Otsikon kysymykseen en aiokaan vastata vaan ainoastaan pohdiskella syytä, miksi Suomi on juuri nyt sellainen kuin se on. Ennen kaikkea haluan etsiä vastausta siihen, miksi 90-luvun lama ja sitä seurannut Nokia-vetoinen menestys ei johtanut markkinatalouden voittokulkuun ja kansallisen itseluottamuksen nousuun vaan itsetuhoisuuteen ja vihervasemmistolaisuuden ylivaltaan yliopistoissa ja tiedotusvälineissä.Aatehistoriallinen tie Kantista, Hegelistä ja Marxista nykypäivän postmoderniin mielettömyyteen on pitkä ja vaikeaselkoinen. Sen vuoksi en edes yritä käydä sitä tässä läpi. Kehityksen hedelmät näkyvät kuitenkin kulttuuri- ja moraalirelativismina ja kaiken objektiivisen totuuden kieltämisenä. Mikä tahansa perinteinen arvo tai instituutio voidaan dekonstruoida ja osoittaa seuraukseksi valkoisen heteromiehen ylivallasta.
Hulluuden eli länsimaisen itsetuhoisuuden voittokulkua ei voi selittää pelkällä aatehistorialla, vaan se on monen historiallisen kehityskulun lopputulos. Pyrin tässä käsittelemään pintapuolisesti näistä muutamia.
Neuvostoliiton hajoaminen ja korvikeideologiat
Viimeistään 1980-luvun puolivälin jälkeen jopa monille kommunisteille alkoi olla selvää, että neuvostomallinen kommunismi oli tullut tiensä päähän. Järjestelmän kyky tuottaa vaurautta kansalaisille oli osoittautunut selkeästi länsimaista markkinataloutta heikommaksi. Järjestelmään olennaisena osana kuulunut brutaali sortokoneisto ja äärimmilleen viety militarismi veivät myös moraalisen uskottavuuden.
Perinteisen marxilaisuuden korvikkeeksi syntyi useita erilaisia ideologioita. Näistä kestävimmiksi ovat osoittautuneet vihreä ympäristöideologia, kehitysmaaideologia ja poliittisesti korrekti multikulturalismi. Myöhempää perua on kapitalismin vastainen globalisaatiokriittinen liike.
Toisin kuin perinteiseltä marxilaisuudelta näiltä liikkeiltä puuttuu selkeä ideologia ja yhteiskuntamalli, johon pyritään. Sen sijaan ne pyrkivät vetoamaan tunteisiin ja käyttävät ajatustensa perusteluina ensisijaisesti moraalisia argumentteja. Ne siis ovat monella tavalla uskontojen kaltaisia liikkeitä, joiden avulla jäsenet saavat elämälleen merkitystä.
Tie poliittiseen vaikutusvaltaan
Näiden liikkeiden voima itsessään ei riittäisi viemään tavoitteita läpi, mutta heillä on usein tukenaan myötämielinen media ja liikkeet ovat myös taitavia käyttämään mediaa hyväkseen. Parhaiten tässä on onnistunut ympäristöjärjestö Greenpeace.
Poliittisesti korrekti multikulturalismi ei ensi kuulemalta vaikuta kovin mediaseksikkäältä, mutta tätä ideologiaa ajetaankin ihmisoikeusjärjestöjen kautta. Amnestyn kaltaiset ihmisoikeusjärjestöt eivät nykyisin enää ole huolissaan toisinajattelijoiden kohtelusta sosialistisissa maissa vaan keskittyvät enemmänkin erilaisten vähemmistöjen kohteluun perinteisesti ihmisoikeuksia hyvin kunnioittavissa länsimaissa.
Koska liikkeiden sanoma menee läpi mediassa, myös valtavirran poliitikot joutuvat ottamaan niiden esittämiin asioihin kantaa. Poliitikon suosio on riippuvainen mediasta, jolloin kunnianhimoisen poliitikon on ainakin puheiden tasolla kannatettava ilmastonsuojelua, monikulttuurisuutta ja kehitysmaiden auttamista.
Valtion jatkeet
Eikä siinä ole vielä kaikki. Nykyisin nämä liikkeet ovat jo osa poliittista päätöksentekoa, koska niiden mielipide otetaan huomioon lakien ja EU-direktiivien valmistelussa. Esimerkiksi helmikuussa päätettävän uuden ulkomaalaislain valmistelussa on kuultu Amnestyn edustajia asiantuntijoina. Myös Maan Ystävien kaltaisilla ympäristöjärjestöillä on samanlainen rooli ympäristölakien valmistelussa.
