Estonian uppoaminen uuteen tutkintaan?

 

En koskaan uskonut blogia aloittaessani kirjoittavani joskus Estonian onnettomuudesta. Nyt sekin nähdään. Autolautta Estonia upposi 28.9.1994 kansainvälisillä vesillä Utön saaren eteläpuolella. Onnettomuus oli toisen maailmansodan jälkeisen ajan suurin Euroopassa. Kuolleita oli noin 850 eli käsittämättömän paljon. Suurin osa kuolleista oli ruotsalaisia.

Onnettomuuden virallinen syy on veden pääsy autokannelle. Tämä johti laivan kallistumiseen ja lopulta uppoamiseen. Vastaavia onnettomuuksia on ollut aiemminkin. Lähimpänä Estonian tapausta oli Herald of Free Enterprise -aluksen kaatuminen vuonna 1987, kun alus oli lähdössä Belgian Zeebruggesta kohti Englannin Doveria.

Toinen vastaava tapaus oli puolalaisen Jan Heweliusz-laivan kaatuminen Rügenin saaren edustalla matkalla Ruotsin Ystadiin tammikuussa 1993.

Merkittävin ero näillä onnettomuuksilla Estoniaan verrattuna oli se, että nämä laivat kaatuivat ja kääntyivät vedessä ylösalaisin. Tällaisessa tilanteessa alus ei uppoa heti vaan pysyy veden pinnalla paljon pitempään kuin Estonia, joka upposi alle tunnissa. Tällainen käyttäytyminen antaa aiheen olettaa, että Estonian rungossa oli reikä.

Äskettäin internetiin ilmestyneestä Estonia-dokumentista ilmenee, että Estonian pohjassa on suurehko, noin neljä metriä läpimitaltaan oleva reikä. Tämä ei tietysti tarkoita, että kyseinen reikä olisi onnettomuuden syy. Se vain kertoo, että onnettomuuden tutkintalautakunta ei aikanaan käynyt läpi kaikkia mahdollisia hypoteeseja uppoamisen syistä vaan tukeutui pelkästään keulavisiiriteoriaan. On mahdollista, että reikä on syntynyt onnettomuuden jälkeen.

Ruotsin valtio ei välttämättä ole toiminut kaikilta osin läpinäkyvästi Estonia-katastrofin suhteen. Vuonna 2004 esitetyssä SVT:n Uppdrag Granskning -ohjelmassa kerrotaan, kuinka Ruotsiin salakuljetettiin Virosta neuvostoliittolaista sotilasteknologiaa. Paljastuksen lähteenä on tullivirkailija, jota käskettiin päästämään tietty auto läpi tullista ilman tarkastusta. Salakuljetukset toteutettiin muutama päivä ennen Estonian viimeistä matkaa. On mahdollista, että Estonian kyydissä oli neuvostoliittolaista sotilasmateriaalia myös viimeisellä matkallaan.

Ruotsalaiset viranomaiset ja johtavat poliitikot ovat myös suhtautuneet nihkeästi uusiin tutkimuksiin. Tämä käy hyvin ilmi tästä toisesta Uppdrag Granskning -pätkästä. Varsinaista uutta tutkimusta ei ole tehty, mutta se luultavasti aloitetaan viimeisimpien uusien tietojen perusteella. Vara-amiraali Frank Rosenius ja insinööri Staffan Sjöling tekivät esitutkimuksen Estonian uppoamisesta. Esituktkimuksessa käytettiin hyväksi varsinaisen onnettomuustutkinnan tietoja. Uppoaminen saatiin tietokonesimulaatiossa toimimaan, kun oletettiin, että vesi tuli autokannen alapuolisille kansille laivan kyljessä olevista ilmastointikanavista.

Ruotsin valtion nihkeys on myös näkynyt pyrkimyksessä sulkea onnettomuuspaikka kaikilta tutkimuksilta. Ruotsin hallituksen nimittämä ”Eettinen neuvosto” suositteli, että uppoamispaikkaa käsiteltäisiin hautapaikkana. Ruotsin valtiopäivät päätti, että alus peitetään kokonaan betonilla. Onnettomuudesta selvinneet ja uhrien omaiset kuitenkin vastustivat betonointia, joten päätös peruttiin kesällä 1996.

