Ylpeydestä ja ennakkoluulosta

Helsinki Pride -tapahtumaa edelsi Pride-viikko, jota hehkutettiin veronmaksajan rahoittaman Ylen kanavilla lakkaamatta. Sattumoisin kansalaisaloite avioliittolain muuttamisesta eteni valiokuntakäsittelyyn. Kaikkien suvaitsevaisten pettymykseksi Lakivaliokunta äänesti lain hylkäämisen puolesta.

Ylen uutisjutuissa avioliittolain muutoksesta käytettiin yleisesti propagandatermiä ”tasa-arvoinen avioliittolaki” ja oltiin kovasti huolissaan suvaitsevaisuudesta Suomessa. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan hyväksy samaa sukupuolta olevien parisuhdetta tasavertaiseksi miehen ja naisen välisen avioliiton kanssa. Veronmaksajan rahoittaman Ylen nettisivuilla toimittaja Eero Mäntymaa pohdiskeli, mistä vastustus mahtaa johtua.

Liberaali hybris

Mäntymaa rinnasti hänen oman ”pelkonsa” pumpulia kohtaan ja päätteli, että homoliittojen vastustus perustuu samanlaiseen irrationaaliseen inhoon kahden miehen tai kahden naisen välistä seksiä kohtaan. Tälle inholleen vastustajat sitten keksivät jälkikäteen järkevältä kuulostavia selityksiä.

Analyysi vastustajien motiiveista oli tietysti lapsellinen ja köykäinen eikä mikään onnistunut oivallus vastustuksen perusteista. Sen sijaan Mäntymaa onnistui kertomaan enemmän omasta viiteryhmästään eli moderneista liberaaleista ja heidän tavastaan käsitellä vastakkaisia mielipiteitä.

Kommunismissa järjestelmä sulki mielisairaalaan osan niistä, jotka eivät hyväksyneet marxismi-leninismiä. Moderni liberaali ei tee näin, mutta sen sijaan harrastaa kömpelöä keittiöpsykologiaa, jolla poliittiset vastustajat saadaan näyttämään jonkinlaisilta foobikoilta tai muuten vaan tyhmiltä ihmisiltä, jotka eivät ymmärrä modernin liberalismin (joka siis on tasa-arvoideologia) hienoutta.

Mäntymaa kommentoi kansanedustajien puheita avioliittolain muutoksesta käydyssä keskustelussa. Hänen mielestäään lain vastustajien olisi pitänyt rehellisesti tunnustaa ennakkoluulonsa:

”Miksei voi sanoa ”homojen seksi ja rakkaus on ällöä”? Miksei voi sanoa ”kaksi isää tai kaksi äitiä on ällöä”? Miksei voi sanoa, että ”Kansalainen, varo! Homous voi tarttua”?”

Mäntymaa käyttää klassista olkiukkoargumentointia, kun hän yrittää kuvata homoliittojen vastustajien mielipiteitä.

Sitten Mäntymaa siteeraa kansanedustajia. Kristillisdemokraattien kansanedustaja Peter Östman sanoi:

”Avioliitto on miehen ja naisen välinen instituutio.”

Tähän Mäntymaa möläytti:

”Eikö vanhan instituutiomallin mukaan vaimo ole miehen omaisuutta? Miksei kukaan vaali tätä perinnettä?”

Tähän tekisi mieli sanoa, että Mäntymaan kaltaisten modernien liberaalien suosima maahanmuuttopolitiikka tuottaa maahan ihmisiä, joiden mielestä nainen on aina miehen omaisuutta. Enempää ei oikeastaan viitsisi olkiukkoja pöyhiä.

Avioliitto on instituutio mutta mikä on sen tarkoitus? Tätä Mäntymaa ei edes yritä pohtia. Modernille liberaalille avioliittoinstituutio on ainoastaan ”syrjivä”, jos ei ole tarpeeksi inklusiivinen eli salli myös samaa sukupuolta olevien naimisiinmenoa. Instituution tarkoituksella ei ole niin väliä.

