Heikka ja globaali vastuu

Helsingin Sanomien Riitta Vainio kirjoitti Espoon hiippakunnan piispa Mikko Heikan mielipiteistä otsikolla ”Espoon piispa haluaa maahanmuuttajista päättäjiä”. Artikkelissa Espoon piispa paljastuu moderniksi vasemmistoliberaaliksi, joka on sisäistänyt vasemmistolaisen poliittisen aktivismin ja luonut sille kristillisen kuorrutuksen.

Mikko Ellilä kävi jo läpi Heikan ajatukset omassa blogissaan. Piispan puheet ovat täynnä poliittisesti korrekteja latteuksia ja moraalisäteilyä eli vanhakantaisemmin sanottuna ulkokultaista hurskastelua. Latteuksien seassa on höysteenä kristinuskon sanomaa, huomaamattomasti mukaan ujutettuna ja sovitettuna vasemmistolaiseen arvoliberaaliin kielenkäyttöön. Tekstissä toistuvat suvaitsevaisen jargoniin kuuluvat sanat ”kotouttaminen”, ”ihmisarvo”, ”syrjiminen”, ”rasismi”, ”globaali vastuu” ja ”suvaitseva”, joiden merkitys on tarkoituksella hämärä, koska asioiden pitää vain kuulostaa hyvältä. Kaiken lisäksi Heikka politikoi aivan avoimesti, mikä ei minusta ole kirkonmiehelle sopivaa.

Kirkko mediassa

Viime aikoina kirkko on esiintynyt mediassa kummallisissa yhteyksissä. Monet muistavat sukupuolenvaihdosleikkauksessa käyneen imatralaispapin, joka tuli julkisuuteen omalla nimellään. Oheisessa HS:n uutisessa sanotaan pahaenteisesti:

”Sukupuolenvaihdos ei ole yhdenvertaisuuslain mukaan irtisanomisen peruste.”

Tämä oikeastaan kertoo kupletin juonen. Kirkko on menettänyt moraalisen otteensa yhteiskunnasta ja joutuu myötäilemään valtion virallista ideologiaa ja sitä ylläpitävää vihreää homoseksualistifeminististä mediaa. Jos Heikan kaltaiset saisivat päättää, kirkosta tulisi vain Maan Ystävien, Amnestyn tai Greenpeacen kaltainen kansalaisjärjestö, joka ristinmerkin takaa tarjoaa hää- ja hautauspalvelua mutta muuten edistää samaa ideologiaa ja samoja hyvien ihmisten hyviä tavoitteita.

Toinen kohu-uutinen koski kahden naisen välisen liiton siunausta. Rovasti Liisa Tuovinen siunasi kahden naisen rekisteröidyn parisuhteen ja kertoi siitä Espoon hiippakunnan piispa Mikko Heikalle. Toinen siunatuista Veera Lange sanoo:

” Mielestäni on väärin, että vaikka yhteiskunta hyväksyy homoliitot, valtionkirkko ei tule asiassa vastaan. On varmaankin vain ajan kysymys, milloin suhtautuminen muuttuu.”

Tämäkin kertoo siitä, mikä taho yhteiskunnassa määrittää moraalin. Kirkon tehtävänä on sopeutua muutoksiin. Piispainkokous valmisteleekin parhaillaan mietintöä rekisteröidyn parisuhteen siunaamisesta. Mietinnön lopputulos lienee itsestään selvä, koska arvoliberalismi jyrää ja pitäytyminen Raamatun sanassa edustaisi ”suvaitsemattomuutta” ja ”syrjintää”. Jatkossa homoparit saavat kirkkohäänsä riiseineen, koska se on ”ihmisen kunnioittamista”.

Vakaumuksen miehet ja naiset

Kun naispappeus hyväksyttiin Suomessa vuonna 1986, osa papeista kieltäytyi hyväksymästä päätöstä. Heille taattiin siirtymäajaksi täysi toimintavapaus, jota on sittemmin rajoitettu. Käytännössä seurakunnissa työvuorot on sovitettu siten, että myös naispappeuteen kielteisesti suhtautuvat pystyvät toimimaan pappeina.

