Jytkyn jälkeen

Perussuomalaiset saavuttivat lopulta kuitenkin yllättävän suuren vaalivoiton. Ennen vaaleja viimeisimmät gallupit näyttivät kannatuksen laskua ja alimmillaan perussuomalaisille tarjottiin 15,4 prosentin kannatusta.

Koska perussuomalaisten kannatus nousi niin nopeasti, mielipidetutkimusten tekijät yrittivät parhaansa mukaan arvioida puolueen kannattajien äänestystodennäköisyyttä. Jälkikäteen arvioituna ainakin kaksi viimeisintä ennen vaaleja tehtyä kyselyä epäonnistuivat niin pahasti, että allekirjoittaneelle heräsi epäilys tutkimusten rehellisyydestä.

Kyselyiden vaikutusta on mahdotonta tietää. Voi olla, että ne karkottivat perussuomalaisten potentiaalisia äänestäjiä tai sitten ne rohkaisivat heitä tulemaan uurnille. Joka tapauksessa niitä teettäneet tiedotusvälineet (Mtv3 ja Yle) saisivat hävetä oman journalistisen etiikkansa puolesta.

Suomen vaalit ulkomaisessa mediassa

Suomen vaaleja on käsitelty ulkomaisessa mediassa aivan kuten minkä tahansa pienen eurooppalaisen maan vastaavia. Suomalaiset tiedotusvälineet ovat ilmiselvästi paisutelleet vaalien merkitystä Euroopan taloudelle. Pelastuspaketit saadaan tarvittaessa aikaan ilman Suomeakin, jos sellaisia halutaan tehdä.

Ehdottomasti hauskinta on ollut seurata Suomen vaaleja ruotsalaisessa mediassa. Ruotsalaiset journalistit ainakin teeskentelevät hämmästystä, kun he ihmettelevät, miksi muut puolueet eivät eristä perussuomalaisia, joiden riveissä on ”avoimesti rasistinen” Jussi Halla-aho (öppet rasistisk).

Ruotsin tiedotusvälineet luonnollisesti palvelevat ruotsalaista yleisöä ja niiden tehtävänä on kertoa lukijoille, että ruotsalainen tapa eristää Ruotsidemokraatit ja kohdella heitä hylkiöinä on se oikea ja suomalainen tapa kunnioittaa kansan oikeutta valita edustajansa se väärä. Ruotsissa media on onnistunut demonisoimaan ainoan blokkien ulkopuolisen oppositiopuolueen erittäin tehokkaasti, vaikka puolue kaikesta vastustuksesta huolimatta selvisikin valtiopäiville viime vaaleissa.

Ruotsalaismedian liiallinen luottamus Suomen ruotsinkielisiin tiedotusvälineisiin on toinen tekijä, joka vääristää raportointia. Suomenruotsalaisia lehtiä lukiessa kannattaa muistaa, että vaalien alla ne keskittyvät nimenomaan ruotsinkielistä vähemmistöä ja sitä edustavaa puoluetta kiinnostaviin asioihin. Näistä tärkein on ruotsin kieli ja sen asema Suomessa.

Perussuomalaisten riveissä on ehdokkaita, jotka vastustavat äänekkäästi pakkoruotsia. Suomenruotsalainen media tarttuu tähän ja RKP saa joukkonsa liikkeelle. Tämä taktiikka onnistui taas kerran, sillä RKP:n paikkamäärä eduskunnassa säilyi ennallaan.

Jan Sundberg vaaliasiantuntijana

Helsingin Yliopiston valtiotieteen professori Jan Sundberg kirjoitti pari viikkoa ennen vaaleja Hufvudstadsbladetiin mielipidekirjoituksen, jossa hän näki perussuomalaisten vaaliohjelmassa kaikuja natsismista. Sundberg kirjoitti:

”Perussuomalaisten vaaliohjelma on paljastava. Perhepolitiikkaan liittyen puolue katsoo, että Suomessa syntyy liian vähän lapsia. Ongelmaa ei ratkaista maahanmuutolla, sillä se johtaa ongelmiin, eivätkä maahanmuuttajat kuulu tänne. Nuorten opiskelijoiden pitäisi opintojen sijaan panostaa lasten tekemiseen ja rikastuttaa kansakuntaa aidoilla suomalaisilla.”

”Yhtäläisyydet natsien pää-äänenkannattajaan Völkischer Beobachteriin ovat ilmeisiä, sillä saksalaisia rouvia kehotettiin synnyttämään lisää saksalaisia arjalaisia. Kummallista, että feministiset liikkeet eivät ole reagoineet tähän.”