Ruotsin pääministerinä onnettomuuden tapahtuessa toimi Maltillisen Kokoomuksen Carl Bildt. Monet ruotsalaiset syyttivät Bildtiä onnettomuuteen liittyvien tietojen pimittämisestä ja sanoivat, että Bildt pyrki syyttämään tapahtuneesta Estonia-aluksen valmistaja Meyer Werftiä.

Yksi mainitseminsen arvoinen seikka on vielä tapa, jolla Estonian hylystä tehtiin hautapaikka. Norjalainen yritys tarjoutui nostamaan uhrit meren pohjasta, jotta heidät voitaisiin haudata kotipaikkansa kirkkomaahan. Ruotsin hallitus kieltäytyi tarjotusta avusta.

Jotkut tulkitsevat poliittisen johdon halun betonoida hylynsijaintipaikka ja tehdä uppoamispaikasta hautapaikka yrityksenä estää Estonian onnettomuuden syyn tutkinta ja peitellä sotilaallisen materiaalin salakuljetusta.

Virossa entinen Estonia-onnettomuuden tutkija Margus Kurm väittää jopa, että Estonia olisi uponnut ruotsalaisen sukellusveneen törmätessä siihen. Kurmin mukaan tätä asiaa Ruotsin viranomaiset ovat peitelleet viimeiset 26 vuotta. Kurm sanoo:

”On todennäköistä, että sukellusvene suojasi Estoniaa, koska siinä kuljetettiin arkaluontoista tavaraa.”

Kurmin mielipide ruotsalaisten toiminnasta on selkeä:

”Ruotsalaiset valehtelivat meille päin naamaa.”

Viron pääministeri Jüri Ratas aikoo puolestaan avata uuden Estonia-tutkinnan. Ratas totesi lehdistötilaisuudessaan:

”On helppoa sanoa, että uusi tieto herättää kysymyksiä, jotka vaativat selkeitä vastauksia. Kaikkiin kysymyksiin pitää saada vastaus. Se on tehtävä arvokkaalla ja läpinäkyvällä tavalla, mutta totuus on tuotava esiin.”

Jos ruotsin kieli taipuu, suosittelen myös katsomaan Stefan Torssellin haastattelun siitä, kuinka Ruotsin viranomaiset ja hallitus peittelivät Estoniaan liittyviä asioita.

 Lisäys 1.10.2020

 Viime vuonna, kun Estonian uppoamisesta tuli kuluneeksi 25 vuotta, Chalmersin Teknillisen korkeakoulun emeritusprofessori Anders Ulfvarson kirjoitti avoimen kirjeen, jossa hän arvosteli Estonia-onnettomuuden tutkimuskomission johtopäätöksiä ja kertasi tässäkin kirjoituksessa mainitut epäilyttävät kohdat. 

Kirjeessä kerrataan uppoamisen virallinen syy eli keulavisiirin irtoaminen ja siitä johtuva veden pääsy autokannelle. Loppuraportissa ei kuitenkaan ollut kaikkia laivan kuntoon liittyviä yksityiskohtia kuten keularampin kunto. Kamerakuvissa näyttää, että keularampissa ei ole suuria vaurioita ja silminnäkijälausuntojen mukaan keularampista tuli autokannelle vain vähän vettä.

Ehkä merkittävin kritiikki kohdistuu tapaan, jolla uppoamisprosessi on kuvattu. Tästä Ulfvarson kirjoittaa:

"Koska uppoamisen kulkua on riippuvainen siitä, miten vesi pääsee autokannen alla olevaan tilaan, mitä tutkimuskomissi ei ole selvittänyt, on alkanut esiintyä spekulaatioita, joiden mukaan aluksen pohjassa oli reikä vesirajan alapuolella. Mielikuvitus astuu kuvaan silloin, kun yritetään selvittää, miten sellainen reikä olisi syntynyt. Tämä työ olisi kuulunut onnettomuuskomissiolle. Dokumentaatiosta olisi selvinnyt järkiperäinen syy reiälle ja näin oltaisiin vältytty spekulaatioilta."

