiemmin urallaan
toimittanut ahvenanmaalaista paikallislehteä.
Journalistien keskinäinen keskustelu
on vain harvoin mielenkiintoista ulkopuoliselle. Suunvuoro-ohjelmassa
pääsi tavallinen katsoja seuraamaan, miten ruotsalaismedian
toimintatavat leviävät Suomeen. Ne tulevat suomenruotsalaisen
median kautta ja lännen oppi selittää ainakin osittain
Hufvudstadsbladetin harrastaman negatiivisen kirjoittelun
Perussuomalaisista.
”Rehellinen” Jan Helin
Aftonbladetin päätoimittaja Helin
pääsi ohjelmassa helpolla, sillä muut vieraat olivat vieraskoreita
eivätkä asettaneet kyseenalaiseksi ruotsalaismedian yhden puolueen
yksisilmäiseen demonisointiin keskittynyttä mediakulttuuria.
Omahyväisen ja falskin Helinin annettiin myös valehdella ilman,
että kukaan esitti eriävää mielipidettä.
Helin esiintyi rohkeana sananvapautta
kannattavana journalistina, koska hän oli vuonna 2009 julkaissut
Ruotsidemokraattien puheenjohtaja Jimmie Åkessonin
mielipidekirjoituksen lehdessään. Tämän blogin lukijat voivat
muistaa, että Helinin edustama sanomalehti ei kyennyt
julkaisemaan kirjoitusta sellaisenaan, vaan otsikkoa piti
vääristellä, jotta se kuulostaisi ”muukalaisvihamieliseltä”.
Åkesson kirjoitti otsikolla ”Islam –
suurin uhka sitten toisen maailmansodan”. Aftonbladet oli Helinin
siunaamana vaihtanut otsikkoon sanan ”islam” tilalle ”muslimit”.
Tällaista journalistista rehellisyyttä Helin edustaa.
Helin selitteli ”rohkeuttaan”
ohjelmassa seuraavasti:
”Minun tehtäväni ei ole varmistaa,
että puolue saa mahdollisimman vähän ääniä.”
Tässäkin Helin oli epärehellinen.
Ennen viime valtiopäivävaaleja Aftonbladet järjesti ”Vi
gillar olika” (Tykkäämme toisenlaisista) -nimisen kampanjan,
joka oli suunnattu Ruotsidemokraatteja vastaan. Lisäksi lehti
kieltäytyi julkaisemasta Ruotsidemokraattien vaalimainoksia, mihin
sillä on tietysti täysi oikeus. Helin puhuu yhtä ja tekee toista.
Helin myös peräänkuulutti
Ruotsidemokraattien ”arvoperustaa”. Helinin kaltaiset tuntuvat
ajattelevan, että vähän pintaa raaputtamalla Ruotsidemokraattien
takaa löytyy oikeata rasismia ja natsismin ihailua. Puolueen
varhaishistoriasta tällaisia henkilöitä todistettavasti löytyy,
mutta Åkessonin johdolla puolue on puhdistettu ja
natsihenkiset ovat siirtyneet muihin puolueisiin ja järjestöihin.
Kännykkävideo
Median toiminnasta huolimatta
Ruotsidemokraattien kannatus on jatkanut kasvuaan gallupeissa. Juuri
sopivasti sen jälkeen, kun puolueen gallup-kannatus oli noussut yli
kymmenen prosentin, Expressen julkaisi
sivuillaan kaksi vuotta vanhan videon, jossa selvästi humaltunut
Ruotsidemokraattien kansanedustaja Erik Almqvist nimittelee hänelle
huutelevaa henkilöä epäasiallisilla ilmauksilla.
Media luuli tässä vaiheessa, että
Almqvistin käytös todistaisi lehtien lukijoille, millaisia
Ruotsidemokraatit todellisuudessa ovat. Vaikka puheenjohtaja Åkesson
erotti Almqvistin välittömästi kaikista puolueen
luottamustehtävistä, skandaalia puitiin lehdissä ja televisiossa
usean päivän ajan. Mediavaikuttajien pettymys oli suuri, kun
Ruotsidemokraatit sai heti seuraavassa mielipidetiedustelussa yli 10
prosentin kannatuksen. Kysely tehtiin kännykkävideon julkaisun
jälkeen.
