Vilksin vierailu ja sananvapaus

Lars Vilks pääsi Suomeen ja osallistui Kaivohuoneella käytyyn keskustelutilaisuuteen. Vilksin haastattelun voi katsoa täältä. Uusi Suomi -verkkolehti on myös tehnyt hyvän artikkelin, jossa käsitellään Vilksin ajatuksia sananvapaudesta.

Vilks on taiteilija, joten hän luonnollisesti käsitteli suomalaisten taitelijoiden ilmaisuvapauteen liittyviä kysymyksiä. Taitelija Marjukka Karttunen sai vuonna 2008 tuomion lapsipornon hallussapidosta ja levittämisestä. Taitelijan tarkoitus oli tosin aivan toinen. Vilks toteaa:

”Hän selvästi kritisoi tilannetta ja sitä, kuinka helppoa kuvamateriaalia on saada internetistä.”

”Mutta Suomen poliisi syytti häntä pedofiliasta ja hänet myös tuomittiin.”

Uusi Suomi siteeraa Vilksiä:

”Vilksin mukaan tapaus on hyvä esimerkki siitä, kuinka kontekstia eli asiayhteyttä ei tarvitse huomioida, kun sananvapautta tulkitaan ja rajoitetaan länsimaissa.”

Tästä tulee mieleen Jussi Halla-ahon tuomio sananvapausrikoksesta. Halla-ahon alkuperäisen satiirisen artikkelin yhtenä tarkoituksena oli osoittaa sananvapauden kaksoisstandardi, jossa kantasuomalaisista saa ilman pelkoa esittää mitä tahansa väitteitä, kun taas vastaavat väitteet vähemmistön edustajista aiheuttavat syytöksiä rasismista.

Syyttäjä ja tuomioistuin eivät ottaneet Halla-ahon kirjoituksen kontekstia huomioon vaan käytännössä tuomitsivat Halla-ahon pelkkien asiayhteydestä irrotettujen lauseiden perusteella.

Islamin tabut ja sananvapaus

Kaikkein tärkein ja Vilksiä itseään läheisesti koskettava kysymys on islamin tabujen ja länsimaisen sananvapauden välinen suhde. Vilksin mielestä länsimaat ovat taipuneet noudattamaan islamin tulkintoja uskonnon profeetan kuvauskiellosta. Hänen mielestään näin ei pitäisi tehdä:

”Toimimme väärin profeetan kanssa. Meidän pitäisi julkaista enemmän, ei vähemmän kuvia.”

”Jos niitä julkaistaisiin kaikkialla, ihmiset väsyisivät niihin.”

Vilks ei pidä muslimeja tahdottomina robotteina, jotka tekevät mitä tahansa profeettansa kunnian puolustamiseksi vaan uskoo, että hekin oppisivat kunnioittamaan sananvapautta ajan kanssa. Länsimaiset mediat ovat kuitenkin mieluummin jättäneet julkaisematta ensin Jyllands Postenin Muhammad-karikatyyrit ja myöhemmin Charlie Hebdon satiiriset pilakuvat.

Vilksin mielestä väkivallantekojen ja -tekijöiden kanssa ei tule neuvotella muuttamalla sananvapauden rajoja:

”Ei ole argumentti tappaa ihmisiä tai uhata heidän henkiään.”

Pelko on kuitenkin tehokas ase eli terrorismi johtaa herkästi itsesensuuriin.

Sananvapauden vastustaja 1

Kaikki eivät kuitenkaan ajattele näin. Edellisessä kirjoituksessani mainitsin Raimo Ilaskiven, jolta ei liiennyt sympatiaa ruotsalaiselle. Ilaskivi piti Vilksiä provokaattorina, joka saa mitä tilaa.

Ylen ruotsinkielinen osasto Svenska Yle ei ole kirjoittanut Perussuomalaisten kansanedustaja Mika Raatikaisen järjestämästä keskustelutilaisuudesta sanaakaan. Sen sijaan Svenska Yle on nostanut esille paremmin toimittajien maailmankuvaan sopivan sananvapauden sankarin, Arne Anka -sarjakuvaa piirtävän Charlie Christensenin.

Ruotsalainen Christensen on asunut viimeiset 25 vuotta Pohjois-Espanjassa. Siellä hänellä on mielestään perspektiivi Ruotsin tapahtumiin.

”Ruotsidemokraateilla kuten myös Perussuomalaisilla on rasistiset ja natsistiset juuret. Se on ainoana puolueena keskustellut maahanmuuttajakysymyksestä, mikä tarkoittaa, että koko kysymystä maahanmuuton rajoittamisesta käsitellään rasistisesta perspektiivistä.”

Christensenin mukaan nykyisen pahuuden juuret ovat peräisin vuodelta 2003, jolloin Yhdysvallat George W. Bushin johdolla hyökkäsi Irakiin. Hänen mielestään islamistit esitetään joukkona sinipaitoja, jotka vain tulevat jostakin ja alkavat katkoa päitä viattomilta ihmisiltä. Tämä on hänestä äärimmäisen puolueellinen käsitys todellisuudesta.

Christensen kirjoittaa sarjakuva-albumia, jossa käsitellään islamismia ja sen suhdetta islamiin sekä kristinuskoon ja länsimaihin. Hän ei pelkää tappouhkauksia mutta hänen mielestään pitää olla varovainen sanojen kanssa eikä turvautua epätotuuksiin.

Christensen ei piirrä islamin profeetta Muhammadin kuvia ja hän suhtautuu ylimielisen halveksuvasti Jyllands Posteniin, joka vuonna 2005 julkaisi pilakuvansa ”kokeillakseen sananvapauden rajoja.” Hän toteaa Charlie Hebdo -lehteen tehdystä terrori-iskusta:

”Ilmaisuvapauden mukana tulee vastuu. Tämä ei tarkoita, että mitenkään puolustaisin sitä, mitä tapahtui Pariisissa.”

