Tämä blogi irtisanoutuu rasismista

Suomen jääkiekkoliitto ja Suomen jääkiekkomaajoukkue ovat julkisesti sanoutuneet irti rasismista, mikä oli täysin odotettua. Liiton ja lajin julkisuuskuvaan ei haluta ylimääräisiä tahroja, koska eräiden maajoukkueen jäsenten ja johtohenkilöiden humalainen käytös herätti aivan tarpeeksi negatiivista huomiota.

Paloman palopuheet

Vihreiden opiskelijajärjestön puheenjohtaja Paloma Hannonen käski siis kiekkoleijonia hyppäämään ja nämä hyppäsivät. Miten voi olla mahdollista, että 26-vuotias vihervasemmistolainen opiskelija saa tällaista aikaan? Paloma Hannonen ymmärtää maailmasta vähän mutta tietää suurella varmuudella, millainen sen pitäisi olla.

Hänen raitiovaunusta häätämänsä rasistinen öykkäri ja Paloma itse ovat sekä samanlaisia että erilaisia. Molemmat puuttuvat itseään häiritsevään epäkohtaan mutta vain Hannonen saa näkemyksensä lehtien palstoille. Raitiovaunun humalaisesta öykkäristä tiedämme vain sen, mitä narsistinen öykkäri Hannonen on suvainnut meille kertoa.

Suomen jääkiekkoliittoa ei parhaalla tahdollakaan voi pitää rasistisena organisaationa. Sen tehtävänä on toimia jääkiekon kattojärjestönä ja järjestää lajiin liittyvää kilpailutoimintaa. Jääkiekkomaajoukkue on liiton lippulaiva, jonka avulla pyritään sekä keräämään rahaa että houkuttelemaan uusia harrastajia lajin pariin.

Tästä huolimatta liiton puheenjohtaja Kalervo Kummola kertoi tiedotteessaan puhdasoppisesti:

”On harmillista, että näinkin hieno asia kuin MM-kulta vetää puoleensa erilaisia lieveilmiöitä. Jääkiekko on kansainvälinen laji, emmekä me erottele ihmisiä kansallisuuden tai ihonvärin mukaan.”

Ensinnäkin mikä tahansa inhimillinen toiminta vetää puoleensa erilaisia lieveilmiöitä. Toiseksi jääkiekkoliitto ei ole millään tavalla vastuussa, miten lajia seuraavat ihmiset käyttäytyvät etenkin, jos he ovat yhtä kovassa humalatilassa kuin Timo Jutila viime maanantaina. Sitä paitsi MM-kisoissa erotellaan pelaajat kansallisuuden mukaan eri maajoukkueisiin, eli Kummolan lausunto on poliittisesti mutta ei faktuaalisesti korrekti.

Nykypäivän länsimaisessa yhteiskunnassa minkä tahansa merkittävän yhteiskunnan instituution on kumarrettava poliittisen korrektiuden alttarille. Kirkko kumartaa jo syvään ja Palloliitto aivan yhtä lailla. Oli vain ajan kysymys, milloin jääkiekkoliiton pitää tehdä samoin. Pelkkä kumartamatta jättäminen antaa nimittäin aiheen epäillä rasismista. Ei ole väliä, vaatiiko kumarrusta Tasavallan presidentti vai Paloma Hannosen kaltainen mitättömyys. Riittää, jos vaatija on vakuuttunut omasta moraalisesta oikeamielisyydestään ja hänellä on myös jotakin näyttöjä paremmuudesta kuten vihreiden jäsenyys.

Todellinen syy palopuheisiin

Ymmärrän hyvin, miksi Kauppatorin juhlinta saattoi herättää kauhunsekaisia tunteita oikeamielisissä moraalin mestareissa. Torin lähistöllä liehui epäilyttävän paljon Suomen lippuja ja osallistujat olivat enimmäkseen nuoria ihmisiä, joista läheskään kaikki eivät ilmeisesti ymmärtäneet, että Suomi on pelkkä viime vuosisadalla luotu keinotekoinen konstruktio ja että kansallisvaltiot kuuluvat uljaassa uudessa maailmassa historian roskatynnyriin.

Kauppatorin juhlijat eivät olleet punaniskaisia, Impivaaraan kaipaavia rasistisia jörriköitä vaan enimmäkseen tavallisia suomalaisia nuoria. Mukana oli tiettävästi jopa maahanmuuttajia. Tämä, jos mikä, järkyttää suvaitsevaista suunnattomasti. Siksi karnevaalitunnelma pitää jotenkin tahria, ja tässä kunnostautuivat erityisesti television päivystävät dosentit yhdessä Hannosen ja Astrid Thorsin kanssa. Filosofi Timo Airaksinen puolestaan totesi:

”Siinä hurmionationalismissa on vaaransa. Se voi antaa potkua semmoiselle porukalle, jotka ovat epämääräisellä tavalla maahanmuuttokielteisiä. Suomen pitäisi avautua länteen päin ja olla kansainvälinen ja nyt hirveästi korostetaan suomalaisuutta.”

Kieltämättä itsekin pidän Hornet-saattuetta ja presidentin läsnäoloa vähän yliampuvana, kun kyse on kuitenkin vain pelistä. Toisaalta yksikään poliittinen puolue ei saa samanlaista kansanjoukkoa liikkeelle kuin jääkiekkokulta.

Irtisanoutuminen

Periaatteessa on yksinkertaista sanoutua irti rasismista ajattelematta lainkaan, minkä asioiden kannattajaksi samalla julistautuu. Siksi tämä blogi sanoutuu nyt irti rasismista, mutta vain sillä ehdolla, että saan itse määrittää rasismin käsitteen. En nimittäin sanoudu irti rasismista, jos käsitteen määrittelee tutkija Vesa Puuronen Joensuun yliopistosta tai Paloma Hannonen Jyväskylästä. Puurosen rasismimääritelmän mukaanhan vain täydellinen kulttuurirelativismi on hyväksyttävää.

Tuskin edes Paloma Hannonen tai tutkija Puuronen vaativat ketään irtisanoutumaan valkoihoiseen kantaväestöön kohdistuvasta rasismista, jota kutsutaan positiiviseksi syrjinnäksi. Minä irtisanoudun mielelläni siitä, ja vaadin, että kansalaisia kohdellaan lain edessä samalla tavalla etnisestä alkuperästä, sukupuolisesta suuntautumisesta tai uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta.

Sanoudun myös irti ”suvaitsevaisesta rasismista”, jossa toiseuden edustajia ei kohdella vastuullisina yksilöinä vaan avuttomina lapsina, jotka vaativat jatkuvaa suojelua kantaväestön todelliselta tai kuvitellulta rasismilta.

Ennen kaikkea sanoudun irti pakkosuvaitsevaisuudesta, joka tunkeutuu joka paikkaan ja pakottaa kaikki tunnustamaan tätä ahdasmielistä ja eri mieltä olevia kohtaan erityisen suvaitsematonta ideologiaa.