Nähdyn perusteella suomenruotsalaisen
mediaväen ei kannata ottaa oppia Ruotsista siinä, miten ei-toivotun
puolueen kannatusta vähennetään.
Yle Fem -ohjelmasta välittyi kuva
tiedonvälityksen ammattilaisista, jotka eivät pyrkineet kuvaamaan
todellisuutta objektiivisesti. Enemmänkin valiteltiin
epäonnistumista jytkyn torjunnassa, kun media juoksi Soinin perässä
ja unohti kertoa, että Perussuomalaisten joukossa on ”aitoja
vastajihadisteja”, kuten Marianne Lyden jaksoi muistuttaa.
Kun yleisö ymmärtää, että tiedon
välittäjät eivät todellisuudessa välitä tietoa vaan
propagandaa, toimittajat menettävät yleisön luottamuksen. Tämä
näkyy sekä tilaajamäärien laskuna että toimittajan ammatin
arvostuksen katoamisena. Ruotsissa toimittajiin luotetaan suurin
piirtein yhtä paljon kuin käytettyjen autojen kauppiaisiin. He myös
edustavat huonosti kansaa, sillä ruotsalaistoimittajien keskuudessa
Ympäristö- ja Vasemmistopuolueita kannatetaan suhteettoman paljon.
Torakkavertaus
Ruotsissa saavutettiin jonkinlainen
journalistinen pohjakosketus, kun Östersundissa ilmestyvä pieni
sosiaalidemokraattinen Länstidning julkaisi Ida Nilsingin
kirjoituksen ”Ruotsidemokraattien
maailmassa kaikki ovat potentiaalisesti arvottomia”. Nuoren
vasemmistolaisen toimittajan kirjoitus itsessään on täynnä
klisheitä ”kaikkien ihmisten samanarvoisuudesta”. Eli jos
arvostelet pakolaisten vastaanoton kustannuksia, olet
ruotsidemokraatti etkä kannata kaikkien ihmisten samanarvoisuutta.
Nilsingin kirjoitusta höysti varsin
vaikuttava pilapiirros, johon oli piirretty Jimmie Åkessonin päällä
varustettu torakka ja tuholaistorjuja, jonka myrkkytankissa oli
muiden eduskuntapuolueiden tunnukset. Kuva voisi professori Jan
Sundbergin sanoin olla suoraan ”Völkische Beobachterin sivuilta”,
sillä käytetty symboliikka herättää varsin voimakkaita
mielleyhtymiä.
Kuvan voi ymmärtää siten, että
Ruotsidemokraatit tulee hävittää keinoja kaihtamatta. Toisaalta
sitä voi tulkita myös kuvauksena Ruotsin poliittisesta
todellisuudesta, jossa kaikki puolueet yhteisrintamassa pyrkivät
keinoja kaihtamatta torjumaan Ruotsidemokraattien uhkaa. Kuvasta
kuitenkin puuttuvat Ruotsin tärkeimpien mediatalojen logot, jotka
ilman muuta kuuluisivat myrkkytankkiin puoluetunnusten rinnalle.
Turun Sanomat iskee taas
Suomessa tilanne ei ole oleellisesti
parempi. Median itsesäätelyelin Julkisen sanan neuvosto julkaisi
langettavan päätöksen Iltalehden pääkirjoituksesta, jossa
kansanedustaja Jussi Halla-ahoa sanottiin ”Breivikin oppi-isäksi”.
Väite on todistettavasti valheellinen ja mustamaalaustarkoitus
ilmeinen mutta mediaa se ei estä ja tuskin edes merkittävästi
hidastaa.
Helena Erosen satiirisesta
hihamerkkikirjoituksesta noussut kohu todisti, että
suomalaismediasta puuttuu sekä lähde- että itsekritiikki.
Selkeästi tahallaan väärin ymmärretystä kirjoituksesta tehtiin
kohuotsikkoja, joissa annettiin ymmärtää, että kansanedustaja
James Hirvisaaren silloinen avustaja oikeasti kannattaa hihamerkkejä
eri kansallisuuksille.
Turun Sanomat ilmoitti
26.11., että uusi kansallismielinen Suomidemokraatit-niminen
yhdistys perustettiin. Lisäksi lehti tiesi kertoa seuraavaa:
”Puolueen perustamista on suunniteltu
Facebook-ryhmässä, johon on liittynyt oma-aloitteisesti useita
Perussuomalaisten luottamushenkilöitä sekä tunnettuja
rikollisjärjestöjen ja skinhead-liikkeen jäseniä.”
”Suomidemokraattien perustamista
suunnittelevaan ryhmään ovat liittyneet oma-aloitteisesti muun
muassa kansanedustaja James Hirvisaari, Kotkan Perussuomalaisten
puheenjohtaja Freddy Van Wonterghem, Kemin Perussuomalaisten
puheenjohtaja Harri Tauriainen, Kangasalan kunnanvaltuutettu Jani
Viinikainen ja Salon varavaltuutettu Jani Salomaa.”
Juttu kuulostaa hyvältä, mutta se ei
pidä paikkaansa. Henkilöt eivät olleet liittyneet Facebook-ryhmään
vaan heidät olisi siihen liitetty. Toimittaja on luultavasti myös
keksinyt yhteydet skinhead-liikkeeseen ja rikollisjärjestöihin
omasta päästään. Alkuperäistä juttua ei löydy enää Turun
Sanomien sivuilta, mutta kuvakaappaus löytyy täältä.
Yksi journalistin tunnusmerkeistä on
täydellinen kyvyttömyys rehelliseen itsekritiikkiin. Valheellista
itsekritiikkiä osataan kyllä esittää esimerkiksi Yle Fem -kanavan
Suunvuoro-ohjelmassa, jossa mietittiin, mitä tehtiin väärin, kun
Perussuomalaiset saivat jytkynsä.
Iltalehden sivuilta voi
käydä lukemassa, miten päätoimittaja Kari Kivelä yrittää
selitellä Breivik-vertaustaan. Journalisti ei tee virheitä eikä
ole koskaan väärässä.
"Kuva voisi professori Jan Sundbergin sanoin olla suoraan ”Völkische Beobachterin sivuilta”, sillä käytetty symboliikka herättää varsin voimakkaita mielleyhtymiä."
VastaaPoistaAika suuri osa nykymedian teksteistä voisi olla suoraan sieltä.
Maahanmuuttokriittisten liikkeiden ohella kannattaa seurata kuinka esimerkiksi kirkkoa, ja varsinkin katolista kirkkoa, joka ei millään muotoa ole maahanmuuttokriittinen, käsitellään. Kyseessä on aivan puhdas propaganda, joka tähtää kohteen demonisoimiseen.
Medialla selvästi on eetos ja ideologia ja se ei enää pysty uutisoimaan asioista, jota eivät sen ideologiaan sovi.
Tarkoitan tällä siis yleistä uutismediaa. Poikkeuksia toki on, mutta harvoin suomen kielellä.
Median alennustilasta on vaikea keksiä hyviä puolia, mutta ehkä sellaiseksi on tulkittavissa näkemyksesi, jonka mukaan se kuvaa ihmisten huomanneen toimittajakunnan vääristelevän tietoa omaksi edukseen (tai oman maailmankuvansa eduksi). Onneksi on tällaisia blogeja kuin tämä, niin tieto leviää. Hitaasti mutta varmasti.
VastaaPoistaViime vuosilta isoja hypetyksen aiheita olivat ilmaston lämpeneminen ja maahanmuuttokritiikki, joissa molemmissa media kompastui aivan rähmälleen. Tällä hetkellä euro näyttää aiheuttavan saman uudelleen, joten ainakaan toistaiseksi mitään ei vaikuta opitun. Seuraavaa aihetta on tietenkin mahdotonta ennustaa, mutta mikä ikinä se lieneekään, media tullee rypemään siinäkin. En juuri näe perusteita maksaa minkään lehden tilauksesta. Maksumuurin käyttö tietenkin toimii sikäli lehdenkin eduksi, että sen kirjoituksia ei käsitellä yhtä laajasti sosiaalisessa mediassa, joka kuitenkin näyttää edes yrittävän ottaa neljännen valtiomahdin viittaa harteilleen.
Tahdon kiittää Vasarahammeria näin erityisesti ruotsalaisen politiikan ansiokkaasta ja tarkkanäköisestä selostustyöstä. Se on työlästä, mutkat ovat monet.
