Tähän on tultu

Otsikossa mainitun teoksen kirjoitti suomalainen kirjailija, toimittaja, kääntäjä ja kustantaja Kauko Kare vuonna 1967. Jatko-osa ”Tähän on tultu 2” ilmestyi pari vuotta myöhemmin. Teoksissaan Kare arvosteli 60-luvun radikalismin ylilyöntejä, kuten taiteilija Mattijuhani Koposen tekemää symbolista sukupuoliyhdyntää flyygelin kannella 2.12.1968.

Koponen sai sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasta toiminnastaan kuuden kuukauden vankeustuomion. Nykyisin ei enää eletä autoritaarisessa Suomessa, vaan kaikki ennen sukupuolisiveellisyyttä loukannut toiminta on sallittua ja sille saa jopa valtion tukea. Jos sukupuolisiveellisyyden loukkaaja on kulttuuripiirien mielestä suuri taiteilija, häntä odottaa myös hyväpalkkainen virka.

Suvaitsevaisessa, monikulttuurisessa ja liberaalissa Suomessa on kuitenkin määritelty rikoksiksi tekoja, jotka eivät 60-luvulla olisi kohottaneet kenenkään kulmakarvoja. Toki Hannu Salama tuomittiin 60-luvulla ehdolliseen vankeuteen jumalanpilkasta kirjansa Juhannustanssit takia. Presidentti Kekkonen kuitenkin armahti hänet vuonna 1968. Seitsemän vuotta myöhemmin ajat olivat jo muuttuneet, ja Salamalle myönnettiin Pro Finlandia –mitali, jota kirjailija ei suostunut ottamaan vastaan.

Vielä nykyisin jumalanpilkka on rikos, jos pilkattava jumala on nimeltään Allah. Tämän sai tuta tamperelainen historioitsija ja pilakuvataitelija Seppo Lehto. Tosin tuomio Allahin pilkkaamisesta, joka nykyisin kulkee nimellä uskonrauhan rikkominen, oli ympätty Lehdon muiden rötösten sekaan.

Nykypäivän kiihottavin rikos on kuitenkin kiihotus kansanryhmää vastaan. Käytännössä tällaisen rikoksen voi parhaiten tehdä tietokoneen näppäimistöltä käsin. Tietokoneen käyttäjän kannalta ongelmallista on lain epäselvä muotoilu ja vallitseva illmanistinen tulkinta. Kiihottamiseen kansanryhmää vastaan voi syyllistyä vahingossa, koska laki mahdollistaa lähes miten tiukan tulkinnan tahansa. Vähemmistöjenkin arvostelu on sallittua, kunhan sitä ei ääneen lausuta.

Jussi Halla-ahon esitutkinta

Jussi Halla-ahon kuulustelua lukiessa tulee epätodellinen tunne. Voiko tällaista tapahtua vapaassa ja demokraattisessa yhteiskunnassa? Onko Suomi enää vapaa ja demokraattinen maa? Onko Suomi yhdessä muiden läntisen Euroopan maiden kanssa matkalla kohti poliittisesti korrektia tyranniaa, jossa kansalaisten vaikutusmahdollisuudet katoavat vähitellen samalla, kun heidän perusoikeuksiaan poljetaan häpeilemättä?

Vastauksena ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen sanoisin, että ei voi. Yhteiskunta, jossa ihmiset joutuvat varomaan sanojaan ilmaistessaan poliittisia mielipiteitään, ei enää ole vapaa eikä demokraattinen missään merkittävässä mielessä. Kolmannen kysymyksen osalta ennusmerkit eivät ole erityisen rohkaisevia.

Nykyisin puhutaan paljon ihmisoikeuksista mutta vain vähän kansalaisen perusoikeuksista. Ihmisoikeuksia puolustavia järjestöjä on useita ja yhdessä alan virkamiesten kanssa ne muodostavat kokonaisuuden, jota olen kutsunut ihmisoikeusteolliseksi kompleksiksi. Se tukee toimintaa, joka polkee kansalaisen perusoikeuksia valtionsyyttäjä Mika Illmanin johdolla ja hallituksen hiljaisella tuella vähemmistövaltuutetun säestäessä taustalla.

Kannattaa myös panna merkille, että ihmisoikeusjärjestöt eivät ole lausuneet sanaakaan Mika Illmanin pyrkimyksistä rajoittaa sananvapautta. Tiedotusvälineet ovat myös laajalti hyväksyneet orwellilaisen tulkinnan ”vastuullisesta sananvapaudesta”, jossa sananvapaus ei tarkoita oikeutta loukata.

