tiistaina, maaliskuuta 29, 2016

Uskooko luterilainen kirkko islamiin?



Otsikossa oleva kysymys on ollut ilmeisesti monen sellaisen mielessä, jotka ovat käyneet eroamassa kirkosta pääsiäisen aikana. Arkkipiispa Kari Mäkinen ilmoitti MTV:lle, että kirkko suojelee kielteisen päätöksen saaneita turvapaikanhakijoita. Samalla arkkipiispa muistutti, että kirkon tehtävä Suomessa on rakentaa rauhaa kristittyjen ja muslimien välillä.

Olen sitä mieltä, että median kohuotsikot eivät kertoneet koko totuutta. Arkkipiispa ilmoitti toimivansa yhteistyössä viranomaisten kanssa eikä piilottele ketään. On kuitenkin kiistämätön tosiasia, että luterilainen kirkko on nykyisen arkkipiispan aikana politisoitunut lähinnä vasemmistoliberaaliin suuntaan. Lisäksi kirkko tuntuu olevan enemmän kiinnostunut islamista ja muslimeista kuin seurakuntalaisistaan.

Teologi uskoo islamiin

Helmikuun alussa Suomen kuvalehti julkaisi luterilaisen kirkon piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulaisen kirjoituksen ”Miksi uskon islamiin luterilaisena teologina?”. Komulainen on närkästynyt ”islam-kriittisyyden” aallosta, joka hänen mukaansa on voimakkaassa kasvussa.

Komulainen ei myöskään pitänyt valtamedian uutisoinnista, joka hänen mukaansa jättää huomiotta uskontojenvälisen dialogin. Media on myös jättänyt kertomatta Marrakeshin julistuksesta sekä Yhdysvaltojen presidentti Barack Obaman vierailusta baltimorelaiseen moskeijaan.

Ovatko nuo uutiset hyviä vai ei? Pintapuolisesti näyttää siltä. Jos Marrakeshin julistusta lukee, siinä viitataan ns. Medinan perustuslakiin, joka julistuksen mukaan ”takasi uskonnonvapauden kaikille uskonnosta riippumatta”. Itse julistuksen tarkoituksena on osoittaa, että allekirjoittaneet haluavat parantaa muslimien vainoamien uskonnollisten vähemmistöjen asemaa levottomassa Lähi-idässä.

Medinan perustuslaki määritti lähinnä kaupungissa asuneiden heimojen väliset suhteet siinä vaiheessa, kun Muhammadin johtama muslimiyhteisö asettui asumaan Medinaan, jonne Mekkaa johtanut Quraysh-heimo oli heidät ajanut.

Kyseinen perustuslaki ei kuitenkaan taannut Medinan juutalaisheimoille rauhaa. Banu Qaynuqa -heimo karkotettiin, kun heimon jäsenen väitettiin riisuneen musliminaisen alastomaksi. Tämä johti vihanpitoon, jonka seurauksena Banu Qaynuqan linnoitus piiritettiin ja nämä antautuivat. Muhammad halusi ensin teloittaa heimon jäsenet mutta myöntyi anelujen jälkeen pelkkään karkoitukseen. Medinan kahdelle muulle juutalaisheimolle ei käynyt yhtään paremmin.

Marrakeshin julistus, joka todennäköisesti on sinänsä merkityksetön Lähi-idän uskonnollisten vähemmistöjen kannalta, määrittää uskonnollisten vähemmistöjen oikeudet islamin sallimissa rajoissa. Se ei ole mikään todellinen uskonnonvapauden julistus.

Barack Obaman vierailu taas kohdistui Muslimiveljeskunnan peitejärjestö ISNA:n kontrolloimaan moskeijaan, jolla on yhteyksiä ääri-islamiin. On vaikea kuvitella, mitä erityisen positiivista vierailussa oli. Obaman hallinnolla on perinteisesti ollut läheiset suhteet Muslimiveljeskuntaan, joka kannattaa sharia-lakia ja globaalia kalifaattia samoin kuin Islamilainen valtio.

