Islamisoituminen ja islamofobia

Brysselissä järjestettiin 11.9.2007 Euroopan islamisoitumista vastustava mielenosoitus. Sitä oli järjestelty jo useamman kuukauden ajan ja lupaa sen järjestämiselle oli pyydetty. Brysselin pormestari Freddy Thijlemans kuitenkin kielsi mielenosoituksen, mikä varmaankin vähensi merkittävästi osallistujien (mutta ei suinkaan poliisien) määrää.

Lienee turha sanoa, että Thielemans on sosialisti ja merkittävä osa hänen puolueensa valtuustoryhmästä on muslimeja. Osasyy mielenosoituksen kieltämiseen oli varmasti pelko muslimien vastareaktiosta, mutta Thielemans mainitsi myös huolensa siitä, että uusnatsit soluttautuvat mielenosoittajien joukkoon ja ryhtyvät väkivaltaisiksi. Kolmas tekijä on tietysti se, että Thielemans ei erityisemmin pitänyt mielenosoittajien edustamista ajatuksista.

Mitään edellä mainituista ei voi pitää legitiiminä syynä kieltää rauhanomainen mielenosoitus. Jos mielenosoitus äityy väkivaltaiseksi, poliisin tehtävänä on puuttua väkivaltaisuuksiin ja huolehtia osallistujien turvallisuudesta.

Mielenosoitus päättyi lopulta lyhyeen, kun poliisi pidätti suuren joukon mielenosoittajia ja kärräsi heidät bussilla putkaan. Mielenosoitusta seuraamaan tulleet Flanderin itsenäisyyttä ajan Vlaams Belang –puolueen johtohenkilöt sen sijaan saivat maistaa brutaalimpia otteita. Pidätyksistä otetut videot moni on varmasti käynyt katsomassa Brussels Journalin ja Gates of Viennan sivuilta.

Helsingin Sanomat ja moni muu suomalainen valtamedia kutsui mielenosoitusta ”islamin vastaiseksi” ja luonnehti Vlaams Belang –puoluetta ”äärioikeistolaiseksi”. Tietysti islamisoitumisen vastustaminen voi jonkun mielestä olla islamin vastustamista ja monikansallisen Belgian hajottamiseen tähtäävä toiminta äärioikeistolaista. Kuitenkin taustalla on toinen totuus, jonka valtamedia ja sosialistiset poliitikot tahallaan tai tahattomasti unohtavat.

Mitä on islamisoituminen?

Länsimainen yhteiskunta on perinteisesti rakennettu kirkon ja valtion erillisyyden pohjalle. Uskonnolla on oma paikkansa ja sen harjoittaminen on lähinnä ihmisen oma asia. Politiikkaan uskonnolliset yhteisöt eivät osallistu.

Tämä rakennelma on murtumassa, kun Eurooppaan on muuttanut viimeisen 30 vuoden aikana runsaasti muslimisiirtolaisia, joille käsitys kirkon ja valtion erillisyydestä ei ole itsestään selvä. Samaan aikaan läntisissä yhteiskunnissa on harjoitettu virallista monikulttuuripolitiikkaa, jossa on pyritty tarjoamaan eri vähemmistölle oikeus harjoittaa omaa kulttuuriaan isäntäyhteiskunnan sisällä.

Sille köyhemmälle kansanosalle, joka asuu suurkaupunkien lähiöissä, islamisoituminen on tarkoittanut kotiseudun muuttumista etniseksi getoksi. Asuinympäristö on muuttunut aiempaa epämiellyttävämmäksi paikaksi asua, mikä kriittisen pisteen saavutettuaan johtaa kantaväestön poismuuttoon kyseiseltä alueelta.

Islamisoituminen tarkoittaa käytännössä myös rikollisuuden lisääntymistä. Heimoyhteiskunnan säännöillä pelaavat maahanmuuttajat eivät välttämättä pidä kantaväestön omaisuutta ja fyysistä koskemattomuutta niin suuressa arvossa, kuin lait edellyttävät. Jopa Suomessa, jossa maahanmuutto on ollut muuta Eurooppaa vähäisempää, ulkomaalaisten rikollisuus on 1,5-kertaista kantaväestöön verrattuna.