Silti suomalaismedia jaksaa hehkuttaa, kuinka Suomi on lehdistövapauden kärkimaa. Minusta kärkisija johtuu vain siitä, että Suomessa lehdet eivät kovin aktiivisesti halua käyttää vapautta vaan harjoittavat jo suomettumisen ajoilta tuttua itsesensuuria. Muhammad-pilakuvia ei tähän päivään mennessa ole julkaistu suomalaisessa valtamediassa.

Geert Wilders syytteeseen

Tänään kävi ilmi, että hollantilainen poliitikko ja tunnettu islamin arvostelija Geert Wilders saa syytteen kiihottamisesta vihaan ja syrjintään. Wildersin kannalta raskauttavia ovat hänen luonnehdintansa Koraanista fasistisena kirjana ja Koraanin vertaaminen Adolf Hitlerin Mein Kampf –teokseen.

Aiemmin syyttäjä oli tehnyt Wildersin osalta syyttämättä jättämispäätöksen, mutta lukuisat valitukset ilmeisesti saivat amsterdamilaisen vetoomustuomioistuimen toiselle kannalle. Tuomioistuin totesi lausunnossaan:

”Vetoomustuomioistuin toteaa, että tapa, jolla julkista keskustelua ristiriitaisista aiheista kuten maahanmuutto- ja integraatiokeskustelu käydään, ei kuulu periaatteessa lainkäytön piiriin, mutta tilanne muuttuu, kun perustavaa laatua olevat rajat ylitetään. Tällöin rikosoikeus tule kuvaan mukaan.”

Vapaa keskustelu on siis mahdollista, kunhan ”perustavaa laatua olevia rajoja ei ylitetä”. Tuomioistuin ei kerro, mitä ne rajat ovat ja kuka ne määrittelee. Päätöksen perusteella rajat on jo määritetty islamin pyhissä kirjoituksissa. Jos islamilaisten maiden järjestö OIC saa tahtonsa läpi YK:n ihmisoikeuskomissiossa, islamin jumalanpilkkaa koskevat säädökset muuttuvat pian ”ihmisoikeuksiksi”.

Vetoomustuomioistuin ottaa kantaa myös Wildersin taannoin ilmestyneeseen Fitna-elokuvaan:

”Vetoomustuomioistuin katsoo myös, että Wildersin näkemykset (kuten ne on esitetty myös hänen elokuvassaan Fitna) ovat Hollannin lain mukaan rikollisia, kun ne esitetään yhdessä toistensa kanssa sekä sisältönsä että esitystapansa perusteella. Esitystapaa leimaavat puolueelliset ja vahvasti yleistävät, sisällöltään radikaalit lauseet, joita tehostetaan toistolla ja lisääntyvällä intensiteetillä, minkä seurauksena vihan tunnusmerkit täyttyvät. Tuomioistuimen mukaan useimmat lausunnot ovat myös loukkaavia, koska ne vahingoittavat merkittävästi islaminuskoisten uskonnollisia tuntoja.”

Kuten Fitna-elokuvan nähneet muistavat, elokuvassa esitetään Koraanin lauseita, muslimien omia käsityksiä ja konkreettisia tekoja, jotka tekijät perustelevat islamin pyhillä kirjoituksilla. Tuomioistuimen mukaan Wilders on ilmeisesti syyllinen elokuvassa esiintyneiden, vihaa saarnaavien imaamien lausuntoihin.

Tietysti Wildersin ja Halla-ahon oikeudenkäyntejä voi luonnehtia poliittisiksi ja jopa noitavainoiksi. Molemmat vastustavat valtaeliitin ideologiaa ja ovat omassa maassaan riittävän tunnettuja kyseenalaistaakseen vallitsevat käsitykset. Suomella ja Hollannilla on kuitenkin yksi ratkaiseva ero. Se, mikä Hollannissa on jo tapahtunut, voidaan Suomessa vielä välttää. Seuraavat 3-5 vuotta ovat tämän asian kannalta ratkaisevia, jos Supon päällikköä on uskominen.

Tosin kotouttamisella ei todellisuudessa ole merkitystä. Jos maahanmuuttajia on riittävästi ja he ovat vääränlaisia, mitkään kotouttamistoimet eivät riitä. Tätä ei kuitenkaan nykyisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä sovi ääneen lausua.

Lopuksi vielä Geert Wildersin elokuva Fitna: