Islamilainen pahuus ja länsi

Islamilainen valtio on koko olemassaolonsa ajan edustanut niin käsittämätöntä julmuutta ja pahuutta, että sen selittäminen parhain päin tuntuu mahdottomalta. Tämä ei silti tarkoita, että selittelijöistä olisi puutetta. Asia on pikemminkin päinvastoin. Selittelijöitä löytyy ja parhaat heistä ovat länsimaiden poliittisia johtajia.

Näyttävä julmuus huipentui äskettäin, kun Islamilainen valtio teloitti jordanialaisen lentäjän polttamalla tämän elävältä. Moni on ehkä nähnyt videon tapahtuneesta, joten en lähde sitä linkittämään. Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama ilmaisi närkästyksensä tapahtuneesta ja kutsui maailman uskovia tuomitsemaan ne, jotka käyttävät uskontoa pahuuden oikeuttamiseen.

Obama käytti tilaisuutta hyväkseen ja muistutti Jeesuksen nimissä tehdyistä pahoista teoista kuten ristiretkistä ja inkvisitiosta. Kansallisella rukousaamiaisella hän sanoi, että uskon ilmauksia on käytetty hyvän instrumentteina mutta niitä on myös vääristelty pahan nimissä:

”Pakistanilaisesta koulusta Pariisin kaduille olemme nähneet väkivaltaa ja terroria, jota harjoittavat väittävät puolustavansa uskoa ja omaa uskontoaan islamia, vaikka he todellisuudessa pettävät sen.”

Obama ei maininnut sanallakaan radikaalia islamia, jihadisteja tai islamilaisia ekstremistejä. Hän vain toisti länsimaisten johtajien usein mainitseman kannan, jonka mukaan islamin nimissä harjoitetulla väkivallalla ei ole mitään tekemistä islamin kanssa. Presidentti varoitti kristittyjä:

”Ennen kuin korostamme omaa erinomaisuuttamme ja sanomme, että tällaista tapahtuu vain muualla, muistutan, että ristiretkien ja inkvisition aikakaudella tehtiin kammottavia tekoja Kristuksen nimissä.”

Hän myös sanoi, että tätä tapahtui myös Yhdysvalloissa:

”Orjuutta ja Jim Crow –lakeja puolusteltiin liian usein kristinuskolla.”

Kun ottaa huomioon länsimaiden nykyisen valtaideologian, Obaman lausunnoissa ei ole mitään poikkeuksellista, vaikka ne olisivat kuinka virheellisiä tahansa.

Dallasilaisen baptistikirkon pastori Robert Jeffress sanoi, että Obaman vertauksessa on kaksi ongelmaa:

”Kun kristityt käyttävät väkivaltaa, he toimivat vastoin Jeesuksen opetuksia. He eivät löydä yhtäkään Uuden Testamentin kohtaa, joka oikeuttaisi väkivallan käytön vääräuskoisia vastaan. Toisaalta radikaalit islamistit voivat osoittaa useita Koraanin kohtia, jotka vaativat muslimeja ristiinnaulitsemaan vääräuskoiset.”

Keskiviikkona YK:n alainen ryhmä raportoi, että Islamilainen valtio ristiinnaulitsee irakilaisia lapsia ja hautaa heitä elävältä. Muita myydään seksiorjiksi ja jopa 18-vuotiaita poikia käytetään itsemurhapommittajina. Jeffress totesi:

”He seuraavat islamin perustajan profeetta Muhammadia, joka teurasti vastustajiaan ja katkoi heiltä päitä.”

Obamako muslimi?

Obama on puolustanut islamia sellaisella innokkuudella, että monet pitävät häntä muslimina. Kesäkuussa 2009 Obama piti Kairossa puheen, jossa hän sanoi:

”Islamilla on kunniakas suvaitsevaisuuden perinne.”

