Soininvaara islamista

Osmo Soininvaara kirjoitti islamista kokonaista viisi artikkelia (1, 2, 3, 4 ja 5) sekä yhden uskonnosta ja politiikasta. Toisin kuin Husein Muhammedin kirjoitusten kohdalla en käy Osmon kirjoituksia yksi kerrallaan läpi, vaan pyrin muodostamaan kokonaiskuvan Osmon käsityksistä.

Riippumatta kirjoitustensa sisällöstä Soininvaara ansaitsee kunnioitusta poliitikkona, koska hän uskaltaa julkisesti pohtia vaikeita asioita ja sanoa oman perustellun mielipiteensä niistä. Soininvaara ei hoe tyhjiä iskulauseita islamin rikastavasta vaikutuksesta eurooppalaiseen kulttuuriin vaan selkeästi näkee tietyt asiat ongelmallisina. Tämä ei tietystikään tarkoita, että olisin samaa mieltä kuin Osmo.

Plussat

Aloitan Osmon kirjoitusten hyvillä puolilla. Niistä käy ilmi, että Osmo on ajatellut asiaa ja ymmärtää, mitkä asiat islamissa aiheuttavat ongelmia. Ongelmat on lueteltu Osmon ensimmäisessä kirjoituksessa ja ne ovat:

- rajanveto maallisen ja kirkollisen vallan välillä
- suhtautuminen naisten asemaan
- maallistumisen aste
- nöyryytetyn kulttuurin kateus
- fundamentalismin nousu.

On täysin selvää, että kirkon ja valtion erillisyyden käsite on syntynyt lännessä ja ajatus on saapunut varsin myöhään islamilaiseen maailmaan. Sitä ei ole omaksuttu kunnolla, ja jopa monissa ns. maltillisissa islamilaisissa maissa islamilainen sharia-laki vaikuttaa vahvasti, vaikka kyseisessä valtiossa asuisikin paljon selkeästi maallistuneita muslimeja.

Nöyryytetyn kulttuurin kateutta kuvastaa tapa, jolla muslimit selittävät oman kulttuurinsa epäonnistumista modernin maailman kohtaamisessa. Sen sijaan, että rehellisesti myönnettäisiin omat virheet ja otettaisiin niistä opiksi, turvaudutaan helposti salaliittoteorioihin ja syytetään muita omasta epäonnistumisesta. Tämä näkyy erityisesti Israelin ja palestiinalaisten konfliktissa.

Islamilainen fundamentalismi on noussut poliittiseksi voimatekijäksi muutaman viime vuosikymmenen aikana. Voidaan perustellusti väittää, että islamilainen maailma oli 1950-luvulla maallistuneempi ja maltillisempi kuin nykyisin.

Fundamentalismin kohdalla Soininvaara tunnustaa, että hänen ymmärryksensä islamismista on suurelta osin peräisin Orhan Pamukin kirjasta Lumi. On täysin selvää, että islamismin nimellä tunnettu ideologia on monelle maallistuneelle ja tapamuslimille kauhistus. Samalla kuitenkin pitää tunnustaa, että islamismissa on kyse laajalle levinneestä uskonnollispoliittisesta liikkeestä.

Jätän kaikkein parhaan osan Osmon kirjoituksista viimeiseksi. Hän ymmärtää, että muuttaessaan Suomeen islamilaisen maahanmuuttajan on sitouduttava länsimaisiin perusarvoihin. Soininvaara kirjoittaa:

” Olen aiemminkin ehdottanut, että maahanmuuttajille tulisi antaa selostus Suomen lainsäädännön eräistä kohdista - eri maahanmuuttajaryhmille vähän eri kohdista - ja heidän tulisi allekirjoituksella vahvistaa ymmärtäneensä ja hyväksyneensä täällä vallitsevat käytännöt.”

Miinukset

Soininvaaran kirjoitusten huonot puolet kertovat hänen vaikeuksistaan tunnistaa omat virheelliset ennakkokäsitykset ja hänen omasta vasemmistoliberaalista arvomaailmastaan. Osmon virheet ovat lyhyesti seuraavat:

- kyvyttömyys tunnistaa perustavaa laatua olevia eroja uskontojen välillä
- kehitysoptimismi eli kuvitelma siitä, että asiat vääjäämättömästi kehittyvät islamilaisessa maailmassa samoin kuin lännessä
- radikalismin selittäminen köyhyydellä.