Kun edellä mainitun kaltaiset järjestöt vielä saavat julkista rahaa projekteihinsa, ei enää voida puhua mistään kansalaisjärjestöistä vaan valtion jatkeista. Tietysti niitä voidaan kutsua kansalaisjärjestöiksi, jos esimerkiksi Neuvostoliiton virallinen nuorisojärjestö Komsomol voidaan tulkita sellaiseksi.
Edellä mainitut liikkeet kannattavat periaatteessa hyviä asioita kuten ihmisoikeuksia, ympäristönsuojelua ja kehitysmaiden auttamista. Kaikki näistä asioista ovat kuitenkin yhteiskunnalle tuhoisia äärimmilleen vietyinä. Ympäristöfundamentalismi raunioittaa talouden ja ihmisoikeusfundamentalismi puolestaan johtaa etnisiin konflikteihin ja kansalaisvapauksien menetykseen.
Hyviä asioita edistävillä liikkeillä ei ole poliittista vastuuta mistään. Ne voivat ajaa hyviä asioita seurauksista välittämättä. Koska niiden argumentit perustuvat tunteeseen ja moraaliin, järjen käyttö ja ehdotettujen toimenpiteiden seurausten analysointi eivät kuulu liikkeiden vahvoihin puoliin.
jatkuu...
Mietin samaa. Olen esimerkiksi melko varma, että rauhanlain tapainen laki menisi ilmoitusluonteisesti eduskunnassa läpi nykyään. Neuvostoliiton hajoamisesta ei Suomessa alkanut mikään henkinen vapautuminen, vaan maa on vajonnut niitäkin aikoja syvemmälle henkisen sosialismin suohon.
VastaaPoistaHieno kirjoitus.
VastaaPoistaMielestäni tuo vanhan vasemmiston ja postmodernismin ero kiteytyy Hicksinkin kirjassaan esittämään ajatukseen: kun ei enää voitu taistella murskaavien todisteiden edessä Hyvän (sosialismi) puolesta, siirryttin taistelemaan Pahaa (kapitalismi, länsimainen Valistuksen perintö yleisemmin) vastaan. Ei postmodernistisella ajattelulla ole koskaan mitään konkreettista tai rakentavaa tarjota tilalle, eikä ole tarkoituskaan: tavoitteena on yksinkertaisesti tuhota Paha.
Kun kymmenisen vuotta sitten luin Grossin ja Levittin erinomaisen kirjan Higher Superstition, ajattelin että mitä väliä sillä on mitä nuo jenkkien humanistit ja yhteiskunta"tieteilijät" omissa piireissään touhuaa. Kuinka väärässä olinkaan! Paitsi että jenkeissä ajattelu dominoi nyt yliopistoja kokonaisuudessaan (fyysikkotuttavani saavat olla esimerkiksi koko ajan hallinon kanssa varpaisillaan), se on levittäytynyt pikavauhtia Eurooppaan. Mutta ennen kaikkea tuon indoktrinaation läpi käy nykyisin tulevat journalistit, opettajat jne. Suomessakin näemme jo ensimmäisiä irrationalismin koulut käyneiden penaalien rantautumisen esim. Pravdaan (Reetta Räty ja siitä nuoremmat).
Tuosta muuten Steven M. Sandersin review Hicksin kirjasta, jos joku ei koko kirjaa viitsi tilata/lukea.
Itse luin ensimmäistä kertaa postmodernismista Ylioppilaslehden artikkelista "Postmodernismi lyotardilaisessa mielessä" joskus 80-luvulla. En ymmärtänyt jutusta juuri mitään, joten aihe jäi yhdessä Ylioppilaslehden kanssa.
VastaaPoistaTuo Hicksin kirja on todellakin lukemisen arvoinen, vaikka ei filosofiaan olisi perehtynytkään.
Minusta tämä lähtökohta on kaluttu puhki jo 1990-luvulla. Moraalirelativismin jne. mörköjä on huudeltu jo pitkään.
VastaaPoistaEn kiistä etteikö tässä olisi vielä jotain sanottavaa ja etteikö tässäkin olisi jotain pointtia, mutta jos haluaa oikeasti argumentoida ja esittää jotain kritiikkiä, ei kannata valehdella.
