Valeuutiset ja oikeat uutiset

Sanotaan, että valtamedia on internetin myötä menettänyt monopolinsa tiedonvälitykseen. Tämä todennäköisesti pitää paikkansa mutta ei tarkoita, että valtamedia luopuisi asemastaan suosiolla. Vastareaktio on itse asiassa koko ajan käynnissä, kuten Suomessa nähty MV-lehteä vastaan käyty kampanja osoittaa.

Valtamedian perinteinen ilmoitusmyyntiin nojaava liiketoimintamalli on käytännössä kuollut. Myös uutisiin nojaavat televisiokanavat ovat vaikeuksissa, jos jätetään verorahoitteiset mediat huomiotta. Kasvava osa ihmisistä ei enää tilaa sanomalehtiä tai varta vasten käy valtamedian sivustoilla vaan saa kaiken informaationsa sosiaalisen median kautta. Siellä puolestaan perinteisellä medialla ei ole itsestään selvää etulyöntiasemaa muihin lähteisiin verrattuna.

Kampanja ”valeuutisia” vastaan

Donald Trumpin vaalivoiton jälkeen amerikkalaisessa liberaalimediassa on vallinnut hysteria ”valeuutisista”. Esimerkki tästä hysteriasta löytyy Washington Post -lehdestä, joka teki jutun kahdesta ”valeuutisten” tuottajasta Paris Wadesta ja Ben Goldmanista.

Nämä kaksi työskentelevät heille vuokratusta asunnosta ja tuottavat uutisia jaettavaksi Facebookissa ja muissa sosiaalisissa medioissa. Washington Postin toimittaja tekee lukijalle selväksi, että he eivät ole oikeita toimittajia jutun perässä vaan huijareita, jotka pyrkivät näyttävillä otsikoilla saamaan mahdollisimman paljon klikkauksia ja samalla ansaitsemaan rahaa.

WaPo siteeraa Buzzfeed-sivuston analyysia, jonka mukaan ”valemedian” uutiset saivat Facebookissa enemmän näkyvyyttä kuin ”oikeat” uutiset. Se, että Buzzfeedin analyysi oli varsin kevyellä kädellä tehty ja ilmiselvästi tarkoitushakuinen, ei häirinnyt toimittaja Petula Dvorakia lainkaan. Lisäksi Buzzfeedin analyysi itsessään osoittautui ”valeuutiseksi”.

Jutun viestistä ei voi erehtyä. Sen tarkoituksena on painostaa sosiaalisen median jättejä siivoamaan ”valeuutiset” pois sivustoiltaan ja antamaan tilaa oikeille uutisille, joita tuottavat oikeat journalistit ja oikeat mediayhtiöt.

Ensimmäinen ongelma tällaisessa valikoinnissa on tietysti se, mistä valeuutisen erottaa oikeasta. Toinen ongelma taas on se, että lapsi menee pesuveden mukana eli ”valeuutissivustoksi” leimataan moni sellainen, joka tekee oikeita uutisia mutta ei edusta valtamedian agendaa eli käytännössä konservatiiviset uutissivustot. Häpeämätön sensuuri siis naamioidaan teennäiseksi huoleksi journalismista ja kansalaisten tiedonsaannista.

Yhdysvalloissa itsekin klikkihuoraukseen syyllistyvät liberaalimedian sivustot kuten Buzzfeed, Huffington Post ja Vox ovat erityisen riippuvaisia sosiaalisesta mediasta. Nämä sivustot ovat kaikkein innokkaimmin taistelleet ”valeuutisia” vastaan ja käyttäneet tässä taistelussa hyväkseen omia puolueellisia valeuutisiaan, kuten edellä mainittu Buzzfeedin analyysi osoittaa.

Sota MV-lehteä vastaan

Suomessa valtamedia ja sen taustalla olevat mediayhtiöt ovat jo pitkään käyneet sotaa MV-lehteä vastaan ja saaneet mukaansa myös Suomen viranomaiset, jotka ovat toistaiseksi turhaan yrittäneet vangita lehden päätoimittaja Ilja Janitskinia ja tuoda häntä Suomeen.

