Islam ja Eurooppa

Luin Tundratabloids-sivustolta artikkelin islamin vaikutuksesta eurooppalaiseen identiteettiin. Siinä viitattiin Raymond Ibrahimin artikkeliin, jossa taas pohdiskeltiin eurooppalaisen identiteetin syntyhistoriaa islamin valossa.

Artikkeli sai minut miettimään, miten tutustuminen islamiin, sen opetuksiin ja historiaan on muuttanut omia käsityksiäni historiasta ja nykyisyydestä. Kaikkein ensimmäisenä sanoisin, että tutustuminen islamiin on opettanut arvostamaan kristinuskoa sekä uskontona että osana länsimaista kulttuuriperintöä. Islam on lakiuskonto, kun taas kristinuskossa keskeistä on usko Jeesuksen sovitustyöhön. Islamissa paikka paratiisissa ansaitaan teoilla. Kristinuskossa ei taas pyritä miellyttämään Jumalaa hyvillä teoilla vaan teot ovat seurausta uskosta. Islam myös hylkäsi jo varhaisina aikoina järjen käytön ja keskittyi jumalalliseen ilmestykseen. Islamissa jokainen ihminen ei ole yhtä arvokas Jumalan silmissä, vaan uskova on parempi kuin vääräuskoinen, mies on naista ylempänä ja isännällä on orjansa.

Miten tutustuminen islamiin muuttaa maailmankuvaa

Tutustuminen islamiin myös muutti käsityksiä historiasta. Länsimainen imperialismi ei edustanut sellaista ainutlaatuista pahuutta, kuin marxilaiset ja jälkikolonialistiset ajattelijat kertoivat. Oli myös olemassa islamilaista imperialismia. Tämän imperialismin eri ilmentymät hyökkäsivät Eurooppaan satojen vuosien ajan, kunnes länsimaat vihdoin lopettivat tämän 1800-luvulla. Islamilaisen imperialismin tuhoisin ilmentymä oli kuitenkin satoja vuosia jatkunut Intian valloitus, jonka uhrimäärät lasketaan joidenkin arvioiden mukaan sadoissa miljoonissa.

Afganistanin tapahtumista jotkut ehkä muistavat Bamiyanin Buddha-patsaat, jotka islamistinen Taliban-järjestö tuhosi. Buddhalaisuus oli levinnyt Afganistaniin saakka. Nykyisin Afganistan on islamilainen sharia-valtio, josta länsimaat Yhdysvaltojen johdolla ovat muka tekemässä demokratiaa. Sattumoisin buddhalaisuus uskontona on kokonaan hävinnyt Afganistanista ja myös Intiasta, jossa se aikanaan syntyi. Burman hallituksen tavalla kohdella rohingya-vähemmistöä voi olla jotakin tekemistä sen kanssa, miten buddhalaiset ovat aikanaan joutuneet kärsimään islamin takia.

Kolumbus lähti vuonna 1492 etsimään meritietä Intiaan. Miksi Kolumbuksen piti tuollainen reitti ylipäänsä löytää? Eikö kauppa käynyt muuten? Tutustuminen islamiin auttaa ymmärtämään, miksi reitti piti löytää. Luonnollisesti Kolumbuksen matka päättyi epäonnistumiseen, koska länteen mentäessä löytyi eurooppalaisille ennestään tuntematon manner.

Vuosi 1492 on muutenkin merkittävä. Tuolloin nimittäin päättyi ns. reconquista eli vuoden 711 umaijadivalloituksesta alkanut ajanjakso, jonka aikana Espanjan kristityt kuningaskunnat hiljalleen valloittivat Iberian niemimaan ja häätivät sitä asuttaneet maurit pois. Kyseiseen ajanjaksoon sisältyy joitakin Euroopan historian synkimpiä elementtejä kuten esimerkiksi inkvisitio. Modernin jälkijättöisen moralismin silmin kyseessä oli hirvittävä rikos ihmisyyttä vastaan. Kuitenkin inkvisition tarkoituksena oli löytää islamista tai juutalaisuudesta katolisuuteen kääntyneiden joukosta kerettiläisiä. Reconquistan jälkeen juutalaisten ja muslimien piti kääntyä katolilaisiksi tai lähteä Espanjasta. Inkvisitio päätti, ketkä olivat oikeasti kääntyneet ja ketkä eivät.

Luonnollisesti osa oli kääntynyt pelkästään siitä syystä, että saisi jäädä Espanjaan. Tällaisten ihmisten kohtalo saattoi olla julma. Inkvisition julmuutta on toki liioiteltu myöhemmässä historiankirjoituksessa. Joka tapauksessa Espanjasta tuli tähän päivään saakka ainoa alue maailmassa, josta islam on saatu onnistuneesti hävitettyä. Toki moderni eurooppalainen humaani maahanmuuttopolitiikka voi tämänkin asiaintilan muuttaa.