Amnestyn kaltaiset ihmisoikeusjärjestöt eivät nykyisin enää ole huolissaan toisinajattelijoiden kohtelusta sosialistisissa maissa vaan keskittyvät enemmänkin erilaisten vähemmistöjen kohteluun perinteisesti ihmisoikeuksia hyvin kunnioittavissa länsimaissa.
Tällaiset heitot voivat upota hyvin niissä piireissä, joissa "ihmisoikeuksilla" on huono kaiku jo sen takia, että Abu Ghraibin selkkaukseen tai Guantanamon ongelmiin ei saisi kiinnittää mitään huomiota koska ne ovat hyvien tekemiä. Se ei kuitenkaan ole totta.
Totta siinä on se, että Amnesty ja monet vastaavat järjestöt ovat tarpeettomasti laajentaneet mandaattiaan koskemaan mm. näitä Suomessa "piiloon jääviä" kuvitteellisia raiskauksia yms. kuvitteellisia ihmisoikeusrikoksia oikeiden lisäksi. Amnestyllä on edelleen kampanjat käynnissä Sudanin, Venäjän ja Kiinan kaltaisten "ihmisoikeuksia kunnioittavien länsimaiden" suhteen.
HRW (en tiedä enää mikä järjestö on "paha sosialisti" ja mikä ei, mutta oletan, että mielestäsi kaikki ihmisoikeusjärjestöt ovat "pahoja", koska esitit tällaisen väittämän.) listaa epäkohtia sellaisista "ihmisoikeuksia kunnoittavista länsimaista" kuin Zimbabwesta, Kuubasta, Sri Lankasta ja Ruandasta.
Kun edellä mainitun kaltaiset järjestöt vielä saavat julkista rahaa projekteihinsa, ei enää voida puhua mistään kansalaisjärjestöistä vaan valtion jatkeista.
Suomessa melkein mikä tahansa järjestö saa valtiolta rahaa, jos osaa hakea oikeasta paikasta. En tiedä saako joku Suomen Sisu tms. rahaa valtiolta, mutten yhtään ihmettelisi. Lions-klubit tms. on myös aika vaikea nähdä "valtion jatkeina", vaikka niiden oman ilmoituksen mukaiseen mandaattiin kuuluu yhteiskunnallisen keskustelun käyminen (paitsi ei uskonnosta tai puoluepolitiikasta). Tämä argumentti on siksi aika tyhjä.
Huom: En kiistä, etteikö valtion rahoitus voisi olla ongelma; se voi olla ja joskus varmasti on, mutta sinänsä argumenttina liikkeen yleisestä mädännäisyydestä tai yhteiskunnallisesti diffuusista luonteesta se on merkityksetön.
Edellä mainitut liikkeet voivat tehdä tyhmää ohjelmaa; itseasiassa olen siitä vakuuttunut. Ne kuitenkin tekevät noissa paskaläävämaissa työtä, jota kukaan muu ei tee ja jota ilman meistä kukaan ei tietäisi kuka on Aung San Suu Kyi.
Tiedemies, oletko lukenut tuon Hicksin kirjan? Olisi mukava kuulla siitä kommenttia myös sieltä vasemmalta laidalta.
VastaaPoistaTiedemies, oletko lukenut tuon Hicksin kirjan? Olisi mukava kuulla siitä kommenttia myös sieltä vasemmalta laidalta.
VastaaPoistaEi hyvää päivää.
Vasuri toimii kuin ne kolme apinaa, joista yksi ei puhu, toinen ei kuuntele ja kolmas ei näe. Vasuri valitsee vain ne kysymykset, joihin hän suvaitsee vastata - muiden ollessa "trollausta". Natsittelu on luonnollisesti sallittua, ja siitä "loukkaantuminen on vain typeryyden osoitusta", kun "keskustelu käy kuumana".
VastaaPoistaKävin Suomen Amnestyn kotisivulla ja etusivun perusteella päättelin liikkeen ajavan vasemmistolaista politiikkaa.
VastaaPoistaSiellä oli Guantanamo ja toiveita Obaman "muutoksesta". Lisäksi kommentoitiin uutta ulkomaalaislakia, jonka laatimisessa Amnestyn edustajia oli kuunneltu asiantuntijoina.
Kynttiläpalkinto oli luovutettu Suomen pakolaisneuvonnalle.