Valtamedia käyttää rutiininomaisesti MV-lehdestä luonnehdintaa ”valemedia”. Tätä toistamalla pyritään vaikuttamaan ihmisiin, mutta vaikuttamisyritykset ovat niin läpinäkyviä, että niille on vaikea olla hymähtelemättä.

MV-lehti on olemassaolonsa aikana näyttänyt perinteiselle medialle, miten sosiaalisen median avulla saadaan näkyvyyttä ja lukijoita. Tämä ei ole jäänyt huomaamatta, ja niinpä lehteä vastaan on masinoitu boikottikampanjoita, joilla mainostajia on aktiivisesti karkotettu lehden sivuilta. Viranomaiset tulivat mukaan siinä vaiheessa, kun muut keinot olivat epäonnistuneet.

Valtamedian valeuutisia

Suomalainen valtamedia kopioi Yhdysvaltoja käsittelevät uutisensa enimmäkseen amerikkalaisesta liberaalimediasta. Kopiointi tehdään sellaisenaan ilman suurempaa lähdekritiikkiä. Viimeksi tänään Mtv:n sivustolla kerrottiin, että ryhmä merkittäviä amerikkalaisia tietotekniikan asiantuntijoita ja juristeja on löytänyt vakuuttavia todisteita vaalitulosten hakkeroinnista kolmessa vaa’ankieliosavaltiossa (Wisconsin, Michigan ja Pennsylvania).

Juttu perustuu New York Magazine -nimisen julkaisun tietoihin. Mtv kertoo:

”Ryhmän mukaan esimerkiksi Wisconsinissa Clinton sai seitsemän prosenttia vähemmän ääniä paikoissa, joissa käytettiin sähköistä äänestyskonetta verrattuna niihin, joissa oli käytössä paperiset äänestysliput.”

Jutusta ei käy ilmi se, että mitään todisteita tulosten peukaloinnista ei oikeasti ole. On vain pelkkää spekulaatiota, joka sekin perustuu hatarille laskelmille. Esimerkiksi Wisconsinissa sähköinen äänestys oli käytössä enimmäkseen maaseudulla, kun taas kaupungeissa käytettiin paperisia äänestyslippuja.

Yhdysvaltojen vaaleista tiedämme, että Hillary Clintonin äänestäjät keskittyivät suurkaupunkialueille, kun taas Trump sai yleensä enemmistön kaupunkeja ympäröivällä maaseudulla. Kun lisäksi otetaan huomioon väestön rodullinen jakauma, Wisconsinin tuloksessa ei sinänsä pitäisi olla mitään poikkeuksellista.

Lisäksi Michiganin osavaltion äänestyksessä käytetään kauttaaltaan paperisia äänestyslipukkeita. Nämä taas syötetään skannereihin, jotka eivät ole yhteydessä internetiin. Hakkerointiväitteet ovat siis Michiganin osalta täysin perusteettomia.

Mielipidetutkija Nate Silver (jolla ei ole tekemistä Trumpin kampanjan kanssa) kommentoi Twitter-tilillään Clintonin kannatuksen kasvua yli 50 000 asukkaan piirikunnissa, joissa käytettiin paperisia äänestyslipukkeita:

”Kuitenkin vaikutus häviää, jos otetaan huomioon rotu ja koulutustaso eli äänimäärien muutosta parhaiten ennustavat tekijät.”

Silverin mukaan tarkempi analyysi voisi paljastaa jotakin, mutta hänen mukaansa ennuste on huono, jos löydös ei kestä pintapuolista järkevyystarkistusta.

On erittäin todennäköistä, että suomalainen valtamedia ei kerro lukijoilleen mitään, jos (tai kun) uutinen osoittautuu ankaksi. Näin mielikuva vaalitulosten peukaloinnista ja mahdollisesta Venäjän tiedustelun osuudesta siihen jää elämään.

Kun valtamedia tekee tyhjästä kohun, joka osoittautuu perusteettomaksi, se ei yleensä korjaa virhettään vaan pysyy alkuperäisessä narratiivissaan. Tämän voi itse kukin todeta lukemalla James Hirvisaaren kokoaman aikajanan ns. ”hihamerkkikaustista”.