Viisi vuotta Muhammad-pilakuvista

Tällä viikolla tuli kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun tanskalainen Århusin kaupungissa ilmestyvä Jyllands Posten -sanomalehti julkaisi ns. Muhammad-pilakuvat. Sanomalehden mukaan tarkoituksena oli osallistua keskusteluun islam-kritiikistä ja itsesensuurista. Kuvat ilmestyivät samaan aikaan kuin Karen Bluitgenin pääkirjoitus, jossa ihmeteltiin, miksi Bluitgenin oli niin vaikeaa löytää kuvittajaa profeetta Muhammadin elämästä kertovalle lastenkirjalle.

Kriisin lietsontaa

Ei liene väärin väittää, että kriisiä ei koskaan olisi syntynyt, jos tanskalainen imaami Abu Laban ei olisi sitä lietsonut Lähi-idän kiertomatkallaan. Edesmennyt imaami oli Tanskan islamilaisen yhdistyksen puheenjohtaja ja lisäsi länsimaisesta näkökulmasta varsin viattomien kuvien joukkoon kolme ylimääräistä kuvaa, joiden avulla hän onnistui tekemään Muhammad-pilakuvakriisistä maailmanlaajuisen.

Vaikka pilakuvien julkaisusta on nyt kulunut viisi vuotta, kriisi puhkesi vasta kuukausia kuvien julkaisun jälkeen. Alkuperäiset pilakuvat julkaistiin useissa keskieurooppalaisissa sanomalehdissä. Kuitenkaan kuvia ei julkaistu Kanadan, Yhdysvaltojen ja Britannian tärkeimmissä sanomalehdissä. Suomessa päätoimittajat piiloutuivat ”vastuullisen sananvapauden” taakse ja kieltäytyivät julkaisemasta kuvia.

Suomen Sisu -järjestö julkaisi pilakuvat verkkosivuillaan, ja julkaisusta käynnistettiin esitutkinta, jonka tuloksena tehtiin syyttämättä jättämispäätös. Suomen Sisu ei saanut kuvien julkaisulleen tukea valtamedialta eikä johtavilta politiikoilta.

Suomen pääministeri Matti Vanhanen pyysi muslimeilta anteeksi pilakuvien julkaisua, kun hän vieraili Torinon olympiakisoissa. Tähän päivään mennessä yksikään suomalainen sanomalehti ei ole julkaissut pilakuvia.

Julkaisun opetukset

Tanskalaisista noin puolet pitää pilakuvien julkaisua hyvänä asian, mutta 40 prosenttia taas ei pidä. Tämä kertoo, että kaikki tanskalaiset eivät ole ymmärtäneet pilakuvakriisin keskeistä sanomaa: islamia ei kesytetä lepyttelemällä. Suomen ja Ruotsin akateemisissa piireissä tanskalaisista on tehty rasisteja, jotka saivat, mitä tilasivat.

Tätä blogia ei olisi olemassa, mikäli Suomen valtion ylin johto, syyttäjälaitos ja media eivät olisi käyttäytyneet, kuten he käyttäytyivät. Matti Vanhanen kävi Kuwaitissa aseidenmyyntimatkalla, ja Suomen Yleisradiossa kuwaitilainen sheikki kertoi, että suomalaisten pitää kunnioittaa islamia.

Tampereen islamilaisen yhdyskunnan johtaja Mustafa Kara ihmetteli yhdessä ulkoministeri Erkki Tuomiojan kanssa, miksi toisten uskontoa ei kunnioiteta. Islam on ainoa uskonto, jota kunnioitetaan väkivallan uhan edessä eikä siksi, että ihmisten uskonnonvapautta pidettäisiin tärkeänä. Kara islamistien tavoin oletti, että islamia kunnioitetaan, koska vääräuskoisten kuuluu niin tehdä, ei siksi, että islam ansaitsisi kunnioitusta itsessään.

