Loman aikana en käytä tietokonetta,
joten tännekään ei ole tullut kirjoiteltua. Yleensä loman jälkeen
olen kirjoittanut jostakin omasta mielestäni merkittävästä
tapahtumasta. Mielestäni mikään yksittäinen uutinen ei
tällä kertaa noussut muiden yläpuolelle, joten on pakko keksiä
jotakin muuta.
Vallankumous Tanskaan
Tanskan viimeisissä
valtiopäivävaaleissa
vasemmisto voitti pitkästä aikaa. Poikkeuksellista vasemmiston
voitossa oli se, että valtapuolue sosiaalidemokraatit menetti ääniä
0,5 prosenttia. Sen sijaan äärivasemmisto kasvatti suhteellista
ääniosuuttaan eli Radikale
Venstre (Radikaali vasemmisto) ja Enhedslisten
(Yhtenäisyyslista) voittivat.
Näistä jälkimmäinen
nousi Tanskassa otsikoihin, kun Enhedslistenin ryhmäpuheenjohtaja
Per Clausen pohdiskeli Berlingske Tidenden haastattelussa
vallankumouksen mahdollisuutta Tanskassa. Clausenin mukaan
vallankumous
tulee Tanskaan 20 vuoden kuluttua. Clausen totesi:
"Talous voi
Tanskassa romahtaa, jolloin ihmisille valkenee, että poliitikoilta
puuttuu oikeutus johtaa maata. En tunne ketään Enhedslistenin
jäsentä, joka ei uskoisi vallankumoukseen."
Toinen puolueen
johtoryhmän jäsen Hans Jørgen Vad puolestaan sanoi, että
vallankumous tapahtuu yleislakon kautta eikä siitä äänestetä.
Hänen mukaansa vallankumous on lähtökohtaisesti väkivallaton.
Vallankumous
tarkoittaisi käytännössä, että valtio ottaa pankit hallintaansa,
arvopaperipörssi lakkautetaan, työntekijät ottavat yritykset
hallintaansa ja sotaväki lakkautetaan. Puolueen johtoryhmän jäsen
Kathrine Toft Mikkelsen puolestaan sanoo, että puolueen saadessa 90
kansanedustajaa se lakkauttaisi sotaväen ja poliisin lainsäädännön
kautta samoin kuin tuotantovälineiden yksityisomistuksen. Toft
Mikkelsen toteaa:
"Luonnollisesti
ihmiset saisivat omistaa oman hammasharjan."
Toft Mikkelsenin
mielestä monet toimialat pitäisi lakkauttaa. Esimerkiksi mainosalaa
hän pitää tarpeettomana. Kun Berlingske-sanomalehti kysyi, ovatko
hänen mielipiteensä radikaaleja, Toft Mikkelsen vastasi:
"Jos on
radikaalia toivoa yhteiskuntaa, jossa kukaan ei sairastu työstä,
kukaan ei tule ökyrikkaaksi tai lähetetyksi sotaan ja jossa
ihmiset ja ympäristö ovat etusijalla, silloin olen radikaali."
Enhedslisten oli ennen
vallankumouspuheita tehdyissä mielipidemittauksissa saanut jopa 12
prosentin kannatuksen. Vaaleissa puoluetta kannatti 6,7 prosenttia
äänestäneistä.
Vallankumouspuheet
herättivät tanskalaismediassa suuren kohun, jolloin puolueen
keulakuvan Johanne Schmidt-Nielsenin oli pakko ottaa etäisyyttä
vallankumousta
havitteleviin johtoryhmän jäseniin. Vahinko oli kuitenkin jo
tapahtunut, ja valtaosalle tanskalaisista puolue näyttäytyy
sekavana kokoelmana vanhoja kommunisteja ja hörhövasemmistolaisia.
Vallankumoushaaveet
myös kertovat, että kommunismi ei ole kuollut Länsi-Euroopassa
vaan elää ja voi hyvin. Itäisen Keski-Euroopan entisissä
sosialistimaissa tiedetään, miltä kommunismin todellisuus näyttää,
joten vallankumousta toivova ei siellä saisi ymmärrystä osakseen.