Ulfvarson simuloi aikanaan tapahtumien kulkua tietokonemallilla. Näissä mallinnuksissa hän pystyi määrittämään kaksi tapausta, joissa vettä voi päästä autokannen alle eli joko ilmastointiputkien tai rikkoutuneiden ikkunoiden kautta.

Kirjeensä loppupuolella hän toteaa lisäksi, että onnettomuusraportti kiertelyineen ja epätotuuksineen on häpeäksi merenkululle.

Lisäys 5.10.2020

Tässä artikkelissa kerrotaan, miksi Ruotsin viranomaiset peittelivät ainakin joitakin turmaan liittyviä asioita. Kun neuvostoliittolainen sukellusvene ajoi karille Karlskronan saaristossa vuonna 1981, Ruotsin valtio päätti rakentaa kuunteluverkon Itämerelle, jotta Ruotsi tietäisi, keitä saaristossa liikkuu. Artikkelin mukaan Ruotsin valtiojohto tiesi, mitä Estonialle tapahtui jo hyvissä ajoin. 

Tieto kuunteluverkosta oli kuitenkin salaista, mutta pääministeri Carl Bildt möläytti silti onnettomuuden jälkeisenä päivänä tiedon keulaportista lehdistötilaisuudessa. Tieto oli peräisin merikuuntelujärjestelmästä.

Muutoin artikkelissa vahvistetaan virallinen kertomus uppoamissyystä ja todetaan, että Estonia oli tuskin merikelpoinen. Huoltoa oli laiminlyöty ja keulaportin tiivisteet olivat haurastuneet.

Kuuntelujärjestelmän lisäksi Ruotsin valtio pelkäsi, että neuvostoliittolaisen sotilasteknologian salakuljetuksen kautta paljastuisi Ruotsin läheinen yhteistyö Naton kanssa. Artikkelia varten haastatellut lähteet eivät myöntäneet eivätkä kieltäneet sitä, onko SOSUS-kuuntelulaitteisto edelleenkin käytössä.

Miksi Trump lavastettiin Venäjän kätyriksi?

 

Obamagaten tai Spygaten nimellä tunnettu skandaali tuottaa jatkuvasti pikku-uutisia, joissa paljastuu jokin yksityiskohta meneillään olevistä tutkimuksista. Senaatin tutkinnassa on haastateltu mm. kahta apulaisoikeusministeriä eli Rod Rosensteinia ja Sally Yatesia.

Samaan aikaan on käynnissä John Durhamin operaatio Crossfire Hurricaneen kohdistuva tutkinta, josta odotetaan syytteitä syyskuun alkupuolella. Tässä vaiheessa näyttää siltä, että tutkinnan aikana ei aiota kuulustella Obaman hallinnon johtavia toimijoita kuten esimerkiksi Obamaa itseään, vaikka julkistetusta aineistosta voi päätellä, että presidentti oli hyvin perillä tapahtumista etenkin kenraali Michael Flynnin osalta. Epäselvää on myös, miten paljon rikossyytteitä tulee vai tuleeko lainkaan. Tässä kirjoituksessa on pohdiskeltu Durhamin tutkinnan tarvetta ja mahdollisia ongelmia.

Obaman aikana liittovaltion tiedusteluelinten käyttö poliittisten vastustajien tai median edustajien salakuunteluun ei ollut mitenkään epätavallista vaan jopa rutiininomaista. On täysin mahdollista, että kilpailevan puolueen presidentinvaalikampanjan vakoilu ja salakuuntelu ei nostattanut kulmakarvoja hallinnon sisällä.

Mikä oli Spygaten motiivi?