Dialogia

Kuten monet islamin länsimaiset puolestapuhujat Komulainenkin relativisoi islamin nimissä harjoitetun väkivallan ja rinnastaa sen ristiretkiin ja Ku Klux Klaniin. Hän myös väittää lukeneensa islamilaisia tekstejä, jotka ”motivoivat” valloitussotiin. Silti Komulainen uskoo islamiin. Hän nimittäin asettaa omat subjektiiviset kokemuksensa islamin vakiintuneiden tulkintojen edelle:

”Olen kokenut erilaisissa dialogitilanteissa vieraanvaraisuutta ja ystävyyttä, jota uskonnollinen viitekehys – siis islamilainen perinne – on vain vahvistanut.”

Hän myös siteeraa valikoivasti Koraania. Erityisesti Koraanin jae 2:256 on miltei loppuun kulunut apologistien käytössä. Se, että jakeen alussa lukee: ”Uskonnossa ei ole pakkoa”, muka todistaa islamin perimmäisestä suvaitsevaisuudesta, vaikka sen jälkeen tulleissa ilmestyksissä puhutaan taistelemisesta kirjan kansoja vastaan, kunnes nämä kääntyvät islamiin, maksavat rangaistusveroa tai tapetaan.

Komulainen myös siteeraa jaetta 5:48 todisteena siitä, että islam muka tahtoisi eri uskontojen kilpailevan hyvissä töissä. Samalla hän luonnollisesti unohtaa jakeen 98:6, jonka mukaan uskottomat, niiden mukana kirjan kansojen edustajat, palavat helvetin tulessa.

Muslimin käsitys kristinuskosta perustuu pitkälti Koraaniin ja muihin islamilaisiin lähteisiin. Muslimit uskovat, että islam on alkuperäinen Abrahamin uskonto. Allah antoi juutalaisille Tooran ja kristityille Evankeliumin mutta juutalaiset ja kristityt vääristelivät kirjoituksiaan eikä niitä seuraamalla pelastu.

Islamilaisen näkemyksen mukaan Muhammad on viimeinen profeetta ja hänelle esitetty ilmoitus kumoaa aikaisemmat. Kristinusko ja juutalaisuus kumoutuvat samalla uskontoina ja ne, jotka kieltäytyvät seuraamasta Muhammadia, joutuvat helvettiin.

Komulainen kuitenkin uskoo dialogin voimaan:

”...uskontodialogi on yksi avain yhteiskunnalliseen harmoniaan. Vuoropuhelu ei tarkoita hymistelyä, vaan myös kriittisiä kysymyksiä pitää voida sen puitteissa esittää, joskin luottamuksen ilmapiirissä.”

Tässä vaiheessa on syytä kysyä, onko dialogi itsetarkoituksellista vai pyritäänkö sillä joihinkin konkreettisiin tuloksiin. Muslimille voi olla vaikea selittää kristillistä kolminaisuusoppia, jos Koraanissa sanotaan, että kristityillä on kolme jumalaa, joista yksi on Maria. Erityisen vaikeaa se on kertoa, jos muslimi uskoo islamin opetusten mukaisesti, että Koraani on tullut suoraan Allahilta ja on kirjaimellisesti totta.

Onko dialogissa mitään mieltä silloin, kun dialogin toisen osapuolen ymmärrys kristinuskosta säilyy samalla tasolla kuin Koraanissa ja islamilaisessa perimätiedossa? Onko dialogi mielekästä silloin, kun sen seurauksena luterilainen teologi yrittää kertoa suomalaisen aikakauslehden lukijoille yksinomaan positiivisesti värittynyttä tietoa islamista? Eikö silloin toinen osapuoli ole saavuttanut tavoitteensa dialogin suhteen ja tehnyt Komulaisesta hyödyllisen idiootin?

Kannattaa myös lukea Komulaisen artikkelin kommentit ja erityisesti ensimmäinen.

10 kommenttia:

  1. Robert Spencer kirjoittaa jakeesta 2:256 näin:

    Muslimien edustajat länsimaissa siteeraavat usein tätä lausetta osoittaakseen vääräksi väitteen, että islamia levitettiin miekalla, tai jopa osoittaakseen, että islam on rauhan uskonto. Kuitenkin varhaisen muslimin, Mujahid ibn Jabrin mukaan, tämä jae on abrogoitu Koraanin jakeella 9:29, jossa muslimit määrätään taistelemaan Kirjan kansoja vastaan ja alistamaan heidät. Muslimihistorioitsija Tabarin mukaan toiset kuitenkin sanovat, että "ei pakkoa"-jaetta ei ole abrogoitu, mutta se ilmoitettiin viitaten erityisesti Kirjan kansoihin. Heitä ei tule pakottaa kääntymään islamiin, vaan he saavat harjoittaa uskontojaan kunhan maksavat jizyaa (henkirahaa) ja "tunnustavat alistuvansa" (9:29). Pakkoa ei siis ole.