Neuvostoliiton vakooja
Toinen
kohu-uutinen liittyy Tanskan kansallismuseon entiseen johtajaan
Olaf Olseniin, joka tunnusti toimittaneensa tietoja 500
tanskalaisesta taiteilijasta ja tiedemiehestä Neuvostoliiton
suurlähetystöön. 75 nimeen oli liitetty lyhyt elämäkerta ja
kuvaus siitä, miten kyseinen henkilö suhtautuu Neuvostoliittoon.
Myös tunnetun ydinfyysikko Niels Bohrin tiedot päätyivät
Neuvostoliiton sotilastiedustelun käsiin.
Kööpenhaminan
yliopistossa työskentelevän historioitsija Regin Schmidtin mukaan
Olsenin välittämiä tietoja olisi luultavasti käytetty
puhdistusten toteuttamiseen, jos Tanska olisi joutunut neuvostoblokin
joukkojen miehittämäksi. Tällöin listan nimistä osa olisi
teloitettu ja osa joutunut vankileirille.
Olsenia ei koskaan
rangaistu maanpetoksesta, koska Tanskan tiedustelupalvelu PET käytti
häntä tiedonantajanaan. Olsen itse tunnusti tekonsa eikä hän
aikanaan pitänyt toimintaansa maanpetoksellisena. Hän sanoo:
"Nykyisin kadun
tekojani enkä enää tekisi samoin. Silloin olin kuitenkin nuori,
iloinen ja naiivi kommunisti."
Lehtien
yleisönosastoissa Olsen sai osakseen yllättävän paljon
ymmärrystä. Vain harva tuomitsi teon yksiselitteisesti ja
ennemminkin paheksuttiin sitä, että asiasta tehtiin mediassa niin
suuri numero.
Kommunismin
kannattamista ei pidetä länsimaissa yleisesti minään pahana
asiana. Ei edes silloin, kun poliittiset mielipiteet tuovat mieleen
Pol Potin Kamputshean tai kun vaikutusvaltainen henkilö on nuorena
palvellut stalinistista Neuvostoliittoa. Julkinen tuomio olisi
huomattavasti ankarampi, jos kyseiset henkilöt ihannoisivat Hitleriä
tai olisivat työskennelleet Natsi-Saksan hyväksi.
Historia on osoittanut
internationalistisen punaisen version sosialismista vähintään yhtä
tuhoisaksi ja tappavaksi voimaksi kuin aiheesta häpäisty
kansallinen versio. Tästä huolimatta kommunisteja pidetään
edelleen hyvää tarkoittavina, vähän naiiveina idealisteina eikä
vaarallisina hulluina, jotka valtaan päästyään tuhoavat maansa.
Kommunismia ei lännessä ole häpäisty vaan entiset Neuvostoliiton
palvelijat ja järjestelmän ihailijat ovat rauhassa saaneet jatkaa
työtään. Näin yhä uudet nuoret sukupolvet, joilla ei ole
omakohtaista kokemusta sosialismin todellisuudesta, omaksuvat aatteen
ja pitävät sitä hengissä.
Kiitoksia hyvistä esimerkeistä. Kommunismin - tai sosialismin yleisemmin - kannatus liittyy ihmisen ahneuteen, joskin sosialismissa ihmisen ahneus kielletään. Aatteen keskeinen ominaisuus käännetään ylösalaisin, kuten kaikki muutkin kyseisen aatteen käyttämät määritelmät.
VastaaPoistaSosialismissa yksilö on ahne, eikä halua tehdä töitä vaan elää muiden työnteolla. Koska hän ei kuitenkaan yleensä halua ryhtyä väkivaltaiseen ryöstelyyn, hän valtuuttaa neljän vuoden välein edustajansa parlamenttiin säätämään ryöstämisen lailliseksi.
Pohjoismaat alkavat pikkuhiljaa olla valmiita sosialismiin. Ilman maahanmuuton kaltaisia taantumuksellisia tendenssejä muutos voisi olla nopeampikin. Toivottavasti lähivuosikymmeninä rysähtää oikein kunnolla. Joko parlamentaarisesti tai asevoimin.