Toisaalta voidaan kysyä, mikä oli motiivi mustamaalata Trumpin kampanja ja syyttää sitä vehkeilystä Venäjän kanssa. Tämän ymmärtääkseen pitää matkustaa taakse päin historiassa aina vuoteen 2008 saakka. Tuolloin Pekingin olympialaisten aikana Venäjä hyökkäsi Georgiaan. Tätä ennen Mihail Saakashvili -niminen mies oli valittu Georgian presidentiksi. Hän aikoi siirtää Georgian kohti länttä ja tehdä maasta Naton jäsenen.

Hyökkäyksen jälkeen Yhdysvaltojen ja Venäjän suhteet heikkenivät. Venäjä ei myöskään pitänyt Yhdysvaltain suunnittelemasta ohjuspuolustusjärjestelmästä ja sen sijoittamisesta Puolaan ja Tshekkiin.

Vuonna 2008 Yhdysvaltojen presidentti George W. Bushin presidenttikausi oli loppusuoralla. Marraskuun presidentinvaalissa 2008 presidentiksi valittiin Barack Obama ja hän valitsi ulkoministeriksi Hillary Clintonin, joka myöhemmin vuonna 2016 oli Donald Trumpin vastaehdokas presidentinvaalissa.

Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa valtapuolueiden eli Demokraattien ja Republikaanien ulkopoliittisen linjan välillä on ollut selkeä perusero Ronald Reaganin ajoista alkaen. Siinä missä Republikaanit ovat pyrkineet viestimään kilpailijoilleen ja vihollisilleen sotilaallista vahvuutta (”peace through strength”), Demokraatit ovat pyrkineet liennyttämään Yhdysvaltojen suhteita kilpaileviin ja vihamielisiin valtioihin.

Russian reset

Presidentti Barack Obama kuului selkeästi liennyttäjiin ja hänen johdollaan Yhdysvallat ryhtyi uudelleen lämmittämään suhteitaan Venäjän kanssa. Tästä syntyi yksi Yhdysvaltojen kylmän sodan jälkeisen historian suurimmista ulkopoliittisista virheistä. Tätä ulkopoliittista suunnanmuutosta kutsutaan nimellä ”Russian reset”. Wikipedia-artikkelista voisi kuvitella, että mitään merkittävää ei tapahtunut. Artikkelista on jätetty pois kaksi Obaman hallinnon kannalta nolointa tapausta eli Uranium One -skandaali ja Skolkovo. Uranium Onea käsittelevä Wikipedia-artikkeli antaa ymmärtää, että kyse olisi konservatiivimedian salaliittoteoriasta. Todellisuudessa raha vaihtoi omistajaa, mutta Hillary Clintonia ja Barack Obamaa ei koskaan ole syytetty tapahtuneesta. Molempien perustamat säätiöt tosin saivat projektin aikana runsaasti rahalahjoituksia.

Uranium One

Uranium One oli kanadalaisen liikemies Frank Giustran omistama yhtiö, joka hallitsi 20% Yhdysvaltojen uraanivaroista. Tämä taas teki yhtiöstä venäläisen Rosatomin kannalta kiinnostaan ostokohteen. Venäjän valtio on kylmän sodan aikana käyttänyt energian saannin rajoittamista poliittisena aseena Euroopassa. Uraanivarantojen myynti ulkomaisille yhtiöille on perinteisesti ollut vaikeaa, koska uraani katsotaan strategiseksi raaka-aineeksi.

Yhdysvalloissa strategiset yrityskaupat käyvät läpi erityisen ulkomaisia investointeja säätelevän  komitean (CFIUS) käsittelyn. Tässä käsittelyssä Hillary Clintonin avustaja Jose Fernandez kertoi, että hän osallistui käsittelyyn ulkoministerin asemesta.

Barack Obama oli Chicagon poliittisen koneiston tuote. Chicagossa on useita energiayhtiöiden pääkonttoreita. Yksi näistä oli nimeltään Exelon. Kyseinen yhtiö operoi useita ydinvoimaloita Yhdysvalloissa. Energiayhtiöille Uranium Onen myynti Rosatomille olisi alentanut polttoaineen hintaa. Exelon on rahoittanut Obaman poliittista toimintaa ja kuuluu Obaman säätiön suurimpiin rahoittajiin.