HRW muistaaksen on Soroksen rahoittama pulju. En ole seurannut sen toimintaa tarkemmin.
"Tällaiset heitot voivat upota hyvin niissä piireissä, joissa "ihmisoikeuksilla" on huono kaiku "
Et voi kieltää, etteivätkö ihmisoikeudet olisi kääntyneet itseään vastaan, jos niitä käytetään viranomaisten toimesta yksityisten ihmisten vainoamisen keinona (Kanada) tai niiden ansiosta ulkomaalaisten rikollisten karkottaminen on muuttunut mahdottomaksi (Britannia).
Suomessakin on Syrjintälautakunnan kaltainen pseudotuomioistuin, jossa syytetyn pitää todistaa syyttömyytensä.
Amnestyn kohdalla olet varmaan oikeassakin. Kuten sanoin, se on hyvä esimerkki järjestöstä, joka on laajentanut mandaattiaan todella rankasti yli sen, mitä se alunperin oli, tyyliin "köyhyys on ihmisoikeusloukkaus". Olen samaa mieltä siitä, että nämä järjestöt ovat luonteeltaan liian vasemmistolaisia.
VastaaPoistaSe, mikä minua tässä teidän asenteessanne häiritsee on se, että jos joku vasemmistolainen kärpäsparvi kaappaa käsitteen - oli se sitten monikulttuurisuus tai ihmisoikeudet - niin tämän käsitteen alkuperäinen merkitys ikäänkuin korruptoituu myös.
Näistä saa helposti sen kuvan, että jos "vasemmistolaiset" alkavat ajaa ihmisoikeuksia, niin kidutus ja mielivaltaiset murhat ovat sen jälkeen ihan OK, koska vasemmistolaiset vastustavat niitä. Tämä on tuskin tarkoitus, mutta siltä se kuulostaa.
En todellakaan kiellä sitä, etteikö "ihmisoikeuksien" kanssa olisi jouduttu ongelmiin, mutta sellainen on pelkkä tekosyy. Ihmisoikeusrikkomuksia suppeassa mielessä, siis sillä tavalla ymmärrettynä, että melkein kaikki ihmiset ovat samaa mieltä asiasta, tapahtuu. Kidutuksia, mielivaltaisia pidätyksiä, murhia, järjestelmällistä raiskaamista jne.
Minusta on aika kurjaa ja substanssin kannalta tuhoisaa, jos näitä vastaan kampanjoiminen jotenkin kompromettoi järjestön niin, että siitä tulee maagisesti joku rikollisten, rosvojen ja terroristien paapoja.
En ymmärrä Kumitontun purkausta tässäkään kohtaa. Kuten toisaalla jo sanoin, en takuulla ole kähminyt teidän tyttöystäviä, vienyt teidän duuneja, kussut teidän porttikongiinne tai muutenkaan. Nimittelyyn vastaan nimittelyllä joo, joten sitä ei kannata aloittaa. Sanotaan tästä eteenpäin sitten vaikka että "Ite ootte homoja".
Jospa Tiedemies ensin lukisi uudestaan vastauksensa minun asialliseen kysymykseen, ja miettisi sitten uudestaan KT:n reaktiota. Kysymykseen olisi toki voinut vastata "en ole lukenut"/"olen lukenut muttei huvita kommentoida" tai olla vastaamatta ollenkaan jollei viitsi minun kanssa keskustella. Se nyt ainakin selvisi, ettei sinun kanssa kannata edes pyrkiä asialliseen keskusteluun.
VastaaPoistaKysymys sinänsähän oli ihan asiallinen; ei, en ole lukenut kirjaa ja kuullutkin siitä vain kerran ennen tätä, enkä ole aiheeseen perehtynyt.
VastaaPoistaMinusta vaan on jokseenkin typerää vastata mihinkään kysymykseen sellaisesta ennakkoasetelmasta, että minun vastaukseni edustaisi "vasenta laitaa".
Vastasin joskus jonkun toimittajan kysymyksiin, kun hän halusi haastatella minua "vihreänä". Haastattelun alussa kävi ilmi, että toimittajalla oli mennyt ensinnäkin vihreä ja joku maailmanparannusvasemmistolaisuus sekaisin. Yritin koko haastattelun ajan tarkentaa, etten ole mikään vihreä vaikka niitä äänestänkin peliteoreettisistä syistä ja etten varsinkaan ole mikään vasemmistolainen varsinkaan siinä mielessä että olisin "sosialisti" tai "marxilainen" tms.