VastaaPoistaYksityisomaisuuden lopettaminen tarkoittaa käytännössä loisimisen loppumista, joten en oikein ymmärrä Kumitontun kommenttia.
Radikale Venstre ei ole vasemmistopuolue, vaikka nimestä näin voisi päätellä. Se on pieni liberaalipuolue, joka muistuttaa politiikaltaan meidän vihreitämme. Porvarillinen pääpuolue on nimeltään Venstre (historiallisista syistä, joita en nyt ryhdy tässä selittämään), ja Radikale Venstre siitä kauan sitten irtautunut ryhmittymä.
VastaaPoista"Radikale Venstre ei ole vasemmistopuolue, vaikka nimestä näin voisi päätellä. Se on pieni liberaalipuolue, joka muistuttaa politiikaltaan meidän vihreitämme."
VastaaPoistaOlet aivan oikeassa. Itse tosin lasken Suomen vihreät, joiden perustajista löytyy myös entisiä Liberaalisen Kansanpuolueen jäseniä, osaksi vasemmistoa. Useimmissa maissa vihreät tukevat poliittisesti vasemmistoa.
Se liberaalius taas on lähinnä arvoliberaaliutta. Vihreät tyypillisesti kannattavat keskitettyä sääntelyä ja kontrollia ympäristön (ja maailman) pelastamiseksi.
Radikaali Venstreä on kutsuttu sosiaaliliberaaliksi puolueeksi. Ennen viime vuoden vaaleja puolueen puheenjohtaja Margrethe Vestager keikkui kahden vaiheilla, kumpaan blokkiin liittyy. Valtaa hamusi, ja on nyt valtiovarainministeri, monen mielestä valtakunnan vaikutusvaltaisin poliitikko. Margareeta Ensimmäiseksi häntä kutsutaankin, Margareeta II asuu Amalienborgin linnassa.
VastaaPoistaVestager on ollut halukas löysäämään maahanmuuttoa. Haluaa kumota myös 24-vuotissäännön (ei saa tuoda ulkomailta alle 24-vuotiasta puolisoa), mutta Thorning-Schmidt ei anna tässä asiassa periksi. Nykyisellä hallituksella sanotaan olevan punaisen arvopolitiikan ja sinisen talouspolitiikan.
Vestager syyttää maahanmuuton ongelmista Tanskan kansanpuoluetta, joka esti esim. perheiden yhdistämisen. Kun vain luovutaan entisen hallituksen maahanmuuton kiristyksistä, poistuvat maahanmuutosta syntyneet ongelmat. Naiivi salaliittoselitys ei ole auttanut, ongelmat eivät ole poistuneet, niistä kirjoitetaan nyt vain vähemmän.
Uusi kommunismi poikkeaa sentään hiukan vanhasta stalinistisesta kommunismista siinä, että he väittävät tulevan vallankumousen tapahtuvan ilman verenvuodatusta. Myöskin armeijaa ja poliisia ollaan lakkauttamassa. Stalinistisessa kommunismissa sotavoimat ja väkivalta oli keskeinen osa toimintaa. Haihattelua sikäli. Tällaiset oikeasti radikaalit vasemmisto/oikeistopuolueet jäävät aina pieniksi protestipuolueiksi, jonka kannatus laskee, kun isot puolueet malttavat hiukan korjata politiikkaansa.
VastaaPoistaMinusta näinä aikoina ei ole mitenkään ihmeellistä, että vasuripopulistit keräävät laariinsa protestiääniä. Pankeille maksetaan miljarditukiaiset veronmaksajien kustannuksella. Ökyjohtajat lähtevät eläkkeelle viimeistään 60v ja saavat monta kertaa enemmän eläkettä kuin duunari palkkaa. Samaan aikaan duunareitten eläkeikää tahdotaan hilata reilusti ylöspäin. Pörssiyhtiöiden ja pankkien pomot kuittaavat palkkaa, optioita ja bonuksia enemmän yhdessä vuodessa kuin mitä rehellinen perusduunari elinaikanaan. Siltikin perusduunari maksaa tuloistaan isompaa veroprosenttia kuin nämä ökyjohtajat. Eli pankille maksetaan tukiaiset, jonka ansiosta pankinjohtaja kerää palkkansa, bonuksensa ja optionsa lähtien lopulta varhaiseläkkeelle. Ja duunari maksaa ökyjohtajaa isomman prosenttisiivun tuloistaan pankille niin palvelumaksuina kuin verojen kautta maksettuna pankkitukenakin.