Clintonille tai Obamalle tulleen rahan määrästä on ristiriitaisia arvioita. Lisäksi ei ole esitetty oikeudessa pitävää näyttöä siitä, että rahalahjoitusten ja poliittisten palvelusten välillä olisi yhteys. Clintonin tapauksessa merkittävin ikävältä näyttävä asia on hänen aviomienensä Bill Clintonin Venäjältä saama 500 000 dollarin puhepalkkio.

Donald Trump on toistuvasti sanonut, että Uranium One -kauppa oli sitä todellista vehkeilyä Venäjän kanssa eikä se, josta Trumpia yritettiin saada kiinni mutta todisteet jäivät löytymättä.

Clintonin kannalta valitettavaa oli se, miltä asiat näyttivät äänestäjien silmissä. Tässä brittiläisen Daily Mailin artikkelissa vuodelta 2015 kerrattiin Clintonin ongelmia. Tuolloin vain 38 prosenttia amerikkalaisista piti Hillary Clintonia ”rehellisenä ja luotettavana”. Suurimpana syynä tähän olivat Clintonin säätiön ulkomaisilta tahoilta saamat lahjoitukset.

Tästä syystä Hillary Clinton tarvitsi aineistoa, jolla hän voisi mitätöidä Clintonin säätiön lahjoitusten tuoman mainehaitan ja kääntää huomion muualle. Tästä syystä Clintonin kampanja kääntyi Glenn Simpsonin johtaman Fusion GPS -yhtiön puoleen ja pyysi heitä tutkimaan, millaista lokaa Donald Trumpin ja Venäjän väliltä löytyy. Lopputuloksena syntyi ns. Steelen kansio.

Uranium One -skandaaliin liittyy kuitenkin myös ihan oikeaa lahjontaa, kiristystä ja rahanpesua. Nämä toimet eivät kuitenkaan suoraan liity Clintoniin tai Obamaan.

FBI oli soluttanut tietolähteen Tenex/Rosatomin amerikkalaisen tytäryhtiön Tenamin lobbajaksi. Tenamin pääjohtaja Vadim Mikerin vastasi Rosatomin uraanitoimituksiin liittyvistä sopimuksista amerikkalaisten uraanin ostajien kanssa.

Lobbaaja oli nimeltään William D. Campbell ja hän keräsi tietoja Tenamin ja Mikerinin talousrikoksista. Vuonna 2010 Campbell hankki itselleen asianajajan, joka otti yhteyttä Uranium One -kauppoja tutkivaan Senaatin komiteaan. Campbell halusi omien sanojensa mukaan todistaa, koska hän oli huolissaan Venäjän toimista Yhdysvalloissa.

FBI:llä oli syytevalmis tapaus Mikerininin harjoittamasta kiristyksestä jo vuonna 2010. Syyte nostettiin kuitenkin vasta 2014 siinä vaiheessa, kun Venäjä oli ottanut Krimin haltuunsa ja hyökännyt Ukrainaan. Lopulta tuomiota ei tullut vaan juttu sovittiin vähin äänin vuonna 2014. Mikerin sai viiden vuoden tuomion. Oikeusministeriön petososaston päällikkönä oli tuolloin Robert Muellerin tiimin jäsen Andrew Weissmann. Marylandin osavaltiossa sijaitseva liittovaltion syyttäjä oli tuolloin Rod Rosenstein, josta tuli myöhemmin apulaisoikeusministeri ja joka käynnisti erikoissyyttäjä Robert Muellerin tutkinnan. Mueller itse toimi tuolloin FBI:n johtajana.

Venäjä oli hyökännyt Krimille ja näin Obaman hallinnon ”Russian reset” ajoi rysähtäen karille. Siksi Mikerinin oikeusjuttu piti sopia mahdollisimman nopeasti. Obaman hallinnon epäonnistunut Venäjä-politiikka ei olisi tarvinnut ylimääräistä lahjusoikeudenkäyntiä tuossa tilanteessa.

