Rahaa tyhjästä

Uuden Suomen blogeissa joku ihmetteli, kun kanadalainen yleisradiolähetysten standardeja valvova elin Canadian Broadcast Standards Council kielsi Dire Straitsin klassikkokappaleen ”Money for Nothing” esittämisen radioaalloilla. CBSC ei ole mikään viranomainen vaan Kanadan yksityisten radio- ja tv-yhtiöiden vapaaehtoinen yhteenliittymä eli vähän samanlainen järjestö kuin Julkisen sanan neuvosto Suomessa.

Perusteluissaan neuvosto väitti, että kappaleen sanoituksissa esiintyvä sana 'faggot' (hintti) loukkaa homoja, lesboja sekä bi- ja transseksuaaleja. Kappaletta ei voi esittää, mikäli sanoitusta ei muokata. Neuvosto sanoi:

”Asiaa koskevat yhteiskunnalliset arvot ovat neljännesvuosisadan aikana muuttuneet, ja kappaleen esittämisen vuonna 2010 tulisi heijastella tuota muutosta.”

Kanadalaisen yleisradioneuvoston typerä sensurointi ja idioottimaiselta kuulostavat perustelut voivat toki naurattaa. Poliittinen korrektius on taas kerran ylittänyt parodiahorisontin. Mielestäni itse asiaan eli taustalla vaikuttavaan idelogiaan ei pidä suhtautua hymyillen. Tapaus kertoo taas kerran modernin vasemmistoliberalismin totalitaarisesta luonteesta ja siitä, että siihen uskovat pyrkivät tosissaan hiljentämään kaiken vihapuheen ja poistamaan ”syrjivät” sanat mistä tahansa niitä löytyykään.

Rasistinen Huckleberry Finn

Edes kirjalliset klassikot eivät välty sanamagiaan perustuvalta sensuurilta. Kun amerikkalainen kustantaja otti uusintapainoksen Mark Twainin klassikosta Huckleberry Finnin seikkailut, sana ”nigger” (nekru) poistettiin ja korvattiin sanalla ”slave” (orja).

Telegraphin blogikirjoittaja Christopher Howse sanoo:

”Sanan nekru kaikkien esiintymiskertojen poistaminen Huckleberry Finn -kirjasta on eräänlaista etnistä puhdistusta. Teeskennellään, että kukaan ei viitannut mustaihoisiin halventavalla termillä sen jälkeen, kun sisällissota oli voitettu.”

Howsen mukaan vielä pahempaa on se, että sanat ja ideologia sotketaan keskenään. Hänen mielestään on järkyttävämpää lukea vanhasta tietosanakirjasta sanan ”neekeri” määritelmä, josta paljastuu sen ajan tieteelliseen ajatteluun perustuva rasismi.

Huckleberry Finn -kirjassa kyse on kuitenkin päähenkilön moraalisesta kasvusta. Ensin Huck ihmettelee, kuinka hänen hyvä kaverinsa Tom Sawyer auttaa neekeriorjaa pakenemaan. Kirjan edetessä Huck kuitenkin kieltäytyy pettämästä Jimiä.

Homofobiset remonttimiehet

Dire Straitsin kappaleessa ei siinäkään ole tarkoitus halventaa sukupuolivähemmistöjä. Kitaristi Mark Knopfler kertoo, miten Money for Nothing -kappaleen sanat syntyivät:

”Videon päähenkilö työskentelee elektroniikkaliikkeen asentajana ja esittää kappaleen. Kirjoitin sanat, kun vierailin liikkeessä. Lainasin kynän ja paperia ja aloin kirjoittaa sanoitusta siellä. Halusin käyttää sanoja, joita asentaja käytti, kun kuuntelin häntä, koska näin sanoituksesta tuli realistisempi..”

Videolla päähenkilö ihmettelee musiikkibisnestä seuraavasti:

”The little faggot with the earring and the makeup
Yeah buddy, that's his own hair
That little faggot got his own jet airplane
That little faggot he's a millionaire.”

Meikattu ja korvarengasta pitävä pikkuhinttari on miljonääri, jolla on oma yksityinen suihkukone. Oikeaa työtä tekevä rasvanahkaduunari ihmettelee, miten kitaran vinguttelulla voi ansaita isoja rahoja. Kuitenkin duunari ei pohjimmiltaan halveksi vinguttelijoita vaan haluaisi itsekin olla samanlainen, koska sillä tavalla tienaa enemmän kuin keittiöelektroniikkaa asentamalla.

Poliittisen korrektiuiden apostolit eivät sensuroi musiikkikappaleita tai kirjallisuuden klassikoita ilkeyttään. He uskovat tekevänsä oikein. Kun kaikki vähemmistöjä syrjivä puhe poistetaan, yhteiskunta muuttuu tasa-arvoisemmaksi paikaksi, jossa kaikilla on kivaa.

He myös uskovat, että he edustavat moraalista hyvää ja heidän hellimänsä täydellisen syrjimättömyyden periaate ylittää kaikki muut arvot. Jos joku vastustaa heitä, hänen on pakko vihata homoja ja rodullisia vähemmistöjä. Vastustaja on paha ihminen.

Rahaa tyhjästä – oikeasti

Todellisuudessa Dire Straits -yhtye ei tienannut ”rahaa tyhjästä”, vaan levyjen ostajat luopuivat rahoistaan vapaaehtoisesti. On toki mahdollista pohtia, edustaako Dire Straits mitään kulttuurillisesti arvokasta vai ei. Taloudellisesti yhtye kuitenkin menestyi erinomaisesti eikä veronmaksajan tarvinnut heitä tukea.

Ayan Abdulle -niminen somalinainen sen sijaan teki rahaa tyhjästä. Hän huijasi Britannian sosiaaliviranomaisilta 250 000 puntaa. Abdulle asui aluksi Ruotsissa mutta muutti Britanniaan, kun Ruotsin viranomaiset alkoivat vaatia kielitaitoa ehtona sosiaaliavustuksille. Abdulle nautti kuitenkin ruotsalaisen veronmaksajan tuesta vielä kolme vuotta lähtönsä jälkeen.

Somalinainen valehteli härskisti viranomaisille keksimällä tarinan raiskauksesta ja veljien murhasta. Hän nosti kaikkia mahdollisia tukia vuosien ajan mutta jäi kiinni, kun hänen kanssaan riitaantuneet sukulaiset paljastivat hänen petoksensa viranomaisille. Oikeudessa hän sai tekemisistään neljän ja puolen vuoden tuomion. Häntä ei kuitenkaan voi karkottaa, koska hän sai Britannian kansalaisuuden vuonna 2009.