VastaaPoistaOlen toivonut, etteivät suomalaiset ottaisi mallia Ruotsista maahanmuuttopolitiikassaan, mutta yhtä paha juttu on mikäli siellä lahden toisella puolella ruvetaan sokeasti samoamaan samoja yksioikoisia lehmänpolkuja kuin Aftonbladetin Jan Helin, Expressenin Thomas Matsson ja muut vastaavat. Aina heidän törkeään propagandaansa jotkut lankeavat.
Toisaalta kyllä ruotsalaisten luottamus nk journalisteihin on jatkuvasti todella alhainen. Ja Helin-Mattsson &co teeskentelevät, etteivät voi ymmärtää, mistä se johtuu, heh.
Ruotsidemokraatti Thoralf Alfsson (eduskunnassa) kirjoittaa vielä tuosta kaasutusartikkelista http://thoralf.bloggplatsen.se/2012/11/27/9059211-vi-ar-stolta/
Julia Caesar taas pohtii, milloin Ruotsissa ruvetaan rakentamaan kaasukammioita ruotsidemokraatteja / toisinajattelevia varten.
http://snaphanen.dk/2012/11/26/nar-byggs-gaskamrarna/
Pohjamutiin vajoavat ne, jotka eivät pysty väittelemään asioista todellisin, tosiasiapohjaisin väittein.
Media on kadottanut alkuperäisen tehtävänsä ja muuttunut vallan vahtikoirista valtaapitävien sylikoiriksi. Valitettavasti se tie johtaa ennen pitkää diktatuuriin.
Ruotsalaista ja Pohjois-Korealaista mediaa ei erota muu kuin kieli. Sisältö on samanlaista poliittisesti korrektia soopaa.
VastaaPoistaPitääpä olla tarkkana, sillä vaikuttaa kuin ruotsintauti yrittäisi levitä Suomeen kotihurrien välityksellä. Esim. MTV 3:n uutisia kannattaa tarkkailla, sillä siellä vähän haiskahtaa ruotsalaisen omistajan Bonniersin löyhkä. Ruotsissa esim. Expressen, Dagens Nyheter ja TV4, jotka ovat tunnetusti yksisilmäisiä Ruotsindemokraatien vihaajia.
"Pohjamutiin vajoavat ne, jotka eivät pysty väittelemään asioista todellisin, tosiasiapohjaisin väittein."
VastaaPoistaRuotsissa nimikkeellä "samhällsdebattör" kulkevat eivät edes halua väitellä. Siksi keskustellaan loputtomasti keskustelusta ja todetaan lopuksi, että Ruotsidemokraatit ovat muukalaisvihamielisiä.
Tuossa Grovmorin lainaamassa Snaphanenin artikkelissa siteerattiin Po Tidholm -nimistä musiikkikriitikkoa, joka hyökkäsi suoraan Ruotsidemokraattien äänestäjien kimppuun. Hänen mielestään ei ole mitään syytä kunnioittaa päivällispöydässä piereskelevien junttien kanssa. He pilaavat tunnelman mauttomilla vitseillään käyttävät äänioikeuttaan piruillakseen ns. establishmentille.
Tilastoista kuulemma voi päätellä, että Ruotsidemokraattien kannattajat ovat enimmäkseen heikosti koulutettuja miehiä maaseudulta. Hienoa nähdä, että Ruotsissakin käytetään Impivaara-korttia.
On vaikea kuvitella mitään epähienostuneempaa kuin ruotsalainen pop.
VastaaPoistaMedian alennustilasta on vaikea keksiä hyviä puolia, mutta ehkä sellaiseksi on tulkittavissa näkemyksesi, jonka mukaan se kuvaa ihmisten huomanneen toimittajakunnan vääristelevän tietoa omaksi edukseen (tai oman maailmankuvansa eduksi). Onneksi on tällaisia blogeja kuin tämä, niin tieto leviää. Hitaasti mutta varmasti.
VastaaPoistaOli miten oli, mutta kyllä suomalainen media uutisoi säännöllisesti esim. muslimimaista negatiivisiakin uutisia, kuten tämä (oli esillä Takkirauta-blogissa) :
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288518859180.html?ref=hs-tf-promo4
(Saudi-Arabia aloitti naisten elektronisen valvonnan)
Joten ei pidä luulla, että suomalainen media olisi rähmällään muslimimaailman elämäntavan edessä.