Skolkovo

Skolkovo on Moskovan lounaispuolella sijaitseva teknologiapuisto, johon amerikkalaiset, eurooppalaiset ja venäiset teknologiayhtiöt sijoittivat suuria summia. Kyseessä oli myös suuri teknologian siirto Yhdysvalloista Venäjälle. Tarkoituksena oli luoda Venäjälle oma Piilaakso. Teknologian siirtoon liittyi myös riskejä, koska teknologiaa pystyi käyttämään sekä sotilas- että siviilikäyttöön. Yhdysvaltojen armeijan ja FBI:n edustajat varoittivat tässä.

Jo vuonna 2010 kyberturvallisuusasiantuntijat olivat huolissaan siitä, että Skolkovoa käytettäisiin tietomurtotekniikoiden kehittämiseen.

Luonnollisesti Skolkovo-hankkeeseen osallistuneet yhtiöt maksoivat suuria rahasummia Clintonin säätiölle. 28:sta hankeeseen osallistuneesta yhtiöstä 17 oli Clintonin säätiön rahoittajia.

Ohjuskilpi ja uusi START-sopimus

Obaman edeltäjä George W. Bushin aikana oli käynnistetty ohjuskilpihanke, jonka tarkoituksena oli sijoittaa ohjusten torjuntajärjestelmä Puolan ja Tshekin alueelle. Venäjä suhtautui hankkeeseen nihkeästi.

Syyskuussa 2009 presidentti Obama ilmoitti hyllyttävänsä ohjustentorjuntaohjelman ja korvaavansa sen kevyemmällä lyhyen kantaman ohjusten torjuntaan keskittyvällä järjestelmällä.

Yhdysvallat ja Venäjä solmivat myös uuden ydinaseiden rajoittamista koskevan START-sopimuksen, joka allekirjoitettiin Prahassa huhtikuussa 2010.

Todettakoon, että Venäjän edeltäjävaltio Neuvostoliitto ei noudattanyt yhtäkään solmimaansa kansainvälistä sopimusta. Venäjä ei ole ollut pekkaa pahempi vaan on rikkonut uutta START-sopimusta.

Presidentti Trump on virkakaudellaan sanonut irti vuonna 1987 allekirjoitetun keskimatkan ohjuksia koskevan sopimuksen. Trump on myös kutsunut uutta START-sopimusta tyypilliseksi Obaman kauden huonoksi sopimukseksi.

Russian reset oli yksi Yhdysvaltojen ulkopolitiikan pahimmista virheistä viimeisen reilu vuosikymmenen ikana. Se ei ollut Obaman ainoa naiiviuden osoitus mutta tuloksiltaan ehkä pahin. Hillary Clintonin osallisuus siinä todennäköisesti pilasi hänen mahdollisuutensa nousta presidentiksi. 

Lisäys 26.9.2020

Spygate-tapausta tutkiva John Durham on kiinnittänyt huomionsa Clintonin säätiöön ja siihen mahdollisesti liittyvään poliittiseen korruptioon. 

Syynä tähän on luonnollisesti Uranium One -kauppa ja Skolkovo-projekti. Vuonna 2010 Bill Clinton kysyi ulkoministeriöltä lupaa tavata venäläisiä johtohenkilöitä kuten presidentti Medvedevin avustaja Arkadi Dvorkovitshin ja Skolkovo-projektin johtaja Viktor Vekselbergin. Lopulta tapaaminen ei toteutunut, vaan Clinton tapasi tuolloisen pääministeri Vladimir Putinin tämän datshalla.

29.6.2010 Bill Clinton piti Venäjällä, josta venäläispankki Reneissance Capital maksoi 500 000 dollaria. Tämä on yksi suurimmista yksittäisistä puhepalkkioista, joita entinen presidentti on vastaanottanut. Reneissance Capital toimi Uranium one -kaupan rahoittajana.

