Sitä saa mitä tilaa

Viime viikon tapahtumien perusteella otsikon lause pätee yhtä hyvin Britanniaan kuin Ruotsiin. Kumpikin maa maksaa hallitsemattoman maahanmuuttopolitiikkansa seurauksista mellakoina ja terrori-iskuina.

Ruotsin tapahtumia on jo käsitelty muualla selkeästi ja analyyttisesti, joten en puutu niihin. Totean vain, että Ruotsin kokoinen maa ei pitkällä tähtäimellä kestä 50 000 turvapaikanhakijaa vuodessa. Lähiömellakat tarvitsivat vain sopivan sytykkeen, ja sellaiseksi kelpasi tällä kertaa poliisin surmaama 68-vuotias mieshenkilö Husbyn lähiöstä.

Teurastus Etelä-Lontoossa

Michael Adebolajo -niminen nigerialaistaustainen muslimi murhasi brittisotilas Lee Rigbyn Lontoon Woolwichissa viime viikon keskiviikkona. Teko luokiteltiin terrori-iskuksi, vaikka uhreja oli ”vain” yksi.

Vaikka tapahtuma oli terrori-iskuna vaatimaton, teon raakalaismainen luonne ja tekijän patsastelu videolla tekivät siitä äärimmäisen vastenmielisen. Adebolajo katkaisi uhrinsa pään lihakirveellä ja kertoi videolla:

”Kaikkivaltiaan Allahin nimeen vannomme, että emme lopeta taistelua, ennen kuin jätätte meidät rauhaan.”

Useimpien mediayhtiöiden sivulta tuo yllä oleva lause oli poistettu, ja niissä kerrottiin vain siitä, kuinka tekijä valitti, että naiset joutuivat katselemaan hänen tekoaan. Teon islamilaista luonnetta ei voinut enää peitellä sen jälkeen, kun kävi ilmi, että Adebolajo oli liittynyt vuonna 2003 Al Mujahiroun -järjestöön. Samassa järjestössä vaikutti Suomessakin käväissyt Anjem Choudary, joka tosin ei ollut kuullut miehestä kahteen vuoteen.

Vuonna 2010 Adebolajo pidätettiin yhdessä viiden muun miehen kanssa Kenian ja Somalian rajalla. Miesten tarkoituksena oli ollut liittyä Somaliassa taistelevan Al-Shabaab -järjestön riveihin. Tässä vaiheessa myös Britannian tiedustelupalvelu MI5 kiinnostui miehestä ja yritti värvätä hänestä ilmiantajan. Tekijä oli siis jo viranomaisten tiedossa, joten turvallisuusviranomaiset tulevat varmasti saamaan arvostelua osakseen.

Adebolajo ei ole syntyjään muslimi vaan hänen vanhempansa olivat kristittyjä. Adebolajo kuitenkin kapinoi nuorena, sotkeutui rikollisuuteen ja kääntyi myöhemmin islamiin.

Virallinen Britannia reagoi

Nähdyn kaltaisissa iskuissa Britannian valtiojohto ja media reagoivat jo tutuksi käyneellä tavalla. Terrorismi ja ”ekstremismi” tuomittiin, mutta teolla ei ollut virallisesti mitään tekemistä islamin kanssa. Pääministeri David Cameron sanoi lausunnossaan:

”Tämä ei ollut vain hyökkäys Britanniaa ja meidän brittiläistä elämäntapaamme vastaan.”

”Siinä petettiin myös islam ja muslimiyhteisöt, jotka antavat paljon maallemme.”

”Islamissa ei ole mitään, joka oikeuttaa tämän kauhean teon.”

Kyynikko sanoisi, että muslimiyhteisöt myös ottavat paljon. Luonnollisesti Cameron puhui muunneltua totuutta sitaatin viimeisessä lauseessa, sillä islamista löytyy paljonkin tekoa puoltavaa aineistoa. Cameron vain ei tiedä siitä tai teeskentelee tietämätöntä. Tekijä itse ainakin oli vakuuttunut tekonsa islamilaisesta oikeutuksesta puolustuksellisena toimenpiteenä.

Median kommentaattoreista Työväenpuoluetta edustava Dan Hodges ei löytänyt teosta mitään järkeä:

”Minusta eilinen Woolwichin barbaarinen terrorihyökkäys oli kirjaimellisesti järjetön. Missään tapahtuneessa ei ollut järkeä.”

