Muhammadista ja Aishasta taas

Itävallassa juuri päättynyt Elisabeth Sabaditsch-Wolffin oikeudenkäynti oli lopputulokseltaan liki identtinen taannoisen Jussi Halla-ahon oikeudenkäynnin kanssa. Oikeus katsoi Sabaditsch-Wolffin syyttömäksi kiihottamiseen kansanryhmää vastaan mutta syylliseksi uskonrauhan rikkomiseen tai itävaltalaisittain laillisesti tunnustetun uskonnon pyhinä pitämien asioiden halventamiseen.

Sabaditsch-Wolff oli tammikuusta 2008 alkaen pitänyt joukon luentoja islamin ideologiasta ja vaikutuksesta Euroopassa. Aluksi osallistujia oli kymmenkunta ja loppuvaiheessa 35. Lokakuussa 2009 kaksi itävaltalaisen news.at -lehden toimittajaa osallistui seminaariin ja kirjoitti aiheesta jutun. Vähän myöhemmin Sabaditsch-Wolff kutsuttiin Liittovaltion perustuslakia suojelevan ja terrorisminvastaisen viranomaisen kuultavaksi.

Helmikuussa 2011 alioikeus tuomitsi Sabaditsch-Wolffin syylliseksi uskonrauhan rikkomiseen ja tänään Itävallan korkein oikeus piti tuomion voimassa. Ennakkotapauksena oli aiempi Susanne Winterin tuomio samasta aiheesta.

Sananvapausrikoksen perustelut

Kuten aiemmassa sananvapauden puutetta käsitelevässä artikkelissani totesin, totuus ei ole nykyaikaisessa sananvapausrikosoikeudenkäynnissä mikään puolustus. On täysin turhaa todistella, että hadithien mukaan islamin profeetta Muhammad meni naimisiin 6-vuotiaan Aishan kanssa ja avioliitto saavutti täyttymyksensä, kun Aisha oli 9-vuotias.

Oikeus ei välitä totuudesta vaan siitä, oliko tarkoituksena halventaa islamia. Sabaditsch-Wolffin tapauksen perustelut kertovat tämän varsin hyvin:

”Naimisiinmeno kuusivuotiaan kanssa ja avioliiton täyttyminen, kun hän on yhdeksän vuotta, voi järkyttää joitakin ihmisiä. Tässä on kuitenkin villakoiran ydin. Syyllisyyden kannalta voimme todeta, että ilmaisu ”Muhammad ilmeisesti piti lapsista...” ei ole hyväksyttävä mielipide. Kyseessä on halventaminen, jota ei voi puolustella.”

Sabaditsch-Wolff oli luennollaan ilmaissut, että Muhammad ilmeisesti pitää lapsista. Lause oli oikeuskäsittelyssä irrotettu asiayhteydestään ja todettu halventavaksi. Tällä perusteella oikeus päätti tuomita Sabaditsch-Wolffin.

Totuus joskus loukkaa etenkin silloin, kun länsimainen vääräuskoinen puhuu islamista. Islamin profeetta Muhammadin elämän ja toiminnan tietyt kohdat ovat luonteeltaan sellaisia, että niistä ei kannata puhua tai kirjoittaa lainkaan, jos ei halua tulla tuomituksi. Miten ja miksi tällaiseen tilanteeseen on länsimaissa tultu, onkin jo sitten toinen tarina.

Tuomioiden seuraukset

Suomessakin on Hämeen-Anttilan suulla todettu tuomioistuimessa asti, että profeetta Muhammad on muslimeille pyhä. Samalla monet pitävät itsestään selvänä, että toisten pyhinä pitämiä asioita ei saa loukata.

1400 vuotta sitten elänyt uskonnollinen johtaja eli täysin toisenlaisessa maailmassa, kuin missä me nykyisin elämme. Muhammadin elinaikana hänen avioliittonsa Aishan kanssa ei ollut mikään suuri skandaali eivätkä islamilaiset lähteet tunnu tätä tekoa mitenkään erityisesti häpeävän. Aisha eli vielä pitkään profeetan kuoleman jälkeen, ja hän on merkittävä esikuva musliminaisille.

