Tutkimus: Suurin osa muslimeista arvostaa demokratiaa

Sivilisaatioiden välinen sota on peruutettu, koska muslimit haluavat samaa asiaa kuin mekin. Hekin haluavat demokratiaa ja elää rauhassa. Tätä asiaa on toitotettu niin kauan kuin muistan, ja joskus uskoin siihen itsekin. Nyt asiasta on tehty tutkimus, josta Kokoomuksen Verkkouutiset kirjoittaa otsikolla Jättitutkimus murskaa stereotypioita muslimeista.

Center for Muslim-Christian understanding

Pitää kuitenkin mennä sanojen taakse ja ensin katsoa, millainen laitos tutkimuksen on tehnyt. Verkkouutisten tutkimuksessa mainittiin John Esposito Georgetownin yliopistosta. Esposito johtaa laitosta nimeltä Prince Alwaleed Bin Talal Center for Muslim-Christian Understanding. Laitos on saanut nimensä saudiprinssi Alwaleed Bin Talalin mukaan, koska saudiprinssi lahjoitti keskukselle 20 miljoonaa dollaria joulukuussa 2005.

Tuosta Alwaleed Bin Talalista löytyy seuraava uutinen. Syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen saudiprinssi tarjosi silloiselle New Yorkin pormestarille Rudy Giulianille 10 miljoonan dollarin lahjoitusta. Giuliani kieltäytyi tarjouksesta, kun prinssi totesi Yhdysvaltojen Lähi-idän politiikan myötävaikuttaneen terrori-iskuihin.

Konservatiivisen Frontpage Magazinen mukaan keskuksen johtaja John Esposito on tullut tunnetuksi voimakkaana islamilaisen radikalismin puolustelijana ja on kirjoittanut ennen lahjoitusta useita kirjoja, joissa vähätellään islamistisen ideologian globaalia vaikutusta. Lisäksi keskuksen palkkalistoilla on henkilöitä, joilla on yhteyksiä Muslimiveljeskuntaan, sekä saudihallinnon edustajia. Artikkelissa myös vihjaillaan yhteyksistä järjestöihin, joilla on terrorismikytköksiä.

Vaikka nämä kytkökset eivät olisikaan epäilyttäviä, lienee selvää, että tutkimuksen tehneen keskuksen tarkoituksena on antaa länsimaiselle yleisölle positiivinen kuva islamista. Epäselväksi jää, miten keskus yrittää vaikuttaa muslimien kuvaan kristinuskosta tai länsimaista. Hieman epäilyttää, että Saudi-Arabiassa kristityistä ei anneta kovin positiivista kuvaa, onhan kristinuskon harjoittaminen kuningaskunnassa kiellettyä.

Radikaalit vain pieni vähemmistö

Palastaan takaisin Verkkouutisten artikkeliin, joka siteeraa Espositoa

Kävi ilmi, että muslimit arvostavat länsimaita - myös Yhdysvaltoja - kansalaisoikeuksien kunnioittamisesta, demokraattisesta järjestelmästä ja teknologisesta kyvykkyydestä. Samanlaisia vapauksia ja oikeuksia toivottiin omaankin maahan.

Eli palavat Yhdysvaltojen liput ja Kuolema Amerikalle –huudot eivät edusta muslimien valtavirtaa. Kuolemaa Tanskalle huutaneet mielenosoittajat edustavat sitä seitsemän prosentin vähemmistöä. Seitsemän prosenttia 1,3 miljardista on 91 miljoonaa Robert Spencerin Jihadwatchin mukaan, eli aika suuresta luvusta on silti kyse.

Teknologinen kyvykkyys liittyy sodankäyntiin, jossa Yhdysvallat ja Israel ovat olleet täysin ylivoimaisia muslimimaihin verrattuna. Eli pohjimmiltaan tuo arvostus liittyy islamilaisen maailman tekniseen ja taloudelliseen takapajuisuuteen verrattuna länsimaihin ja muslimien tietoisuuteen tästä tosiasiasta. Mistään todellisesta kunnioituksesta ei ole kyse.

Verkkouutiset jatkaa:

Kyselyn mukaan 93 prosenttia muslimeista edustaa maltillista linjaa, ja radikaaleja on vain 7 prosentin vähemmistö. Eivätkä radikaalit ole sen uskonnollisempia tai huono-osaisempia kuin maltillisetkaan. Päinvastoin, he ovat useimmiten paremmin koulutettuja ja hyvissä töissä.

Tässä murtuu illuusio siitä, että köyhyys ja syrjäytyneisyys aiheuttaisivat terrorismia. Radikaalit ovat paremmin koulutettuja. Kuuleeko Yleisradio?

