Eliitti valehtelee paniikissa

Perjantaina 21.10. 60 suomalaista eliitin jäsentä julkaisi Helsingin Sanomissa puolen sivun ilmoituksen, jossa he ”vetosivat eurooppalaisen demokratian ja yhteiskuntarauhan puolesta”. Vetoomuksessa peloteltiin ihmisiä, jotta he uskoisivat Euroopan Unionin ja yhteisvaluutta euron siunauksellisuuteen.

Unionin todellinen luonne

Euroopan Unioni ei perustu kansalaisten aidolle poliittiselle tahdolle. Tiivistyvää poliittista integraatiota merkkinoidaan ihmisille valheellisin perustein. Väitetään, että Euroopan Unioni on taannut rauhan Euroopassa toisen maailmansodan jälkeen. Annetaan ymmärtää, että kyse ei ole liittovaltion rakentamisesta, vaikka tämä tavoite on jäljitettävissä Euroopan Unionin syntyaikoihin ja Jean Monnetin lausuntoihin.

Unionia ei rakenneta kansalaisten tuella vaan kansalaisilta salaa pienin askelin kohti ylikansallista supervaltiota, jossa kansallisvaltiot lopulta jäävät historiaan. Jean Monnet lausui huhtikuussa 1952:

”Euroopan kansakunnat tulisi johdattaa kohti supervaltiota ilman, että kansalaistet ymmärtävät, mitä on tapahtumassa. Tämä toteutetaan pienillä, toisiaan seuraavilla askelilla, joiden tarkoitukseksi selitetään taloudelliset syyt mutta jotka lopulta ja peruuttamattomasti johtavat liittovaltioon.”

Tästä syystä Unionin uudet sopimukset ovat aina täydentäneet vanhoja siten, että niitä on mahdollisimman vaikea lukea. Poikkeuksen teki Euroopan Unionin perustuslaki, jossa ensimmäistä kertaa kerrottiin kaikille, miten paljon valtaa kansallisvaltiot olivat luovuttaneet keskushallinnolle. Virhe korjattiin luomalla Lissabonin sopimus, jossa vanhaan tapaan viitattiin aiempiin sopimuksiin, vaikka sisältöä ei perustuslakiin verrattuna muutettu juuri lainkaan.

Monnetin visio liittovaltiosta syntyi ensimmäisen maailmansodan jälkeen mutta nousi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi vasta, kun natsit oli kukistettu. Monnetin visiona oli Eurooppa, jossa valtioiden rajat menettävät merkityksensä matkalla kohti yhteistä Eurooppaa. Monnet halusi alkujaan ajaa tavoitettaan avoimesti, mutta liittovaltiota alettiin luoda kansalaisilta piilossa sen jälkeen, kun Ranskan presidentti Charles de Gaulle ilmoitti vastustavansa hanketta.

Britannia euroskeptismin eturintamassa

Britannia liittyi Euroopan talousyhteisöön (EEC) vasta 1970-luvulla konservatiivisen pääministeri Edward Heathin aikana. Britit eivät kuitenkaan koskaan ole olleet Ranskan ja Saksan edunvalvontaan keskittyvän unionin innokkaimpia jäseniä. Konservatiivipuolueen keskuudessa on aina toiminut merkittävä euroskeptinen vähemmistö, jonka jäsenistä osa toimii nykyisin Yhdistyneen Kuningaskunnan Itsenäisyyspuolueesa (UKIP).

Margaret Thatcher onnistui neuvottelemaan Britannialle merkittäviä helpotuksia toimiessaan Britannian pääministerinä 1980-luvulla. Thatcher ei pitänyt unionista mutta ei kuitenkaan ajanut Britannian eroa talousyhteisöstä, vaikka hän käsilaukkunsa avulla onnistuikin neuvottelemaan Britannialle miljardin punnan alennuksen EU:n jäsenmaksuun.