Juu.. hyvin ymmärrän protestiäänet vasureille, vaikka en heitä itse äänestäisikään.
No ymmärrän toki jollain tavalla minäkin protestiäänet vasemmalle nykyisenä aikana vaikka en itsekään vasemmistoa äänestäisi.
VastaaPoistaVallankumouksellisia tilanteita voi todellakin syntyä Euroopassa lähitulevaisuudessa. Voi vain ajatella esimerkiksi Kreikan täydellistä romahtamista, mikä todennäköisesti johtaisi jonkinlaiseen taisteluun kadusta. Voittoa tuskin nappaisi äärivasemmisto vaan jonkinlainen armeijan ja oikeistolaisten teknokraattien liitto.
Kreikan armeija ajautuisi turvaamaan yhteiskuntarauhan valtaamalla kadut ja parlamentin ja muodostamalla sotilashallituksen, joka täydennettäisiin teknokraateilla.
Kreikassa saatettaisiin pienellä todennäköisyydellä ajautua jopa eteläamerikkalaiseen sotilashallituksen ylläpitämään terroriin äärivasemmistolaisia kohtaan. (Etelä-Amerikan terrori oli toki vain varjo Neuvostoliiton, Kiinan tai Demkraattisen Kamputsean kansalaisiaan kohtaan harjoittamasta terrorista.)
Todennäköisemmin sotilashallitus kuitenkin vangitsisi vain pahimmat rettelöitsijät ja toimisi Kiinan tai Venäjän suojeluksessa - ja irtautuisi näin lopullisesti Euroopasta. Osa kansasta tukisi passiivisesti hallitusta.
Talouselämä-lehden kolumnisti Vesa Varhee arveli taannoin, että Kreikan kriisi erityisesti ja Euroopan valtioiden velkaantumiskriisi yleensä on demokratian ongelma. Kyseessä on oikeastaan demokratiaan liittyvä perustavaa laatua oleva ongelma, joka tuli esiin toden teolla vasta globalisaation myötä:
"Kreikan nopeutuva luisu kohti maksukyvyttömyyttä ja todennäköisesti IMF:n holhoukseen ajautumista kertoo enemmän demokratian kuin Kreikan talouden kriisistä...
Koska kehittyneemmätkin taloudet ovat alttiita tartunnalle, olisi ehkä hyvä varautua haasteisiin, joita globalisoituva talous asettaa demokratialle. Samalla olisi aika päivittää äänestykseen perustuvia yhteiskuntajärjestelmiä...
Demokratian nykyisin käytettävän version perusongelma on vallan ja vastuun erottaminen toisistaan. Kun jokainen tietyn iän saavuttanut kansalainen saa osallistua päätöksentekoon yhtäläisesti, päätökset tahtovat luisua suurimman – tai suuriäänisimmän – ryhmittymän lyhyen aikavälin etujen mukaisiksi...
Pääomaliikkeiden ja kansainvälisen kaupan vapautuminen on 1970-luvulta alkaen kuitenkin helpottanut velkaantumista. Siten se on lisännyt kiusausta tarjota äänestäjille enemmän vaalitäkyjä kuin mihin varat todellisuudessa ovat riittäneet...
Velkoja uusimalla, toisin sanoen maksamalla Visa-lasku automaatista nostetulla käteisellä kuukaudesta toiseen, on meno voinut jatkua ja valtioiden velat kasvaneet."
Ongelma voi äärimmäisessä tapauksessa siis ratketa Kreikassa Kiinan mallilla, kun tekosyy ensin saadaan äärivasemmiston ja -oikeiston katumellakoista.