Avioliittoinstituution tarkoitus on turvata elämän jatkuvuus eli tarjota kasvuympäristö lapsille. Elämän jatkuvuuden turvaamiseen tarvitaan miestä ja naista. Tasa-arvoinen avioliittolaki ei millään tavalla edistä elämän jatkuvuutta. Espoolainen Heikki K. Auvinen kirjoittaa:

”Kun avioliittoa tarkastellaan eettisistä lähtökohdista (elämän monimuotoisuuden ja jatkuvuuden turvaaminen), voidaan kriittisesti kysyä mikä on tasavertaisen avioliittolain vaikutus elämän jatkuvuuteen. On selvää, että samaa sukupuolta olevien kesken solmittu avioliitto ei tue sitä. Joten ne asiat, joita sillä halutaan saavuttaa, on toteutettava muuta normistoa muuttamalla.”

Tasa-arvoisen avioliittolain puolesta propagoivalla sivustolla esitettiin muutamia epäkohtia, joita nykyiseen lainsäädäntöön sisältyy. Nämä ongelmat ovat sellaisia, että ne voidaan hoitaa muulla tavoin kuin rinnastamalla samaa sukupuolta olevien rekisteröity parisuhde avioliittoon.

Homoliittojen ehkä suurin kysymys on adoptio-oikeus. Nykyisin homovanhemmat joutuvat adoptoimaan lapsen erikseen eivät parina. Adoptioissa on tosin kyse paljon muustakin kuin homoliitoista eikä niitä koskevia päätöksiä pitäisi tehdä siten, että täydellinen homojen syrjimättömyyden periaate toteutuisi mahdollisimman hyvin vaan lapsen edun mukaisesti. Lisäksi kolmantena osapuolena voi olla vielä lapsen biologinen isä, jos lesbopari adoptoi pariskunnan toisen osapuolen lapsen.

Pride-kulkueet nykyajan rauhanmarsseina

Heikki K. Auvinen vertaa Pride-kulkueita 70- ja 80-luvulta tuttuihin rauhanmarsseihin. Ne olivat leimallisesti poliittisen vasemmiston tapahtumia, joissa oltiin rauhan puolesta ja (lännen) aseita vastaan. Kuviteltiin, että ydinaseet hävittämällä maailma muuttuisi rauhallisemmaksi paikaksi. Näin ei tietystikään ole käynyt.

Nykyisin Pride-kulkueisiin osallistuu paljon myös heteroita. Heistä suurin osa kuuluu poliittiseen vasemmistoon, johon tässä lasken myös Vihreät. Kulkue on poliitikolle tilaisuus poseerata ja kertoa, että hän on hyvän asian puolella eli hyvä ihminen.

Voidaan kuitenkin kysyä, miten paljon Pride-kulkueiden kaltaiset tapahtumat oikeasti edistävät suvaitsevaisuutta tai seksuaalivähemmistöjen asiaa. Entä jos vähemmistöjä edustavat aktivistit menevät liian pitkälle? Monen mielestä jo nyt homoasiaa käsitellään kohtuuttoman paljon valtamediassa. Yhteiskunnassa on muitakin ongelmia kuin marginaaliryhmän mittasuhteiltaan mitättömät ongelmat. Vähempikin koohottaminen riittäisi.

Maailmassa on maita, joissa sukupuolivähemmistöillä on oikeasti pahoja ongelmia. Näiden ratkaisussa tasa-arvoisesta avioliittolaista ei ole mitään apua.

Lopuksi palaan vielä Mäntymaan pumpulivertaukseen. Moderni liberalismi on länsimaisen pumpulissa kasvaneen ihmisen ideologia, jota todellisuus ei paljon häiritse. Homoliitoista kohkaaminen on pakonomaista ideologiaan perustuvaa edistyksellisyyttä, ei todellisten ongelmien ratkaisua. Kommunismin tavoin modernissa liberalismissa ihminen on ensin kasvatettava ideologiaan sopivaksi, ennen kuin ihanneyhteiskunta voi toteutua. Jos kasvatus joidenkin kohdalla epäonnistuu, heidät voi aina diagnosoida sairaiksi.