    Koraaniblogi, Lehmän suura, jakeet 222-286:
    http://koraaniblogi.blogspot.fi/2015/03/2-lehman-suura-222-286.html

    VastaaPoista
  2. Ibn Matti: "Heitä ei tule pakottaa kääntymään islamiin, vaan he saavat harjoittaa uskontojaan kunhan maksavat jizyaa (henkirahaa) ja "tunnustavat alistuvansa" (9:29). Pakkoa ei siis ole."

    Tuossa on määritetty uskonnonvapaus islamin asettamissa rajoissa kirjan kansoille.

    Muslimin oma uskonnonvapaus on taas kokonaan toinen tarina.

    VastaaPoista
  3. Kirkko käy dialogia islamin kanssa monikulttuurisuuden hengessä, ei kristinuskoon tukeutuen. Halutaan uskoa, että asiat, jotka kristinuskolla ja islamilla ovat yhteisiä ovat tärkeämpiä kuin ne, jotka erottavat nämä uskonnot toisistaan. Islamin suhteen kirkko joustaa, islamin pimeyden hyväksyminen ja jopa puolustelu toiveissa, että kristitytkin maallistumiskehityksessään ottaisivat oppia muslimien suhteesta uskontoonsa. Monikulttuurisuus ei tunnista pahuutta, ja pitää kulttuureja ja uskontoja samanarvoisina. Kirkon kulttuurinen myöntyväisyyspolitiikka pitää näköjään kristinuskoa ja islamia luonnollisina liittolaisina: yhteinen vihollinen on synti ja sekularismi, muhamettilaisilta on muka opittavaa. Vastarintaan ryhtyminen vaatii rohkeutta, mistä naisistuvassa protestanttisessa kirkossamme on pulaa.

    VastaaPoista
  4. Dialogia kerrakseen. Ei voi olla mitään dialogia ainakaan teologiselta pohjalta islamin ja kristinuskon välillä. Ei jos uskontonsa edustajat vielä ovat tosi uskovia. Islam ja kristinusko eroavat huomattavasti toisistaan olennaisissa seikoissa. Kristinuskon kolminaisuusoppi on koraanissakin lukuisia kertoja tuomittu kerettiläisyydeksi. Jeesuksen asema lopun aikoina islamissa on toimia kristinuskon hävittäjänä. Jne... onhan näitä. Ei voi uskoa molempiin samaan eikä kyllä harrastaa mitään vilpitöntä dialogiakaan. Ei jos arvostaa omaa uskontoaan ja omaa selviytymistään. Koraanissa muuten monesti kerrotaan, että aina Aabrahamista Jeesukseen, kaikki ovat olleet islamin profeettoja, jotka ovat saaneet saman ilmestyksen (koraanin) ja jonka ovat sitten turmelleet. Tämä johtaa tietysti välittömästi mitä kummallisimpiin paradokseihin, mutta mitäs niistä :) Islamissa ei tosiaankaan ole pakkokäännytystä: islamin tavoite on islamilaisen lain saattaminen maailmanlaajuiseksi. Ts. voit uskoa mihin huvittaa mutta sharia lain alaisena/mukaisesti.

    VastaaPoista
  5. Kirkossammehan on varmaankin pitkään ajateltu – ja oltu siinä kieltämättä oikeassa – että tavallisille tapakristityille on sinänsä ihan yksi lysti, että mikä kirkon opillinen sanoma on, sillä tapakristityt ovat tarvinneet kirkkoa lähinnä tiettyjen tärkeitten ja perinteisten rituaalien suorittajina. Niin kuin esmes häät, hautajaiset ja kaste. Tämän vuoksi kirkossa ajatellaan, että opillisella puolella voidaan puhua mälkyttää ihan mitä huvittaa. Tämä piti paikkansa varsin pitkään, mutta viimeisen parin vuoden aikana kirkon oppi on siirtynyt teologian puolelta puhtaasti poliittiseksi monikultturismin tunnustusopiksi ja selvää on, että tapakristityillä alkaa olla sen suhteen mitta täynnä. Se näkyy kirkosta eroamistilastoissa.

