Miksi Trump lavastettiin Venäjän kätyriksi?

 

Obamagaten tai Spygaten nimellä tunnettu skandaali tuottaa jatkuvasti pikku-uutisia, joissa paljastuu jokin yksityiskohta meneillään olevistä tutkimuksista. Senaatin tutkinnassa on haastateltu mm. kahta apulaisoikeusministeriä eli Rod Rosensteinia ja Sally Yatesia.

Samaan aikaan on käynnissä John Durhamin operaatio Crossfire Hurricaneen kohdistuva tutkinta, josta odotetaan syytteitä syyskuun alkupuolella. Tässä vaiheessa näyttää siltä, että tutkinnan aikana ei aiota kuulustella Obaman hallinnon johtavia toimijoita kuten esimerkiksi Obamaa itseään, vaikka julkistetusta aineistosta voi päätellä, että presidentti oli hyvin perillä tapahtumista etenkin kenraali Michael Flynnin osalta. Epäselvää on myös, miten paljon rikossyytteitä tulee vai tuleeko lainkaan. Tässä kirjoituksessa on pohdiskeltu Durhamin tutkinnan tarvetta ja mahdollisia ongelmia.

Obaman aikana liittovaltion tiedusteluelinten käyttö poliittisten vastustajien tai median edustajien salakuunteluun ei ollut mitenkään epätavallista vaan jopa rutiininomaista. On täysin mahdollista, että kilpailevan puolueen presidentinvaalikampanjan vakoilu ja salakuuntelu ei nostattanut kulmakarvoja hallinnon sisällä.

Mikä oli Spygaten motiivi?

Toisaalta voidaan kysyä, mikä oli motiivi mustamaalata Trumpin kampanja ja syyttää sitä vehkeilystä Venäjän kanssa. Tämän ymmärtääkseen pitää matkustaa taakse päin historiassa aina vuoteen 2008 saakka. Tuolloin Pekingin olympialaisten aikana Venäjä hyökkäsi Georgiaan. Tätä ennen Mihail Saakashvili -niminen mies oli valittu Georgian presidentiksi. Hän aikoi siirtää Georgian kohti länttä ja tehdä maasta Naton jäsenen.

Hyökkäyksen jälkeen Yhdysvaltojen ja Venäjän suhteet heikkenivät. Venäjä ei myöskään pitänyt Yhdysvaltain suunnittelemasta ohjuspuolustusjärjestelmästä ja sen sijoittamisesta Puolaan ja Tshekkiin.

Vuonna 2008 Yhdysvaltojen presidentti George W. Bushin presidenttikausi oli loppusuoralla. Marraskuun presidentinvaalissa 2008 presidentiksi valittiin Barack Obama ja hän valitsi ulkoministeriksi Hillary Clintonin, joka myöhemmin vuonna 2016 oli Donald Trumpin vastaehdokas presidentinvaalissa.

Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa valtapuolueiden eli Demokraattien ja Republikaanien ulkopoliittisen linjan välillä on ollut selkeä perusero Ronald Reaganin ajoista alkaen. Siinä missä Republikaanit ovat pyrkineet viestimään kilpailijoilleen ja vihollisilleen sotilaallista vahvuutta (”peace through strength”), Demokraatit ovat pyrkineet liennyttämään Yhdysvaltojen suhteita kilpaileviin ja vihamielisiin valtioihin.

Russian reset

Presidentti Barack Obama kuului selkeästi liennyttäjiin ja hänen johdollaan Yhdysvallat ryhtyi uudelleen lämmittämään suhteitaan Venäjän kanssa. Tästä syntyi yksi Yhdysvaltojen kylmän sodan jälkeisen historian suurimmista ulkopoliittisista virheistä. Tätä ulkopoliittista suunnanmuutosta kutsutaan nimellä ”Russian reset”. Wikipedia-artikkelista voisi kuvitella, että mitään merkittävää ei tapahtunut. Artikkelista on jätetty pois kaksi Obaman hallinnon kannalta nolointa tapausta eli Uranium One -skandaali ja Skolkovo. Uranium Onea käsittelevä Wikipedia-artikkeli antaa ymmärtää, että kyse olisi konservatiivimedian salaliittoteoriasta. Todellisuudessa raha vaihtoi omistajaa, mutta Hillary Clintonia ja Barack Obamaa ei koskaan ole syytetty tapahtuneesta. Molempien perustamat säätiöt tosin saivat projektin aikana runsaasti rahalahjoituksia.

