Nuoriso mellakoi Göteborgissa

Ylen ja muiden ruotsalaisista tiedotusvälineistä tietonsa ammentavien suomalaismedioiden mukaan nuoriso mellakoi Göteborgissa valokuvien levittämisen vuoksi. Göteborgissa sijaitsevan Plusgymnasiet-lukion oppilas oli julkaissut valokuvia Instagram-palvelussa ja kommentoinut valokuvissa esiintyviä henkilöitä mm. nimittelemällä heitä huoriksi.

Levittäjän henkilöllisyys paljastui lopulta, mikä johti satojen ”nuorten” saapumiseen lukion porteille. Yle myös muistaa kertoa, että poliisi kuulee valokuvia levittänyttä henkilöä. Yle antaa epäsuorasti ymmärtää, että tyttöön kohdistuva tutkinta on tässä olennaista eikä mellakoitsijoiden kiinnisaanti ja rankaisu.

Yle ei sen sijaan kerro, että mellakoitsijat pahoinpitelivät nuoren tytön. Tämä paljastuu oheiselta kännykkäkameralla kuvatulta videolta. Ketään ei myöskään yllätä, että Yle muiden valtamedioiden tavoin jättää mainitsematta sen, että mellakoitsijat ovat enimmäkseen Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta tulleita maahanmuuttajia tai näiden jälkeläisiä.

Lukijan on pakko lukea rivien välistä, että mellakoitsijat eivät ole kantaruotsalaisia. Ensinnäkin kantaruotsalaiset eivät reagoi vastaavan kaltaisiin tapahtumiin mellakoimalla vaan tekemällä rikosilmoituksen. Toiseksi nähdyn kaltainen käyttäytyminen on tyypillistä kunnia/häpeä-kulttuurin edustajille, joita taas löytyy runsaasti islamilaisista maista. Sanasta ”nuoriso” on myös tullut eufenismi, jonka lukijat yleensä osaavat mielessään yhdistää nuoreen muslimimieheen tai Saharan eteläpuolisesta Afrikasta tulleeseen maahanmuuttajaan.

Epäonnistunut yhteiskuntakokeilu

Miksi vastuullinen media pyrkii peittelemään tosiasioita? Ylen toiminnasta säädetään erikseen laissa, jossa määrätään Ylen tehtäväksi ”tukea suvaitsevaisuutta ja edistää monikulttuurisuutta”. Ylen toimittajat tulkitsevat lakia niin, että tosiasioita voidaan tarvittaessa pimittää tämän pykälän nimissä, jos tosiasioiden julkaisu saattaisi aiheuttaa kielteisiä asenteita monikulttuurisuutta kohtaan.

Internet-aikana moinen hienostelu vaikuttaa naurettavalta, koska kuka tahansa tietokoneen käyttäjä voi melko pienellä vaivalla selvittää, millaisista mellakoitsijasta kulloinkin on kyse. Kuitenkin osa ihmisistä aina uskoo ainakin osan neuvostotyylisestä uutisoinnista eikä ymmärrä lukea rivien välistä löytyvää tietoa.

Ruotsi on lisäksi erikoistapaus, koska siellä tiedot maahanmuuttajien osallisuudesta tapahtumiin peitetään yleensä sataprosenttisen tehokkaasti. Jos tietolähteenä käytetään ruotsalaismediaa, voi olla varma, että maahanmuuttajien osallisuudesta ikäviin tapahtumiin ei ”muisteta” mainita.

Ruotsi on maa, jossa monikulttuurinen yhteiskuntakokeilu on paljon pitemmällä kuin Suomessa, eikä sen itsetuhoista luonnetta ja ilmiselvää epäonnistumista ole helppo peitellä edes vastuullisessa mediassa. Ruotsin valtapuolueiden poliitikot ylistävät kilvan monikulttuuria ja sen siunauksellisuutta eivätkä suostu julkisesti myöntämään epäonnistumisia. Sen sijaan valtaeliitti parjaa ainoaa monikulttuurista yhteiskuntaa vastustavaa puoluetta yhteen ääneen.

Tässä suhteessa monikulttuurinen yhteiskunta muistuttaa ikävällä tavalla 90-luvun alussa Euroopasta kadonnutta reaalisosialismia. Senkään kielteisiä piirteitä ei saanut arvostella julkisesti ns. sosialistisissa maissa. Suomessakin liian kovaääninen arvostelu johti syytöksiin ”neuvostovastaisuudesta”.

Nykyistä poliittisesti korrektia mediaa pitää tulkita samalla tavalla kuin NKP:n äänenkannattaja Pravdaa aikanaan eli lukea rivien välistä ja suodattaa pois propaganda. Moni ei enää viitsi nähdä moista vaivaa vaan lopettaa mieluummin lehtitilauksensa ja Ylen ajankohtaisohjelmien katselun.