Moni varmasti ihmettelee, miksi eurooppalaisen kulttuurin ydinalue siirtyi Välimereltä pohjoisemmaksi. Yksi syy tähän oli merirosvous ja toistuvat muslimien tekemät ryöstöretket Välimeren pohjoisrannalle. Tämän vaikutuksista myös Raymond Ibrahimin artikkeli kertoo. Italiassa käyneet ovat varmasti nähneet useita vuoren huipulle rakennettuja keskiaikaisia kaupunkeja. Syyn, miksi kaupungit rakennettiin vuoren huipulle voi itse kukin arvata. Sellaisiin kaupunkeihin voi helposti linnoittautua turvaan ryöstöretkille tulleiden vihollisten varalta. Sen, keitä nämä viholliset usein olivat, jätän lukijoille harjoitustehtäväksi.

Bysantin valtakunta toimi pitkään tulppana Eurooppaan kohdistuvalta islamilaiselta invaasiolta. Kun Bysantti kaatui, Balkanista tuli islamin pääasiallinen etenemisväylä kohti Euroopan ydinalueita. Osmanivaltakunnan laajentuminen pysäytettiin vuonna 1683 Wienin porteilla. Tähän ei yksikään eurooppalainen valtio olisi pystynyt yksinään vaan siihen tarvittiin yhteistoimintaa. Ratkaisevaa roolia Wienin porteilla käydyssä taistelussa näytteli Puola-Liettuan kuningas Juhana Sobieski.

Ibrahimin artikkeli

Raymond Ibrahim on Yhdysvalloissa asuva taustaltaan koptikristitty kirjoittaja. Hän kommentoi kirjoituksessaan islamin valkopesuun keskittyvää artikkelia, jonka on kirjoittanut Akbar Ahmed. Tämä peräänkuuluttaa italialaisilta oman ”pluralistisen” menneisyytensä muistamista. Ahmed maalaa kuvan myyttisestä suvaitsevaisesta Italiasta tarkoituksenaan saada nykyiset italialaiset suvaitsevammiksi suhteessa moderniin islamiin.

Ahmed puhuu eurooppalaisten ”saalistajaidentiteetistä”, joka tulee näkyviin ”koettujen uhkien” myötä. Ahmed ei kuitenkaan mainitse sitä ikävää tosiasiaa, että islam oli vuosisatojen ajan merkittävä ”koettu” uhka.

Raymond Ibrahimin mukaan on ironista, että eurooppalainen identiteetti on itse asiassa islamin sivutuote mutta ei sillä tavalla kuin islamin valkopesijät antavat ymmärtää. Ibrahim kysyy, eikö vuosisatojen ajan jatkunut islamin väkivaltainen Euroopan valloitus luonut ”eurooppalaisen identiteetin”.

Kuten äskettäin edesmennyt historioitsija Bernard Lewis sanoi, eurooppalaisen identiteetin määrittelivät ensin islamin eteneminen ja myöhemmin islamin vetäytyminen. Ibrahim muistuttaa, että kolme neljännestä jälkiroomalaisesta maailmasta siirtyi islamin alle ja jätti viimeisen neljänneksen pysyvään sotatilaan.

Kun siirrytään nykyaikaan, sota on muuttanut muotoaan ja on muuttunut antiteesiksi Euroopan ja lännen välisestä todellisesta historiasta. Samaan aikaan, kun maanosaan muuttaa miljoonia muslimisiirtolaisia, joista monilla on havaittavissa perinteisen islamilaisen vääräuskoisiin kohdistuvan vihamielisyyden merkkejä, valtausta vastustavia eurooppalaisia neuvotaan välttämän provosoitumista ”oletettujen uhkakuvien” perusteella.

Akbar Ahmedin artikkelissa kehotetaan italialaisia muistelemaan ”pluralistista menneisyyttänsä” ja olemaan sen perusteella myötämielisempiä muslimien massamaahanmuutolle. Ibramihin toisessa artikkelissa muistutetaan ikäviä tosiasioita tästä ”pluralistisesta” menneisyydestä.  Otranton katedraalissa Apulian maakunnassa säilytetään  niiden 800 kristityn jäännöksiä, jotka kieltäytyivät kääntymästä islamiin vuonna 1480, kun osmanien sulttaani Muhammad II valloitti kaupungin. Yli puolet Otranton 22 000 asukkaasta surmattiin ja viisi tuhatta vangittiin orjiksi. Läheisellä kukkulalla 800 kristittyä menetti päänsä kieltäydyttyään kääntymästä islamiin. Näiden kristittyjen arkkipiispa sahattiin kahtia.

Lopuksi Ibrahim toteaa, että italialaisilla tuskin on ongelmia ottaa töihin ei-kristittyjä tai sallia muukalaisten elää omien tapojensa mukaisesti.

Sen sijaan he tuskin katselevat hyvällä sitä, että maahan tuodaan muslimeja, jotka elävät sen historian mukaisesti, jota Ahmed Akbarin mielestä ei koskaan tapahtunut.