Uranium One

Uranium One oli kanadalaisen liikemies Frank Giustran omistama yhtiö, joka hallitsi 20% Yhdysvaltojen uraanivaroista. Tämä taas teki yhtiöstä venäläisen Rosatomin kannalta kiinnostaan ostokohteen. Venäjän valtio on kylmän sodan aikana käyttänyt energian saannin rajoittamista poliittisena aseena Euroopassa. Uraanivarantojen myynti ulkomaisille yhtiöille on perinteisesti ollut vaikeaa, koska uraani katsotaan strategiseksi raaka-aineeksi.

Yhdysvalloissa strategiset yrityskaupat käyvät läpi erityisen ulkomaisia investointeja säätelevän  komitean (CFIUS) käsittelyn. Tässä käsittelyssä Hillary Clintonin avustaja Jose Fernandez kertoi, että hän osallistui käsittelyyn ulkoministerin asemesta.

Barack Obama oli Chicagon poliittisen koneiston tuote. Chicagossa on useita energiayhtiöiden pääkonttoreita. Yksi näistä oli nimeltään Exelon. Kyseinen yhtiö operoi useita ydinvoimaloita Yhdysvalloissa. Energiayhtiöille Uranium Onen myynti Rosatomille olisi alentanut polttoaineen hintaa. Exelon on rahoittanut Obaman poliittista toimintaa ja kuuluu Obaman säätiön suurimpiin rahoittajiin.

Clintonille tai Obamalle tulleen rahan määrästä on ristiriitaisia arvioita. Lisäksi ei ole esitetty oikeudessa pitävää näyttöä siitä, että rahalahjoitusten ja poliittisten palvelusten välillä olisi yhteys. Clintonin tapauksessa merkittävin ikävältä näyttävä asia on hänen aviomienensä Bill Clintonin Venäjältä saama 500 000 dollarin puhepalkkio.

Donald Trump on toistuvasti sanonut, että Uranium One -kauppa oli sitä todellista vehkeilyä Venäjän kanssa eikä se, josta Trumpia yritettiin saada kiinni mutta todisteet jäivät löytymättä.

Clintonin kannalta valitettavaa oli se, miltä asiat näyttivät äänestäjien silmissä. Tässä brittiläisen Daily Mailin artikkelissa vuodelta 2015 kerrattiin Clintonin ongelmia. Tuolloin vain 38 prosenttia amerikkalaisista piti Hillary Clintonia ”rehellisenä ja luotettavana”. Suurimpana syynä tähän olivat Clintonin säätiön ulkomaisilta tahoilta saamat lahjoitukset.

Tästä syystä Hillary Clinton tarvitsi aineistoa, jolla hän voisi mitätöidä Clintonin säätiön lahjoitusten tuoman mainehaitan ja kääntää huomion muualle. Tästä syystä Clintonin kampanja kääntyi Glenn Simpsonin johtaman Fusion GPS -yhtiön puoleen ja pyysi heitä tutkimaan, millaista lokaa Donald Trumpin ja Venäjän väliltä löytyy. Lopputuloksena syntyi ns. Steelen kansio.

Uranium One -skandaaliin liittyy kuitenkin myös ihan oikeaa lahjontaa, kiristystä ja rahanpesua. Nämä toimet eivät kuitenkaan suoraan liity Clintoniin tai Obamaan.

FBI oli soluttanut tietolähteen Tenex/Rosatomin amerikkalaisen tytäryhtiön Tenamin lobbajaksi. Tenamin pääjohtaja Vadim Mikerin vastasi Rosatomin uraanitoimituksiin liittyvistä sopimuksista amerikkalaisten uraanin ostajien kanssa.

Lobbaaja oli nimeltään William D. Campbell ja hän keräsi tietoja Tenamin ja Mikerinin talousrikoksista. Vuonna 2010 Campbell hankki itselleen asianajajan, joka otti yhteyttä Uranium One -kauppoja tutkivaan Senaatin komiteaan. Campbell halusi omien sanojensa mukaan todistaa, koska hän oli huolissaan Venäjän toimista Yhdysvalloissa.

FBI:llä oli syytevalmis tapaus Mikerininin harjoittamasta kiristyksestä jo vuonna 2010. Syyte nostettiin kuitenkin vasta 2014 siinä vaiheessa, kun Venäjä oli ottanut Krimin haltuunsa ja hyökännyt Ukrainaan. Lopulta tuomiota ei tullut vaan juttu sovittiin vähin äänin vuonna 2014. Mikerin sai viiden vuoden tuomion. Oikeusministeriön petososaston päällikkönä oli tuolloin Robert Muellerin tiimin jäsen Andrew Weissmann. Marylandin osavaltiossa sijaitseva liittovaltion syyttäjä oli tuolloin Rod Rosenstein, josta tuli myöhemmin apulaisoikeusministeri ja joka käynnisti erikoissyyttäjä Robert Muellerin tutkinnan. Mueller itse toimi tuolloin FBI:n johtajana.