Toimittaja kiinnitti huomiota siihen, että join Coca-Colaa ja kysyi että eihän se sovi, kun se on amerikkalainen riistotuote. Ihmettelin, että mitä se tähän liittyy, että maailmassa on varmasti tärkeämpiäkin asioita kuin se, millainen joku makeutetun veden brändi on ja että esimerkiksi suomalaisilla paperitehtailla on paljon opittavaa ympäristöasioiden brändäyksestä, voisivat ottaa mallia Coca-Colasta. Juttuun toimittaja kirjoitti jotain että "tällekin ristiriidalle löytyy selitys" tms.
Minä vain en tajua teidän ajatuksenjuoksuanne. Ehdotin jo, että vaihdan "natsin" "homoksi", niin ehkä haukkumasanan sisältö ja tarkoitus jotenkin menee perille.
Kuten toisaalla jo sanoin, en takuulla ole kähminyt teidän tyttöystäviä, vienyt teidän duuneja, kussut teidän porttikongiinne tai muutenkaan.
VastaaPoistaEt niin, koska meidän flikat osaa puolustautua itsekin kähmijöitä vastaan, et pääsisi meille duuniin eikä meillä ole porttikongia. Etkä muutenkaan - eka kerta kun ollaan samaa mieltä. Ehkä se tästä!
vaihdan "natsin" "homoksi", niin ehkä haukkumasanan sisältö ja tarkoitus jotenkin menee perille.
No teeppäs sellainen älyllinen paradigman vaihdos!
Tahtoisin taas kiinnittää huomiosi käsitteiden käyttöön. Kirjoitit:
VastaaPoistaEdellä mainitut liikkeet kannattavat periaatteessa hyviä asioita kuten ihmisoikeuksia, [...] Kaikki näistä asioista ovat kuitenkin yhteiskunnalle tuhoisia äärimmilleen vietyinä. [...] ihmisoikeusfundamentalismi puolestaan johtaa etnisiin konflikteihin ja kansalaisvapauksien menetykseen.
Itse olen joskus sanonut, ettei absolutismissa ole välttämättä mitään pahaa, koska olen itsekin mm. Ihmisoikeusfundamentalisti. Tällä asialla tarkoitan kuitenkin sitä, että jokaisella on absoluuttinen oikeus elämään, vapauteen ja omaisuuteen, kuten ihmisoikeudet alun perin ymmärrettiin vuosisatoja ennen YK:n sekoittautumista asiaan. Kun näitä ihmisoikeuksia kannatetaan, kannatetaan ainoastaan hyviä asioita jotka eivät lisää konflikteja, turvaavat kansalaisvapauden ja ylläpitävät toimivan yhteiskunnan. Ne ns. ihmisoikeudet joista kuitenkin puhut, eivät ole näiden luontaisten ylläkuvattujen ihmisoikeuksien jatke vaan siitä täysin irrallaan oleva ja näitä alkuperäisiä ihmisoikeuksia hyväksikäyttävä ja vaarantava mukaihmisoikeus. Olisi myönteistä keksiä tälle joku erillinen termi, jottei asioita sotkettaisi keskenään ja Orwell veisi taas voittoa. Itse olen mm. puhunut niistä halventavasti sanoilla YK:n ihmisoikeudet, YK:n oikeudet, ihmisvelvollisuudet, mukaihmisoikeudet tai "ihmisoikeudet". Olen edelleen sitä mieltä, että sanojen käytössä kannattaa olla tarkkana, ettei niiden merkitystä tahattomasti vääristellä. Nykyään ihmisoikeudet ovat jo niin huonossa valitettavassa tilassa, että kun sana edes mainitaan, jokainen ajattelee YK:n huonoa ihmisoikeuksien julistusta, samoin kuten kansanvälinen oikeuskäytäntö rinnastetaan joihinkin YK:n huonoihin sopimuksiin.
Todellakin, antakaapa joku esimerkki "äärimmilleen viedystä ihmisoikeusfundamentalismista". Minusta ihmisoikeuksien edistäminen on pelkästään positiivinen asia. Ja tietenkin niitä kuuluu edistää tasapuolisesti. Amnestylla on kampanjansa esim. Sudanin ja Kiinan suhteen, kuten jo huomautettiin.
VastaaPoista