Toisaalta Suomessa ja Tanskassa pilakuviin reagoitiin täsmälleen päinvastaisella tavalla. Tanskassa asiasta alkoi vilkas julkinen keskustelu, joka jatkuu edelleen. Tanskan arvovaltaisimpiin lehtiin kuuluvat Berlingske Tidende ja Politiken julkaisivat Kurt Westergaardin pommiturbaanikuvan sivuillaan, kun Tanskan poliisi pidätti helmikuussa 2008 kolme miestä aikeista murhata Westergaard.

Vasemmistolainen Politiken oli alkujaan arvostellut pilakuvien julkaisua mutta painoi kuvan sivuilleen solidaarisuuden osoituksena. Suomalaiset sanomalehdet eivät tähän päivään mennessä ole julkaisseet kuvia sivuillaan.

Tanskassa paikallinen Kansanpuolue on lisäksi tehnyt aloitteen rasismipykälien kumoamisesta. Päähallituspuolue Venstre ei ole tyrmännyt aloitetta vaan puolue on ilmoittanut olevansa valmis keskustelemaan asiasta. YK:n rotuerottelun vastainen komitea CERD reagoi asiaan ja varoitti Tanskaa pykälän poistamisesta.

Illmanismin nousu

Suomessa valtiovalta aloitti ylimitoitetun kampanjansa nettirasismin kitkemiseksi hieman sen jälkeen, kun pilakuvakriisi alkoi. Vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen löysi rasismia netistä ja vetosi tutkintapyynnöissään valtionsyyttäjä Mika Illmanin väitöskirjaan Hets mot folkgrupp. Samaan aikaan julkinen keskustelu islamista ja sananvapaudesta ei päässyt ”hämistelyä” pitemmälle muualla kuin internetissä.

Valtionsyyttäjä Illmaniin henkilöitynyt sensuuripyrkimys eli illmanismi jatkaa voittokulkuaan. Illmanin ansioista jopa kuolleeksi luultu jumalanpilkkapykälä on herätetty henkiin. Tällä kertaa ei kuitenkaan suojella kristittyjen pyhinä pitämiä asioita vaan islamin profeetta Muhammadin kunniaa.

Tunnettu nettipersoona Seppo Lehto istuu vankilassa kahden ja puolen vuoden tuomiotaan, jonka yhtenä kohtana oli uskonrauhan rikkominen. Lehdon jälkeen Jussi Halla-aho tuomittiin Helsingin käräjäoikeudessa samasta rikoksesta. Hovioikeuden päätöstä Halla-ahon asiassa odotellaan vielä.

Suomessa ei pyritä poistamaan mielivaltaisesti sovellettua ja tulkinnanvaraista pykälää kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, vaan pykälän soveltamisaluetta pyritään laajentamaan. Lisäksi keskustelupalstojen ylläpitäjien vastuuta palstoille kirjoitettavista viesteistä pyritään lisäämään.

Oikeusministeriön Rasistiset rikokset -työryhmä on valmistellut lakialoitetta, joka tarjoaisi viranomaisille lisää työkaluja nettirasistien metsästykseen. Savuverhona käytetään Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen voimaansaattamista. Oikeusministeriön lakihanke ei kuitenkaan tyydy pelkästään tähän vaan pyrkii hiljentämään internetin seurauksista välittämättä.

Huomiota kannattaa kiinnittää siihen, että media-alan edustajat Journalistiliitto ja Päätoimittajien yhdistys pääsääntöisesti pitävät lakihanketta hyvänä ja kannatettavana. Ne ovat lähinnä muodon vuoksi huolissaan muutamasta yksittäisestä kohdasta. Median edut ovat nettisensuurin osalta yhteneväiset poliittisen eliitin kanssa, koska mediassa monet kuvittelevat edelleen, että valtamedian portinvartijarooli tiedonvälityksessä olisi palautettavissa.

Suomen valtio siis reagoi islamin ja sananvapauden yhteentörmäykseen kurivaltion keinoin, mikä ei tietysti suomettumisen ajan valossa ole erityisen kummallista kuten ei myöskään median rooli tiedon pimittäjänä. Nähtäväksi jää, vesittyykö laki tarpeeksi Eduskunnassa vai voittaako illmanismi. Veikkaan, että tulevaisuudessa ”näillä lakeuksilla ei Muhammadia pilkata”.