    VastaaPoista
  6. Bogreol: "... kristitytkin maallistumiskehityksessään ottaisivat oppia muslimien suhteesta uskontoonsa."

    Juuri tästä ei pidä ottaa oppia. Itse asiassa islamilla ei ole mitään annettavaa länsimaalaisille.

    Ano: "Ei voi uskoa molempiin samaan eikä kyllä harrastaa mitään vilpitöntä dialogiakaan."

    Juuri näin. Itse asiassa dialogi on vahingollista, koska se tuottaa Komulaisen kaltaisia islamin apologisteja ja kannustaa islamin suhteen teeskentelyyn, jota kristinuskon piirissä kutsutaan farisealaisuudeksi.Samaan aikaan toisella puolella pitäydytään islamin omien lähteiden käsityksissa kristinuskosta.

    Ykä: "... tavallisille tapakristityille on sinänsä ihan yksi lysti, että mikä kirkon opillinen sanoma on, sillä tapakristityt ovat tarvinneet kirkkoa lähinnä tiettyjen tärkeitten ja perinteisten rituaalien suorittajina."

    Tässä olet luultavasti oikeassa. Tapakristityille kelpaisi luultavasti pitäytyminen kristinuskon sanomassa. Eivät tapakristityt kaipaa politikointia sen enempää kuin vakavammin uskoonsa suhtautuvat. Liberaalit sen sijaan kaipaavat kirkkoa mukaan siunaamaan liberaalien hyveellisyyden signalointia (eli farisealaisuutta).

    Oma osansa on tietysti valtiokirkon aseman säilyttäminen, mutta sen menettäminen ei toisaalta vähennä liberaalisuutta vaan lisää sitä, jos Ruotsin esimerkkiä on uskominen.

    VastaaPoista
  7. Villit johtopäätökset kirkon turvapaikkajärjestelmästä ovat johtaneet eroaaltoon kirkosta, Kari Mäkisen kohdalla jo kolmanteen. Tosin arkkipiispan vastuunkanto on saanut oven käymään myös toiseen suuntaan, monen "pakanan" liittyessä uudelleen kirkkoon.

    ISIL-lehden pääkirjoitus

    VastaaPoista
  8. "Itse asiassa dialogi on vahingollista, koska se tuottaa Komulaisen kaltaisia islamin apologisteja ja kannustaa islamin suhteen teeskentelyyn, jota kristinuskon piirissä kutsutaan farisealaisuudeksi.Samaan aikaan toisella puolella pitäydytään islamin omien lähteiden käsityksissa kristinuskosta."

    Dialogissa kristitty osapuoli on aina vastaanottava, hyväksyvä ja tuomitsematon. Jeesus sanoutui itse irti farisealaisista, piti heitä tekopyhinä ja epäoikeudenmukaisina. Farisealaisilta puuttui armo, rituaaliset pikkuseikat merkitsivät heille enemmän kuin sisällölliset asiat. Näinhän on islamissakin. Islamissa käytännön rukousneuvot, vaatetukseen, pesemiseen, syömiseen, paastoamiseen, miesten ja naisten suhteisiin ym. liittyvät vaatimukset ovat yksityiskohtaisemmat kuin farisealaisilla. Muslimien on jopa lupa edistää uskoaan valehtelemalla eli pettämällä. Islam ja kristinusko ovat todella kaukana toisistaan, eikä dialogi käytännössä ole mahdollista. Saksan sana dialüg kuvaa kristittyjen ja muslimien vuoropuhelua.

    VastaaPoista
  9. Suomen evlut kirkko, tai oikeastaan evlut kirkko Suomessa kuten Mäkinen huomautti, ei ole enää muuta kuin vihervasemmiston teologinen siipi. Ellen tarvitsisi vielä viimeistä palvelusta, olisin kyllä jo kypsä eroamaan.

    VastaaPoista
  10. Anonyymi: " Ellen tarvitsisi vielä viimeistä palvelusta, olisin kyllä jo kypsä eroamaan."

    Ihan uteliaisuuttani kysyn: Mikä on tämä viimeinen palvelus?

    Hautaan pääsevät myös muut kuin kirkon jäsenet ja liittymällä vapaisiin suuntiin saat myös kunnon siunauksen silloin, kun tarvitset sitä viimeistä palvelusta.

    VastaaPoista

Toivon kohteliasta ja asiassa pysyvää kommentointia.