Britannian euroskeptikoita on vuosien varrella haukuttu erinäisillä halventavilla nimityksillä, kuten ”pikkuenglantilainen” tai ”ksenofobi”. Euron kriisi on kuitenkin palauttanut euroskeptikoiden maineen ja osoittanut, että he olivat aikanaan oikeassa kritisoidessaan unionia.

Telegraphin blogisti Ed West jättää voitonriemuisena hyvästit kolmannelle eurooppalaiselle 1900-luvun poliittiselle utopialle. Euroopan Unioni seuraa natsismia ja kommunismia kohti historian roskatynnyriä. Westin toive voi olla ennenaikanen, sillä Euroopan poliittinen eliitti Britannia mukaan luettuna on täysillä sitoutunut Unioniin ja sen tulevaisuuteen.

Suomen poliittisen eliitin tavoitteet

Suomessa johtavat poliitikot eivät koskaan perustelleet EU-jäsenyyttä taloudellisin perustein, vaan tarkoituksena oli sitoa Suomi osaksi Länsi-Eurooppaa ja irrottaa meidät Venäjän vaikutuspiiristä. Perustelu oli alusta lähtien valheellinen, koska NATO-jäsenyys olisi taannut Suomen turvallisuuden. Toisaalta Suomen vastahakoisuus NATO-jäsenyyttä kohtaan on helppo ymmärtää Talvisodan kautta. Suomi ei luota, että muut länsimaat puolustaisivat Suomea, jos Venäjä hyökkää Suomeen. Euroopan Unioni on NATO:a löyhempi puolustuksellinen organisaatio, joten perustelu oli alkujaankin valheellinen.

Ainoa uskottava perustelu EU-jäsenyydelle on taloudellinen. EU on tulliliitto, joten jääminen sen ulkopuolelle heikentäisi suomalaisten yritysten kilpailuasemaa EU:n sisällä. Jos taas palataan yhteisvaluutta euroon, sen perustelut eivät ole yhtä vankkoja. Toki suomalaisten suuryritysten kaupankäynnin kustannukset laskevat, jos Suomi käyttää euroa markan asemesta.

Velkakriisi on kuitenkin muuttanut tilannetta ratkaisevasti. Suomen jäsenyys euroalueessa tarkoittaa, että Suomi ei voi helposti luistaa vaatimuksista tukea eteläisen Euroopan velkaantuneita talouksia. Siksi Suomi on edelleen mukana Kreikan tukemiseksi perustetussa Euroopan vakausmekanismissa ja sitoutunut takaamana Kreikan lainoja aina 26 miljardiin euroon saakka.

Yhä suurempi osa suomalaisista ei kuitenkaan halua, että suomalaisen veronmaksajan rahoilla pelastetaan huonosti asiansa hoitaneita eteläeurooppalaisia talouksia. Suomalaisen poliittisen ja taloudellisen eliitin vetoomus ”eurooppalaisen demokratian” puolesta onkin nähtävä tätä todellisuutta vasten.

Oikeasti eliitti ei tietenkään halua lisätä demokratiaa vaan vähentää sitä. Koko Euroopan Unionin tarkoituksena on vähentää kansallisvaltioiden valtaa suhteessa keskushallintoon. Siksi eliitti ilmoittaa kannattavansa Euroopan budjettivirastoa, jonka ainoa tarkoitus on alistaa jäsenvaltioiden budjetit keskushallinnon valvontaan. Tämä luonnollisesti vähentää kansallisvaltioiden valtaa suhteessa keskushallintoon.

Euron kriisi on kuitenkin niin vakava, että se horjuttaa koko unionin perustaa. Suomalainen poliittinen eliitti on kuitenkin puolensa valinnut. Se puolustaa unionia viimeiseen asti eikä luovu vallastaan niin kauan, kun Perussuomalaisten kannatus on alle 50 prosenttia. Nykyisen sixpack-hallituksen jäsenet ovat täysillä sitoutuneet unioniin ja sen tavoitteisiin. Tämä koskee niin Kataista, Urpilaista kuin muitakin hallituskumppaneita.