Islamisoituminen on taakka myös veronmaksajalle. Ikääntyvä väestö ja kasvava joutilas maahanmuuttajaluokka rasittavat hyvinvointivaltion yhä hupenevaa rahoituspohjaa. Eurooppa ei ole pystynyt tarjoamaan maahanmuuttajille töitä, eli he jäävät yhteiskunnan elätettäviksi. Näin on osin siksi, että maahanmuuttajien koulutustasoa vastaavia töitä ei ole eikä vaatimattomista töistä saatava palkka ole kilpailukykyinen sosiaalitukiin verrattuna.

Pisteenä i:n päälle tulokkailla on myös vaatimuslista asioista, joihin isäntäyhteiskunnan pitää sopeutua. Tämän listan voi lyhennettynä käydä lukemassa Abdullah Tammen perustaman Suomen islamilaispuolueen ohjelmasta. Muslimioppilaiden pitää saada vapautus koulun liikunta- ja musiikkitunneilta, eläinten rituaaliteurastus pitää sallia ja alkoholin myynti ruokakaupoissa lopettaa. Ja tuo on vasta alkua. Lopussa häämöttää islamilainen yhteiskunta sharia-lakeineen.

Myös länsimaisen yhteiskunnan perusoikeudet, kuten sananvapaus ovat uhattuna, mikä parhaiten näkyi Muhammad-karikatyyreista syntyneessä kohussa puolitoista vuotta sitten. Profeetan kuvaaminen, arvostelu ja leikinlasku profeetan kustannuksella ovat jumalanpilkkaa, joka on kiellettyä. Islamin arvostelijat leimataan rasisteiksi ja islamofobeiksi ja heidän henkeään uhataan. Tarkoituksena ei ole vakuuttaa ketään islamin ja sen profeetan erinomaisuudesta, vaan yksinkertaisesti pelotella arvostelijat hiljaisiksi. Islamisoitumisen seurauksena Ruotsin pääministeri joutuu kuuntelemaan luentoja sananvapaudesta todellisilta asiantuntijoilta, kuten Egyptin ja Iranin suurlähettiläiltä.

Euroopassa lapsia syntyy kaikissa maissa vähemmän kuin kaksi aikuista naista kohden. Käytännössä tämä tarkoittaa, että väestö vähenisi luonnollista tietä ilman maahanmuuttoa. Muslimimaahanmuuttajien keskuudessa syntyvyys on naisen alistetun aseman ansiosta suurempaa, mikä tarkoittaa, että tämän vuosisadan loppuun mennessä muslimit luultavasti muodostavat väestön enemmistön osassa läntisen Euroopan maista.

Tässä vaiheessa ei tarvitse edes mainita terrorismia, jota islamilaiset ääriryhmät käyttävät tavoitteidensa ajamiseen. Terrorismi ei itse asiassa ole läheskään niin paha asia kuin islamisoituminen, koska sitä vastaan poliisi ja muut turvallisuusviranomaiset pystyvät taistelemaan. Islamisoitumista vastaan kukaan johtava poliitikko ei uskalla sanoa halaistua sanaa, koska tällöin hänet leimattaisiin välittömästi rasistiksi, ksenofobiksi ja islamofobiksi. Ne, jotka uskaltavat tästä huolimatta avata suunsa, joutuvat elämään ympärivuorokautisessa poliisivartioinnissa.

Laajamittainen muslimien läsnäolo Euroopassa tekee siis vääräuskoisen kantaväestön elämän epämiellyttävämmäksi, kalliimmaksi ja fyysisesti vaarallisemmaksi, kuin se olisi ilman tätä läsnäoloa. Tätä lausetta Jihad Watch –sivuston Hugh Fitzgerald toistaa väsyksiin asti, koska siinä tiivistyy islamisoitumisen perusongelma.

Euroopan vääräuskoisella kantaväestöllä on siis täysin perusteltu syy olla huolissaan kehityksestä ja pyrkiä vastustamaan sitä mielenosoituksella. On täysin oikeutettua kysyä, mitä Euroopan muslimiväestön kasvu tarkoittaa meidän lapsille ja lastenlapsille. Saavatko he elää yhtä rauhallisessa ja vauraassa Euroopassa, kuin me olemme saaneet?