Sundbergin natsikortti vaikuttaa hysteeriseltä ylireagoinnilta. Onneksi internet on keksitty ja perussuomalaisten natsihenkiset tavoitteet voi itse kukin tarkistaa suoraan vaaliohjelmasta:

”Perussuomalaisten mielestä suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuus on lapsissa ja nuorissa. Tällä hetkellä maassamme syntyy n. 1,8 lasta yhtä naista kohden. Samaan aikaan parhaassa hedelmällisyysiässä olevista valtaosa opiskelee pienen opintotuen turvin, ja elää siis suomalaisen mittapuun mukaan köyhyysrajan alapuolella tehden opintoja opintorahansa eteen. On erikoista, että lääkkeeksi Suomen väestön ikääntymiseen tarjotaan kuitenkin vain lähinnä maahanmuuttoa. Yhteiskunnan tulisi taata sellaiset olosuhteet, että nykyistä useammilla nuorilla suomalaisilla olisi todelliset mahdollisuudet perustaa perhe ja hankkia lapsia. Lapset ovat aina tervetulleita, sillä lapset ovat luonnollinen osa elämää ja edellytys kansakunnan tulevaisuudelle.

”Koska opintoajat ovat maassamme venyneet pitkiksi lähinnä siksi, että suomalaisia ylikoulutetaan ja opiskelua tuetaan samaan aikaan yksilötasolla alimitoitetusti, on Perussuomalaisten mielestä opiskelijoiden muodostamalle perheelle kohdistettava nykyistä enemmän tukea. Muuten parhaassa lastensaanti-iässä olevilla pareilla on liian heikot edellytykset hankkia lapsia. Jos kaikki lykkäävät lastenhankintaa lähes 30-vuotiaiksi, kuten nyt tapahtuu, niin lapsiluku jää auttamattomasti keskimäärin alle kahden ja väestörakenteemme vääristyy. ”

Tuosta voi helposti päätellä, että Jan Sundberg puhuu täyttä roskaa. Sundbergin loanheitto kuitenkin levisi maailmalle, koska ulkomaiset mediat luottivat lehdistötilaisuudessa päivystävänä dosenttina esiintyneeseen Sundbergiin. Mitään laatutakuuta päivystävän dosentin lausunnoilla ei tietystikään ole.

Sundberg kertoi tarinoitaan brittiläiselle BBC-televisioyhtiölle ja ne päätyivät kansainväliseen levitykseen. BBC tulkitsi asian näin:

”He [perussuomalaiset] uskovat, että alhaista syntyvyyttä ei ratkaista maahanmuutolla, koska tämä johtaa ongelmiin ja ulkomaalaiset eivät sopeudu suomalaiseen kulttuuriin. Sen sijaan nuorten naisten tulisi opiskella vähemmän ja käyttää enemmän aikaa puhtaiden suomalaislasten synnyttämiseen. Tämä on kuin heikko kaiku natsi-ideologiasta.”

Valehtelu ja vääristely kuuluvat perinteisesti entisten ja nykyisten taistolaisten repertuaariin. Sundberg on kuitenkin minulle uusi tuttavuus enkä ole tietoinen, mikä hänen poliittinen taustansa on.

Hallitusneuvottelut

Jos palataan itse jytkyyn ja sen seurauksiin, vaalitulos oli perussuomalaisten kannalta kahdella tapaa ihanteellinen. Ensinnäkin puolue ei saanut eniten ääniä, joten hallitustunnustelut eivät ole sen vastuulla. Toiseksi enemmistöhallitusta ei käytännössä saa aikaiseksi ilman perussuomalaisia, mikäli ei lähdetä ruotsalaisen poliittisen kulttuurin tielle.

Toisaalta useiden uusien perussuomalaisten kansanedustajien hinku ministeriksi (jota media tietysti muistaa korostaa) vaikuttaa huolestuttavalta. Jos perussuomalaiset eivät mahdu hallitukseen luopumatta keskeisistä tavoitteistaan, he voivat aivan hyvin jäädä hallituksen ulkopuolelle. Puolue voi myös toimia kuten Tanskan kansanpuolue eli tukea vähemmistöhallitusta menemättä itse hallitukseen. Epäilen kuitenkin, että ”vanhat puolueet” haluavat perussuomalaiset hallitukseen, jotta puolueen kannatus putoaisi seuraaviin vaaleihin mennessä.