Kun liberaali yhteiskunta pakottaa

Otsikko näyttää ristiriitaiselta, koska teoriassa liberaali yhteiskunta sallii ihmisten elää haluamallaan tavalla oman vakaumuksensa mukaisesti. Käytännössä liberaali yhteiskunta ei ole oikeasti liberaali, koska silläkin on oma normistonsa, joka ylittää kaikki muut normistot. Tämä ominaisuus käy ilmi parhaiten esimerkkitapausten kautta.

Ristiriipus työpaikalla

Kaksi brittinaista haastoi Britannian valtion oikeuteen, kun heiltä kiellettiin työpaikallaan ristiriipuksen käyttö. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun Britannian valtio joutuu ottamaan kantaa kristittyjen oikeuteen kantaa riipusta työpaikallaan.

Tapaus sinänsä kertoo vain maassa vallitsevasta poliittisesta korrektiudesta, jossa muslimien oletettu alhainen loukkaantumiskynnys pakottaa muut sopeutumaan heidän elämäntapaanssa. Britannian valtio perustelee oman näkemyksensä mielenkiintoisella tavalla. Valtio väittää, että riipusta ei tarvitse sallia, koska kristinusko ei vaadi riipuksen käyttämistä.

Perustelussa on kaksi ongelmaa. Ensiksi on kyseenalaista, että ne, jotka vaativat kovimpaan ääneen, saavat tahtonsa läpi. Tällöin kaikkein tiukimmin uskonnollisista määräyksistä kiinnipitävät pääsevät sanelemaan, mitä heidän yhteisönsä jäsenet voivat tehdä. Toiseksi voi kysyä, onko valtion tehtävä ottaa kantaa eri uskontojen opillisiin kysymyksiin.

Periaatteessa musliminaisten päähuivi voitaisiin kieltää samalla perusteella. Jos Britannian valtio on kelvollinen tulkitsemaan kristinuskon opinkappaleita, se voi aivan hyvin tulkita maltillisesti, että islam ei pakota musliminaisia käyttämään päähuivia. Näin ei kuitenkaan toimita, vaan naispuolisille muslimipoliiseille on kehitetty oma univormu, johon kuuluu osana päähuivi.

Päähuivin ja ristiriipuksen välillä on muitakin eroja. Tuskin kukaan sukulainen tai seurakunnan jäsen pakottaa yksittäistä naista pitämään ristiriipusta. Päähuivin pitäminen ei taas kaikissa tapauksissa ole vapaaehtoista vaan perheen, suvun ja yhteisön sosiaalisen kontrollin pakottamaa. Sallimalla päähuivin käytön työpaikalla Britannian valtio viestittää, että se hyväksyy muslimien harjoittaman sosiaalisen kontrollin mutta ei yksittäisen kristityn halua ilmaista uskoaan julkisesti.

Todellisuudessa ristiriipus on pelkkä väline, jonka avulla osoitetaan, miten Britannian valtio ei epäröi kaventaa kristittyjen uskonvapautta samalla, kun se kohtelee islamia silkkihansikkain. Telegraphin kirjoituksen lopussa tv-kokki Delia Smith syyttää militantteja uusateisteja ja vakaumuksellisia sekularisteja yrityksistä ajaa kristityt marginaaliin. Mielestäni Smith etsii tässä syntipukkeja eikä ymmärrä ongelman todellista luonnetta.

Obama, Sandra Fluke ja ehkäisy

Yhdysvalloissa poliittiset kysymykset muodostuvat helposti periaatteelliseksi kiistoiksi. Näin kävi, kun presidentti Barack Obaman hallinto halusi pakottaa uskonnollisten yhteisöjen ylläpitämät instituutiot sisällyttämään ehkäisyn osaksi sairausvakuutusta.

Suuri osa Yhdysvaltojen kouluista, yliopistoista ja sairaaloista on katolisen kirkon ylläpitämiä, joten katoliset instituutiot olisi pakotettu toimimaan vastoin oppejaan. Valtio olisi näin puuttunut uskonnollisten yhteisöjen autonomiaan tavalla, joka olisi voitu tulkita perustuslain vastaiseksi.

Tarinassa on tietysti toinen puoli eli se, että on olemassa tiettyjä vakavia sairauksia, joiden hoito ilman vakuutusta tulisi kalliiksi. Demokraatit, jotka kannattavat ehkäisyn sisällyttämistä sairausvakuutukseen, käyttivät munasarjojen monirakkulaoireyhtymää keppihevosenaan lain hyväksymiseksi.

Varsinainen kohu syntyi, kun kongressin demokraatit kutsuivat Sandra Fluke -nimisen oikeustieteen opiskelijan puolustamaan ehkäisyn sisällyttämisen pakkoa sairausvakuutukseen. Konservatiivinen radiopersoona Rush Limbaugh kommentoi Fluken esiintymistä alatyylisesti ja joutui pyytämään kommenttejaan anteeksi.

Konservatiivien näkemyksen mukaan kaikki vakuutuksen ottajat joutuvat osallistumaan kustannuksiin, jotka johtuvat yksittäisen henkilön sukupuolielämästä. Vastapuolella taas on feministinen näkemys naisten oikeuksista.

Sukupuoli ja vakuutus

Sukupuolesta päästään tasa-arvoon ja syrjintäkieltoon eli liberaalin yhteiskunnan kaikkein pyhimpään. EU:n tuomioistuin päätti äskettäin, että kansalliset poikkeukset, joiden mukaan sukupuoli vaikuttaa vakuutusmaksun suuruuteen, ovat ristiriidassa tasa-arvoa ja syrjintäkieltoa koskevan periaatteen kanssa.

Vakuutusten myynti on liiketoimintaa, jonka kannattavuus perustuu suurelta osin todennäköisyysarvioihin vähän samalla tavalla kuin esimerkiksi vedonvälitys. Vakuutusyhtiössä arvioidaan todennäköisyys, jolla yhtiö joutuu maksamaan korvaus vakuutuksenottajalle. Yhtiöllä on rajalliset keinot selvittää tarkat tiedot vakuutuksenottajan todellisesta riskistä. Siksi käytetään tilastoja, joissa yhtenä parametrina on tähän saakka saanut käyttää vakuutuksenottajan sukupuolta.

Liikenteessä nuorten miesten todennäköisyys joutua onnettomuuksiin on tilastojen mukaan suurempi kuin nuorten naisten. Vastaavasti keski-ikäisten naisten korvattavien liikennevahinkojen todennäköisyys ylittää keski-ikäisten miesten vastaavan. Tämän tiedon avulla vakuutuksen myyjä voi hinnoitella vakuutuksen eri tavalla eri asiakasryhmille.

Samalla tavalla parturit ja kampaamot eivät enää nykyisin saa hinnoitella miesten hiustenleikkuuta halvemmaksi kuin naisten vastaavaa. Hinnoittelu perustuu kokemukseen tai todennäköisyysarvioon samalla tavalla kuin vakuutustenkin. Miesten hiustenleikkuun kustannukset ovat keskimäärin alhaisemmat kuin naisten, ja lisäksi miehet eivät käytä kampaamopalveluita yhtä paljon kuin naiset.

Eli liberaali yhteiskunta pakottaa yksityiset yritykset ja uskonnolliset yhteisöt noudattamaan omia normejaan eli täydellistä syrjimättömyyttä. Eri ryhmien tasa-arvo tarkoittaa lopputuloksen tasa-arvoa, joka yritysten kohdalla mitataan rahassa, kun taas uskontojen kohdalla vaativin ja herkimmin loukkaantuva saa eniten.