Historian ymmärtämisen tärkeydestä

Eilen Ukrainan presidentti  Volodymyr Zhelensky vieraili Kanadan parlamentissa. Parlamentissa vieraili myös kanadanukrainalainen sotaveteraani Jaroslav Hunka, joka soti Toisen maailmansodan aikana Waffen SS:n Galitsia-divisioonassa. Hunka oli kutsuttu parlamenttiin,koska hän oli nuoruudessaan taistellut venälälisiä vastaan. Tässä vaiheessa viimeistään kellojen olisi pitänyt soida. Ukrainalainen sotaveteraani  Hunka taisteli natsien puolella. On käsittämätöntä, että kenellekään Kanadan parlamentissa moinen asia ei edes tullut mieleen.

98-vuotias Hunka sai kuunnella, kuinka Kanadan parlamentti antoi hänelle seisaaltaan suosionosoitukset kahteen kertaan. Tästä ei välttämättä pidä syyttää Hunkaa. Kyllä vika löytyy Kanadna parlamentista  ja pääministeri Trudeausta. Lähes kaikki parlamentaarikot taputtivat Hunkalle, joka siis oli taistellut natsien riveissä Puna-armeijaa vastaan.

Todettakoon, että Kanada osallistui myös Toiseen maailmansotaan ja taisteli liittoutuneiden puolella. Parlamentissa suosionosoitukset kerännyt Hunka taas taisteli Natsi-Saksan puolella

Myös Ukrainan  varhaisempaan historiaan liittyy synkkiä tapahtumia.

Ukraina oli yksi hajoavan Venäjän imperiumin osista, joka pyrki bolshevikkivalankumouksen jälkeen eroon Äiti-Venäjästä suurin piirtein samoihin aikoiihin kuin Suomi, joka siis oli myös Venäjän imperiumin osa, itsenäistyi Venäjästä. Ukrainalaisten johtaja oli tuolloin mies nimeltä Simon Petljura. Hänen valtakaudellaan Ukrainassa järjestettiin useita juutalaisvastaisia pogromeja. Niissä kuoli arviolta 30 000 – 100 000  ihmistä.

Bolshevikit eivät kuitenkaan antaneet Ukrainan itsenäistyä vaan valtasivat pääkaupunki Kievin ja liittivät Ukrainan vasta perustettuun Neuvosto-Venäjään.

Simon Petljura joutui pakenemaan ja hän löys uuden kotipaikan Pariisista. Hänet kuitenkin murhattiin siellä ja murhaaja nimeltä Shlomo Schwartzbard tappoi hänet ampumalla.

Petljurasta ei tullut ukrainalaisille sankarihahmoa mutta eräästä toisesta eli Stepan Banderasta tuli erityisesti länsiukrainalaisille suuri sankari.  Stepan Bandera toimi ukrainalaisen radikaan nationalistijärjestö OUN-B:n johtajana Toisen maailmansodan aikana. Bandera teki yhteistyötä natsien kanssa ja sai natseilta lopulta luvan luoda ukrainalaisen valtion pääkaupunkinaan Lviv.

Ukrainalaiset nationalistit osoittautuivat kovaksi vastukseksi neuvostoliittolaisille. Sisäasiain kansankomissariaatti (NKVD)  kävi ankaraa sotaa ukrainalaisia nationalisteja vastaan. Taisteluissa kuoli 150 000 imistä ja 200 000 karkotettiin Gulagiin.

Sodan jälkeen Bandera muutti Saksaan eli sen läntiselle puolelle. Lokakuussa 1962 KGB:n agentti koodinimeltään Bohdan Stashynski  murhasi Banderan Saksan Münchenissä.

Ennen Ukrainan sotaa Banderan suosio rajoittui pitkälti läntiseen Ukrainaan. Sodan myötä myönteisesti Banderaan suhtautuvien määrä on lisääntynyt ja lukema oli DW:n artikkelin julkaisun aikoihin 74%.

Toisen maailmansodan yhteydessä puhutaan paljon Banderasta mutta kannattaa muistaa, että yli 7 mijloona ukrainalaista taisteli puna-armeijan riveissä.

 

Ukrainan katoavat uusnatsit

Vielä 2014,kun Maidanin väkijoukko syrjäytti presidentti Leonid Janukovitshin, länsimainen valtamedia uskalsi kertoa ihmisille, että nämä Maidanin kaverit eivät kaikki näytä erityisen salonkikelpoisilta vaan enemmänkin uusnatseilta.Tässä vuonna 2014 käydyn ensimmäisen Ukrainan sodan aikoihin julkaistussa artikkelissa  pohdiskellaan, että Axovin taistelijat ovat uhka Ukrainan konfliktin jälkeiselle vakaudelle.

