Yhdysvaltojen presidentinvaali herättää intohimoja myös Atlantin tällä puolen. Siinä missä Suomessa Helsingin Sanomien Yhdysvaltojen kirjeenvaihtajan Pekka Mykkäsen vaaliblogia voi luonnehtia Barack Obaman cheerleaderin pitämäksi, Britanniasta löytyy myös muunlaista keskustelua, josta parhaimpana esimerkkinä on konservatiivi Melanie Phillipsin ja blairilaisen vasemmistoälykkö Oliver Kammin mielipiteenvaihto.Yhdysvaltojen ensimmäinen radikaali äärivasemmistolainen presidentti?
Yllä olevan otsikon alla Melanie Phillips kirjoitti Daily Mail –sanomalehdessä artikkelin, jossa hän arvosteli demokraattien presidenttiehdokas Barack Obamaa ja ihmetteli republikaanien varapresidenttiehdokas Sarah Palinin saamaa tylyä kohtelua valtamediassa.
Phillips näkee myös, että valtamedia on valinnut puolensa presidenttikilvassa:
”Molemmilla puolilla Atlanttia vallitsevan Obama-myönteisen median esittämän kuvan perusteella kyseessä on kilpa demokraattien edustaman kaksinapaisen oikeudenmukaisuuden ja vakavastiotettavuuden sekä lähinnä vitsinä pidettävän republikaanien ehdokaskaksikon välillä. Republikaanipuoli koostuu arvaamattomasta vanhasta miehestä ja aivottomasta kiihkoilija-kauneuskuningattaresta, jonka John McCain valitsi hulluuden hetkenään varapresidenttiehdokkaaksi.”
En voi hirveästi olla eri mieltä tuon luonnehdinnan kanssa. Sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa Obamaa on käsitelty silkkihansikkain hänen ilmiselvästä kokemattomuudestaan huolimatta. Vastaavasti Sarah Palin on sekä demonisoitu että yritetty osoittaa aivottomaksi tyhjäpääksi. Lisäksi hänen toimiaan Alaskan kuvernöörinä on yritetty esittää mahdollisimman negatiivisessa valossa.
Itse sanoisin, että Obama ei ole äärivasemmistolainen muutoin kuin Yhdysvaltojen kontekstissa. Eurooppalaisessa ympäristössä hänen ajamansa arvot edustavat melko perinteistä sosiaalidemokratiaa, jossa varakkaiden verotus pidetään korkeana reiluuden nimissä, vaikka matalampi veroaste tuottaisi veronkerääjän kannalta paremman lopputuloksen. Samalla tavalla sosiaalidemokratiaa edustaa Obaman näkemys siitä, että ”rikkaita” verottamalla ja ”keskituloisten” veroja laskemalla liittovaltion tulot ja menot saadaan tasapainoon. Tässä vaiheessa on hyvä huomauttaa, että Yhdysvalloissa rikkain kymmenen prosenttia maksaa 70 prosenttia kaikista veroista.
Obaman sosiaalidemokraattinen veropolitiikka ei kuitenkaan tee hänestä äärivasemmistolaista. Sen sijaan hänen poliittisen uransa kannalta ratkaisevat henkilöt ovat sellaisia tai ainakin ovat olleet. William Ayers perusti Weather Underground –terroristiryhmän 1960-luvun lopulla. Kyseinen ryhmä teki pommi-iskuja liittovaltion rakennuksiin. Ayers on säilyttänyt radikaalit näkemyksensä siitä lähtien, vaikka hän nykyisin toimii Illinoisin yliopistossa kasvatustieteen professorina.
Vuonna 2001 Ayers sanoi: ”En kadu pommien räjäyttämistä. Mielestäni emme tehneet tarpeeksi.” Barack Obaman poliittinen ura käynnistyi William Ayersin talossa vuonna 1995. Obaman äärivasemmistolaiset kytkennät käyvät hyvin ilmi Phillipsin artikkelista. Sen sijaan Obaman seurakunnan pastori Jeremiah Wrightista ei kerrota sanaakaan, vaikka kyseinen yhteys osoittaa, kuinka Obama on käyttänyt mustaa farrakhanilaista vapautuksen teologiaa hyväkseen oman poliittisen uransa edistämiseksi.