Mutta ruotsalaisesta mediasta minäkin olen ihmeissäni, vaikken ainakaan tällä palstalla toimi maahanmuuttokriitikon roolissa. Harvemmat täällä Suomessa suhtautuvat esim. perussuomalaisiin samalla demonisoivalla tavalla (on puolueissa painotuseroja joo mutta silti), vaikka jotkut kyllä.
Kai se on se vanha selitys, että koska ruotsalaiset eivät ole vuosisatoihin kokeneet ulkoista uhkaa ja ovat eettisestikin hyvin koulutettuja, he ovat kollektiivisesti sitä mieltä, että jatkuvan hyvinvoinnin alla eläneillä on velvollisuus auttaa heikompiosaisia. Ja koska heitä ei kotimaasta juuri löydy (?), siellä hyväksytään ”muun maailman väki” avun kohteeksi. Ruotsilla on mitä jakaa, olisi ilkeää toimia toisin, toisenlainen ajattelu on heti rasismia.
Suomessa ja monissa muissa maissa hyvinvointi ja koskemattomuus eivät ole olleet niin itsestään selviä, joten uhista on säilynyt parempi tietoisuus. On täytynyt vähän taistellakin kansakuntana hyvinvoinnin eteen.
Eettisesti koulutettu ihminenhän tiedostaa, milloin hän on saanut asioita ilmaiseksi (esim. ”aateliset”) jolloin on oikein jakaa niitä. Kun taas ne, jotka ovat itse joutuneet hankkimaan kaiken (”self-made-manit”), eivät siedä sitä, että joku saa samoja asioita ”ilmaiseksi”.
Mutta voisi kuitenkin tarkistaa, missä määrin ”mamut” saavat kaikenlaisia tukia muka helposti. Olen kuullut aivan päinvastaista mielipidettä. On myös esimerkkejä siitä, kuinka paljon viranomaiset vaikeuttavat monikulttuurisia (suomalainen + muunmaalainen) avioliittoja ihan oikeista perheistä, joissa kummallakaan ei ole rikostaustaa, ja jossa kysymyksessä ei todellakaan ole lumeavioliitto. Näistä vain vähemmän näillä palstoilla puhutaan :(
On vaikea kuvitella mitään epähienostuneempaa kuin ruotsalainen pop.
VastaaPoistaHeh :) Ruotsalainen pop on yleensä läpeensä kaupallista, varmasti ”kaupallisinta” ja ”tarttuvinta” mitä maailmasta löytyy, jopa hevi ja etno on pakko tuottaa jotenkin pop-muotissa. Ja melankolisuuttahan kuuluu välttää, se ei myy. Onkin ihmeellistä, kuinka maa, joka muuten on niin ”tiedostava” ja vähemmistökulttuureja ymmärtävä, on näin armottoman ”kapitalistinen” juuri tällä alalla.
Antaa mennä vaan. Media pelaa itseään pitkässä juoksussa ulos koko kuviosta. Ei tule ikävä.
VastaaPoistaPostaan tähän kun en muuallekaan voi. VH:n aina jostain syystä (?????) parjaama Husein Muhammed kirjoittaa täyttä asiaa, josta tekin lienette samaa mieltä:
VastaaPoistahttp://huseinmuhammed.puheenvuoro.uusisuomi.fi/125834-integraation-lahdettava-vahemmistojen-sisalta
Erityisesti tämä: "...tämän pitäisi tarkoittaa ensisijaisen huomion kiinnittämistä valtaväestön todellisen tai oletetun rasismin sijaan vähemmistöjen sisällä yksilöihin kohdistuvaan syrjintään."
Kappas, olet kuuluisa! Olet päässyt Eurooppalaista äärioikeistoa käsittelevään tutkimukseen. Sen siitä saa kun puhuu pahaa ruotsalaisesta monikulttuurisuustoiminnasta.
VastaaPoistaJaahas, että minä olen se "more extreme counter-jihadist". Kaikkea sitä näkee, kun vanhaksi elää.
VastaaPoistaJoo, mä myös aattelin, että jopas, milläköhän perusteella? Minusta olette samaa extreme-tasoa, mutta ette liikaa, toisin kuin eräät.
VastaaPoistaIslam-kriittisyydessänne on pointteja. Sen sijaan toisissa kysymyksissä en jaa ollenkaan näkemysmaailmaanne.