Islamin ei niin pidetty kansikuvapoika

Britanniasta tulevissa lehtikuvissa ja uutisvideoissa on usein esiintynyt partaisia miehiä, jotka kantavat Freedom can go to hell -teksteillä varustettuja kylttejä. Näitä kantamassa on usein ollut äskettäin kielletyn Islam4UK-järjestön nokkamies Anjem Choudary.

Choudarylla on takanaan pitkä historia ääri-islamin parissa. Hän käynnisti yhdessä Omar Bakri Muhammadin kanssa al-Mujahiroun -järjestön toiminnan Britanniassa. Järjestön toiminta kuitenkin kiellettiin sen jälkeen, kun sen puhemies Choudary oli antanut syyskuun 11. päivän terrori-iskujen tekijöitä ylistäviä lausuntoja.

Al-Mujahirounin jälkeen perustetut järjestöt on sittemmin kielletty yksi toisena jälkeen Britannian terrorisminvastaisen lainsäädännön nojalla. Choudaryn viimeisin organisaatio joutui pannaan sen jälkeen, kun se uhkasi häiriköidä Afganistanissa kuolleiden brittisotilaiden muistomarssia Wootton Bassettin pikkukaupungissa. Islam4UK:n piti tuoda paikalle 500 kannattajaansa, jotka olisivat kantaneet tyhjiä arkkuja Irakissa ja Afganistanissa ”säälimättömästi murhattujen muslimien muistoksi”.

Choudary ei kuitenkaan kiellosta hätkähtänyt vaan varoitti, että kiellon seurauksena nuoret muslimit toimisivat maan alla. Todennäköisempi vaihtoehto on, että Choudary perustaa taas uuden järjestön, jonka suojista hän jatkaa taistelua islamin puolesta ja vääräuskoista Britannian valtiota vastaan.

Sharian puolesta, lain puitteissa

Choudary on syntynyt Wellingissä Lontoon laitamilla, mutta hänen juurensa ovat Pakistanissa. Choudaryn elämäntyyli on herättänyt huomiota, sillä hän asuu kunnallisessa vuokra-asunnossa ja nostaa kolmilapsisine perheineen sosiaalitukia 25 000 puntaa vuodessa. Tätä Choudary ei kuitenkaan pidä lainkaan pahana vaan julistaa olevansa niistä ylpeä, koska ”rahat kuuluvat Allahille”.

Mikäli radikaali islam ei olisi viekoitellut miestä, hän todennäköisesti pärjäisi ihan hyvin. Lakimiehen koulutuksella hän tienaisi varmasti enemmän kuin edellä mainitut 25 000 puntaa. Nuorempana hän myös harrasti päihteitä. Brittitabloidien kuvissa hänet on näytetty juopottelemassa, poseeraamassa pornokuvissa ja polttamassa kannabista. Choudary on myöntänyt menneisyytensä ja kiittää Allahia myöhemmästä johdatuksestaan.

Choudaryn viimeisin järjestö Islam4UK on perustettu ”välineeksi edistämään ylivertaista islamilaista ideologiaa Britanniassa vaihtoehtona ihmisen tekemille laeille. Järjestö pyrkii vakuuttamaan britit islamin ylivertaisuudesta ja siirtämään vallan muslimeille, jotta sharia-laki saataisiin voimaan.

Käytännössä järjestö on keskittynyt osoittamaan mieltä Irakin ja Afganistanin sotia vastaan sekä häiritsemällä brittisotilaiden muistoparaateja. Islam4UK järjesti mielenosoituksen myös Geert Wildersin vieraillessa Britanniassa.

Viranomaiset eivät ole onnistuneet saamaan Choudarya kiinni vakavista laittomuuksista. Islam4UK-järjestön kieltokin tarjoaa hänelle mahdollisuuden esiintyä marttyyrina ja osoittaa, kuinka Britannian hallitus ei kunnioita sanan- ja kokoontumisvapautta.

Äskettäin kolme brittisotilaita vastaan mieltään osoittanutta äärimuslimia vapautettiin oikeudessa. He olivat heiluttaneet kylttejä ja kutsuneet Irakista palanneita sotilaita ”lapsentappajiksi” ja ”terroristeiksi”. Miehet juhlivat 500 punnan sakkojaan suurena voittona ja sanoivat häpeämättömästi:

”Veronmaksaja maksoi oikeudenkäyntimme ja maksaa myös sakot sosiaalituistamme.”

Röyhkeämmin sosiaalitukien maksajaa kohtaan tuskin voisi käyttäytyä.

Segregoitunut yhteiskunta

Choudaryn järjestö on erittäin helppo kuitata marginaali-ilmiöksi. Hänen toimintansa ei kuitenkaan ole merkityksetöntä, koska hän kerää tempauksillaan paljon julkisuutta, joka puolestaan muokkaa ei-muslimien mielipiteitä islamista aiempaa kielteisemmiksi.

Äskettäin julkaistussa mielipidetutkimuksessa yli puolet briteistä kertoi, että islam jakaa yhteiskunnan. Enemmistö myös sanoi vastustavansa moskeijan rakentamista omaan lähiympäristöönsä. 45 prosenttia vastanneista ei uskonut, että diversiteetti on hyödyttänyt maata ja että uskontojen moninaisuudella on ollut negatiivinen vaikutus yhteiskuntaan.

Valtion rahoittaman kyselyn tulokset kertoivat myös, että vain joka neljäs pitää islamia myönteisenä asiana. Tietysti on makuasia, pitääkö tuota lukua suurena vai pienenä. Kuitenkin tulokset kertovat, että Työväenpuolueen johdolla vuodesta 1997 rakennettu monikulttuurinen Britannia on epäonnistunut yhteiskunnallisena kokeiluna.

Anjem Choudaryn julkisuushakuisuus tuskin on ainakaan parantanut ei-muslimien kuvaa islamista eikä tämä varmasti ole ollut edes tavoitteena. Choudaryn kaltaiset toimijat pyrkivät eriyttämään kansanryhmät toisistaan ja kehottavat suoraan muslimeita olemaan tekemättä yhteistyötä viranomaisten kanssa. Näin he uskovat pystyvänsä sekä laajentamaan omia ja mahdollisesti myös väkivaltaisempien uskonveljiensä toimintavapauksia että saamaan lisää kannatusta.

Choudary on myös onnistunut osoittamaan, kuinka hampaaton länsimainen yhteiskunta on sen vapaamielisyyttä häikäilemättömästi hyväksi käyttävän vihollisen edessä. Choudaryn kaltaiset voivat myös onnistua provosoimaan väkivaltaisen vastareaktion kantaväestön suunnalta.

Itse ongelma on syntynyt vuosikymmenten kuluessa, kun Lontoosta tuli radikaalin islamin ideologinen keskus, Londonistan. Britannian valtio katsoi vuosikymmenet sormien läpi islamistien agitaatiota ja rekrytointia moskeijoissa sekä yliopistoissa ja nyt maksetaan hintaa menneistä laiminlyönneistä. Choudaryn Islam4UK-järjestön kieltämisellä hallitus vain näyttää kansalaisille tekevänsä jotakin mutta itse ilmiölle eli Britannian islamisoitumiselle se ei voi mitään.