Entäs Oliver Kamm?
Vasemmistolainen Kamm pitää McCainia ulkopoliittisesti varmempana vaihtoehtona. Kamm kannattaa Yhdysvaltojen uuskonservatiivien harjoittamaa ulkopolitiikkaa ja hyökkäystä Irakiin. Saddam Husseinin kukistaminen oli sellaisenaan riittävän hyvä peruste eikä YK:n hyväksyntää olisi tarvittu.
Kirjoituksessaan presidentinvaalikampanjasta Kamm toteaa seuraavaa:
”En ole niinkään huolissani – tai ainakaan pelkästään – evankelisista kristityistä vaan sitkeästä epä-älyllisyydestä Yhdysvaltojen julkisessa elämässä.”
Kammin mukaan tämä osoittaa yleistä valistuksen aikaan liittyvän tiedon etsimisen hylkimistä ja Yhdysvaltojen maallisen perustan halveksimista. Kamm kunnioittaa John McCainia poliitikkona mutta arvostelee tapaa, jolla hän on mielistellyt puolueensa vanhoillista siipeä ja tuonut heidät osaksi presidentinvaalikampanjaa. Palinin kristillisyys edustaa Kammin mielestä
”epä-älyllisyyttä, sisäänpäin kääntyneisyyttä, sosiaalista suvaitsemattomuutta ja antirationalismia.”
Todettakoon, että Kamm on maltillinen ateisti eikä Richard Dawkinsin kaltainen kiihkoilija, eli Melanie Phillipsin kaltainen konservatiivi pystyy keskustelemaan hänen kanssaan ilman, että jompikumpi menettää malttinsa.
Phillips ei juutalaisena erityisemmin innostu Sarah Palinin edustamasta evankelisesta kristillisyydestä. Hän ei kuitenkaan pidä Palinin ajatuksia hälyttävinä, sillä Phillipsin mielestä evankeliset kristityt puolustavat samoja autenttisia liberaaleja ja siten moraalisia arvoja, jotka muodostavat juutalaiskristillisen ajattelun perustan.
Phillipsin mukaan Kammin mainitsemat paheet johtuvat ennemminkin maallisesta fundamentalismista ja kiihkoilusta, joita edistävät skientismi, poliittinen oikeaoppisuus ja postmodernismi. Skientismillä Phillips viittaa lähinnä Dawkinsin edustamaan militanttiin ateismiin ja tieteenpalvontaan, joita kohtaan Kamm on ollut erittäin kriittinen esimerkiksi Dawkinsin Jumalharha-kirjan arvostelussaan.
Phillipsin näkemyksiä siitä, että finanssikriisin juuret olisivat jotenkin syvällä länsimaisen kulttuurin rappiossa, en allekirjoita. Mielestäni todisteet ennemminkin osoittavat, että sosiaalinen insinöörityö tai yhteiskuntasuunnittelu ei toimi yhdistettynä nopealiikkeisiin rahamarkkinoihin. Sen sijaan jaan hänen käsityksensä siitä, että Yhdysvaltojen presidentinvaalissa kyse on suurelta osin kulttuurisodasta, jossa Barack Obama edustaa postmodernismia ja poliittista oikeaoppisuutta, kun taas McCain on perinteisten länsimaisten arvojen puolella.
Mielenkiintoinen juttu. Luenpa seuraavaksi nuo linkit.
VastaaPoistaKommentoin sen verran nyt heti, että olen ensi sijassa huolissani siitä, miten USA vaalien jälkeen suhtautuu Nato-sitoumuksiinsa.
USA:ssa on historian saatossa kiinnostus Vanhan Maailman asioihin vaihdellut voimakkaasti. Itse väittäisin että Euroopalle on ollut edullista mitä enemmän amerikkalaiset ovat olleet kiinnostuneita Euroopan ja maailman asioista.
Jos Bushin yliaktiivisen ulkopolitiikan tilalle tulisi isolationistisempi linja ja vajaa sitoutuminen Eurooppaan, niin se olisi Euroopalle todellinen katastrofi.