Nykyisen Ukrainan sodan aikana ei enää edes myönnetä, että Ukraiinan riveissä taistelee uusnatseilta näyttävää porukkaa. Jos joku uskaltaa avata suunsa uusnatseista, hänet leimataan välittömästi Putinin kannattajaksi ja Venäjän asiamieheksi. Internetin faktantarkistajat muistuttavat myös, että  Venäjän tavoite denatsifioida Ukraina ei tarkoita, että Venäjän käynnistämä sota olisi oikeutettu. Ukrainan denatsifikaatio oli yksi Venäjän ”sotilaalliselle erityisoperaatiolle” asettamista tavoitteista.

 

.

https://x.com/i_katchanovski/status/1705739708683128836?s=12&t=PBv5yrT-hidmBJ96b5XBzg

Hyvikset ja pahikset

Ihmisillä on taipumus jakaa sotivat osapuolet hyviin ja pahoihin. Tällöin  ajatellaan sotiminen manikealaisena hyvän ja pahan taisteluna, mitä se harvoin on. Toisessa maailmansodassa Neuvostoliitto on saanut paljon oikeudetonta kunnniaa  Toisen maailmansodan  voittajana, mutta Neuvostovaltion luonnetta yhtenä maailmanhistorian repressiivisimmistä ja julmimmista valtioista ei voi sivuuttaa. Neuvostoliiton leirijärjestelmä oli Stalinin aikana vailla vertaistaan.

Neuvostovaltio ei piitannut ihmishengistä vaan teetätti pakkotyötä ja antoi leirivangeille niin vähän ravintoa, että sitä syömällä kuoli varmasti, jos yritti täyttää vaaditut normit.Jos leirivangit eivät olisi oppineet  huijaamaan tekemällä tuftaa, ihmisiä olisi kuollut vielä paljon enemmän.                

Historian ironiaa oli se, että Neuvostoliiton puna-armeija oli se, joka vapautti keskitysleirivengit, ei tosin omiaan vielä Stalinin aikana.

Toinen maailmansota alkoi, kun Hitler hyökkäsi Puolaan. Tässä kuitenkin unohdetaan se, että Neuvostoliitto  oli tuolloin liitossa Natsi-Saksan kanssa ja samalla toinen sodan aloittajavaltioista.

Historian ymmärtämätttömyyttä on myös se, eta nykypäivän amerikkalainen, joka suhtautuu myötämielisesti Venäjään, kirjoittaa tällaista. https://twitter.com/jacksonhinklle/status/1704192832771145887

Kyseisen herran mukaan puolalaiset marssisivat hanenmarssia ja puhuisivat saksaa, jos puna-armeija ei olisi vapauttanut heitä.  Tämä kertoo, että edes pääsy käytännössä rajattoman tiedon lähteille ei auta, jos kyky ymmärtää puuttuu.

 

Itse en välttämättä edes yritä ymmärtää, mistä eri kansojen keskinäeinen epäluulo ja vihamielisyys johtuu, koska Itä-Euroopassa syitä on loputtomiin. Toisaalta tiedän, että maa, jonka kansalaiset ovat kokeneet stalinismin ei koskaan enää luota Venäjään.

Puolan ja Neuvostoliiton suhteita rasitti vuosikymmenten ajan Katynin joukkomurha ,josta vastasi Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu NKVD( Sisäasiain kansankomissariaatti).

Eli yritin esittää, että sodassa harvoin on pyhimyksiä. Länsiliittoutuneillakin oli omat sotarikoksensa eli saksalaisten kaupunkien lentopommitukset sekä Japaniin pudotetut ydinpommit.

Lisäys: HS teki Kanadan parlamentin töpeksinnästä ”analyysin”, jossa voivotellaan, kuinka Venäjän propagandakoneisto kiitti suorasta syötöstä lapaan. Olennaista on kuitenkin se, että töppäyksen toteuttamiseen ei tarvittu Venäjän apua. Se hoitui ihan länsimaisen poliittisen eliitin tietämättömyyden ja typeryyden avulla. Vastaavaa voisi tapahtua Suomessakin tai missä tahansa länsimaassa. Historian ymmärrys on  heikolla tasolla, vaikka välineet etsiä tietoa ovat paremmat kuin koskaan ihmiskunnan historian aikana.