Koko blogipostaus kertoo vain Hodgesin hämmennyksestä ja kyvyttömyydestä ymmärtää tekoa. Mies puhui ”meidän (=muslimit) maista” Kaakkois-Lontoon murteella. Hodges tuntuu olettavan, että aksentti tekee terroristista englantilaisen, vaikka hän selkeästi kokee muslimit omaksi yhteisökseen.

Terrori-isku toi julkisuuteen myös mediassa yleisesti halveksitun English Defence League -järjestön, jonka toiminnassa oli tätä ennen havaittavissa hiipumisen merkkejä. Sen puheenjohtaja Tommy Robinson sanoi asian selkokielellä:

”Tulevalle sukupolvelle opetetaan kouluissa, että islam on rauhan uskonto. Se ei ole sitä eikä ole koskaan ollut. Se, mitä näimme tänään, on islamia.”

Muissa median kommenteissa kehotettiin malttiin ja varoiteltiin ylireagoinnista. Tosin brittien ehkä kannattaisi vaihteeksi reagoida, koska maa on sietänyt radikaaleilta islamisteilta jo aika paljon ja katsoi mm. sormien läpi heidän toimintaansa läpi 90-luvun. Vasta 9/11-terrori-isku ja Lontoon pommitukset vuonna 2005 saivat poliisin ja tiedusteluviranomaiset ottamaan radikaalin islamin tosissaan. Silti media ja poliittinen johto käsittelevät islamia silkkihansikkain ja kieltävät edelleen islamin ja terrorismin välisen yhteyden.

Mitä seuraavaksi?

Voi olla, että Woolwichin tapahtumat unohtuvat pian. Toisaalta on myös muunlaisia merkkejä. Viranomaiset ovat ilmeisesti ottamassa tiukemman linjan islamilaisia vihasaarnaajia kohtaan. Heidän esiintymisensä televisiossa saatetaan kieltää. Britannian sisäministeri Theresa May uhkasi uudella lainsäädännöllä, jos internetin videopalvelut eivät muutoin poista ekstremististä videoaineistoa palvelustaan.

Vastaavaa on Britanniassa nähty viimeksi vuonna 1988, jolloin Margaret Thatcherin hallitus kielsi IRA:n poliittisen siiven Sinn Feinin edustajilta televisioesiintymiset. Kiellon jälkeen Sinn Feinin puheenjohtaja Gerry Adamsin lausunnot kuultiin vain näyttelijän lukemina.

Lisäksi tapahtumat kadulla etenevät omalla logiikallaan. Äskettäin Lontoossa sijaitsevia sotamuistomerkkejä töhrittiin kirjoittamalla niihin sana islam isoilla kirjaimilla. English Defence League -järjestö esitti oman protestinsa samalla, kun lontoolaiset muistelivat terrori-iskussa kuollutta Lee Rigbyä.

Media luonnollisesti närkästyi asiasta ja otsikoi näyttävästi, kuinka ”kaljaa ryystävä EDL” käyttää Rigbyn kuolemaa hyväkseen ja järjestää vastenmielisen protestin. Noin tuhat EDL:n jäsentä marssi Trafalgarin aukiolta Downing Streetille pääministerin virka-asunnon läheisyyteen. Mukana oli myös vastamielensoittajia United Against Fascism -järjestöstä.

Aiempien terrori-iskujen yhteydessä pelätty vastareaktio näyttää myös toteutuneen. Grimsbyn moskeijaan tehtiin polttopulloisku samaan aikaan, kun sisällä oli ihmisiä. Joukossa oli myös lapsia.

Poliisi on myös ehtinyt keskittyä tärkeisiin asioihin. Kaksi nuorta miestä sai syytteen, kun he olivat lähettäneet Twitter-palveluun ”pahantahtoisia kommentteja”, jotka olivat luonteeltaan rasistisia tai uskonnonvastaisia. Sananvapaus onkin Britanniassa jouduttu uhraamaan ”yhteisöjen välisen koheesion” nimissä, kun hallitus pyrkii pitämään kasvavan tyytymättömyyden aisoissa. Yksi ”brittiläinen arvo” on jo siirtynyt historiaan.

Britannian hallitus saa mitä tilaa. Vuosikymmeniä kestänyt passiivisuus radikaalin islamin edessä ja kaunopuheiset lausunnot muslimiyhteisöstä ja sen panoksesta Britannialle eivät välttämättä enää riitä pitämään yllä rauhaa yhteisöjen välillä.