Kun Saksa on suomettumassa, Viro, Georgia, Ukraina ja Puola ovat jatkuvien Venäjän uhkailujen kohteena, Eurooppa todella tarvitsee jenkkejä.
Molemmat presidenttiehdokkaat ovat käsittääkseni luvanneet pitää Nato-sitoumuksensa. Mutta miten käy todellisuudessa? Luotan enemmän "sotahulluun" McCainiin kuin "kokemattomaan" Obamaan tässä asiassa.
Vaikka Obama lieneekin luvannut tukea Irakille, Euroopalle ja Afganistanille, tilanne voi muuttua nopeasti. Kun lama alkaa toden teolla, USA vetäyyy ensin Afganistanista. Mutta entä sitten ?
(Spekulaatiota Afganistanista tässä ja tässä.)
Mutta tämä mielipide perustuu enemmän kuvitelmaan kuin varmuuteen. Olen seurannut vaaleja liian vähän.
Kulttuuritaistelua olen hiukan seurannut - ainakin evoluutio-opetuksen suhteen. USA on varsin jakaantunut, mutta tuskin sentään kaikki ovat vahvasti valinneet puoltaan.
Dawkins edustaa todellakin ateistista äärilaitaa - toinen vasemmistolainen ateisti evoluutiotutkija D.S.Wilson edustaa taas äärimmäistä maltillisuutta, vaikka on varmasti kreationismin opetuksesta samaa mieltä kuin Dawkins.
Ekologi D.S. Wilsonin mukaan amerikkalaista liberalismia ja konservatiivisuutta on turha tarkastella pelkästään kahtena kilpailevana aatteena, vaan pikemmin kahtena lajina, jotka täyttävät eri ekologisen lokeron:
Amerikkalainen yhteiskunta voi paremmin, jos kumpaakaan lajia ei "tapeta sukupuuttoon". Wilson on hyvin ymmärtävä uskonnon suhteen ja kritisoikin blogillaan pikemmin ateismia kuin uskontoa.
Hänen uskotoa käsittelevä kirjansa Darwin's Cathedral: Evolution, Religion, and the Nature of Society on minusta loistava, mutta saattaa humanistista kuullostaa hiukan vieraalta. Kirja edustaa funktionalistista lähestymistapaa uskontoon - siis vähän kuin Emile Durkheim mutta on darwinistinen.
(Katso tarkemmin referaattini Wilsonin tekstistä tässä tai DS Wilsonin alkuperäinen teksti tässä.)
Psycho onnistuu vajoamaan aina vain alemmas: Sarah Palin, Valkoisen talon emäntänä
VastaaPoistaJukka:
VastaaPoistaMcCain olisi Euroopan ja NATO:n kannalta varmempi valinta, jopa sosiaalidemokraateille. Järjellä ei kuitenkaan selitetä Obaman suosiota täällä eikä Atlantin takana.
Mykkäsen blogin kommenttiosastolla nimimerkki riku toteaa:
"Kävi näissä vaaleissa kuinka tahansa yksi asia on varma: Helsingin Sanomien Pekka Mykkäsen vaaliraportointi on limbonnut kaikki kuviteltavissa olevat journalistiset periaatteet."
Thomas Nuorre puolestaan sanoo:
"Blogissa olisi hieno mahdollisuus kertoa syvällisesti amerikkalaisesta vaalikäytännöstä ja poliittisesta elämästä, mutta sen sijaan useimmat entryt keskittyvät mustamaalaamaan rebublikaanien ehdokasparia ja hypettämään Obamaa."
Tuo Helsingin Sanomien linja todellakin on vakavaa journalismia alentavaa.
VastaaPoistaKyseinen mies on siis lehden USA:n kirjeenvaihtaja ja kirjoittaa tuollaista roskaa lehden blogiin. Lukisin mieluummin Demiä tai Hevoshullua, koska toimittajilla on pirteämpi ja älykkäämpi ote.
Toisaalta on kai aika jo selkeästi myöntää, että Helsingin Sanomat ei edusta vakavaa journalismia.