Sekalaisia havaintoja

Ajan kulumisen huomaa myös internetissä. Norjalainen kirjoittaja Fjordman teki aikanaan suuren vaikutuksen kirjoituksillaan myös allekirjoittaneeseen. Fjordmanilla oli vielä vuonna 2005 oma blogi, josta hän aloitti ja jossa hän kirjoitti aluksi etupäässä islamista ja jihadista. Sen jälkeen Fjordman on enimmäkseen kirjoitellut muilla foorumeilla ja julkaissut omakustanteena kirjan Defeating Eurabia.

Vuonomiehen viisi vuotta

Äskettäin Fjordman muisteli viittä vuottaan nettikirjoitajana ja kuinka hänen kirjoituksistaan saisi koottua 6-12 täysimittaista kirjaa. Fjordman on myös laajentanut aihepiiriään ja kirjoittanut paljon myös islamilaiseen jihadiin liittymattömistä aiheista kuten esimerkiksi oluen valmistuksesta. Syyksi aihepiirin laajentamiseen Fjordman kertoo

”Olen tajunnut, että islam on vasta toissijainen infektio. Ovatko islamin opetukset sinällään väkivaltaisia? Kyllä. Voiko islamia uudistaa? Ei. Voiko islamin sovittaa yhteen omien arvojemme kanssa? Ei. Onko olemassa maltillista islamia? Ei. Voimmeko sallia muslimien muuttamisen omille maillemme? Emme.”

Fjordmanin mukaan nuo lauseet kattavat kaiken tarvitsemamme tiedon islamista. Vaikka on hyödyllistä tuntea vihollisen ajatusmaailma, epäonnistuneen islamilaisen kultturin tutkimiseen ei kannata uhrata voimavaroja. Todellinen ongelma löytyy omasta itsestämme eli siitä, mihin suuntaan länsimainen kulttuuri on kehittynyt. Fjordman tarvitsi aikaa tutkiakseen länsimaisen kulttuurin menneisyyttä ja miettiäkseen syitä, miksi moderni maailma syntyi nimenomaan lännessä eikä esimerkiksi Kiinassa tai islamilaisessa maailmassa.

Kirjassaan Länsimaiden Tuho Timo Vihavainen pohdiskelee osittain samoja asioita ja löytää rappion syyt hedonismista ja konsumerismista. Fjordmanilta en vielä ole nähnyt kirjoitusta, jossa hän osoittaisi ymmärtävänsä islamisoitumisen perimmäisen syyn. Hän kyllä tunnistaa, että yhtä yksittäistä syytä ei ole vaan lännessä toimii samanaikaisesti monta yksittäistä utopiaa, ja nykytilanne on näiden haittavaikutusten summa.

Tietysti hedonismi ja konsumerismi sekä kristinuskon eroosio eivät voi olla vaikuttamatta. Kuitenkin nämä ovat oireita jostakin syvemmästä epäonnistumisesta. Blogisti Ruukinmatruuna on monesti kirjoittanut, että juutalaisuus uskontona kuoli Auschwitzissa. Samalla tavalla voidaan pohdiskella, että länsimaisen kulttuurin sielu vaurioitui pysyvästi Flanderin mutaisissa juoksuhaudoissa Ensimmäisen maailmansodan vuosina.

Wikipediasta löytyy kuvaukset Ensimmäisen maailmansodan taisteluista ja sieltä voi katsoa, kuinka moni nuori mies menetti henkensä noissa taisteluissa. Luvut ovat järkyttävän suuria. Ensimmäinen maailmansota alkoi serbinationalisti Gavrilo Principin luodeista, mutta todellinen syy oli länsimaille ominainen kansakuntien välinen kilpailu, joka vain sattui eskaloitumaan veriseksi sodaksi pieneltä osin Principin laukausten ja suuremmalta osin vanhentuneiden liittolaissuhteiden takia.

Ensimmäinen maailmansota oli modernismin haaksirikko, joka antoi uutta puhtia antimodernistisille suuntauksille, jotka saivat edelleen pontta Toisesta maailmansodasta ja juutalaisten joukkotuhosta. Nykymuotoinen Euroopan Unioni on Ensimmäisen maailmansodan tuote, joka muuttui toteuttamiskelpoiseksi vasta Natsi-Saksan häviön myötä.

Britanniassa tehty Blackadder goes forth on erinomainen satiiri Ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoista. Oheisessa videossa päähenkilöt pohdiskelevat syitä sodan syttymiselle. Ehkä olisi ollut kaikkien kannalta helpompi vaihtoehto, jos osapuolet olisivat pelkästään ampuneet 5000 ihmistä päivässä ja jättäneet sodan käymättä.

Wildersin oikeudenkäynnin mielettömyys

Jos palataan länsimaisen kulttuurin rappion syistä sen nykyilmentymiin, Geert Wildersin oikeudenkäynti edustaa jälkimmäistä puhtaimmillaan. Macleans-viikkolehden kirjoituksessaan ”Geert Wildersin absurdi oikeidenkäynti” Mark Steyn pohdiskelee, miten Euroopan suvaitsevaisin maa päätti kukistaa ”islamofobian” ampumalla viestintuojan eli syyttämällä Geert Wildersiä vihanlietsonnasta. Steynin mukaan:

”Pim Fortuyn ei ollut ”laitaoikeistolainen” vaan homoseksuaali hedonisti. Theo van Gogh oli monarkiaa vastustava ja kokaiinia nuuskaava nihilisti. Ayaan Hirsi Ali on sekulaari liberaali feministi. Geert Wilders sanoo vastustavansa islamia, koska tämä vastustaa homojen tasa-arvoa, kun taas normaali tapa vastustaa meitä oikeistolaisia ääri-ihmisiä perustuu siihen, että me haluamme jumalattomien sodomiittien paahtuvan Helvetissä.”

Geert Wildersin vastustajat haluavat hiljentää hänet suvaitsevaisuuden nimissä, mikä tekee oikeudenkäynnistä kaikin puolin jakomielisen tapahtuman. Wildersin puolustajat taas edustavat kaikkia niitä arvoja, joita vastaan ”suvaitsevainen” taistelee eli uskonnollisuutta ja kansallismielisyyttä. Steyn siteeraa Pat Condellia:

”Kun totuus lakkaa olemasta puolustus, mitään puolustusta ei enää ole.”

Wildersin oikeudenkäynnissä vastaajan puheiden totuusarvolla ei ole merkitystä, jos Wildersin puheet ovat lainvastaisia. Kun totuus ei kelpaa puolustukseksi, kyseessä on oikeudenkäynti kerettiläisyydestä eli puhdas noitavaino. Hollannin syyttäjälaitoksen (Openbaar Ministerie) toiminnasta voi löytää yhden hyvän puolen. Syyttäjälaitoksen pilottiprojekti tarkoittaa onnistuessaan sitä, että kukaan ei huomaa sharia-lain käyttöönottoa.