Kun Yhdysvaltojen suurlähettiläs surmattiin Libyan Benghazissa, Obama arvosteli islamin profeetasta tehtyä pilkkaelokuvaa puheessaan YK:n yleiskokouksessa:

”Tulevaisuus ei saa kuulua niille, jotka herjaavat islamin profeettaa.”

Vapaan maailman johtaja on myös maailman johtava islamin puolustaja mutta onko hän muslimi? Islamilaisen lain mukaan häntä voi perustellusti pitää muslimina, koska hänen kenialainen isänsä oli muslimi. Myös hänen indonesialainen kasvatti-isänsä Lolo Soetoro oli muslimi. Daniel Pipes pohdiskelee tässä artikkelissa Obaman muslimitaustaa. Sen perusteella tietyt asiat viittaavat selkeästi muslimitaustaan mutta ei ole perusteltua väittää, että Obama olisi koskaan ollut uskovainen muslimi. Hänen kasvatti-isänsäkään ei ollut sellainen.

Itse asiassa Obaman käsitykset islamista edustavat länsimaisen vasemmistoliberalismin valtavirtaa eikä niiden perusteella voi tehdä johtopäätöksiä presidentin uskonnollisesta vakaumuksesta. Myös hänen tapansa relativisioida islamin nimissä tehtyjä julmuuksia vertaamalla niitä ristiretkiin ja inkvisitioon kuuluu liberaalien yleisesti käyttämään retoriikkaan.

Edellä mainittu ei kuitenkaan tee Obamasta yhtään parempaa johtajaa vastaamaan radikaalin islamin uhkaan. Islamin nimissä harjoitetun väkivallan relativisointi kertoo, että hänen mielestään islamissa ei ole mitään ongelmaa. On vain ihmisiä, jotka käyttävät väärin islamia. Tällainen käsitys tekee radikaalin islamin ideologisen vastustamisen mahdottomaksi.

Siksi Islamilainen valtio ei hänen retoriikassaan edusta islamia vaan ”väkivaltaista ekstremismiä”, joka ei ole erityisen kuvaava termi mutta sopivan poliittisesti korrekti ainakin. Väkivaltaista ekstremismiä ei voi eikä tarvitse vastustaa ideologisella tasolla, koska kyseessä ei ole poliittinen ideologia.

Koska Obama vastustaa vain väkivaltaista ekstremismiä, hänen ei tarvitse vastata epämiellyttäviin kysymyksiin siitä, miksi hän tapasi Muslimiveljeskunnan edustajia Valkoisessa talossa. Muslimiveljeskunnan edustajat eivät ehkä harjoita väkivaltaista ekstremismiä mutta he jakavat samat ideologiset tavoitteet kuin Islamilainen valtio. He tavoittelevat kalifaattia ja haluavat alistaa koko maailman islamilaisen sharia-lain alaisuuteen. Erona Islamilaiseen valtioon on vain se, että he eivät avoimesti käytä väkivaltaa tavoitteen toteuttamiseen. Tämä ei kuitenkaan tee heistä länsimaiden kannalta yhtään vähemmän vaarallisia.

Itse asiassa yksikään länsimainen johtaja ennen Obamaa ei ole toiminut yhtä tarmokkaasti Muslimiveljeskunnan hyväksi. Obama näkee yhteistyön Muslimiveljeskunnan kanssa keinona vastustaa al-Qaedaa.

Obaman edeltäjä George W. Bush ei tosin ollut paljon parempi. Hänkään ei kyennyt haastamaan islamia ideologiana vaan taisteli terrorismia vastaan. Terrorismikaan ei ole ideologia vaan asymmetrisen sodankäynnin muoto. Heti 9/11-terrori-iskujen jälkeen Bush kutsui islamia rauhan uskonnoksi, vaikka maata oli kohdannut pahin hyökkäys sitten Pearl Harborin. Ei siis kannata ihmetellä, miksi länsi kerrasta toiseen osoittaa kyvyttömyyttä kohdata vihollisensa silmästä silmään.