Arne Ankan piirtäjä on edelleen vihainen siitä, että George W. Bush, Tony Blair ja Jose Maria Aznar eivät ole joutuneet sotaoikeuteen rikoksista ihmisyyttä vastaan:

”Niin kauan kun näin ei tapahdu, löytyy aina nuoria muslimimiehiä, jotka ovat tapahtuneesta yhtä vihaisia kuin minä. Kaikki tapahtui demokratian, totuuden ja vapauden nimissä, mutta se oli valhetta alusta loppuun. Kyse oli vain rahasta.”

Tähän mennessä lienee käynyt selväksi, että Charlie Christensen ei ole ”Charlie” vaan vasemmistolainen maailmanparantaja sarjakuvahahmonsa Arne Ankan tavoin. Christensenin mielestä muslimit tappavat sen takia, että he ovat uhreja ja heitä on kohdeltu väärin. Kaikki on länsimaiden ja erityisesti George W. Bushin syytä.

Sananvapauden vastustaja 2

Doonesbury on amerikkalaisen Garry Trudeaun luoma strippisarjakuva, jota on julkaistu vuodesta 1970 alkaen. Itse sarjakuva ei ole suomalaisille erityisen tuttu. Vilkaisin itse muutamaa netistä löytynyttä Doonesbury-sarjakuvaa, ja niiden satiiri vaikutti laimealta ja tylsältä. Äskettäin Trudeau voitti elämäntyöstään George Polkin palkinnon ja hänestä tuli ensimmäinen palkinnon voittanut sarjakuvapiirtäjä.

Palkintoseremoniassa pitämässään puheessa Trudeau arvosteli Charlie Hebdo -lehteä yllättävän voimakkain sanankääntein. Trudeau on pitkän piirtäjänuransa aikana joutunut itsekin sensuurin kohteeksi, kun hän arvosteli Teksasin lakia, joka pakotti aborttia haluavan ultraäänitutkimukseen. Yksi sarjakuvahahmoista sanoi:

”Republikaanien peruskannattajakunnan suomin valtuuksin minä raiskaan sinut.”

Satiirin tarkoituksena on Trudeaun mukaan kritisoida ”ylempänä olevia”, joita Teksasin aborttilain tapauksessa edustivat republikaanit. Sen sijaan Jyllands Postenin Muhammad-pilakuvien julkaisu oli hänen mielestään väärin:

”Alkuperäisten piirrosten tarkoituksena ei ollut viihdyttää tai valistaa tai haastaa auktoriteetteja vaan pelkästään provosoida, mikä onnistuikin erittäin hyvin. Yksi piirtäjä ammuttiin ja seuranneet mellakat johtivat lukuisiin kuolemantapauksiin. Kukaan ei voi sanoa, mihin positiiviseen sosiaaliseen tavoitteeseen pyrittiiin, mutta sananvapauden absolutistit olivat innoissaan. Arvostelukyvyn ja terveen järjen käyttö julistettiin sananvapauden vastaiseksi.”

Tämä ei vielä riittänyt vaan Trudeau tanssii Charlie Hebdon kuolleiden toimittajien haudoilla:

”Arvostelemalla alempana olevia, hyökkäämällä voimattoman, vailla äänioikeutta olevan vähemmistön kimppuun karkeilla ja julkeilla piirroksilla, jotka olivat ennemminkin graffiteja kuin pilapiirroksia, Charlie Hebdo liukui vihapuheen alueelle.”

Trudeau jatkaa moralisointiaan:

”Sananvapauden absolutistit eivät ole kuitenkaan ymmärtäneet, että oikeus loukata ei tarkoita velvollisuutta tai että ihmisryhmä luopuisi oikeudestaan vihastua. Heillä on oikeus tuntea tuskaa. Tietyssä vaiheessa absolutismi ilmaisuvapauden suhteen muuttuu lapselliseksi leikiksi. Siitä tulee omanlaistaan fanatismia.”

Yhdysvalloissa Trudeaun puhe aiheutti pienimuotoisen kohun, ja arvostelua satoi erityisesti konservatiivileiristä. Hyvänä esimerkkinä tästä on Mark Steynin kirjoitus.

Se, mitä Trudeau ei itse ymmärrä, että tappaminen ja sillä uhkaaminen muuttavat tilannetta ratkaisevasti. Jos tiettyjä asioita ei voi käsitellä, koska se johtaa kuolemanvaaraan, kyse on pakotetusta itsesensuurista eikä ”terveen järjen käytöstä”. Vilksin sanoin tappouhkaus ei ole mikään argumentti vaan sen tarkoituksena on lopettaa keskustelu kokonaan.

Toinen virhe on käsitys muslimeista syrjittynä vähemmistönä. Eräiden arvioiden mukaan vuonna 2070 enemmistö maailman ihmisistä on muslimeja. Globaalisti muslimit eivät ole mikään pieni vähemmistö. Euroopan Unionin alueella asuu jo nyt paljon enemmän muslimeja kuin suomalaisia.

Garry Trudeaun kaltaisen vasemmistoliberaalin mielestä sananvapaus on riippuvainen puhujan viiteryhmästä. Jos satiirin kohde edustaa uhristatukseltaan korkeampaa ryhmää, kyse on vihapuheesta. Republikaanien peruskannattajakuntaan kohdistuvassa kömpelössä satiirissa taas on kyse vallanpitäjien arvostelusta, joka on sallittua ja kannatettavaa.

Myöskään Garry Trudeau ei ole ”Charlie” vaan Charlie Christensenin tavoin pelkkä terrorismin puolustelija, kuten New York Post kirjoittaa.