Hyvinkään seurakunnassa miespastori ei suostunut suorittamaan määrätyllä tavalla naispapin kanssa jumalanpalvelusta. Naispappi joutui poistumaan ja teosta tehtiin tutkintapyyntö, jossa pyydettiin selvittämään, tapahtuiko Rikoslain 11. luvun 9. pykälän mukainen syrjintä sukupuolen perusteella.

Tämäkin tapaus kertoo, kuinka kirkko joutuu alistumaan valtion virallisen syrjinnänvastaisen ideologian edessä. Kuitenkin naispappeutta vastustavat Luther-säätiö ja Paavalin Synodi pyrkivät toimimaan kirkon oppien, perinteiden ja jäsentensä omatunnon mukaan.

Luterilainen kirkko syntyi aikanaan vastustamaan Katolisen kirkon uskonnollisia innovaatioita, jotka eivät perustuneet Raamattuun. Nyt kirkko itse on hylkäämässä ne, jotka pyrkivät pitämään kiinni tästä alkuperäisestä ajatuksesta. Mikko Heikka on itse ollut yhtenä aktiivisimmista ahdistelemassa naispappeuden vastustajia pois kirkon helmasta tai ainakin pappisvirasta.

Ei ole mitenkään yllättävää, että piispan suvaitsevaisuus ei ulotu niihin, joilla on vahva uskonnollinen vakaumus ja jotka pyrkivät toimimaan sen mukaan. Tämä itse asiassa ei ole mitenkään tavatonta modernille vasemmistoliberaalille ajattelulle, jossa suvaitsevaisuus koskee kaikkea muuta paitsi pitäytymistä kristillisissä Raamattuun perustuvissa moraaliarvoissa.

Kirkon opit kelpaavat selitykseksi silloin, kun kyseessä ovat vakaumukselliset uskovaiset. Nokia-missio joutui lähtemään harhaoppisena omille teilleen, koska sen kasteoppi ja virkakäsitys poikkeavat ratkaisevasti luterilaisen kirkon opista. Luther-säätiö puolestaan ei toteuta piispojen selontekoa naispappeuden osalta eikä noudata kastaessaan lapsia kirkon järjestystä.

Ymmärrystä sen sijaan riitti pastori Antti Kylliäiselle, joka vuonna 1997 kirjoitti kirjan ”Kaikki pääsevät taivaaseen”. Siinä Kylliäinen esitti, että helvettiä ei ole ja kaikki ihmiset pääsevät taivaaseen. Kylliäinen ei myöskään uskonut Jeesuksen sovittaneen ihmisten syntejä, mutta sanoo arvostavansa Jeesusta siitä, että ilman häntä ihmisillä ei olisi vieläkään tietoa Jumalan armosta.

Onko kaiken takana raha?

Kirkon jäsenmäärä kutistuu nopeasti, vaikka kirkon jäseniä on edelleen yli 80 prosenttia kansalaisista. Kyynikko sanoisi, että lisääntyvät vaatimukset kirkon lopullisesta erottamisesta valtiosta pakottavat kirkon johdon nuoleskelemaan valtiota ja mukautumaan valtaideologiaan eli täydellisen syrjimättömyyden periaatteeseen.

Ero valtiosta merkitsisi kirkollisveron loppua ja pakottaisi kirkon perimään jäsenmaksunsa suoraan seurakuntalaisilta. Tämä todennäköisesti johtaisi jäsenmäärän laskuun, mikä puolestaan pakottaisi kirkon karsimaan palveluitaan ja vähentämään työntekijöitä. Suoranaista epätoivoa edustaa tämä Heikan vetoomus hallitukselle uskonnollisten yhdyskuntien valtionavusta.

Väitän kuitenkin, että valtaideologian myötäilyssä on jo menty liian pitkälle. Sanoman politisoituminen herättää närää niissä, jotka eivät jaa Heikan edustamaa äärimmäistä arvoliberalismia. Tämä voi johtaa monet tapakristityt käyttämään kirkosta eroamiseen tarkoitettua nettipalvelua ja vakaumukselliset uskovaiset kirkon ulkopuolelle.