Yleisradio ja islam

Yleisradio yllätti positiivisesti keskiviikon 21.11. A-studiossa käsittelemällä islamilaisten maahanmuuttajien kulttuuriin liittyviä lieveilmiöitä otsikolla ”Pitääkö Suomessa asuvan muslimin lukea lakia Koraanista vai lakikirjasta – suomalainen islam vai islamilainen Suomi”. Tätä aihetta käsiteltiin ohjelmassa hieman yli kymmenen minuuttia ja se on toistaiseksi katsottavissa Yleisradion Areena-palvelusta (vain suomalaisilta tietokoneilta).

Koraani vai Suomen laki

A-studion pätkässä esitettiin paljon asioita lyhyessä ajassa. Haastateltiin kunniaväkivallan uhria ja tätä avustavaa Turun naiskeskuksen tukihenkilöä. Näytettiin pätkä Arto Nybergin tekemästä Abdullah Tammen haastattelusta. Asiantuntijana vieraillut uskontotieteilijä yritti asettaa palaset globaaliin kontekstiin. Lopuksi Tampereen islamilaisen yhdyskunnan Mustafa Kara esitti aiheesta islamin opetuksiin perustuvan käsityksen.

Lyhyessä ohjelmapätkässä ei tietysti ehdi käsitellä asioita syvällisesti, mutta A-studio teki tällä kertaa yllättävän hyvää työtä. Kunniaväkivalta esitettiin sellaisena kuin se on eikä sitä yritetty pehmentää perinteisin suvaitsevaisin argumentein. Kun uskontotieteilijä puhui äärivanhoillisesta salafismista, kamera näytti moskeijassa rukoilevaa Abdullah Tammea. Viesti Tammen edustaman puolueen linjasta ei jäänyt epäselväksi.

Mustafa Karan esiintymisestä kannattaa huomata se, miten hän kääntää syytteet muslimien keskuudessa esiintyvästä väkivallasta päälaelleen perinteisellä Tu quoque –argumentilla, joka nimimerkki Reinon kirjoituksissa on esitetty han-suomalaisuutena. Kara rinnastaa vaimojaan pahoinpitelevät muslimimiehet, avio- tai avopuolisoitaan pahoinpiteleviin suomalaismiehiin. Hakkaavathan suomalaisetkin.

Kara ei jättää kuitenkin mainitsematta, että Suomen laissa pahoinpitely on rikos. Törkeä pahoinpitely ja sen yritys ovat yleisen syyttäjän alaisia rikoksia, kun taas lievä pahoinpitely ja sen yritys ovat asianomistajarikoksia, joista pahoinpitelyn kärsinyt voi tehdä rikosilmoituksen. Suomalaismiesten väkivaltaisuutta revitellään harva se päivä lehdistössä, mediassa ja naistutkimusseminaareissa. Myöskään Suomen valtauskonnon luterilaisuuden opetukset eivät oikeuta miehiä käyttämään väkivaltaa aviopuolisoaan kohtaan.

Väkivallan kohteeksi joutunut musliminainen on lisäksi paljon suomalaisuhria suojattomampi, sillä hänen on turha odottaa minkäänlaista tukea oman sukunsa edustajilta, jotka yleensä ovat myös vastuussa pahoinpitelystä. Pahoinpidelty suomalaisnainen on tässä suhteessa toisessa asemassa, sillä hänen tukenaan ovat sekä viranomaiskoneisto että omat sukulaiset, jos niitä on.

Koraanin värssy 4:34 mahdollistaa vaimon hellän kurittamisen, kunhan jälkiä ei jää, ja vasta viimeisenä kolmesta vaihtoehdosta poistaa tottelemattomuus. Kara myös toteaa, ettei islam hyväksy väkivaltaa. Tässä yhteydessä toimittajan olisi pitänyt kysyä Karalta, mikä islamin opetusten mukaan on väkivaltaa ja päteekö sama ehdoton kielto, jos väkivallan kohteena on ei-muslimi. Luulen, että Karan islamilainen määritelmä saattaisi poiketa jonkin verran perinteisestä suomalaisesta käsityksestä.

Kara myös selvittää monelle itsestään selviä perusasioita islamista kuten sen, että musliminainen ei voi mennä naimisiin ei-muslimin kanssa. Muslimimies sen sijaan voi naida kirjan kansoja edustavan eli juutalaisen tai kristityn naisen. Islamin perinnönjakoon Kara antaa perinteisen sumutusvastauksen, jossa naisen huonompaa osuutta (puolet miehen perinnöstä) selitellään miesten elatusvastuulla, ja korostetaan, kuinka naisen saa itse pitää koko perintöosuutensa.

Toimittaja Petri Sarvanmaa toteaa lopuksi, että Karan käsitykset eivät sovi perinteiseen suomalaiseen ajatteluun. Kara kieltäytyi tuomitsemasta naisten sukuelinten silpomista, mikä oli tietysti loogista. Islam ei selkeästi tuomitse tätä esi-islamilaista heimotapaa. Toisaalta monet uskonoppineet islamilaisessa maailmassa puolustavat tätä naisen sukupuolisiveellisyyttä edistävää barbarismia.

Islam Euroopassa

Aivan toisenlaista islam-kuvaa puolestaan tarjosi Ylen kanavilla esitetty Islam Euroopassa –dokumenttisarja. Sarjan nimi on epäonnistunut, ja sopivampi nimi olisi Muslimit Euroopassa, koska sarjassa käsitellään yksittäisiä muslimeita ja heidän elämäänsä. Itse katsoin ainoastaan osan jaksoista 6 ja 7, joissa pääpaino näytti olevan muslimikäännynnäisissä. Kaava oli molemmissa sama eli käännynnäinen oli saanut herätyksen, mutta elämä sujui muutamista uuden uskonnon rajoituksista huolimatta onnellisesti ja normaalisti.

Myös käännynnäisten vanhemmat olivat lopulta hyväksyneet jälkikasvunsa uuden herätyksen. Osan 6 muslimisaarnaaja ja entinen nyrkkeilijä toivoi vanhempiensa lopulta kääntyvän islamiin. Osassa 7 esitetyn slovakkitytön äiti puolestaan suhtautui täysin avoimesti islamiin kääntyneen tyttärensä ratkaisuun.

Islam Euroopassa oli eurooppalaisten julkisen palvelun yhtiöiden yhteistuotantoa ja edusti monikulttuuripropagandaa ällöttävimmillään. Monet Suomettuneisuuden ajan eläneet muistavat Näin naapurissa –radio-ohjelmat, joilla yritettiin parantaa suomalaisten tietämystä ystävällismielisen naapurivaltion oloista. Islam Euroopassa edustaa samanlaista journalismia ja esitetään lisäksi Ylen avoin yliopisto –nimikkeen alla. On siis pelättävissä, että näitä ”tietopaketteja” käytetään hyväksi kouluissa ja oppilaitoksissa osana monikulttuurisuuskasvatusta.

Siinä missä suomettuneisuus rajoittui aikanaan Suomeen ja oli pääsääntöisesti käytännön pakon sanelemaa toimintaa, monikulttuurivouhotuksessa on kyse Euroopan laajuisesta ilmiöstä. Lisäksi me eurooppalaiset teemme kaiken ihan itse ja rahoitamme sen lupamaksuvaroista.