Valitettavasti poliittinen eliitti ei tunnusta oikeutta vastustaa islamisoitumista, vaan pyrkii asettamaan islamismin ja islamofobian moraalisesti samanarvoiseen asemaan.

Islamofobia – kaiken pahan alku ja juuri

Islamofobia on terminä käsittämätön. Fobialla tarkoitetaan yleensä irrationaalista pelkoa jotakin kohtaan, esimerkiksi klaustrofobiaa eli ahtaan paikan kammoa. Islam on uskomusjärjestelmä ja sitä kohtaan voi hyvinkin tuntea perusteltua tai perustelematonta pelkoa, joten mistään pahasta asiasta ei voi olla kyse, eihän?

Tässä osoitteessa annetun määritelmän mukaan islamofobialla tarkoitetaan ennakkoluuloa muslimeita kohtaan. Englantilaisen Runnymede-säätiön kahdeksankohtainen määritelmä islamofobialle puolestaan löytyy täältä.

Termin tarkoituksena ei kuitenkaan ole kuvata mitään asiaa erityisen tarkasti, vaan se toimii lähinnä lyömäaseena islamiin kriittisesti suhtautuvia tahoja kohtaan. Koska islam ei ole mikään rotu vaan muslimit edustavat mitä moninaisimpia etnisiä ryhmiä, rasismi-termin käyttö ei ole perusteltua. Islamofobiasta on yritetty tehdä rasismin kaltaista leimakirvestä, jolla tukahdutetaan keskustelu ikävistä asioista. Islamin kohdalla näitä ikäviä asioita ovat lähinnä islamin pyhien kirjoitusten väkivaltaiset piirteet, naisen asema islamissa, islamista luopuminen ja ei-muslimien asema islamilaisessa yhteiskunnassa.

Islamofobia yhtä paha kuin islamismi, toteaa Euroopan Neuvoston pääsihteeri Terry Davis, joka sattumoisin on hänkin sosialisti:

"Totuus on, että Eurooppa ja sen arvot ovat uhattuina mutta vaarana ei ole islam. Yhteisiä eurooppalaisia arvojamme uhkaavat kiihkoilijat ja radikaalit, sekä islamistit että islamofobit, jotka käyttävät pelkoja ja ennakkoluuloja omien poliittisten tavoitteidensa ajamiseen."

Davis jatkaa vielä omalla sanan- ja kokoontumisvapauden määritelmällään:

"Kokoontumisvapaus ja ilmaisuvapaus ovat todellakin demokratian välttämättömiä perusedellytyksiä, mutta niitä ei pitäisi käyttää loukkaamistarkoituksessa."

Davis rinnastaa islamistit ja islamofobit keskenään. Häneltä voisi kysyä, montako pommia islamofobit ovat räjäyttäneet Euroopan kaupungeissa. Ensimmäisessä lauseessaan Davis määrittelee, mitkä poliittiset mielipiteet ovat hyväksyttyjä ja mitkä eivät. Toisessa lauseessa hän esittää oman käsityksensä sanan- ja kokoontumisvapaudesta. Loukata ei siis saa. Vaikka et loukkaantuisi, viranomainen loukkaantuu puolestasi.

Davisin käsitykset ovat sosialistille varsin tyypillisiä, koska niihin sisältyy elitistinen ajatus siitä, että jonkun pitää ylhäältä päin kertoa, mitä saa ajatella ja ilmaista. Samaa ovat Suomessa toteuttaneet entinen vähemmistövaltuutettu, tuleva apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen ja valtionsyyttäjä Mika Illman. Itse kysyisin, millä oikeudella Davis luennoi meille, mitkä mielipiteet ovat hyväksyttyjä ja miten sanan- ja kokoontumisvapautta pitää käyttää. Eurooppalaiset ihmiset eivät ole äänestäneet Davisia nykyiseen toimeensa, vaan hän on pelkkä byrokraatti.