Mitä tulee Skolkovo-projektiin, Yhdysvaltojen asevoimat julkaisi raportin, jossa analysoitiin Skolkovo-projektin vaikutuksia Yhdysvaltojen kansalliselle turvallisuudelle. Skolkovo-säätiö oli osallistunut Venäjän yliääniohjuksen kehittelyyn. Tässä teknologiassa Yhdysvallat on jäänyt jälkeen Venäjästä ja Kiinasta.

Klaanikulttuuria Suomen kouluissa

 

Suomessa on ollut noin vuodesta 2007 asti ihmisiä, jotka ovat ymmärtäneet haittamaahanmuuton mahdolliset seuraukset ja pyrkineet varoittamaan niistä. Nämä varoitukset eivät ole menneet perille ja haittamaahanmuutosta vastuulliset tahot pyrkivät esittämään, että haittamaahanmuutolla ei ole mitään tekemistä ongelmien kanssa. Selitykset menevät edelleen läpi suomalaisessa valtamediassa.

Haittamaahanmuutolla tarkoitetaan sellaista maahanmuuttoa, joka ei nettomääräisesti tuota isäntäyhteiskunnalle taloudellista ja sosiaalista hyvää vaan lähes yksinomaan ongelmia. Jokainen yhteiskunta kestää vähäisen määrän tällaista maahanmuuttoa, mutta ongelmat alkavat, kun määrät päästetään kasvamaan liian suuriksi. Suomessa määrät pääsivät liian suuriksi viimeistään syksyllä 2015.

Haittamaahanmuuttaja on sellainen, joka ei osaa tai halua integroitua länsimaiseen yhteiskuntaan vaan jää sen ulkopuolelle nauttimaan tulonsiirroista. Haittamaahanmuuttajat tyypillisesti muodostavat isäntäyhteiskunnan ulkopuolisia erillisiyhteisöjä ja asuvat omilla asuinalueillaan.

Järjestelmä teeskentelee ratkaisevansa ongelmat

Kun valtion tai kunnan viranomaiset joutuvat kohtaamaan haittamaahanmuuton aiheuttamat ongelmat omassa työssään, he eivät tietenkään tunnusta, että haittamaahanmuutolla olisi jotakin tekemistä ongelmien kanssa vaan yrittävät selittää tapahtunutta sosioekonomisilla syillä. Jos tämä ei mene heti läpi, muistutetaan arvostelijoiden rasismista ja muukalaisvihamielisyydestä, joka muka aiheuttaa ongelmat.

Vantaan Kytöpuiston koulussa ”kuudesluokkalaiset” pahoinpitelivät joukolla yhden oppilaan, joka loukkaantui vakavasti. Verkkouutisten jutussa siteerataan Kokoomuksen kansanedustaja Saara-Sofia Sireniä, joka pystyy kauhistelemaan tapahtunutta mutta ei ymmärrä yhteiskunnallista ilmiötä, jonka taki tällaisia tapahtumia nähdään jatkuvasti yhä enemmän.

” Olemme lehtitietojen varassa, mutta varmaa lienee, että lapsi on pahoinpidelty koulussa tajuttomaksi. Tätä ennen kiusaaminen on jatkunut kuukausia, eikä siihen vanhempien pyynnöistä huolimatta ole riittävästi puututtu. Lapsi on pelännyt kouluun menemistä, hakkaajat vastassa, Saara-Sofia Sirén kirjoittaa Twitterissä.”

Kansanedustaja on lehtitietojen varassa eli hän ei varmuudella tiedä kaikkia olennaisia yksityiskohtia, esimerkiksi sitä, että tekijät tulevat mitä suurimmalla todennäköisyydellä klaanikulttuurista, jossa on normaalia, että klaaniin kuulumattomien henkilökohtaista turvallisuutta ei kunnioiteta. Pahoinpitelijät toimivat joukolla, mikä on tyypillistä klaanikulttuureille.

Kansanedustaja Siren kysyy myös typerän kysymyksen:

” Miten ihmeessä me täällä sivistysvaltiossamme emme edelleenkään saa tällaisia tilanteita estettyä ennalta?”