Osmo rinnastaa kolmannessa kirjoituksessaan surutta kristinuskon ja islamin moraaliopit keskenään ja päätyy johtopäätökseen, jonka mukaan uskonnot ovat lähellä toisiaan ja vain kehitysaste on erilainen. Hän ei tunnista eroaa syyllisyysuskonnon ja lakiuskonnon välillä. Hän ei myöskään ymmärrä, että yhtäläisyydet islamin ja kristinuskon välillä ovat pinnallisia ja liittyvät paratiisin ja helvetin kaltaisiin käsitteisiin. Kristinuskosta ei lisäksi löydy sharia-lain kaltaista oppia, vaan uskonnon ja maallisen vallan erillisyys on kristinuskon perusominaisuus.

Kehitysoptimismiin syyllistyvät kaikki ”edistykselliset”, vaikka Osmo kuuluu heistä siihen vähemmän utopistiseen osaan. Osmo kuvittelee, että islamismi ei kestä avoimuutta eikä internetiä. Tässä hän unohtaa muutaman ikävän tosiasian.

Iranin islamilaisen vallankumouksen johtaja Ajatollah Khomeinin ajatukset levisivät aikanaan C-kaseteilla ihmiseltä toiselle. C-kasetit on nykyisin korvattu internetillä, joka on islamilaisen jihadismin aatteen tärkeimpiä levityskanavia. Islam on osoittanut kykynsä toisaalta säilyttää ominaisluonteensa ja toisaalta hyödyntää uusia teknologioita sanomansa levittämiseen.
Ei myöskään ole itsestään selvää, että islam haalistuu samalla tavalla kuin kristinusko on laimentunut lännessä vasemmistoliberalismin puristuksessa enkä edes. Lännessä kristinuskon korvautuminen vasemmistoliberalismilla itse asiassa vaikeuttaa islamin ymmärtämistä.

Verrattuna maallisiin, uskonnon kaltaisiin ideologioihin kuten natsismiin ja kommunismiin islam on säilyttänyt elinvoimansa jo 1400 vuotta. On toiveajattelua kuvitella, että länsimainen vasemmistoliberalismi onnistuisi pelkällä erinomaisuudellaan houkuttelemaan muslimit hylkäämään uskontonsa olennaiset piirteet. Tässä suhteessa Osmo edustaa lähes samanlaista naiiviutta kuin Arja Alho.
´
Kolmanteen kohtaan siteeraan Osmon viidettä ja viimeistä islam-kirjoitusta:

” Ruoskittavia ja kivitettäviä tyttöjä auttaisi tehokkaimmin voimakas vuorovaikutus ja toimet syrjäisen maaseudun modernisoimiseksi. Valtavia kehitysapumäärärahoja ollaankin keräämässä Pakistanin auttamiseksi.”

Paras esimerkki ilmaisen rahan tuhoisasta vaikutuksesta löytyy palestiinalaisalueilta, joka nauttii maailman suurimmasta kehitysavusta henkeä kohden, vaikka rauhanprosessin tulokset antavat edelleen odottaa itseään.

Miten vastustaa islamin vyörytystä?

Osmon viidennen kirjoituksen lopussa tulee paljon hyviä ja kannatettavia asioita, joita en tässä lähde luettelemaan. Osmo osoittaa realismia sanomalla:

” On aivan turha pohtia sitä, onko islaminusko toivottu vai ei toivottu ilmiö. Se on olemassa.”

Valitettavasti oman yhteiskuntamme vallitseva ideologia tekee vaikeaksi vastustaa islamin ei-toivottuja piirteitä. Tämä näkyi hyvin, kun Suomen islamilaisen yhdyskunnan imaami Khodr Chehab puolusteli alaikäisten tyttöjen avioliittoja.

Asia ei herättänyt suurta moraalista paheksuntaa tai edes saanut kovin paljon mediahuomiota. Osmo kyllä vastusti Chehabin puheita lainopillisin perustein. Kuitenkin asiasta yleisesti vaiettiin todennäköisesti siksi, että voimakas tuomitseminen olisi johtanut syytöksiin rasismista ja islamofobiasta.

Chehabin puheet olisi kuitenkin pitänyt tuomita, koska Chehab on ehkä Suomen tunnetuin islamilainen uskonoppinut. Hän piti yhdessä arkkipiispa Jukka Paarman kanssa jumalanpalveluksen Senaatintorilla 9/11-terrori-iskujen jälkeen. Hän on myös vakiovieras Presidentinlinnassa itsenäisyysjuhlissa.

Moraalinen tuomio olisi ollut oikein Chehabille, mutta yrityksiä pakottaa ei-muslimit sopeutumaan islamiin pitää myös vastustaa arkipäivässä ja myös pienissä asioissa, vaikka periksi antaminen tuntuisi helpommalta vaihtoehdolta. Näitä asioita Osmo mainitsee kiitettävästi viimeisessä kirjoituksessaan.