Kysyä sopii myös, mikä ihmeen tarve on suojata islam kritiikiltä. Pintapuolinenkin tarkastelu paljastaa suuren osan typeryyksistä, joita kyseiseen uskontoon sisältyy. Syvällisempi tutustuminen profeetan elämään ja toimintaan osoittaa valitettavasti pahimmatkin ennakkoluulot alimitoitetuiksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki muslimit olisivat yhdestä puusta veistettyjä kiilusilmäisiä fanaatikkoja tai että kaikki muslimit edes suhtautuisivat vakavasti uskontonsa määräyksiin.

YK varoittaa islamofobiasta

Varoituksia islamofobiasta satelee myös muualta. YK.n rasismin ja rotusyrjinnän erityistutkija, senegalilainen Doudou Diane varoitti erityisesti Euroopassa lisääntyneestä islamofobiasta:

”Nykyisessä kontekstissa islamofobia on uskonnon halventamisen vakavin muoto.”

Ensimmäisenä tulee mieleen, että eikö Senegalissa ole huomattavasti pahempia ongelmia, koska ihmiset sieltä pyrkivät laittomina siirtolaisina Eurooppaan. Miksi he haluaisivat tulla tällaiseen islamofobian kehtoon?

Dianen puolustukseksi on tietysti sanottava, että hän on muslimi ja luonnollisesti kykenemätön näkemään mitään vikaa ainoassa oikeassa uskonnossa. Myös kohdeyleisö täytyy ottaa huomioon. Diane piti puheensa YK:n ihmisoikeuskomissiolle, jossa on pääsääntöisesti keskitytty tuomitsemaan Israel kaikilla mahdollisilla tavoilla. YK:n ihmisoikeuskomissioon kuuluu jäseninä useita maita, jotka eivät sanottavammin kunnioita kansalaistensa ihmisoikeuksia.

Ihmisoikeuksien jättiläisiin kuuluvan Pakistanin edustaja Masood Khan puolestaan kutsui islamofobian nousua ”hälyttäväksi”:

”Kansainväliset tiedotusvälineet käyttävät edelleen pienen ääriryhmän tekoja hyväkseen, ja pyrkivät niiden avulla leimaamaan koko islamilaisen maailman.”

Kenen vika on, jos terroristit ovat enimmäkseen muslimeja? Kenen vika on, jos terroristit perustelevat tekonsa islamin pyhillä kirjoituksilla? No tietysti kansainvälisen median ja islamofobien vikahan se on.

Islamilaisten maiden järjestö OIC:n edustajana Masood Khan valistaa meitä sananvapauden luonteesta:

”Viimeaikaiset halventamiset, kuten Ruotsin Jumalaa pilkkaavat piirrokset ja sveitsiläiset julisteet vahvistavat tätä johtopäätöstä. Tuollaista jumalanpilkkaa ei pitäisi rohkaista sananvapauden nimissä.”

Ehkä pitäisi olla liikuttunut siitä, että Euroopan sisäiset asiat herättävät noin paljon mielenkiintoa islamilaisessa maailmassa. Kyseessä ei ole kuitenkaan aito kiinnostus eurooppalaisten ihmisoikeuksia kohtaan, vaan islamilaiset maat ajavat omia tavoitteitaan, joihin kuuluu olennaisena osana islamin levittäminen ja islam-kritiikin vaimentaminen.

Islamilaisten maiden tavoitteet on kirjattu Kairon julistukseen islamilaisista ihmisoikeuksista. Itse kukin voi tykönään verrata YK:n ihmisoikeuksien julistusta ja Kairon dokumenttia keskenään. Yhtäläisyyksiä voi olla vaikea löytää.

Kansainväliset järjestöt, kansalaisjärjestöt ja EU:n poliittinen eliitti siis pyrkivät estämään islamisoitumisen arvostelun ja ovat enemmän huolissaan islamofobiasta. Eliittiä ei lainkaan kiinnosta tavallisen eurooppalaisen huoli omasta elinympäristöstään, omasta kulttuuristaan ja omista elämänarvoistaan. Ilmeisesti valkoihoisella eurooppalaisella ei ole tähän oikeutta.