Uutisesta ei käy ilmi, miten maltillinen ja radikaali erotetaan toisistaan. Tulkitaanko terrorismin kannattaja radikaaliksi ja terrorismin vastustaja maltilliseksi? Tällainen erottelu on joka tapauksessa mielivaltainen.

Esposito jatkaa vielä

Ironista kyllä, radikaalit uskovat demokratiaan jopa maltillisia enemmän. He ovat tosin aika kyynisiä sen suhteen, saadaanko sitä koskaan.

Radikaalit siis uskovat demokratiaan vielä enemmän kuin maltilliset. Tämä tuskin kertoo siitä, että radikaalit hirveästi arvostaisivat demokratiaa. He vain uskovat pääsevänsä valtaan sen avulla. Kun he ovat päässeet valtaan, he eivät enää tarvitse demokratiaa. Useat islamilaiset maat ovat harvainvaltaisia diktatuureja, joissa pieni, usein korruptoitunut länsimielinen eliitti hallitsee ja moskeijoiden kautta toimivat islamistit muodostavat ainoan merkittävän oppositiovoiman.

Esimerkiksi Muslimiveljeskunta järjestää sosiaalipalveluja vähäosaisille ja tarjoaa rahanvälityspalveluja, joiden avulla lännessä työskentelevät muslimit lähettävät rahaa sukulaisille kotimaassa. Muslimiveljeskunnan taustalta luonnollisesti löytyy Persianlahden öljymaista peräisin olevaa rahaa.

Mitä on muslimien haluama demokratia?

Muslimit kuitenkin suorastaan janoavat demokratiaa:

Sama piirre tuli esiin tutkimuksessa laajemminkin: muslimit haluavat demokratiaa, mutta eivät salli Yhdysvaltain tuovan sitä heille väkisin. Muslimien mielestä suurin este paremmille väleille lännen kanssa onkin se, etteivät länsimaat arvosta islamia, vaan tahtovat pakottaa muslimit samaan läntiseen muottiin.

Tässä tulee esiin keskeinen kysymys, eli mikä on se demokratia, jota muslimit haluavat, ja mihin se johtaa. Yhdysvallat on pystyttänyt väkisin demokratian Irakiin ja Afganistaniin, ja molemmissa maissa on luotu perustuslaki ja pidetty vaalit. Erilaiset aseelliset ryhmittymät taistelevat maassa olevia ulkomaalaisia joukkoja vastaan. Tällainen demokratia on siis väärin, vaikka molempien maiden perustuslait sisältävät viittauksen islamilaiseen shari’a –lakiin.

Millaisen demokratian muslimit sitten itse loisivat? Tuskin se hirveästi ulkoisilta puitteiltaan poikkeaisi Afganistanin ja Irakin demokratioista. Vaalit ja äänten lasku toimisivat varmasti jotenkuten, mutta shari’a -demokratia tuskin vastaa länsimaista liberaalia demokratiaa kansalaisvapauksineen etenkään vähemmistöjen ja naisten oikeuksien osalta. On jopa todennäköistä, että naisten ja vähemmistöjen oikeudet heikkenisivät demokratian myötä.

Lisäksi on syytä kyseenalaistaa, miten hyvin demokratia toteutuu etnisesti ja uskonnollisesti hajanaisissa maissa. Jos ihmisten äänestyskäyttäytyminen määräytyy uskonnon, etnisen ryhmän tai heimon perusteella, voiko puhua mistään todellisesta demokratiasta? Jos radikaalit lisäksi voittavat vaalit, uusi demokraattisesti valittu hallinto ei välttämättä ole vanhaa epädemokraattista hallintoa rauhantahtoisempi tai ystävällismielisempi länsimaita kohtaan. Tämä nähtiin edellisissa Palestiinalaishallinnon vaaleissa, joissa islamistinen Hamas korjasi potin.

Myös syy lännen ja islamilaisen maailman tulehtuneista väleistä vieritetään yksipuolisesti lännen niskoille. Kunhan me vain arvostaisimme islamia enemmän, välit kohentuisivat. Uutisesta ei kuitenkaan selviä, miten paljon islamia pitäisi arvostaa. Jos lännessä ei arvosteltaisi islamin nimissä tehtyjä ihmisoikeusloukkauksia ja pidättäydyttäisiin profeetta Muhammadin epäkunnioittavasta kohtelusta, sivilisaatioiden yhteentörmäystä ei olisikaan. Jospa me vähän tinkisimme sananvapaudesta kulttuurienvälisen rauhanomaisen rinnakkainelon hyväksi.

Valitettavasti hampaattoman myöntyväisyyden tie johtaa dhimmiyteen, koska islam ei tunnusta muita uskontoja tasavertaisiksi. Vain täydellinen alistuminen islamin ylivaltaan lopulta kelpaa, ja tuskin lännessä tähän on halua edes kiihkeimmillä kulttuurirelativisteilla.