Venäjä oli hyökännyt Krimille ja näin Obaman hallinnon ”Russian reset” ajoi rysähtäen karille. Siksi Mikerinin oikeusjuttu piti sopia mahdollisimman nopeasti. Obaman hallinnon epäonnistunut Venäjä-politiikka ei olisi tarvinnut ylimääräistä lahjusoikeudenkäyntiä tuossa tilanteessa.

Skolkovo

Skolkovo on Moskovan lounaispuolella sijaitseva teknologiapuisto, johon amerikkalaiset, eurooppalaiset ja venäiset teknologiayhtiöt sijoittivat suuria summia. Kyseessä oli myös suuri teknologian siirto Yhdysvalloista Venäjälle. Tarkoituksena oli luoda Venäjälle oma Piilaakso. Teknologian siirtoon liittyi myös riskejä, koska teknologiaa pystyi käyttämään sekä sotilas- että siviilikäyttöön. Yhdysvaltojen armeijan ja FBI:n edustajat varoittivat tässä.

Jo vuonna 2010 kyberturvallisuusasiantuntijat olivat huolissaan siitä, että Skolkovoa käytettäisiin tietomurtotekniikoiden kehittämiseen.

Luonnollisesti Skolkovo-hankkeeseen osallistuneet yhtiöt maksoivat suuria rahasummia Clintonin säätiölle. 28:sta hankeeseen osallistuneesta yhtiöstä 17 oli Clintonin säätiön rahoittajia.

Ohjuskilpi ja uusi START-sopimus

Obaman edeltäjä George W. Bushin aikana oli käynnistetty ohjuskilpihanke, jonka tarkoituksena oli sijoittaa ohjusten torjuntajärjestelmä Puolan ja Tshekin alueelle. Venäjä suhtautui hankkeeseen nihkeästi.

Syyskuussa 2009 presidentti Obama ilmoitti hyllyttävänsä ohjustentorjuntaohjelman ja korvaavansa sen kevyemmällä lyhyen kantaman ohjusten torjuntaan keskittyvällä järjestelmällä.

Yhdysvallat ja Venäjä solmivat myös uuden ydinaseiden rajoittamista koskevan START-sopimuksen, joka allekirjoitettiin Prahassa huhtikuussa 2010.

Todettakoon, että Venäjän edeltäjävaltio Neuvostoliitto ei noudattanyt yhtäkään solmimaansa kansainvälistä sopimusta. Venäjä ei ole ollut pekkaa pahempi vaan on rikkonut uutta START-sopimusta.

Presidentti Trump on virkakaudellaan sanonut irti vuonna 1987 allekirjoitetun keskimatkan ohjuksia koskevan sopimuksen. Trump on myös kutsunut uutta START-sopimusta tyypilliseksi Obaman kauden huonoksi sopimukseksi.

Russian reset oli yksi Yhdysvaltojen ulkopolitiikan pahimmista virheistä viimeisen reilu vuosikymmenen ikana. Se ei ollut Obaman ainoa naiiviuden osoitus mutta tuloksiltaan ehkä pahin. Hillary Clintonin osallisuus siinä todennäköisesti pilasi hänen mahdollisuutensa nousta presidentiksi. 

Lisäys 26.9.2020

Spygate-tapausta tutkiva John Durham on kiinnittänyt huomionsa Clintonin säätiöön ja siihen mahdollisesti liittyvään poliittiseen korruptioon. 

Syynä tähän on luonnollisesti Uranium One -kauppa ja Skolkovo-projekti. Vuonna 2010 Bill Clinton kysyi ulkoministeriöltä lupaa tavata venäläisiä johtohenkilöitä kuten presidentti Medvedevin avustaja Arkadi Dvorkovitshin ja Skolkovo-projektin johtaja Viktor Vekselbergin. Lopulta tapaaminen ei toteutunut, vaan Clinton tapasi tuolloisen pääministeri Vladimir Putinin tämän datshalla.

29.6.2010 Bill Clinton piti Venäjällä, josta venäläispankki Reneissance Capital maksoi 500 000 dollaria. Tämä on yksi suurimmista yksittäisistä puhepalkkioista, joita entinen presidentti on vastaanottanut. Reneissance Capital toimi Uranium one -kaupan rahoittajana.

Mitä tulee Skolkovo-projektiin, Yhdysvaltojen asevoimat julkaisi raportin, jossa analysoitiin Skolkovo-projektin vaikutuksia Yhdysvaltojen kansalliselle turvallisuudelle. Skolkovo-säätiö oli osallistunut Venäjän yliääniohjuksen kehittelyyn. Tässä teknologiassa Yhdysvallat on jäänyt jälkeen Venäjästä ja Kiinasta.