Tähän kysymykseen on hyvä vastata selkeästi ja yksinkertaisesti. Viranomaisille tällaisten tapausten ennaltaehkäisy olisi vaikeaa, vaikka halua estää tapaukset olisikin. Koska tekijät edustavat ”uhriasemassa” olevaa vähemmistöä, valkoista kantaväestöä olevan on erittäin vaikea puuttua asiaan joutumatta syytetyksi rasismista ja muukalisvihasta. Sen takia viranomainen mieluummin valitsee sen pienemmän riesan tien.

Toiseksi järjestelmä pyrkii ratkaisemaan ongelman omilla keinoillan eli lisäämällä erilaisia terapiayhteiskunnan palveluja kuten koulukuraattoreita. Vaikka nämä keinot saattavat tuoda hyvän mielen jollekin, itse ongelmaan niillä on vain vähän vaikutusta.

Monelle ei ole helppoa ymmärtää, että maassamme asuu nykyään ihmisiä, joiden tavat, arvot ja asenteet ovat perustavalla tavalla ristiriidassa niiden arvojen ja asenteiden kanssa, joiden varaan suomalainen yhteiskunta on rakennettu. Kun tällaiset ihmiset tuodaan suomalaiseen yhteiskuntaan, syntyy konflikteja. Yhteiskunta on kyvytön ratkaisemaan näitä konflikteja, koska se ei pysty tunnustamaan niiden juurisyytä. Siksi ongelmat jatkuvat ja pahenevat vuosikausia, kunnes ne ovat niin pahoja, että niitä ei enää voi kieltää.

Vanhemmat – muuttakaa pois ongelma-alueilta

Kytöpuiston koulu sijaitsee Vantaan Havukoskella. Kyseessä on yksi Vantaan monikulttuurisimmista alueista. Niille, jotka ovat olleet asioista jo pitkään perillä, tapahtunut ei tule minkäänlaisena yllätyksenä kuten ei myöskään se, että valtamedia pimittää pahoinpitelijöiden etnisen taustan.

On helppo kehottaa vanhempia muuttamaan lastensa kanssa pois alueilta, joissa klaanikulttuurit hallitsevat. Ne, joilla on riittävästi rahaa muuttaa pois, ovat luultavasti jo muuttaneet. Niillä, jotka ovat jääneet, ei ole ainakaan lyhyellä tähtäimellä mahdollisuutta muuttaa alueille, joissa koulut ovat vielä turvallisia.

Vanhemmilla on moraalinen velvollisuus huolehtia lastensa turvallisuudesta. Ratkaisut on tehtävä itse, koska viranomaisiin ei voi tässä asiassa luottaa. Heille on tärkeämpää, että ”kotoutuminen” sujuu hyvin. Kantaväestöön kuuluvat suomalaislapset ovat tässä suhteessa toissijaisia.

Koska Kytöpuiston pahoinpitelijät ovat alaikäisiä, poliisi ja oikeusjärjestelmä eivät voi heille mitään. 5-10 vuoden päästä suuri osa tästä porukasta toimii luultavasti oman rikollisen klaaninsa piikkiin.

Muuttajan kannattaa kuitenkin muistaa, että monikulttuuri on jo levinnyt Suomessa lähes kaikkialle. Jopa aiemmin hyvänä asuinpaikkana pidetystä Espoosta muuttaa nykyisin ihmisiä pois. Syynä poismuuttoon on Espoon monikulttuuristuminen. Tietyt alueet Espoossakin ovat haasteellisia ja siksi kantaväestö muuttaa niiltä pois.

Suomi on siis menossa Ruotsin tietä hyvää vauhtia ja saavuttanee Ruotsin nykytason 5-10 vuoden kuluessa. Poliittinen muutos on toki mahdollinen, mutta ei pidä aliarvioida sitä ymmärtämättömyyden ja silkan pahantahtoisuuden määrää, joka pitää nykyistä kehitystä yllä. Monet tahot hyötyvät haittamaahanmuutosta. Siksi sille ei tehdä mitään.