Ongelmalliseksi Muhammadin käytöksen tekee profeetan esikuvallinen luonne. Lapsiavioliitot ovat tavanomaisia islamilaisissa maissa ja muslimimaahanmuuttajat ovat tuoneet käytännön mukanaan länteen. Tämä on oikeasti ikävä ja järkyttävä asia eikä se, mitä tapahtui 1400 vuotta sitten.

Profeetan lapsivaimosta päästäänkin sitten sharia-lakiin, jota jopa Suomessa on yritetty tuoda osaksi kotimaista lainsäädäntöä Kimmo Sasin johdolla. Pelkistetysti voidaan sanoa, että sharia-lailla ei ole muita lähteitä kuin Koraani ja profeetta Muhammadin elämästä kertova perimätieto. Kaikki lait ja säädökset johdetaan näistä kahdesta tavalla tai toisella.

Tällainen lainsäädäntö soveltuu erittäin huonosti länsimaiseen yhteiskuntaan, joka lähtee siitä, että lait ovat ihmisten tekemiä ja niitä voi muuttaa. Ne eivät ole peräisin Allahilta kuten sharia.

Yllä mainitut asiat osoittavat selkeästi, että Muhammadin avioliitto kuusivuotiaan Aishan kanssa ei ole yhteiskunnallisesti merkityksetön asia. Sen sijaan, että tuomioistuimet tuomitsevat länsimaisia ”islamofobeja” islamin pyhinä pitämien asioiden pilkkaamisesta, muslimimaahanmuuttajille tulisi tehdä selväksi, että lännessä sharia-lailla ei ole eikä pidä olla minkäänlaista asemaa. Profeetan antama esimerkki ei anna aikuiselle ihmiselle oikeutta mennä naimisiin esipuberteetti-ikäisen tytön kanssa. Maailmasta löytyy tarpeeksi islamilaisia maita, joihin voi muuttaa, jos haluaa elää sharia-lain mukaisesti.

Suvaitsevaisuuden ja monikulttuurisuuden nimiin vannova ei kuitenkaan voi asettaa länsimaista kulttuuria islamilaista ylemmälle tasolle ja sanoa, että sharia-laki ei sovellu länsimaiseen yhteiskuntaan. Siksi totuudenpuhujat pitää mieluummin vaientaa ja pakottaa ihmiset suvaitsemaan islamin kaikkein vastenmielisimpiä piirteitä tai vähintäänkin selittämään niitä parhain päin.

Nähdyn kaltaiset tuomiot herättävät varmasti vastareaktioita. Ihmisten oikeustajua loukkaa se, että islamia kohdellaan silkkihansikkain samalla, kun kristinuskoa saa vapaasti halventaa. Samalla tavalla postmoderniin oikeudenkäyttöön tottumattomalle voi olla vaikea ymmärtää, miksi totuuden puhumisesta rangaistaan ja miksi radikaalit islamistit saavat vapaasti levitellä vihapuheitaan.

Brittiläinen kommentaattori Douglas Murray kertoi Kööpenhaminassa pitämässään puheessa oman käsityksensä English Defence League -järjestön synnystä. Hänen mukaansa järjestöä tuskin olisi olemassa, jos radikaalit islamistit Anjem Choudaryn johdolla eivät olisi häirinneet Lutonissa järjestettyä sotilasparaatia. Viranomaisten pyrkimys suojella islamistien mielenosoitusta ja heidän sananvapauttaan herätti närää ihmisissä, jotka olivat tulleet seuraamaan brittisotilaiden marssia kaupungin läpi.

Murray käytti myös esimerkkinä Geert Wildersin Fitna-elokuvaa, jonka sisältö koostui lähes pelkästään radikaalien islamistien julkisista esiintymisistä. Fitnassa pahana ei pidetty islamistien puheita sinänsä vaan sitä, että Wilders esitti näitä puheita elokuvassaan ja näin ”lietsoi vihaa”.Asiat on siis käännetty päälaelleen. Islamistin vihaa tursuavat puheet eivät ole ongelma vaan se, että valkoihoinen länsimaalainen siteeraa niitä.

Samalla tavalla islamin profeetta Muhammadin ja Aishan välisen avioliiton antama moraalinen esimerkki ja sen vaikutukset tänä päivänä eivät ole ongelma sinänsä vaan se, jos valkoihoinen länsimaalainen sanoo, että 54-vuotiaan miehen ja 9-vuotiaan tytön välinen sukupuolisuhde on itse asiassa pedofiliaa.