Valistus ja todellisuus

Muotisanaa ”vihapuhe” käytetään nykyisin valtajulkisuudessa melko kevyesti. Sana on huonosti määritelty, kuten epämääräistä pahaa tarkoittavat sanat suvaitsevaisessa kielenkäytössä yleensä tahtovat olla. Uhkaavaksi termi muuttuu silloin, kun viranomainen alkaa taistella epämääräistä pahaa vastaan järjestelmällisellä propagandalla varsinkin, kun Suomen laki ei tunne käsitettä ”vihapuhe”.

Lasten aivopesua

Poliisitube on aloittanut toimintansa ja julkaisi videon, jossa Alma-niminen pikkutyttö kutsuu ”Poliisileijonan” avuksi, kun hänen äitinsä on lähettänyt sisällöltään ilmeisesti loukkaavan viestin poliitikolle. Epäselväksi jäi, onko videon ”valistus” tarkoitettu lapsille, aikuisille vai molemmille.

Asetelma, jossa lapsi opettaa moraalia aikuiselle, voi olla jonkun mielestä hauska. Se kuitenkin herättää mielleyhtymiä, jotka ovat tuttuja kommunistidiktatuureista. Pavlik Morozovin kuva oli pitkään tässäkin blogissa. Lisäksi Kiinan kulttuurivallankumouksen aikana lapsia rohkaistiin ilmiantamaan vanhempiaan väärinajattelusta.

Poliittisesti korrekti suvaitsevaisuus on sekin eräänlaista kommunismia mutta keinot torjua vääränlaista ajattelua ovat ainakin toistaiseksi hienovaraisempia kuin kommunistidiktatuureissa aikanaan. Poliisileijona-videossa propaganda meni kuitenkin pelottavan lähelle oikeaa kommunismia, mikä myös kertoo, että viranomainen ei tässä ole oikealla asialla vaan harrastamassa aivopesua.

Videosta tehtiin myös englanniksi tekstitetty versio, joka on kerännyt jonkin verran enemmän katsojia kuin alkuperäinen mutta ei kuitenkaan ole mennyt ”viraaliksi”. Toisin kävi taannoiselle ”raiskauksentorjuntavideolle”, joka kaikessa älyttömyydessään ainoastaan nauratti, vaikka se valistuksena onkin vastuutonta poliittisesti korrektia fiktiota.

Poliisihallituksen viestintäpäällikkö Marko Luotonen ei pitänyt videon saamasta kielteisestä julkisuudesta sosiaalisessa mediassa vaan väitti kritiikkiä ”vihapuheeksi”. Luotosen mukaan ”Lastenohjelma laukaisi vihapuheen”. Luotonen toteaa:

”Monia lapsille suunnatun Poliisileijona-ohjelman kommentoijia poliisin viesti ei ole vakuuttanut. Ohjelmasarjan ensimmäinen jakso sosiaalisesta mediasta herätti viharyöpyn, sosiaalisessa mediassa. ”

Vertaukset Pavlik Morozoviin voivat olla liioittelua, mutta mielleyhtymää ei Luotonenkaan voi kiistää. Kritiikki torjutaan ”viharyöppynä”, mikä viestii kyvyttömyydestä vastata kritiikkiin. Todellisuudessa tavoitteet olivat ihan viattomat:

”Aikuiset hei, emme kehota videolla lapsia ilmiantamaan vanhempiaan vihapuheesta. Aikuisten oikeesti. Haluamme näyttää lapset oivaltavina ja osaavina tekijöinä, jotka ymmärtävät itse mikä on oikein ja mikä väärin.”

Aikuisten oikeasti videon 38 sekunnin kohdasta alkanut kohtaus voidaan ymmärtää myös kehotuksena ilmiantoihin. Kukin katsoja päättäköön itse.

Lapset ovat lapsia eivätkä ole vielä tarpeeksi kypsiä opettamaan aikuiselle moraalia. Tästä syystä videolla esiintyvän Alman kaltaiset eivät ole täysivaltaisia kansalaisia vaan vanhempiensa vastuulla. Lapset eivät välttämättä ymmärrä, mikä on oikein ja mikä väärin etenkään, kun kyse on abstraktista vihapuheesta. Poliisitube ottaa tässä vanhempien paikan ja heikentää vanhempien moraalista auktoriteettia lasten silmissä samalla tavalla kuin totalitaristiset diktatuurit aikanaan. Niiden tarkoituksena oli varata valtiolle yksinoikeus moraalisena auktoriteettinä.

Onneksi Suomessa ei vielä ole päästy Saksan tasolle, jossa poliisi ratsaa äärioikeistolaisia vihaviestejä sosiaaliseen mediaan kirjoittavien ihmisten koteja.

Joukkoraiskaus Facebookissa

Sosiaalisessa mediassa julkaistaan kaikenlaista iljettävää. Kolme maahanmuuttajataustaista miestä raiskasi huumatun naisen Uppsalassa ja näytti rikoksen sellaisenaan suorana Facebookissa. Vaikka rikollisuus on Ruotsissa raaistunut hallitsemattoman maahanmuuton myötä, mitään tuon kaltaista ei olisi voinut kuvitella.

Tekijöillä on takanaan aiempia väkivaltarikoksia ja niistä myös tuomioita, jotka luonnollisesti ovat varsin pieniä. Teko ja sen kuvaaminen kertovat, että Ruotsin oikeuslaitoksen rikoksista jakamat rangaistukset eivät lainkaan pelota tekijöitä.

Luonnollisesti media käyttää rutiininomaisesti valkopikselöintiä ja tekee epäillyistä tunnistamattomia. Suomalaista valtamediaa seuraavat eivät tiedä epäillyistä etenkään sitä, että heidän nimensä eivät ole Sven-Åke, Göran tai Börje. Sosiaalisesta mediasta kuvamateriaali on luonnollisesti poistettu. Tässä kuitenkin kamera vielä käy, kun poliisi saapuu paikalle.

On jännittävää seurata, millaisen rangaistuksen tekijät lopulta saavat. Aiemman rikostaustansa takia heidät luultavasti tuomitaan, vaikka vapauttava tuomiokaan tuskin olisi monelle yllätys. Karkotus on epätodennäköinen lopputulos ainakin aiempien oikeustapausten perusteella. Niinikään Uppsalassa tapahtunut, viiden afgaaniteinin suorittama alle 15-vuotiaan pojan joukkoraiskaus (joka niinikään kuvattiin) ei johtanut karkotukseen tekijöiden nuoren iän perusteella. Lisäksi oikeuden mielestä heitä uhkaisivat Afganistanissa useat vaarat.

Kun miettii Poliisitubea tämän Ruotsin tapausten rinnalla, tekee mieli kysyä, ovatko viranomaisten resurssit oikeassa käytössä, kun pyritään vaikuttamaan ensisijaisesti kantaväestöön kuuluviin lapsiin. Uppsalan raiskaajaremmien rikoksia ne eivät ainakaan olisi estäneet.